Begazy-Dandybai -kulttuurin arkeologiset kohteet sijaitsevat Keski-Kazakstanin maalauksellisissa vuoristolaaksoissa.
Niitä edustavat nekropolit, menhirit, siirtokunnat, muinaiset kaivokset ja sulatuspaikat. Tärkeimmät monumentit ovat megaliittiset pyramidi mausoleumit ainutlaatuisen rakentavan ja arkkitehtonisen luonteensa vuoksi: niitä on löydetty tähän mennessä noin 18. Niissä on neliömäinen ja soikea pohjapiirros, halkaisija jopa 30 m. Pääsääntöisesti ne koostuvat kahdesta tai kolmesta kivimuuratusta tai jopa 3 tonnia painavista pystysuoraista kivilaatoista tehdystä kehäseinästä: ne ympäröivät keskushuoneen ja muodostavat laatoilla peitettynä sen ympärille gallerian
Joissakin kohteissa on myös rakennettu sisääntulo kammio. Keskikammiossa on myös kivikatto ja jopa 14 neliömäistä pilaria tukemassa sitä, joka sisältää yleensä massiivisen sarkofagin ja savialttarin. Mausoleat esiintyvät rinnakkain tavallisten hautausten kanssa, ja niissä on merkkejä yhteiskunnallisesta kerrostumisesta ja esi-isien kultista.
Pyramidien läheltä löytyy suuria jopa 10 hehtaarin asutuksia, joissa on 35 taloa, erilaisia kaupunkisuunniteltuja protokaupunkeja. Myös talot ovat graniittilaatoista rakennettuja; pilarit ja seinät on noin 1,5 m paksut ja ne yhdistyvät toisensa käytävillä.
Alueelta löytyy todisteita rikkaasta taloudellisesta organisaatiosta, jossa harjoitetaan maataloutta, kastelujärjestelmineen, karjanhoitoa ja alueen runsaiden mineraaliesiintymien hyödyntämistä. 10 kilometrin matkalta karataljoen alueella on tallennettu yli 40 monumentaalista hautapaikkaa eri aikakausilta.
Koska Begazy-Dandybai-kulttuuri oli melko eristyksissä hedelmällisellä vuoristoalueella, jota ympäröivät kuivat arot, se sai hyvin erityisiä merkkejä. se oli varmasti ollut seuraavan Tasmolan paimentolaiskulttuurin alkuperäinen muodostumiskeskus samalla alueella ja historiallinen yhteys Andronovon ja Saka skythialaisen kulttuurien välillä. Sen esineissä on yhtäläisyyksiä Karasuk-kulttuurin kanssa, mutta sen megaliittinen arkkitehtuuri ei täytä muita analogeja. Ainutlaatuista sukupuoleltaan on myös mausoleasta löydetty maaseutukeramiikka sekä pronssi- ja kultaesineet, jotka vaikuttavat seuraavan Tasmolan varhaisen nomadikulttuurin tuotteisiin.
Kazakstanista Karagandan alueelta löydettiin joku vuosi takaperin skythian-sakan aikakauteen kuuluva pyramidi.
Asiantuntijat ilmoittivat, että Karajartas-mausoleumi kuuluu hallitsijalle Begazı Dandibay -kaudelta, joka oli Andronovon kauden viimeinen vaihe.
Pyramidi, jonka Karagandan yliopiston arkeologit kaivoivat neljän kaivauskauden aikana sijaitsee kukkulan huipulla, josta on näkymät Taldy-joelle Karagandan Shetin alueella.
Kazakstanin tasavallan kansallismuseosta tohtori Aibar Kassenali teki ensimmäisen arvioinnin löydetystä pyramidista TRT Haberille.
Tohtori Aibar Kassenali ilmoitti, että löydöistä tehtyjen hiili 14 -analyysien tulosten mukaan pyramidin rakenne on ajoitettu 1300-1200-luvuille ennen Kristusta (eKr.).
Tohtori Kassenali selittää tämän päiväyksen merkityksen:
"Seudulla havaittujen useiden porraspyramidi mausoleumien esiintyminen osoittaa, että Taldı-joen laakso, joka sijaitsee Sari Arkan aroilla, oli Andronovo kulttuurin yhteisöjen käytössä pronssikaudella. Pyramidit, joihin heidän suuret johtajansa ns. kuninkaat haudattiin, kuten Niilin laaksossa Egyptissä. "
Tohtori Aibar Kassenali sanoi, että kun hautakammion löytöjä tutkittiin, pyramidi on saatettu rakentaa paikallisen hallitsijan toimesta, joka hallitsi Kazakstanin aroja Andronovon aikana.
Tohtori Aibar Kassenali kertoo:
"Pyramidista löydettyjen leikattujen kivien tarkastelu, mausoleumin koko ja se tosiasia, että niin valtava rakennelma rakennettiin pronssikaudella hyvin kuivalle alueelle, kuten arolle, on osoitus korkeasta ymmärryksestä taiteessa ja rikkaista henkisistä uskomuksista, jotka Begazi Dandibay -yhteisöt olivat saavuttaneet."
Tohtori Serhan Çınar huomautti, että muinaisissa historiallisissa lähteissä on tietoa pyramidin muotoisista hautarakenteista, jotka liittyvät Skythian-Sakaan ja Begazı Dandibay -yhteisöjen alkukausiin. Tohtori Çınar korosti, että Karajartasissa tunnistetut porrasmaiset pyramidimaiset monumentaaliset haudat voivat olla varhaisia versioita historiallisissa asiakirjoissa mainituista skytiakauden hautarakenteista.
Alueella tehdyt kaivaukset ovat myös löytäneet protokaupunkiasutuksen, joka myös kuuluu Begazı Dandibay -yhteisölle.
Tohtori Çınar sanoi: "Tämä asutus, joka ulottuu 15 hehtaarin alueelle, oli kronologisesti olemassa samalla historiallisella ajanjaksolla kuin Troija 4 Vähä-Aasiassa, varhainen mykenelainen ajanjakso Manner-Kreikassa ja Keski-valtakunnan edistynyt aika Egyptissä. Asutusalueella on joukko ympäröiviä muureja, suunniteltu katuverkosto ja vedenkeräys järjestelmät.
Tutkijat uskovat, että Begazı Dandibay -yhteisöt osoittavat läheistä yhteyttä proto"turkkilaiseen" kulttuuriin, joka on peräisin Etelä-Siperian Karasuk-kulttuurista. Perinteisen suomalais-ugrilaisen uskonnollisen vakaumuksen ilmentymänä hautakammioon johtavat käytävät, erityisesti Begazı Dandibay -vaiheen mausoleumeissa avautuvat aina auringonnousun suuntaan, joka yhdistetään aurinkouskoon tai -kulttiin. Tätä esiintyi niin hunneilla, sakoilla kuin sarmatialaisilla.
Tämän ajanjakson haudoista löytyneet pyöreät keraamiset astiat symboloivat kulttuurista jatkuvuutta aroympäristössä. Ne edustavat rituaaliastioita skythia-saka-ajalta, ja myöhemmillä jaksoilla niistä kehittyivät arkaaiset versiot perinteisistä padoista, joita tavattiin yleisesti suomalais-ugrilaisten heimojen keskuudessa Aasian hunnien ajoista lähtien. Tiedetään, että nk. Göktürk-kauden riimumerkkien joukossa on monia tamga-piktogrammeja, jotka liittyvät Andronovo- ja Begazı Dandibay -kulttuurien vaiheisiin.
Nämä hautauspaikoista löytyneet geometriset koristeet ja tamgaksi kutsutut sukujen puumerkit (tamga tai tamgha oli abstrakti sinetti tai leima, jota Euraasian paimentolaiset käyttivät ja heistä vaikutteita saaneet kulttuurit) ovat läsnä myös keskiaikaisten "turkkilaisten" heimojen taiteessa, mikä on se viittaus etnografiseen ja historialliseen jatkuvuuteen. Mutta kun seuraa genetiikka voi todeta että olevan eri ihmisiä.
Myöhäisessä antiikissa sekä keskiajalla ja kreikkalais-roomalaisessa ja bysanttilaisessa kirjallisuudessa nimeä "skyytit" käytettiin Pontiksen ja Kaspian aroilla eläneiden paimentolaisten "barbaarien" eri ryhmille, jotka eivät liittyneet enää todellisiin aron valtiaisiin - skyytteihin. Keskiaikaiset eurooppalaiset kronikkakirjoittajat laskivat Euraasian arojen uudet turkkilaiset kansat "skyytiksi".
Mutta historiallisesti sitä on asuttanut mahdollisesti Issedonit (Ἰσσηδόνες), muinainen Keski-Aasiassa laiduntanut skythialainen kansa. Heidän alueensa sijaitsi Skytiasta koilliseen johtavan kauppareitin päässä. Aristeas kuvaili Issedonit vuonna 700 eaa. kadonneessa Arimaspeia kirjassaan ja Herodotos Historiassaan 500 eaa (IV.16-25) sekä Ptolemaios teoksessaan Geografia.