Mitä ovat haploryhmät?
Haploryhmät ovat geneettisiä esi-isä ja esi-äiti linjoja, joita voi seurata ihmiskunnan historian alkuun saakka. Haploryhmät ovat paras tapa seurata esi-isien ja -äitien matkaa historiassa ja samalla saada paremman käsityksen omista juurista. Hyvin ajoitetut hautalöydöt, joista on saatu geneettinen data ylös pystyvät vastaamaan useampaan kysymykseen kuten kuka, mitä, missä ja koska? Lähinnä miksi on se suurin kysymysmerkki?
Mitokondrio-DNA eli mDNA periytyy maternaalisesti, äidiltä lapsille, ja se sisältää tietoa vain äitilinjan historiasta. Y-kromosomi eli Y-DNA puolestaan periytyy isältä pojalle, ja kertoo paternaalisesta historiasta. Kaikkien ihmisen mitokondrioiden kantamuotoon on kirjallisuudessa yleensä viitattu raamatullisella nimellä Eeva ja Y-kromosomien kantamuotoon nimellä Aatami. Aatamin haploryhmää A00 on löytynyt Afrikasta, Pohjois-Norjasta ja Suomesta, joka on vanhin haploryhmä maailmassa ja sen tiedetään olevan yli 270 000 vuotta vanhasta esi-isästä.
"Haploryhmän U5 arvioidaan olevan Euroopan vanhin suuri mtDNA-haploryhmä ja sitä esiintyy koko Euroopassa vähäisesti, mutta se näyttää olevan huomattavasti korkeammalla tasolla suomalaisten, virolaisten ja saamelaisten keskuudessa. Euroopan vanhimmat metsästäjä-keräilijä väestöt, jotka asuivat suuressa osassa Eurooppaa ennen varhaisten maanviljelijöiden ilmestymistä, ovat nykyajan populaatioiden geneettisen muunnelman ulkopuolella, mutta muistuttavat eniten suomalaisia." - The Genographic Project
"Haploryhmä U4 (Ulrike) on pieni indoeurooppalainen haploryhmä, joka on erityisen yleinen Suomessa." - Familytree
Haploryhmät ovat geneettisiä esi-isä ja esi-äiti linjoja, joita voi seurata ihmiskunnan historian alkuun saakka. Haploryhmät ovat paras tapa seurata esi-isien ja -äitien matkaa historiassa ja samalla saada paremman käsityksen omista juurista. Hyvin ajoitetut hautalöydöt, joista on saatu geneettinen data ylös pystyvät vastaamaan useampaan kysymykseen kuten kuka, mitä, missä ja koska? Lähinnä miksi on se suurin kysymysmerkki?
Mitokondrio-DNA eli mDNA periytyy maternaalisesti, äidiltä lapsille, ja se sisältää tietoa vain äitilinjan historiasta. Y-kromosomi eli Y-DNA puolestaan periytyy isältä pojalle, ja kertoo paternaalisesta historiasta. Kaikkien ihmisen mitokondrioiden kantamuotoon on kirjallisuudessa yleensä viitattu raamatullisella nimellä Eeva ja Y-kromosomien kantamuotoon nimellä Aatami. Aatamin haploryhmää A00 on löytynyt Afrikasta, Pohjois-Norjasta ja Suomesta, joka on vanhin haploryhmä maailmassa ja sen tiedetään olevan yli 270 000 vuotta vanhasta esi-isästä.
"Haploryhmän U5 arvioidaan olevan Euroopan vanhin suuri mtDNA-haploryhmä ja sitä esiintyy koko Euroopassa vähäisesti, mutta se näyttää olevan huomattavasti korkeammalla tasolla suomalaisten, virolaisten ja saamelaisten keskuudessa. Euroopan vanhimmat metsästäjä-keräilijä väestöt, jotka asuivat suuressa osassa Eurooppaa ennen varhaisten maanviljelijöiden ilmestymistä, ovat nykyajan populaatioiden geneettisen muunnelman ulkopuolella, mutta muistuttavat eniten suomalaisia." - The Genographic Project
"Haploryhmä U4 (Ulrike) on pieni indoeurooppalainen haploryhmä, joka on erityisen yleinen Suomessa." - Familytree
Skyytia, Tartaria Ja Mongolia - Tataarit, Mongolit Ja Finno-Ugrit
Termiä "tatari-mongolit" ei löydy Venäjän kronikoissa, ei Tatishchevillä, Karamzinilla eikä muillakaan historioitsijoilla. "Mongolit" olivat skyytialaisen Siperian maailman suomalais-ugrilaisia, Pohjois-Euraasian mahtavimpia ja suurimpia ihmisiä Uralista Tyynellemerelle ja Fennoskandiasta ja Baltiasta Altai vuorille.
"Mongolit" olivat (K)arjalaisia indoeurooppalaisia, eivät mongoloideja. Myytti "Mongoli-tatari-ikeestä" keksittiin katolisessa, juutalaisten Vatikaanissa Suomen, Venäjän ja venäläisen finno-ugrilaisen kansan todellisen historian vääristämiseksi.
"Tatari-mongolinen" dilemma
Termi "mongolitataarit" on keinotekoinen, keksitty, se ei esiinny venäläisissä lähteissä. Ensimmäiset venäläiset historioitsijat eivät mainitse sitä. Termi "mongolitataarit" ei itsessään ole Mongolian kansojen (khalkha, oirats) oma nimi tai etnonyymi. Se on keinotekoinen termi, jonka P. Naumov otti ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 1823 artikkelissa "Venäjän ruhtinaiden asenteesta mongolien ja tataarien khaaneihin 1224-1480".
Jotkut tutkijat johtavat termin "mongolit" kiinalaisista kirjaimista "man-gu" - saadakseen termistä muinaisen. " Tämä on todella absurdia, hölynpölyä.
Todellisuudessa "mongolit", alkuperäisessä versiossa, ilman "n" -kirjainta oli "mogul" (Intiassa niitä kutsuttiin niin) Mogul tulee juurisanasta "voimakas persoona" ," - "mozh - mahtava, suuri, voimakas". Persialainen ja arabialainen mughal tai mughul oli toinen muunnos "Moguleista" eli myöhemmin väännetyistä mongoleista, jotka esiintyivät "suurina" ihmisinä, jotka loivat Euraasian suurimman valtakunnan. Mughal sanan etymologia tulee Norjan kveenimurteen mugje, fem. muga sanasta, joka tarkoittaa "kasaa tai kumpua"- Onko se viittaus kumpuhautauksiin? Sattaa olla. Todisteita ainakin piisaa.
Mongoli termiä käyttivät steppen hevoskansat myöhemmin omassa keskuudessa. He kutsuivat suomalaisia sinisiksi mongoleiksi ja yhdistivät suomalaiset yhdeksi steppen suurimmista hevoskansoista. Rodunjalostusopissa ruotsalaiset kutsuivat suomalaisia ja saamelaisia mongoloideiksi ja Yhdysvaltojen siirtolaisrekistereissä suomalaiset kulkevat rotutyypin "keltaiset" alla, joka saattaa olla viittaus myös alkuperäisiin keltai ja keltoi nimellä kulkeneisiin kelttikansoihin, jotka saivat nimensä keltaisista hiuksista Herodotoksen mukaan.
Ainoat ihmiset, jotka pystyivät rakentamaan tällaisen maailmanvallan, olivat skytialaisen siperian maailman finno-ugrit ja tämä on osoitettavissa esi-isä K, I, N ja R haploryhmistä. Euraasian valtavan metsä-aroalueen voimakkain etninen ryhmä Venäjän eteläisiltä aroilta Uralilta Tyynellemerelle. Vain heitä voidaan kutsua "suuriksi", "voimakkaiksi", "mughal-moguleiksi". Muut etniset ryhmät ja heimot eivät pysty vaatimaan tällaista arvonimeä. Miksi väitän näin? Koska proto-skytialaisen Botai kulttuurin (3700–3100 ekr.), joka asui kuoppaan kaivetuissa goathi asunnoissa, kuten saamelaiset ja suomalaiset samaan aikaan. Botait puhuivat finno-ugrilaista kieltä, josta on jäänyt useita sanoja osoitukseksi ja heidän genetiikkansa oli Suomesta löytyvää ei eurooppalaista Y-DNA haploryhmää R1b-478 (R1b1a1) ja perisuomalaista N-M231 (N1c) haploryhmää. Maternaalisten haploryhmien ollessa hyvin suomalais-saamelaiset myös; HV14, U1a1c1, I4a, H6a1a, H5b, H11b, R1b, R1b1, T2a1b1, U2e1, U2e2a1d, U2e3, U4a1, ja U4c1.
He kesyttivät ensimmäisenä hevosen noin 3500 ekr., ja nimesivät indoeurooppalaisen alkusanan kesytetylle hevoselle -*Hek̂wos ".
Tätä ajatusta kun oikein miettii, miten suuri etulyöntiasema on ihmisellä ollut, joka pystyy hallitsemaan hevosen niin maanviljelyssä kuin sotilaallisissa valloituksissa. Hevosen kesyttäminen on ollut voittamaton yhdistelmä ihmisen kehitykselle ja uusien alueiden valloittamiselle.
Erilaisten eläinten kesyttämisen kysymystä voi pohtia myös siltä kannalta, että saamelaiset kesyttivät jo paljon aikaisemmin poron, alkoivat laiduntamaan sitä ja käyttämään sitä vetojuhtana ja kulkuvälineenä.
Maailman vanhin koirareki on löytynyt myös Suomesta, joka oli noin 9000 vuotta vanha.
Hirvi on ollut kesytetty eläin Suomessa, jolla on ratsastettu. Hirven pitämisestä lemmikkinä tehtiin kuitenkin laitonta Suomessa Ruotsin vallan aikana. Mutta löytyykö mitään muita todisteita finno-ugrilaisten Moguli rooliin?
Hevoskärryt
Maikopin kulttuuri oli pronssikautinen kulttuuri Kaspianmeren länsipuolella 3500–2500 eaa. Kulttuurin keskus oli nykyisen Maikopin kaupungin seuduilla, ja sen alue ulottui Tamanin niemimaalta lähellä Dagestanin rajaa sijaitsevaan Kertšinsalmeen. Kulttuuri tunnetaan taidokkaista pronssitöistään ja todella suurista kumpuhaudoistaan.
Maikopin kulttuurin kanssa samanaikainen oli vuosien 3500–2200 eaa. Kuro-Araxesin kulttuuri, joka ulottui Kaukasukselta Itä-Anatoliaan. Pohjoisessa ja lännessä oli Jamnan kulttuuri, joka rakensi suuria hautakumpuja ja kurgaaneja myös. Pohjoisessa oli Novotitorovkan kulttuuri vuosina 3300–2700 eaa.
Maikopin kulttuurissa vainajat haudattiin kuoppiin, jotka peitettiin suurella maakummulla. Hautakummuista on löytynyt punaista okraa ja yhdet vanhimmista hevoskärryistä hevosineen. Vain Mesapotamian Urissa on saman aikaisia hevos- tai karjakärryjä pyörillä. Suuri mahdollisuus löytyy siihen, että kyseessä on ollut saman kauppakansan kärryt myös Sumerissa. "Hautaustapojen perusteella" heidän uskotaan puhuneen indoeurooppalaista kieltä, kuten ne kaksi indoeurooppalaista kansaa Euroopassa, Suomi ja Unkari.
Maikop kurganin kuninkaallinen tumulushauta punamullalla höystettynä sisälsi ennennäkemättömiä rikkauksia ja sijainnille epätyypillistä suomalaista U8 haploryhmää karjalasta ja saamelaisille tuttua V7 haploryhmää.
Se mikä Maikop kulttuurissa on kuitenkin kiinnostavinta on selkeästi eniten esiintynyt Y-DNA haploryhmä R1b1a2 ja sen alakladi R1b1a2a2. Haploryhmä R1b1a2 on sama, joka esiintyy eniten R1b haploryhmästä Suomessa ja josta vanhimmat alakladit ovat peräisin. Myöhemmin R1b1a2 haploryhmä esiintyy uuden dynastian faaraoperheellä Egyptissä (Kemi). Kyseessä on erittäin harvinainen R1b haploryhmän alakladi, joka siirtyi ensin pohjoisesta mustalle merelle, teki muutaman mutaation assimilaatiolla ja jatkoi matkaansa Mesapotamiaan ja jatkoi siitä eteenpäin Egyptiin. Maikop kulttuurin ihmiset olivat laiduntajia ja treidaajia, joilla oli selkeästi arvostettuja kuninkaita.
” Maikop kurgan hautaukset olivat samanaikaista Keski- ja Myöhäis-Urukin aikakauden Mesopotamian ensimmäisten kaupunkien kanssa, 3700-3100 eaa.”
Otetaan seuraava todiste käsittelyyn?
Sotavaunut
Sintashta-kulttuuri syntyi kansojen itään vaeltamisen seurauksena nuorakeraamisen kulttuurin kyljessä. Pitkään sintashtaa pidettiin finno-ugrilaisiin liitetyn Andronovo kulttuurin osana, mutta vuosituhannen vaihteessa se erotettiin erilliseksi kulttuurikseen Andronovosta.
Sintashta kulttuurissa suoritettiin hevoskärryhautauksia kumpuhaudassa, kurganissa eli aarnihaudassa. "Suurin osa mtDNA-näytteistä kuului useisiin U:n alaryhmiin, mutta myös W, J, T, H ja K -haploryhmiä esiintyi. Y-DNA:t olivat pääosin: R1a1a1b ja I2 haploryhmiä. Sintashta kulttuuri käytti seima-turbiino -kulttuurin nuolen ja keihään kärkiä, joka oli myös suomalaisilla Suomessa käytössä. Seima-turbiino -kulttuuri levisi aina Suomesta Intiaan ja välimerelle minoan ja mykenen kulttuuriin aina Turkin anatolian alueelle. Sintasta kulttuurista löytyi myös ja Karjalan metatuffkivi teollisuuden kivikirveitä. Sintashta kultuuri oli osa suomalais-ugrilasten heimojen järjestelmälläistä kauppa- ja käsityöläisverkostoa.
Sintashta kulttuuri on saanut tittelin hevosten vetämien sotavaunujen keksimisestä. Heitä pidetään skyyttien esi-isinä. Sintashta kulttuuri rakensi ensimmäisenä hirsilinnoituksia steppelle, Venäjän ja Mongolian aroille. Hirsilinnoitukset, jossa metallirgia ja käsityöläisyys kukoisti sekä heidän laiduntamansa eläimet viettivät öitään linnoitusten alueen sisällä. Linnoituskulttuuri syntyi alunperin kun laiduntajat oivalsivat, että heidän rakentamansa aitaukset torjuivat myös varkaita, jonka jälkeen rakennettiin yhtä vahvempia aitauksia ja lopuksi linnoituksia. Sintashta -kulttuurin linnoituksissa tehtiin myös finno-ugrilaisia nuorakeraamisia ja kampakeraamisia ruukkuja, kupari- ja pronssiaseiden lisäksi. Sintashta kulttuurin ihmiset hautasivat vainajansa hevosten ja hevosvaunujen kera. Linnoituksensa he rakensivat jokien risteymien läheisyyteen, josta ruuhella eli kanootilla tai veneellä pääsi nopeasti etenemään eri suuntiin.
"Mongolit" olivat (K)arjalaisia indoeurooppalaisia, eivät mongoloideja. Myytti "Mongoli-tatari-ikeestä" keksittiin katolisessa, juutalaisten Vatikaanissa Suomen, Venäjän ja venäläisen finno-ugrilaisen kansan todellisen historian vääristämiseksi.
"Tatari-mongolinen" dilemma
Termi "mongolitataarit" on keinotekoinen, keksitty, se ei esiinny venäläisissä lähteissä. Ensimmäiset venäläiset historioitsijat eivät mainitse sitä. Termi "mongolitataarit" ei itsessään ole Mongolian kansojen (khalkha, oirats) oma nimi tai etnonyymi. Se on keinotekoinen termi, jonka P. Naumov otti ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 1823 artikkelissa "Venäjän ruhtinaiden asenteesta mongolien ja tataarien khaaneihin 1224-1480".
Jotkut tutkijat johtavat termin "mongolit" kiinalaisista kirjaimista "man-gu" - saadakseen termistä muinaisen. " Tämä on todella absurdia, hölynpölyä.
Todellisuudessa "mongolit", alkuperäisessä versiossa, ilman "n" -kirjainta oli "mogul" (Intiassa niitä kutsuttiin niin) Mogul tulee juurisanasta "voimakas persoona" ," - "mozh - mahtava, suuri, voimakas". Persialainen ja arabialainen mughal tai mughul oli toinen muunnos "Moguleista" eli myöhemmin väännetyistä mongoleista, jotka esiintyivät "suurina" ihmisinä, jotka loivat Euraasian suurimman valtakunnan. Mughal sanan etymologia tulee Norjan kveenimurteen mugje, fem. muga sanasta, joka tarkoittaa "kasaa tai kumpua"- Onko se viittaus kumpuhautauksiin? Sattaa olla. Todisteita ainakin piisaa.
Mongoli termiä käyttivät steppen hevoskansat myöhemmin omassa keskuudessa. He kutsuivat suomalaisia sinisiksi mongoleiksi ja yhdistivät suomalaiset yhdeksi steppen suurimmista hevoskansoista. Rodunjalostusopissa ruotsalaiset kutsuivat suomalaisia ja saamelaisia mongoloideiksi ja Yhdysvaltojen siirtolaisrekistereissä suomalaiset kulkevat rotutyypin "keltaiset" alla, joka saattaa olla viittaus myös alkuperäisiin keltai ja keltoi nimellä kulkeneisiin kelttikansoihin, jotka saivat nimensä keltaisista hiuksista Herodotoksen mukaan.
Ainoat ihmiset, jotka pystyivät rakentamaan tällaisen maailmanvallan, olivat skytialaisen siperian maailman finno-ugrit ja tämä on osoitettavissa esi-isä K, I, N ja R haploryhmistä. Euraasian valtavan metsä-aroalueen voimakkain etninen ryhmä Venäjän eteläisiltä aroilta Uralilta Tyynellemerelle. Vain heitä voidaan kutsua "suuriksi", "voimakkaiksi", "mughal-moguleiksi". Muut etniset ryhmät ja heimot eivät pysty vaatimaan tällaista arvonimeä. Miksi väitän näin? Koska proto-skytialaisen Botai kulttuurin (3700–3100 ekr.), joka asui kuoppaan kaivetuissa goathi asunnoissa, kuten saamelaiset ja suomalaiset samaan aikaan. Botait puhuivat finno-ugrilaista kieltä, josta on jäänyt useita sanoja osoitukseksi ja heidän genetiikkansa oli Suomesta löytyvää ei eurooppalaista Y-DNA haploryhmää R1b-478 (R1b1a1) ja perisuomalaista N-M231 (N1c) haploryhmää. Maternaalisten haploryhmien ollessa hyvin suomalais-saamelaiset myös; HV14, U1a1c1, I4a, H6a1a, H5b, H11b, R1b, R1b1, T2a1b1, U2e1, U2e2a1d, U2e3, U4a1, ja U4c1.
He kesyttivät ensimmäisenä hevosen noin 3500 ekr., ja nimesivät indoeurooppalaisen alkusanan kesytetylle hevoselle -*Hek̂wos ".
Tätä ajatusta kun oikein miettii, miten suuri etulyöntiasema on ihmisellä ollut, joka pystyy hallitsemaan hevosen niin maanviljelyssä kuin sotilaallisissa valloituksissa. Hevosen kesyttäminen on ollut voittamaton yhdistelmä ihmisen kehitykselle ja uusien alueiden valloittamiselle.
Erilaisten eläinten kesyttämisen kysymystä voi pohtia myös siltä kannalta, että saamelaiset kesyttivät jo paljon aikaisemmin poron, alkoivat laiduntamaan sitä ja käyttämään sitä vetojuhtana ja kulkuvälineenä.
Maailman vanhin koirareki on löytynyt myös Suomesta, joka oli noin 9000 vuotta vanha.
Hirvi on ollut kesytetty eläin Suomessa, jolla on ratsastettu. Hirven pitämisestä lemmikkinä tehtiin kuitenkin laitonta Suomessa Ruotsin vallan aikana. Mutta löytyykö mitään muita todisteita finno-ugrilaisten Moguli rooliin?
Hevoskärryt
Maikopin kulttuuri oli pronssikautinen kulttuuri Kaspianmeren länsipuolella 3500–2500 eaa. Kulttuurin keskus oli nykyisen Maikopin kaupungin seuduilla, ja sen alue ulottui Tamanin niemimaalta lähellä Dagestanin rajaa sijaitsevaan Kertšinsalmeen. Kulttuuri tunnetaan taidokkaista pronssitöistään ja todella suurista kumpuhaudoistaan.
Maikopin kulttuurin kanssa samanaikainen oli vuosien 3500–2200 eaa. Kuro-Araxesin kulttuuri, joka ulottui Kaukasukselta Itä-Anatoliaan. Pohjoisessa ja lännessä oli Jamnan kulttuuri, joka rakensi suuria hautakumpuja ja kurgaaneja myös. Pohjoisessa oli Novotitorovkan kulttuuri vuosina 3300–2700 eaa.
Maikopin kulttuurissa vainajat haudattiin kuoppiin, jotka peitettiin suurella maakummulla. Hautakummuista on löytynyt punaista okraa ja yhdet vanhimmista hevoskärryistä hevosineen. Vain Mesapotamian Urissa on saman aikaisia hevos- tai karjakärryjä pyörillä. Suuri mahdollisuus löytyy siihen, että kyseessä on ollut saman kauppakansan kärryt myös Sumerissa. "Hautaustapojen perusteella" heidän uskotaan puhuneen indoeurooppalaista kieltä, kuten ne kaksi indoeurooppalaista kansaa Euroopassa, Suomi ja Unkari.
Maikop kurganin kuninkaallinen tumulushauta punamullalla höystettynä sisälsi ennennäkemättömiä rikkauksia ja sijainnille epätyypillistä suomalaista U8 haploryhmää karjalasta ja saamelaisille tuttua V7 haploryhmää.
Se mikä Maikop kulttuurissa on kuitenkin kiinnostavinta on selkeästi eniten esiintynyt Y-DNA haploryhmä R1b1a2 ja sen alakladi R1b1a2a2. Haploryhmä R1b1a2 on sama, joka esiintyy eniten R1b haploryhmästä Suomessa ja josta vanhimmat alakladit ovat peräisin. Myöhemmin R1b1a2 haploryhmä esiintyy uuden dynastian faaraoperheellä Egyptissä (Kemi). Kyseessä on erittäin harvinainen R1b haploryhmän alakladi, joka siirtyi ensin pohjoisesta mustalle merelle, teki muutaman mutaation assimilaatiolla ja jatkoi matkaansa Mesapotamiaan ja jatkoi siitä eteenpäin Egyptiin. Maikop kulttuurin ihmiset olivat laiduntajia ja treidaajia, joilla oli selkeästi arvostettuja kuninkaita.
” Maikop kurgan hautaukset olivat samanaikaista Keski- ja Myöhäis-Urukin aikakauden Mesopotamian ensimmäisten kaupunkien kanssa, 3700-3100 eaa.”
Otetaan seuraava todiste käsittelyyn?
Sotavaunut
Sintashta-kulttuuri syntyi kansojen itään vaeltamisen seurauksena nuorakeraamisen kulttuurin kyljessä. Pitkään sintashtaa pidettiin finno-ugrilaisiin liitetyn Andronovo kulttuurin osana, mutta vuosituhannen vaihteessa se erotettiin erilliseksi kulttuurikseen Andronovosta.
Sintashta kulttuurissa suoritettiin hevoskärryhautauksia kumpuhaudassa, kurganissa eli aarnihaudassa. "Suurin osa mtDNA-näytteistä kuului useisiin U:n alaryhmiin, mutta myös W, J, T, H ja K -haploryhmiä esiintyi. Y-DNA:t olivat pääosin: R1a1a1b ja I2 haploryhmiä. Sintashta kulttuuri käytti seima-turbiino -kulttuurin nuolen ja keihään kärkiä, joka oli myös suomalaisilla Suomessa käytössä. Seima-turbiino -kulttuuri levisi aina Suomesta Intiaan ja välimerelle minoan ja mykenen kulttuuriin aina Turkin anatolian alueelle. Sintasta kulttuurista löytyi myös ja Karjalan metatuffkivi teollisuuden kivikirveitä. Sintashta kultuuri oli osa suomalais-ugrilasten heimojen järjestelmälläistä kauppa- ja käsityöläisverkostoa.
Sintashta kulttuuri on saanut tittelin hevosten vetämien sotavaunujen keksimisestä. Heitä pidetään skyyttien esi-isinä. Sintashta kulttuuri rakensi ensimmäisenä hirsilinnoituksia steppelle, Venäjän ja Mongolian aroille. Hirsilinnoitukset, jossa metallirgia ja käsityöläisyys kukoisti sekä heidän laiduntamansa eläimet viettivät öitään linnoitusten alueen sisällä. Linnoituskulttuuri syntyi alunperin kun laiduntajat oivalsivat, että heidän rakentamansa aitaukset torjuivat myös varkaita, jonka jälkeen rakennettiin yhtä vahvempia aitauksia ja lopuksi linnoituksia. Sintashta -kulttuurin linnoituksissa tehtiin myös finno-ugrilaisia nuorakeraamisia ja kampakeraamisia ruukkuja, kupari- ja pronssiaseiden lisäksi. Sintashta kulttuurin ihmiset hautasivat vainajansa hevosten ja hevosvaunujen kera. Linnoituksensa he rakensivat jokien risteymien läheisyyteen, josta ruuhella eli kanootilla tai veneellä pääsi nopeasti etenemään eri suuntiin.
Myös pazyryk -kulttuurin skyytit näiden esi-isiensä jalanjäljissä hautasivat vainajansa hevostensa kanssa. Ukokin prinsessan haudassa oli 6 hevosta. Prinsessa oli Suomessa eniten esiintyvää haploryhmää U4. Hevoskärry hautauksia on löytynyt myös Egyptin faaraoilta.
Nyt kun on kesytetty hevonen, laitettu sille kärryt ja sotavaunut niin pääseekö enää pidemmälle? Kuulostaahan tuo aika paksulta. Jatkeaan nyt vähän lisää hevosen kesyttämisellä.
Kesyhevonen - Hekwos
Kesyhevonen on siis noin 5500 vuotta vanha ja kulkee koodinimellä DOM2. Se on vahvaselkäinen ja kesy erotuksena heikkoselkäisiin ja vauhkoihin vanhempiin hevostyyppeihin.
Peräisin nykyhevonen on Euraasian aroilta, tarkemmin altain alueelta. Suomalaisuuden juurilla ja Skytialaisen saka kuninkaallisen Pazyryk -kulttuurin asuinseudulla.
Aikaisempi suurinpiirtein kesy hevonen kulkee koodilla DOM1 ja tunnetaan nykyisin Przewalskinhevosen nimellä - sitä käytettiin ilmeisesti lihan ja maidon tuotantoon, joka on luonut sille ihmisryhmälle vuosisatojen ellei tuhansien saatossa toleranssin maitoon, kuten suomalaisilla on. Maidon toleranssi on harvinaista.
Villihevosiin liittyvä monimuotoisuus katosi pian DOM2:n jalostamisen jälkeen.
Suomenhevonen onkin ihan jännittävä poikkeus, koska przewalsin hevosten perimä ei olekaan täysin kadonnut: " Biologi Laura Kvistin (Oulun yliopisto) johtama tutkimusryhmä on koonnut mittavan aineiston 2010-luvulla elävistä hevosista ja mm. osoittanut yksittäisillä suomenhevosilla olevan, ainoana domestikoituna rotuna, sama haploryhmä kuin przewalskin hevosella (Kvist et al. 2019)"
" Suomenhevonen on ainoana tunnettuna hevosrotuna sukua przewalskin hevoselle"
" Toistaiseksi mistään muusta tunnetusta kesyhevosrodusta przewalskinhevosen äitilinjoja ei ole todettu."
Uusin tutkimus: " Suomenhevosessa on löydetty przewalskinhevosesta löydetyistä kaikkiaan 18 haploryhmästä 16”
Suomen hevonen onkin mielenkiintoinen tapaus. Se on tällä hetkellä ainoa mahdollinen DOM2 hevonen maailmassa, eli ensimmäinen kesyhevosrotu. Miten tämä Altain alueen Przewalskin hevosen genetiikka on päätynyt Suomeen muuten kuin ensimmäisenä kesyhevosena ja meidän esi-isiemme siellä ollessa ja tänne tullessa?
Olisiko vielä jotain? Ei kai.
Juuri Ilmestynyt tutkimus ensimmäisten ratsastajien löytymisestä Yamnaya -kulttuurista (3.3.2023):
Ensimmäinen bioantropologinen näyttö Yamnaya ratsastajista kertoo:
" Tutkimus raportoi viidestä Yamnaya-henkilöstä, jotka ovat kalibroidusti päivätty 3021-2501 eKr., Kurgan kumpuhaudoista Romaniassa, Bulgariassa ja Unkarissa, osoittaen luun morfologian muutoksia ja hevosen selkään ja ratsastukseen liittyviä selkeitä patologioita. Nämä ovat vanhimpia ihmisiä, jotka on toistaiseksi tunnistettu ratsastajiksi."
Ratsastajien genetiikka ja karja yhdistetään Afanasievon paimentolaiskulttuuriin. Afanasievon kulttuuri hautasi vainajansa samaan tapaan mitä Maykop -kulttuurin ihmiset tekivät. Altai-vuorilta steppeltä johdetut Afanasievo-esi-isät R1b levisivät itään Mongoliaan ja etelään Xinjiangiin yhdessä suomalaisen N1c -haploryhmän kanssa. Afanasievoon liittyvät R1b esi-isät katosivat pronssikauden aikana Altai-alueelta ja Mongoliasta, ja heidät korvataan tai absorboitiin täysin uusien Idästä ja lounaasta tulleiden N1c siirtolaisten tullessa. N1c:n hallitsemassa Xinjiangissa Afanasievoon liittyvä esi-isä jatkui ainakin ensimmäisen vuosituhannen lopulle.
Se, että tutkimus puhuu Yamnaya -kulttuurista, johtuu alueista mistä hautaukset tutkimuksessa ovat löytyneet. Ongelmallista Yamnaya kulttuurin "läntiset steppen laiduntajat", jotka valloittivat Euroopan R1b genetiikalla olisivat olleet tuon alueen ihmisiä. He olivat laiduntajia, ja he tulivat kaukaa. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet lähes tulkoon jokaisessa tutkimuksessa, että Yamnaya -kulttuurin genetiikka on lähimpänä suomalaisia (67,8%), karjalalaisia (64.9%) ja Mordvan (63.4%) ihmisiä. Laskien siis Suomesta Volgaa pitkin mustalle merelle. Samaa reittiä mitä Tutankhamonin perheen geenit etelä-Suomesta laskevat mustalle merelle ja sieltä Egyptiin Maykop - kulttuurissa.
Kaikki nämä edeltäneet kulttuurit, jota tässä tekstissä on mainittu ovat omanneet esi-isyyden skyyttiläisten heimojen alueelle sekä suomalaisen genetiikan. Samoin hautauskulttuurin, joka oli suomalaisten sviar heimolaisten keskuudessa käytössä Freyr kuninkaalleen (myöh. jumala) tunnetuksi tekemästään kumpuhautaustyypistä, jossa ruumis pyritään säilyttämään mahdollisimman pitkään hyväkuntoisenä hyvien satojen toivossa. Itse kuningas nousee kuollessaan joutsenen tähtikuvioon liittyvässä rituaalissa, jumalaksi ja tähdeksi taivaalle, kuten Egyptin Faaraot tekivät. Kurgan kulttuurit kehittyvät koko ajan suurempaan ja balsamointitekniikoita opetellaan, hiljalleen kehittyen, kunnes vuorossa on Egypti (Kemi).
S(kyy)tti nimen alkuperä
Yksi selitys skyyttien nimen alkuperään voi löytyä Kalevalan Joukahaisesta, koska hänellä on kansantaruissa muitakin nimiä, kuten lappalainen ”kyyttösilmä”. Kyyttösilmä viittasi ihmiseen, jolla on viirumaiset silmät. Suomessa sana kyyttö on vakiintunut itäsuomenkarjan toiseksi nimeksi, lehmän, joka on oma punertavan ruskea valkoinen rotunsa. Yksi vaihtoehto kyyttökarjan nimestä on tullut kyykäärmeestä, tai sen jättämästä jäljestä liikkuessaan hiekalla. Siksak -kuvio, jota myös KARJAlan kyyttölehmän selästä löytyy. Itäsuomenkarja eli kyyttö edustaa Euroopassa nykyään erittäin harvinaista steppen aronautojen perimää, juuri sen alueen lehmiä, jota skytiaksi kutsutaan. Mutta miten se on päätynyt tuhansien kilometrien päästä Suomeen, onkin ihmeellinen asia? Muitakin lingvistisiä yhteyksiä Suomessa skyytti sanaan esiintyy, kuten sukunimet skytta, skyttä, kyttä ja kyyttö, jotka etymologisesti tulevat samasta juurisanasta tai ovat muunnelmia kyystä, jota palvottiin Egyptissä yhdessä karhun kanssa ensimmäisten dynastioiden aikaan..
Kreikkalainen historioitsija Herodotus antaa useampia teorioita skyyttien lähtökohtiin ja yksi kiinnostavimmista on kuitenkin ensimmäisen skyytti kuninkaan tarina. Kuningas Scythes, joka syntyi Heraklesin ja kyynaisen liitosta. Kyynaisella tässä kohtaa saatetaan viitata suomalaiseen käärmekulttiin sekä saamelaisilla ja muinaissuomalaisella vaatetuksessa esiintyneeseen siksak -kuviointiin. Samaan kuviointiin mitä mm. Botai, Sintashta, Maykop ja Pazyryk kulttuurin ihmisten vaatteista ja keramiikasta löytyi.
Yhtymäkohtia löytyisi vaikka ja kuinka aina tervasta - muumioihin.
Nyt kun on kesytetty hevonen, laitettu sille kärryt ja sotavaunut niin pääseekö enää pidemmälle? Kuulostaahan tuo aika paksulta. Jatkeaan nyt vähän lisää hevosen kesyttämisellä.
Kesyhevonen - Hekwos
Kesyhevonen on siis noin 5500 vuotta vanha ja kulkee koodinimellä DOM2. Se on vahvaselkäinen ja kesy erotuksena heikkoselkäisiin ja vauhkoihin vanhempiin hevostyyppeihin.
Peräisin nykyhevonen on Euraasian aroilta, tarkemmin altain alueelta. Suomalaisuuden juurilla ja Skytialaisen saka kuninkaallisen Pazyryk -kulttuurin asuinseudulla.
Aikaisempi suurinpiirtein kesy hevonen kulkee koodilla DOM1 ja tunnetaan nykyisin Przewalskinhevosen nimellä - sitä käytettiin ilmeisesti lihan ja maidon tuotantoon, joka on luonut sille ihmisryhmälle vuosisatojen ellei tuhansien saatossa toleranssin maitoon, kuten suomalaisilla on. Maidon toleranssi on harvinaista.
Villihevosiin liittyvä monimuotoisuus katosi pian DOM2:n jalostamisen jälkeen.
Suomenhevonen onkin ihan jännittävä poikkeus, koska przewalsin hevosten perimä ei olekaan täysin kadonnut: " Biologi Laura Kvistin (Oulun yliopisto) johtama tutkimusryhmä on koonnut mittavan aineiston 2010-luvulla elävistä hevosista ja mm. osoittanut yksittäisillä suomenhevosilla olevan, ainoana domestikoituna rotuna, sama haploryhmä kuin przewalskin hevosella (Kvist et al. 2019)"
" Suomenhevonen on ainoana tunnettuna hevosrotuna sukua przewalskin hevoselle"
" Toistaiseksi mistään muusta tunnetusta kesyhevosrodusta przewalskinhevosen äitilinjoja ei ole todettu."
Uusin tutkimus: " Suomenhevosessa on löydetty przewalskinhevosesta löydetyistä kaikkiaan 18 haploryhmästä 16”
Suomen hevonen onkin mielenkiintoinen tapaus. Se on tällä hetkellä ainoa mahdollinen DOM2 hevonen maailmassa, eli ensimmäinen kesyhevosrotu. Miten tämä Altain alueen Przewalskin hevosen genetiikka on päätynyt Suomeen muuten kuin ensimmäisenä kesyhevosena ja meidän esi-isiemme siellä ollessa ja tänne tullessa?
Olisiko vielä jotain? Ei kai.
Juuri Ilmestynyt tutkimus ensimmäisten ratsastajien löytymisestä Yamnaya -kulttuurista (3.3.2023):
Ensimmäinen bioantropologinen näyttö Yamnaya ratsastajista kertoo:
" Tutkimus raportoi viidestä Yamnaya-henkilöstä, jotka ovat kalibroidusti päivätty 3021-2501 eKr., Kurgan kumpuhaudoista Romaniassa, Bulgariassa ja Unkarissa, osoittaen luun morfologian muutoksia ja hevosen selkään ja ratsastukseen liittyviä selkeitä patologioita. Nämä ovat vanhimpia ihmisiä, jotka on toistaiseksi tunnistettu ratsastajiksi."
Ratsastajien genetiikka ja karja yhdistetään Afanasievon paimentolaiskulttuuriin. Afanasievon kulttuuri hautasi vainajansa samaan tapaan mitä Maykop -kulttuurin ihmiset tekivät. Altai-vuorilta steppeltä johdetut Afanasievo-esi-isät R1b levisivät itään Mongoliaan ja etelään Xinjiangiin yhdessä suomalaisen N1c -haploryhmän kanssa. Afanasievoon liittyvät R1b esi-isät katosivat pronssikauden aikana Altai-alueelta ja Mongoliasta, ja heidät korvataan tai absorboitiin täysin uusien Idästä ja lounaasta tulleiden N1c siirtolaisten tullessa. N1c:n hallitsemassa Xinjiangissa Afanasievoon liittyvä esi-isä jatkui ainakin ensimmäisen vuosituhannen lopulle.
Se, että tutkimus puhuu Yamnaya -kulttuurista, johtuu alueista mistä hautaukset tutkimuksessa ovat löytyneet. Ongelmallista Yamnaya kulttuurin "läntiset steppen laiduntajat", jotka valloittivat Euroopan R1b genetiikalla olisivat olleet tuon alueen ihmisiä. He olivat laiduntajia, ja he tulivat kaukaa. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet lähes tulkoon jokaisessa tutkimuksessa, että Yamnaya -kulttuurin genetiikka on lähimpänä suomalaisia (67,8%), karjalalaisia (64.9%) ja Mordvan (63.4%) ihmisiä. Laskien siis Suomesta Volgaa pitkin mustalle merelle. Samaa reittiä mitä Tutankhamonin perheen geenit etelä-Suomesta laskevat mustalle merelle ja sieltä Egyptiin Maykop - kulttuurissa.
Kaikki nämä edeltäneet kulttuurit, jota tässä tekstissä on mainittu ovat omanneet esi-isyyden skyyttiläisten heimojen alueelle sekä suomalaisen genetiikan. Samoin hautauskulttuurin, joka oli suomalaisten sviar heimolaisten keskuudessa käytössä Freyr kuninkaalleen (myöh. jumala) tunnetuksi tekemästään kumpuhautaustyypistä, jossa ruumis pyritään säilyttämään mahdollisimman pitkään hyväkuntoisenä hyvien satojen toivossa. Itse kuningas nousee kuollessaan joutsenen tähtikuvioon liittyvässä rituaalissa, jumalaksi ja tähdeksi taivaalle, kuten Egyptin Faaraot tekivät. Kurgan kulttuurit kehittyvät koko ajan suurempaan ja balsamointitekniikoita opetellaan, hiljalleen kehittyen, kunnes vuorossa on Egypti (Kemi).
S(kyy)tti nimen alkuperä
Yksi selitys skyyttien nimen alkuperään voi löytyä Kalevalan Joukahaisesta, koska hänellä on kansantaruissa muitakin nimiä, kuten lappalainen ”kyyttösilmä”. Kyyttösilmä viittasi ihmiseen, jolla on viirumaiset silmät. Suomessa sana kyyttö on vakiintunut itäsuomenkarjan toiseksi nimeksi, lehmän, joka on oma punertavan ruskea valkoinen rotunsa. Yksi vaihtoehto kyyttökarjan nimestä on tullut kyykäärmeestä, tai sen jättämästä jäljestä liikkuessaan hiekalla. Siksak -kuvio, jota myös KARJAlan kyyttölehmän selästä löytyy. Itäsuomenkarja eli kyyttö edustaa Euroopassa nykyään erittäin harvinaista steppen aronautojen perimää, juuri sen alueen lehmiä, jota skytiaksi kutsutaan. Mutta miten se on päätynyt tuhansien kilometrien päästä Suomeen, onkin ihmeellinen asia? Muitakin lingvistisiä yhteyksiä Suomessa skyytti sanaan esiintyy, kuten sukunimet skytta, skyttä, kyttä ja kyyttö, jotka etymologisesti tulevat samasta juurisanasta tai ovat muunnelmia kyystä, jota palvottiin Egyptissä yhdessä karhun kanssa ensimmäisten dynastioiden aikaan..
Kreikkalainen historioitsija Herodotus antaa useampia teorioita skyyttien lähtökohtiin ja yksi kiinnostavimmista on kuitenkin ensimmäisen skyytti kuninkaan tarina. Kuningas Scythes, joka syntyi Heraklesin ja kyynaisen liitosta. Kyynaisella tässä kohtaa saatetaan viitata suomalaiseen käärmekulttiin sekä saamelaisilla ja muinaissuomalaisella vaatetuksessa esiintyneeseen siksak -kuviointiin. Samaan kuviointiin mitä mm. Botai, Sintashta, Maykop ja Pazyryk kulttuurin ihmisten vaatteista ja keramiikasta löytyi.
Yhtymäkohtia löytyisi vaikka ja kuinka aina tervasta - muumioihin.
Palataan takaisin mongolivalloitusten aikaan ja kadonneeseen Tartariaan
Tiedetään myös, että ennen XII vuosisadan alkua. Mongolit ja tataarit olivat vihamielisiä. Tämä ei ole yllättävää. Mughal-mongolit olivat indoeurooppalaisia (arjalaisia) ja tataarit (tart(arians)) olivat (turk)kilaisia, assimiloituneita (K)arjalaisia. Tiedetään, että Mogulit (Siperian finno-ugrilaiset kansat) vihasivat tataareita (aro-turkkilaisia) Krimin orjakaupan ja lasten kidnappamisten vuoksi, koska osa islamiin kääntyneistä oli alkanut suorittamaan tätä rahan perässä. Temuchin (Tšingis-khaani) hyökkäsi tästä syystä tataarien kimppuun, mutta sisällytti heidät kuitenkin heimojensa superliittoon, kunnes tottelemattomuus ja pettämismahdollisuudet leijuivat ilmassa, hän määräsi kastamaan kaikki: miehet, naiset ja lapset, jotka jaettiin syntymän mukaan ja assimilaatioiden seurauksesta eri leireihin. Sana "tatari" oli tuon aikakauden loukkaus Mughaleja kohtaan. Siksi termi "mongolitataarit" on puhtaasti paradoksaalinen. Viha muslimi ja askenazi juutalaisia eli kasaareja vastaan oli syntynyt pitkällisestä Krimin orjakaupasta mitä olivat pyörittäneet. Kaupparekistereiden mukaan yli 6,5 miljoonaa suomalais-ugrilaista vaaleaihosta ja sinisilmäistä lasta ja nuorta oli kaapattu orjiksi orjakaupan myötä. Suurimman osan kuollessa puolustaessa lastensa kidnappauksia. Juutalaiset kasaarit ja muslimi tataarit, jotka olivat assimiloituneet lähi-idän kansojen kanssa ja tummuessaan pyrkivät nyt vaalentamaan ihoa suomalaisilla tytöillä. Osana koko tätä soppaa oli juutalaisilla tieto Judahin heimon Fennoskandisesta alkuperästä. Judahin heimo, joka oli juutalaisuuden perustaja ja ovat ns. aidot juutalaiset, jotka kuljettivat heraldisena tunnuksenaan leijonaa, kultaharjaa, osoituksenaan omasta ulkomuodostaan (keltaiset ja punaiset hiukset). Laiduntavat samiitit, jotka olivat asuttaneet Anatoliaa, Kreikkaa ja lähi-itää aina pohjois-Afrikkaa myöten. Nimikkeillä luwialaiset, hatit, foinikialaiset ja esim. raamatun samialaiset. Liuta semiittisiä kieliä puhuneita pohjoisen kaukaasialaisia ihmisiä. He olivat pystyttäneet useita siirtokuntia alueelle ja hallitsivat kauppaa maalla ja merellä jo noin 3000 eaa. Heidän genetiikkansa ei ole mikään salaisuus, eikä meidän esi-isien ja äitien.
Paljon myöhemmin Volgan bulgaareita (Vogulit, Votjakit (Vulgars)) alettiin kutsua etnonyymeiksi "tatarit", sitten muita Kultaisen horden fragmentteja - Astrakhan, Krimin tataarit jne. Vaikka etnonyymi "bulgarit" tulee "Volgarista". Eli "Volga Bulgars = Volgars" on ilmeinen tautologia. "Volgarit" kuuluvat välisukujen ryhmään, jossa on suuri hyperborealainen ns. indoeurooppalainen alkukomponentti. Boreaalisten kansojen jakautuminen indoeurooppalaisiin ja prototurkkeihin tapahtui Etelä-Uralilla vuonna 3000 - 2500 eKr. välisellä ajalla. Kyse oli verisiteillä luoduista suhteista, mitä rakoilevan suomalais-ugrilaisten kansojen kauppaverkoston eriarvoistaminen oli alkanut tuottaa. Osa väliklaaneista, indoeurooppalaisen osan vallassa, asettui Volgalle, ja niistä tuli "volgaarisia" -bulgaareja. Alkuperäiset turkkilaiset mukaan lukien "tataarit", jotka perivät Temuchinilta alueensa, asuivat idässä ja etelässä. Samaan aikaan Siperian suomalais-ugrilaiset saapuivat Bulgariaan, mutta he eivät alkaneet karsia kaikkia "volgareja", vaikka he osoittivat voimakasta vastustusta. Suurin osa bulgaareista, vihamielisen islamisoituneen aateliston eliminoinnin jälkeen, hyväksyttiin takaisin "mongolien" joukkoihin. Heillä oli samat alkuperäiset henkiset ja aineelliset perinteet, sama kieli (finno-ugrilaisen kielen murre) kuin Siperian suomalais-moguleilla. Siksi bulgaariset suvut integroituivat helposti koko keisarilliseen Pohjois-Euraasiaan, ja myöhemmin Kazanin "tataareista" tuli aktiivisia Venäjän yhteisen imperiumi-imperiumin rakentajia, osaa Venäjän superetnosta. Mutta tämä tapahtui kuitenkin juutalaisten ja muslimien (kaksipäinen kotka) vallankaappauksen jälkeen kun venäläistäminen tapahtui. Tataarit hyväksyttiin kuitenkin "mongolien" joukkoon.
Siten suuri "Mongolinen" Horde on pakanallisten suomalais-ugrilaisten heimojen (mukaan lukien Kumanit ja Alaanit) skyytia-siperialainen-volga-klaani. Horde oli suuren Skythian ja Sarmatian, muinaisen indoarjalaisten perinteen ja sivilisaation suora jälkeläinen. Suomalaiset, virolaiset, unkarilaiset, (Latvia & Liettua alueen suomalaiset) Mordvalaiset, Tseremissit, Mansit, Hantit, Saamit ja Samojedit, Syrjäänit, Votjakit, Vogulit, Udmurtit, Ostjakit jne., olivat suuren valtakunnan ylläpitävä voima. Voimansa huipulla suomalaiset heimot hallitsivat Pohjois-Euraasiaa, joka kehittyi Aasian eteläisten sivilisaatioiden - persialaisten, intialaisten, kiinalaisten ja japanilaisten - pohjalta (mielenkiintoista, että siellä, erityisesti Intiassa on "reservissä" monet Euraasian suomalaisten perinteet säilyneet hengissä, jonka vihollisemme pystyivät pyyhkiä pois pohjoisesta). Ei ollut muita "mongoli-mongoloideja", jotka olisivat kehittäneet tuhansia vuosia henkistä ja aineellista kulttuuria, kauppaa, voimakkaiden armeijoiden varustamiseen tarvittavaa tuotantoa, sotilaallista kulttia, joka kykenisi suuriin kampanjoihin ja valloituksiin Euraasiassa kuin hevosen kesyttäneet suomalais-ugrilaiset kansat.
Tiedetään myös, että ennen XII vuosisadan alkua. Mongolit ja tataarit olivat vihamielisiä. Tämä ei ole yllättävää. Mughal-mongolit olivat indoeurooppalaisia (arjalaisia) ja tataarit (tart(arians)) olivat (turk)kilaisia, assimiloituneita (K)arjalaisia. Tiedetään, että Mogulit (Siperian finno-ugrilaiset kansat) vihasivat tataareita (aro-turkkilaisia) Krimin orjakaupan ja lasten kidnappamisten vuoksi, koska osa islamiin kääntyneistä oli alkanut suorittamaan tätä rahan perässä. Temuchin (Tšingis-khaani) hyökkäsi tästä syystä tataarien kimppuun, mutta sisällytti heidät kuitenkin heimojensa superliittoon, kunnes tottelemattomuus ja pettämismahdollisuudet leijuivat ilmassa, hän määräsi kastamaan kaikki: miehet, naiset ja lapset, jotka jaettiin syntymän mukaan ja assimilaatioiden seurauksesta eri leireihin. Sana "tatari" oli tuon aikakauden loukkaus Mughaleja kohtaan. Siksi termi "mongolitataarit" on puhtaasti paradoksaalinen. Viha muslimi ja askenazi juutalaisia eli kasaareja vastaan oli syntynyt pitkällisestä Krimin orjakaupasta mitä olivat pyörittäneet. Kaupparekistereiden mukaan yli 6,5 miljoonaa suomalais-ugrilaista vaaleaihosta ja sinisilmäistä lasta ja nuorta oli kaapattu orjiksi orjakaupan myötä. Suurimman osan kuollessa puolustaessa lastensa kidnappauksia. Juutalaiset kasaarit ja muslimi tataarit, jotka olivat assimiloituneet lähi-idän kansojen kanssa ja tummuessaan pyrkivät nyt vaalentamaan ihoa suomalaisilla tytöillä. Osana koko tätä soppaa oli juutalaisilla tieto Judahin heimon Fennoskandisesta alkuperästä. Judahin heimo, joka oli juutalaisuuden perustaja ja ovat ns. aidot juutalaiset, jotka kuljettivat heraldisena tunnuksenaan leijonaa, kultaharjaa, osoituksenaan omasta ulkomuodostaan (keltaiset ja punaiset hiukset). Laiduntavat samiitit, jotka olivat asuttaneet Anatoliaa, Kreikkaa ja lähi-itää aina pohjois-Afrikkaa myöten. Nimikkeillä luwialaiset, hatit, foinikialaiset ja esim. raamatun samialaiset. Liuta semiittisiä kieliä puhuneita pohjoisen kaukaasialaisia ihmisiä. He olivat pystyttäneet useita siirtokuntia alueelle ja hallitsivat kauppaa maalla ja merellä jo noin 3000 eaa. Heidän genetiikkansa ei ole mikään salaisuus, eikä meidän esi-isien ja äitien.
Paljon myöhemmin Volgan bulgaareita (Vogulit, Votjakit (Vulgars)) alettiin kutsua etnonyymeiksi "tatarit", sitten muita Kultaisen horden fragmentteja - Astrakhan, Krimin tataarit jne. Vaikka etnonyymi "bulgarit" tulee "Volgarista". Eli "Volga Bulgars = Volgars" on ilmeinen tautologia. "Volgarit" kuuluvat välisukujen ryhmään, jossa on suuri hyperborealainen ns. indoeurooppalainen alkukomponentti. Boreaalisten kansojen jakautuminen indoeurooppalaisiin ja prototurkkeihin tapahtui Etelä-Uralilla vuonna 3000 - 2500 eKr. välisellä ajalla. Kyse oli verisiteillä luoduista suhteista, mitä rakoilevan suomalais-ugrilaisten kansojen kauppaverkoston eriarvoistaminen oli alkanut tuottaa. Osa väliklaaneista, indoeurooppalaisen osan vallassa, asettui Volgalle, ja niistä tuli "volgaarisia" -bulgaareja. Alkuperäiset turkkilaiset mukaan lukien "tataarit", jotka perivät Temuchinilta alueensa, asuivat idässä ja etelässä. Samaan aikaan Siperian suomalais-ugrilaiset saapuivat Bulgariaan, mutta he eivät alkaneet karsia kaikkia "volgareja", vaikka he osoittivat voimakasta vastustusta. Suurin osa bulgaareista, vihamielisen islamisoituneen aateliston eliminoinnin jälkeen, hyväksyttiin takaisin "mongolien" joukkoihin. Heillä oli samat alkuperäiset henkiset ja aineelliset perinteet, sama kieli (finno-ugrilaisen kielen murre) kuin Siperian suomalais-moguleilla. Siksi bulgaariset suvut integroituivat helposti koko keisarilliseen Pohjois-Euraasiaan, ja myöhemmin Kazanin "tataareista" tuli aktiivisia Venäjän yhteisen imperiumi-imperiumin rakentajia, osaa Venäjän superetnosta. Mutta tämä tapahtui kuitenkin juutalaisten ja muslimien (kaksipäinen kotka) vallankaappauksen jälkeen kun venäläistäminen tapahtui. Tataarit hyväksyttiin kuitenkin "mongolien" joukkoon.
Siten suuri "Mongolinen" Horde on pakanallisten suomalais-ugrilaisten heimojen (mukaan lukien Kumanit ja Alaanit) skyytia-siperialainen-volga-klaani. Horde oli suuren Skythian ja Sarmatian, muinaisen indoarjalaisten perinteen ja sivilisaation suora jälkeläinen. Suomalaiset, virolaiset, unkarilaiset, (Latvia & Liettua alueen suomalaiset) Mordvalaiset, Tseremissit, Mansit, Hantit, Saamit ja Samojedit, Syrjäänit, Votjakit, Vogulit, Udmurtit, Ostjakit jne., olivat suuren valtakunnan ylläpitävä voima. Voimansa huipulla suomalaiset heimot hallitsivat Pohjois-Euraasiaa, joka kehittyi Aasian eteläisten sivilisaatioiden - persialaisten, intialaisten, kiinalaisten ja japanilaisten - pohjalta (mielenkiintoista, että siellä, erityisesti Intiassa on "reservissä" monet Euraasian suomalaisten perinteet säilyneet hengissä, jonka vihollisemme pystyivät pyyhkiä pois pohjoisesta). Ei ollut muita "mongoli-mongoloideja", jotka olisivat kehittäneet tuhansia vuosia henkistä ja aineellista kulttuuria, kauppaa, voimakkaiden armeijoiden varustamiseen tarvittavaa tuotantoa, sotilaallista kulttia, joka kykenisi suuriin kampanjoihin ja valloituksiin Euraasiassa kuin hevosen kesyttäneet suomalais-ugrilaiset kansat.
Pari otetta Linda Oerasta
Myytti tatari-mongolien ikeestä
Totuus on, että Venäjällä 1200-1400-luvuilla ei ollut "mongoli-mongoloideja" Mongoliasta. Nykyiset mongolit ovat mongoloideja. Arkeologit eivät ole löytäneet mongoloidien kalloja Ryazanista, Vladimir-Suzdalista tai Kiovan Venäjältä kuin vasta kuin ensimmäise kerran 1500-1600 luvun vaihteesa. "Venäläisten keskuudessa ei ollut merkkejä mongoloidismista". Vaikka kymmenien tuhansien sotilaiden laajamittaisten hyökkäyksten yhteydessä, pitkällä "ikeellä" pitäisi olla tällaisia vaikutuksia. Hautalöydöt eivät tätä ole kuitenkaan osoittaneet, eivätkä ole geneettiset muutokset kansassa. Vaikka ne lukemattomat tumuli kumpuhaudat kulkevat modernin Venäjän läpi löytöineen ja vaikka "mongolit" ajoivat narratiivin mukaan tuhansia venäläisiä naisia leireilleen ja sitten hallitsisivat myös modernin Venäjän maita pitkään, niin antropologista mongoloidimateriaalia ei ole jäänyt jäljelle. Koska mongoloidisuus oli hallitsevaa, ylivoimaista olisi pitänyt jäädä todisteita. Se riitti, että tuhannet "mongolit" raiskasivat ilmeisesti tuhansia venäläisiä naisia jäisi jäljelle muitakin jälkiä kuin vain suomalaiset geenit, eikä hajuakaan mongoloidisista.
Puolalaiset historioitsijat ja heidän takanaan olevat ukrainalaiset ovat jo pitkään ylläpitäneet teoriaa venäläisistä aasialaisista. Venäläiset ovat sekoitus nykyään sekoitus suomalais-ugrilaisia kansoja sekoitettuna minimaallisella osuudella mongoleja ja Kiovan Venäjän todelliset jälkeläiset ovat finno-ugrilaisia ukrainalaisia, joita Holdomorin Bolshevikkki juutalaisen kansanmurhan jälkeen enää alle 10% jäljellä. Genetiikka kuitenkin osoittaa, että venäläisillä ei ole merkittävästä merkkejä mongoloidisuudesta, venäläiset ovat valkoihoisia. Pääosin Y-DNA haploryhmiä: R1a, R1b ja N1c. "Horden" ajan venäläisillä hautausmailla on vain valkoihoisia eurooppalaisia, suomalaisia-ugrilaisia kansoja. Mongoloidismi Venäjällä ilmestyi vasta 1500-1600-luvun vaihteessa. Kaukasialaisen suomalais-ugrilaisia Ihmisiä astui joukoittain Venäjän tsaarien palvelukseen ja hankkivat mongoloidisia piirteitä Venäjän itärajoilla ja ottivat alkuperäiskansojen naisia vaimoikseen.
Nämä tarinat kapeasilmäisistä ratsastajista, rautaisista jousiampujista, jotka valloittivat merkittävän osan Euraasiasta, ovat myytti. Se keksittiin lännessä vääristämään Venäjän, Euroopan ja ihmiskunnan todellista historiaa. Venäjän suomalaisten kansojen historia ympärileikattiin radikaalisti, melkein ennen kastetta, ja kirjoitettiin uudelleen Rooman ja sen perillisten eduksi. Suomalainen Rus' muuttui "villiksi" heimoksi, joka ei osannut kirjoitettua kieltä ja tuskin hiipi ulos soista vuoden 1000 jKr puolivälissä. Villit barbaarit, joille saksalaiset viikingit ja kreikkalaiset lähetyssaarnaajat juurruttivat valtiollisuutta, sivilisaatiota, kulttuuria ja kirjoittamista.
Vaeltavat munkit, lähetyssaarnaajat (katolinen tiedustelupalvelu) kirjoittivat raportteja "valvontakeskukseen" (Vatikaaniin). He kirjoittivat kaiken, mitä he tiesivät tai keksivät, hämmentyivät ja esittelivät suosittuja huhuja. Näiden raporttien perusteella he ovat jo kirjoittaneet "suuren mongolien historian". Nämä "tarinat" tulivat lännestä itään, Venäjälle jo kiistattomana totuutena. Romanovien aikana saksalaiset historioitsijat kirjoittivat "Venäjän historiaa" Euroopan poliittisten etujen mukaisesti. Näin syntyi suuri myytti suurista "Mongolian mongoleista". Romaaneja, kirjoitettiin, maalauksia maalattiin ja elokuvia alettiin kuvata, että indoktrinointi ja propaganda Venäjälle ja Eurooppaan uppoaisi. Nykyään propaganda on tullut siihen pisteeseen, että elokuvissa "Mongolit" esitetään suoraan "kiinalaisina". Kuvitukset Tšingis-kaaninista ja moguleista muuttuivat 1700 luvulle tullessa sinisilmäisistä puna- ja keltahiuksista kaukaaasialaisista mongoleiksi ja kiinalaisiksi.
Totuus on, että Venäjällä 1200-1400-luvuilla ei ollut "mongoli-mongoloideja" Mongoliasta. Nykyiset mongolit ovat mongoloideja. Arkeologit eivät ole löytäneet mongoloidien kalloja Ryazanista, Vladimir-Suzdalista tai Kiovan Venäjältä kuin vasta kuin ensimmäise kerran 1500-1600 luvun vaihteesa. "Venäläisten keskuudessa ei ollut merkkejä mongoloidismista". Vaikka kymmenien tuhansien sotilaiden laajamittaisten hyökkäyksten yhteydessä, pitkällä "ikeellä" pitäisi olla tällaisia vaikutuksia. Hautalöydöt eivät tätä ole kuitenkaan osoittaneet, eivätkä ole geneettiset muutokset kansassa. Vaikka ne lukemattomat tumuli kumpuhaudat kulkevat modernin Venäjän läpi löytöineen ja vaikka "mongolit" ajoivat narratiivin mukaan tuhansia venäläisiä naisia leireilleen ja sitten hallitsisivat myös modernin Venäjän maita pitkään, niin antropologista mongoloidimateriaalia ei ole jäänyt jäljelle. Koska mongoloidisuus oli hallitsevaa, ylivoimaista olisi pitänyt jäädä todisteita. Se riitti, että tuhannet "mongolit" raiskasivat ilmeisesti tuhansia venäläisiä naisia jäisi jäljelle muitakin jälkiä kuin vain suomalaiset geenit, eikä hajuakaan mongoloidisista.
Puolalaiset historioitsijat ja heidän takanaan olevat ukrainalaiset ovat jo pitkään ylläpitäneet teoriaa venäläisistä aasialaisista. Venäläiset ovat sekoitus nykyään sekoitus suomalais-ugrilaisia kansoja sekoitettuna minimaallisella osuudella mongoleja ja Kiovan Venäjän todelliset jälkeläiset ovat finno-ugrilaisia ukrainalaisia, joita Holdomorin Bolshevikkki juutalaisen kansanmurhan jälkeen enää alle 10% jäljellä. Genetiikka kuitenkin osoittaa, että venäläisillä ei ole merkittävästä merkkejä mongoloidisuudesta, venäläiset ovat valkoihoisia. Pääosin Y-DNA haploryhmiä: R1a, R1b ja N1c. "Horden" ajan venäläisillä hautausmailla on vain valkoihoisia eurooppalaisia, suomalaisia-ugrilaisia kansoja. Mongoloidismi Venäjällä ilmestyi vasta 1500-1600-luvun vaihteessa. Kaukasialaisen suomalais-ugrilaisia Ihmisiä astui joukoittain Venäjän tsaarien palvelukseen ja hankkivat mongoloidisia piirteitä Venäjän itärajoilla ja ottivat alkuperäiskansojen naisia vaimoikseen.
Nämä tarinat kapeasilmäisistä ratsastajista, rautaisista jousiampujista, jotka valloittivat merkittävän osan Euraasiasta, ovat myytti. Se keksittiin lännessä vääristämään Venäjän, Euroopan ja ihmiskunnan todellista historiaa. Venäjän suomalaisten kansojen historia ympärileikattiin radikaalisti, melkein ennen kastetta, ja kirjoitettiin uudelleen Rooman ja sen perillisten eduksi. Suomalainen Rus' muuttui "villiksi" heimoksi, joka ei osannut kirjoitettua kieltä ja tuskin hiipi ulos soista vuoden 1000 jKr puolivälissä. Villit barbaarit, joille saksalaiset viikingit ja kreikkalaiset lähetyssaarnaajat juurruttivat valtiollisuutta, sivilisaatiota, kulttuuria ja kirjoittamista.
Vaeltavat munkit, lähetyssaarnaajat (katolinen tiedustelupalvelu) kirjoittivat raportteja "valvontakeskukseen" (Vatikaaniin). He kirjoittivat kaiken, mitä he tiesivät tai keksivät, hämmentyivät ja esittelivät suosittuja huhuja. Näiden raporttien perusteella he ovat jo kirjoittaneet "suuren mongolien historian". Nämä "tarinat" tulivat lännestä itään, Venäjälle jo kiistattomana totuutena. Romanovien aikana saksalaiset historioitsijat kirjoittivat "Venäjän historiaa" Euroopan poliittisten etujen mukaisesti. Näin syntyi suuri myytti suurista "Mongolian mongoleista". Romaaneja, kirjoitettiin, maalauksia maalattiin ja elokuvia alettiin kuvata, että indoktrinointi ja propaganda Venäjälle ja Eurooppaan uppoaisi. Nykyään propaganda on tullut siihen pisteeseen, että elokuvissa "Mongolit" esitetään suoraan "kiinalaisina". Kuvitukset Tšingis-kaaninista ja moguleista muuttuivat 1700 luvulle tullessa sinisilmäisistä puna- ja keltahiuksista kaukaaasialaisista mongoleiksi ja kiinalaisiksi.
1400-1700 -luvulla Tsingis Khan näytti vielä tältä - juttu jatkuu alla:
Venäläisistä lähteistä Tšingis-kaanin vanhimman pojan Jochin "Ulus Jochi" (Jochin Maa) oli nimeltään myös:
Komania / Tartaria
Länsi-Euroopan lähteissä esiintyvät nimet "komaanien maa", "komania" tai "tartaarien valtio", "tataarien maa" ja "tartaria" olivat yleisiä nimityksiä kun puhutaan Tšingis-kaanin vanhimman pojan Jochin "Ulus Jochi" alueista eli Jochin Maasta.
Kiinalaiset kutsuivat Kultaisen horden "turks" mongoleja "tartarialaisiksi" (tervaterva ihmisiksi). Kyllä, TERVAHAUTA IHMISIKSI heidän itsensä kertomana.
Mongoleista kerrotaan suoraan, että olivat steppellä laiduntavia heimoja ja Tšingis-kaanin vanhimman pojan Jochin "Suuri lauma" oli suurin blondimongoli heimojen joukko, joka valloitti suurimmat alueet mongolivalloitusten aikana.
Alkuperäinen ja perinteinen versio Venäjän nykyaikaisessa historiografiassa on "polovtsilaiset" ja sen selitys on, että sana "polovtsilainen" tulee sanasta "keltavalkoinen, kellertävä". Kirkkoslaaviksi "kelluva olki" tai "olki kelluu", ja vastaavasti sanat plavý ja plowy tarkoittavat nykyvenäjän, tšekin ja puolan kielissä samaa asiaa - oljen väriä. Kipchakkien (Turkkilaisheimo) slaavilainen nimi tulee näistä sanoista lisättynä -tsy / -chi (kumanit, plavci ja plawci). Saksalaisissa ja armenialaisissa lähteissä samanlaisia nimiä käytettiin joskus polovtseille (falb ja hardesh), jotka tarkoittivat "vaaleankeltaista, oljenkeltaista väriä". Turkinkieliset heimot nimeltään Polovtsy Sary- Kipchak ("keltaiset kipchakit"), toisin sanoen "Polovtsy" on slaavilainen käännös turkkilaisesta etnonyymistä.
D. A. Rasovskin artikkelissa "Polovtsyn alkuperä" (1935), hän huomautti, että kipchakkien blondisuudesta kiisteltiin pitkään, koska tämän version kriitikoilla oli mielessään voittajien värittämä stereotypia, että Polovtsy ja turkkilaiset eivät voineet olla vaalea kansa ollenkaan, mutta lopulta todisteiden kerääntyessä he alkoivat pitää sitä yleisesti hyväksyttynä.
Liettuan suurruhtinaiden kronikan mukaan - Karjalaa hallitsi Suomen kuninkaiden verilinjasta lähtenyt Polotskin suurruhtinas Narimunt, joka taisteli Golden orden riveissä. Aiheesta tietoa myös "Velvet Book" -kirjassa, joka on tsaarin -Venäjän jaloimpien bojaareiden (Suomessa Pajarin suku vrt. Matt Damon) ja "Slaavi" aatelisten sukujen sukututkimus.
Velvet Book (1555-1556) "Suvereeni sukututkimus" koostuu pääasiassa Rurikin ja Gediminovitsien (Kuninkaallisten, ruhtinaallisten, bojaariperheiden sukuluetteloista sekä materiaaleista 1500-1700 - luvun jälkipuoliskolta ja näiden sukujen edustajien toimittamista sukuluetteloista (1682-1687 ).
Sanoista lisää
Yleisesti sanat ja ihmisten nimet ovat ajan myötä saaneet erilaisia merkityksiä. Sanat "tatari" (joka on turmeltunut sanasta "tartaari") ja "mongoli" ovat täydellisiä esimerkkejä. Tšingis ei ollut tataari eikä mongoli näiden sanojen nykyisessä merkityksessä. Hän oli alunperin skyyttalainen, joka muutti skyytien nimet tartarialaisiksi ja tartariksi, ja siten hänestä tuli Tartarian ensimmäinen khaani tai keisari. Voisi sanoa, että hän oli tartaroskyyttiläinen.
Temujin (Tšingis-kaani) oli täysverinen finno-ugri, joka syntyi hänen isänsä Yesugeista Borjigan-mogulien klaanista ja hänen äidistään Oelunista (tai Hoelunista) Olkhunut-mogulista. Varhainen kuvaus Tšingis-kaanin tartaariheimosta "Borjigin" (kääntyy suomeksi "siniset silmät").
Hänen tartarinimestään saattaa syntyä hämmennystä, joka tulee siitä, että hänen isänsä nimesi hänet tataripäällikön mukaan, jonka isä oli juuri vanginnut. Temujin tarkoittaa "syntynyt rauta agentuurista", jonka voi löyhästi kääntää "seppien suvusta". Nämä viimeisen kappaleen tiedot ovat "salaisesta kirjasta, joten kannattaa ottaa hyppysellisellä suolaa. Aiheesta lisää:
Mongolien historia
Kuten hyvin tiedetään (huutonaurua!), Salainen historia on ainoa säilynyt lähde "mongolien" valtakunnan noususta, jonka "mongolit itse ovat tuottaneet", mutta sen arvoa, tarkoitusta ja jopa kirjan teon päivämäärästä kiistellään ympäri maailman edelleen. Väitetysti se on kirjoitettu joskus vuoden 1227 eli heti Tšingis-kaanin kuoleman jälkeen ja kiinalaisten mukaan sen ainoa säilynyt kopio löytyy kiinalaisten käännöksenä kiinaksi noin 1400 -luvulta, ja joka käännettiin ensimmäisen kerran kyrillisiksi kirjaimiksi 1850-luvulla ortodoksimunkki Palladius Kafarovin käännöksenä. Palladiuksen opit tulivat pian sen jälkeen käyttöön Mongolian uudisasukkaille ja kahden sukupolven verran ihmisiä alueella pakotettiin kääntämään omaa kiinalaista kirjoitustaan kyrillisiksi kirjaimiksi. Käyttöön kyrilliset kirjaimet otettiin monglian kansoille porrastetusti pakkolainsäädännöllä 1925 vuodesta lähtien.
Alkuperäisen tekstin ajankohdasta eikä sen kirjoittajasta ole tietoa. On totta, että kiinalaisia lähteitä on käytetty valaisemaan jonkin verran salaisen historian välittämistä, erityisesti William Hungin neljäkymmentä vuotta sitten julkaisemassa pitkässä ja yksityiskohtaisessa artikkelissa, mutta F. W. Cleavesin tiivistelmänä. Ongelmat, jotka liittyvät tähän todisteeseen hänen salaisen historian käännöksen johdannossa, tekevät täysin selväksi, että paljon on jäänyt arvailujen varaan.
Kirja ei ole millään tapaa luotettava lähde aineisto. Varsinkin kun tiedetään Kiinan propagandahistoria omia kansalaisiaan kohtaan ja kansoja, jotka ovat joutuneet kiinalaisten kansanmuhien kohteeksi, kuten suomalaiset kauppiaskansat ja suomalaisten siirtokunnat. Jännittävää mongolivalloittajien historiassa on, että he hyökkäsivät kaikkialle muualle paitsi Suomeen? Toinen seikka on se, että Suomi tunnettiin kulttuurina, joka kertoi perinnetietoa, saagojaan ja oppejaan sanallisesti ei kirjoittaen tekstiä yleiseen jakoon, koska kulttuurissa vaalittiin omien opettamista ei muiden ihmisten mahdollisuutta hyväksi käyttää tieto-taitoa, joka suomalaisilla oli. Siksi, ei löydy todellista mongolien kirjoittamaa historiaa. Kiinnostavaa on myös se, että mongolivalloittajat taistelivat pääosin Krimillä, jossa Krimin orjakauppa myi suomalaisia viisinkertaisella hinnalla muihin orjiin verrattuna. Miksi? Se ei voinut olla syy, että suomalaiset olivat niin kauniita vaan se, että suomalaiset olivat olleet vallassa niin kauan. Siksi heistä tarjottiin enemmän rahaa kuin muista kansoista.
Komania / Tartaria
Länsi-Euroopan lähteissä esiintyvät nimet "komaanien maa", "komania" tai "tartaarien valtio", "tataarien maa" ja "tartaria" olivat yleisiä nimityksiä kun puhutaan Tšingis-kaanin vanhimman pojan Jochin "Ulus Jochi" alueista eli Jochin Maasta.
Kiinalaiset kutsuivat Kultaisen horden "turks" mongoleja "tartarialaisiksi" (tervaterva ihmisiksi). Kyllä, TERVAHAUTA IHMISIKSI heidän itsensä kertomana.
Mongoleista kerrotaan suoraan, että olivat steppellä laiduntavia heimoja ja Tšingis-kaanin vanhimman pojan Jochin "Suuri lauma" oli suurin blondimongoli heimojen joukko, joka valloitti suurimmat alueet mongolivalloitusten aikana.
Alkuperäinen ja perinteinen versio Venäjän nykyaikaisessa historiografiassa on "polovtsilaiset" ja sen selitys on, että sana "polovtsilainen" tulee sanasta "keltavalkoinen, kellertävä". Kirkkoslaaviksi "kelluva olki" tai "olki kelluu", ja vastaavasti sanat plavý ja plowy tarkoittavat nykyvenäjän, tšekin ja puolan kielissä samaa asiaa - oljen väriä. Kipchakkien (Turkkilaisheimo) slaavilainen nimi tulee näistä sanoista lisättynä -tsy / -chi (kumanit, plavci ja plawci). Saksalaisissa ja armenialaisissa lähteissä samanlaisia nimiä käytettiin joskus polovtseille (falb ja hardesh), jotka tarkoittivat "vaaleankeltaista, oljenkeltaista väriä". Turkinkieliset heimot nimeltään Polovtsy Sary- Kipchak ("keltaiset kipchakit"), toisin sanoen "Polovtsy" on slaavilainen käännös turkkilaisesta etnonyymistä.
D. A. Rasovskin artikkelissa "Polovtsyn alkuperä" (1935), hän huomautti, että kipchakkien blondisuudesta kiisteltiin pitkään, koska tämän version kriitikoilla oli mielessään voittajien värittämä stereotypia, että Polovtsy ja turkkilaiset eivät voineet olla vaalea kansa ollenkaan, mutta lopulta todisteiden kerääntyessä he alkoivat pitää sitä yleisesti hyväksyttynä.
Liettuan suurruhtinaiden kronikan mukaan - Karjalaa hallitsi Suomen kuninkaiden verilinjasta lähtenyt Polotskin suurruhtinas Narimunt, joka taisteli Golden orden riveissä. Aiheesta tietoa myös "Velvet Book" -kirjassa, joka on tsaarin -Venäjän jaloimpien bojaareiden (Suomessa Pajarin suku vrt. Matt Damon) ja "Slaavi" aatelisten sukujen sukututkimus.
Velvet Book (1555-1556) "Suvereeni sukututkimus" koostuu pääasiassa Rurikin ja Gediminovitsien (Kuninkaallisten, ruhtinaallisten, bojaariperheiden sukuluetteloista sekä materiaaleista 1500-1700 - luvun jälkipuoliskolta ja näiden sukujen edustajien toimittamista sukuluetteloista (1682-1687 ).
Sanoista lisää
Yleisesti sanat ja ihmisten nimet ovat ajan myötä saaneet erilaisia merkityksiä. Sanat "tatari" (joka on turmeltunut sanasta "tartaari") ja "mongoli" ovat täydellisiä esimerkkejä. Tšingis ei ollut tataari eikä mongoli näiden sanojen nykyisessä merkityksessä. Hän oli alunperin skyyttalainen, joka muutti skyytien nimet tartarialaisiksi ja tartariksi, ja siten hänestä tuli Tartarian ensimmäinen khaani tai keisari. Voisi sanoa, että hän oli tartaroskyyttiläinen.
Temujin (Tšingis-kaani) oli täysverinen finno-ugri, joka syntyi hänen isänsä Yesugeista Borjigan-mogulien klaanista ja hänen äidistään Oelunista (tai Hoelunista) Olkhunut-mogulista. Varhainen kuvaus Tšingis-kaanin tartaariheimosta "Borjigin" (kääntyy suomeksi "siniset silmät").
Hänen tartarinimestään saattaa syntyä hämmennystä, joka tulee siitä, että hänen isänsä nimesi hänet tataripäällikön mukaan, jonka isä oli juuri vanginnut. Temujin tarkoittaa "syntynyt rauta agentuurista", jonka voi löyhästi kääntää "seppien suvusta". Nämä viimeisen kappaleen tiedot ovat "salaisesta kirjasta, joten kannattaa ottaa hyppysellisellä suolaa. Aiheesta lisää:
Mongolien historia
Kuten hyvin tiedetään (huutonaurua!), Salainen historia on ainoa säilynyt lähde "mongolien" valtakunnan noususta, jonka "mongolit itse ovat tuottaneet", mutta sen arvoa, tarkoitusta ja jopa kirjan teon päivämäärästä kiistellään ympäri maailman edelleen. Väitetysti se on kirjoitettu joskus vuoden 1227 eli heti Tšingis-kaanin kuoleman jälkeen ja kiinalaisten mukaan sen ainoa säilynyt kopio löytyy kiinalaisten käännöksenä kiinaksi noin 1400 -luvulta, ja joka käännettiin ensimmäisen kerran kyrillisiksi kirjaimiksi 1850-luvulla ortodoksimunkki Palladius Kafarovin käännöksenä. Palladiuksen opit tulivat pian sen jälkeen käyttöön Mongolian uudisasukkaille ja kahden sukupolven verran ihmisiä alueella pakotettiin kääntämään omaa kiinalaista kirjoitustaan kyrillisiksi kirjaimiksi. Käyttöön kyrilliset kirjaimet otettiin monglian kansoille porrastetusti pakkolainsäädännöllä 1925 vuodesta lähtien.
Alkuperäisen tekstin ajankohdasta eikä sen kirjoittajasta ole tietoa. On totta, että kiinalaisia lähteitä on käytetty valaisemaan jonkin verran salaisen historian välittämistä, erityisesti William Hungin neljäkymmentä vuotta sitten julkaisemassa pitkässä ja yksityiskohtaisessa artikkelissa, mutta F. W. Cleavesin tiivistelmänä. Ongelmat, jotka liittyvät tähän todisteeseen hänen salaisen historian käännöksen johdannossa, tekevät täysin selväksi, että paljon on jäänyt arvailujen varaan.
Kirja ei ole millään tapaa luotettava lähde aineisto. Varsinkin kun tiedetään Kiinan propagandahistoria omia kansalaisiaan kohtaan ja kansoja, jotka ovat joutuneet kiinalaisten kansanmuhien kohteeksi, kuten suomalaiset kauppiaskansat ja suomalaisten siirtokunnat. Jännittävää mongolivalloittajien historiassa on, että he hyökkäsivät kaikkialle muualle paitsi Suomeen? Toinen seikka on se, että Suomi tunnettiin kulttuurina, joka kertoi perinnetietoa, saagojaan ja oppejaan sanallisesti ei kirjoittaen tekstiä yleiseen jakoon, koska kulttuurissa vaalittiin omien opettamista ei muiden ihmisten mahdollisuutta hyväksi käyttää tieto-taitoa, joka suomalaisilla oli. Siksi, ei löydy todellista mongolien kirjoittamaa historiaa. Kiinnostavaa on myös se, että mongolivalloittajat taistelivat pääosin Krimillä, jossa Krimin orjakauppa myi suomalaisia viisinkertaisella hinnalla muihin orjiin verrattuna. Miksi? Se ei voinut olla syy, että suomalaiset olivat niin kauniita vaan se, että suomalaiset olivat olleet vallassa niin kauan. Siksi heistä tarjottiin enemmän rahaa kuin muista kansoista.
- Hongshan-kulttuuri (6500–5000 eaa.)
- Xueshan - kulttuuri 3600–2900 eaa
- Zhaobaogou culture
- Longshan-kulttuuri
- Dawenkou - kulttuuri
- Northern Steppe - kulttuuri
Xiaoheyan - kulttuuri (5000–4200 eaa.), Lower Xiajiadian - kulttuuri (4200–3600 eaa.), and Upper Xiajiadian - kulttuuri (3000–2700 eaa.)
....ja moni muu Kiinan kulttuuri oli geneettisesti suomalainen. Me saimme kuitenkin alueelta lähteä O -haploryhmän kaapattua vallan lopullisesti noin 200 eKr.
Aiheesta lisää myöhemmin.
Han -dynastian aikainen veistos sogdialaisista silkkitietä hallinneista kauppiaista. Näkymättömillä mongoleilla ei luoda "Mongolian" imperiumia
Mongolialla ei ole vieläkään henkistä, innovatiivista tai inhimillistä potentiaalia luoda maailmanvaltakuntaa. Heillä ei ole olemassa suurta sotilaskulttuuria, kuten muinaisilla hevosen kesyttäneillä ja sotavaunut keksineillä suomalaisilla oli. Se miten suomalais-ugrilaisten kansojen kauppaverkosto kehittyi silkkitieksi ja varangi armeijoiksi (watchers) ja päätyi viimeisiksi pyristelyksi vanhalla vallalla 1200 -luvulla. Mongolian aro ei paljastaa valloittajien armeijan lukuisia, hyvin aseistettuja, kurinalaista ja korkeaa taisteluhenkeä. Mongolialaiset eivät yksinkertaisesti pystyneet valloittamaan sellaisia kehittyneitä ja vahvoja voimia kuten Kiina, Keski-Aasia (Khorezm), Venäjä, Persia ja puolet Eurooppaa jne.
Tarina on täyttä hölynpölyä. Silloisessa Mongoliassa ei yksinkertaisesti ollut kehittynyttä teollista tai aineellista kulttuuria, joka aseistaisi tuhansia sotilaita. Ei ollut kehittynyttä tuotantoa, käsityöläisyyttä, edistyksellisiä metsästäjiä. Heistä ei voinut tulla seppiä, metallurgeja, rakentajia, insinöörejä ja suuria sotureita yhden sukupolven sisällä. Rautaista kurinalaisuutta ja sotilaallista henkeä ei voi juurruttaa villiin leiriin. Vaikka aseistat AK:lla miljoonat mustat, he eivät valloita planeettaa. "Mogulien" armeijan organisaatio on tyypillisen indoeurooppalainen. Mongolian Mongoloid-klaanien henkisen ja aineellisen kulttuurin taso 1100-1300-luvuilla vastasi suunnilleen 1700-luvun suurten järvien intiaaniheimojen kulttuuria. He vasta alkoivat hallita karjankasvatusta, he olivat metsästäjiä. Tällä kehitystasolla ei voi valloittaa puolta maailmaa, rakentaa voimakasta imperiumia kun vastassa on sotilaalliset taktikot.
Abrahamisten uskontojen sota ja viimeiset juutalaiset kadonneet heimot
"Mongolian mongolit" on unohdettava. Niitä ei ollut. Mutta oli sotia, kaupungeissa ja linnoituksissa. Ketkä taistelivat? Uuden kronologian kirjoittajat Fomenko ja Nosovsky vastasivat tähän kysymykseen epäperinteisesti: he uskovat, että nämä olivat sisäisiä sotia venäläisten kasakkojen ja Horden välillä. Todellisuudessa se oli Volgajokea edellen asuttavien suomalais-ugrilaisten heimojen ja bolshevikki- ja askenazijuutalaisten ja islamistisen uuden vallan, ns. kaksipäisen kotkan, ja tuon vanhan aarnikotkan välillä, josta ei jäljellä ollut kuin osia leijonasta ja härän häntä. Suuri Venäjä jaettiin kahteen rintamaan, kahteen Venäjään - siperialaiseen-pakanalliseen ja väkisin pakotettuun Abrahamiseen eurooppalais-kristilliseen ortodoksisuuteen, kahteen vihamieliseen dynastiaan - pohjoiseen ja eteläiseen.
Kroniikat kertovat tästä ns. "tuntemattomasta kielestä", ja "roskan" saapumisesta. Mikä oli tämän kansan "kieli"? Mistä tämä lauma tuli Venäjälle? Valtavia alueita Mustanmeren pohjoisrannikolta Volgan ja Etelä-Uralin kautta Altaihin, Sayaniin ja itse Mongoliaan, niille alueille, joita asuttivat myyttiset skyytit ja "mogulit". "Tartaria" kuului itse asiassa skyyttien maailmaan, suureen Skyytia-Sarmatiaan. Kauan ennen viimeisen indoeurooppalaisten arjalaisten aallon lähtöä, jotka siirtyivät Fennoskandiasta Mustalle merelle ja lähtivät sen pohjoiselta ja eteläisiltä alueilta. Uralista Persia-Iraniin ja Intiaan, indoeurooppalaiset valkoihoiset hallitsivat metsä-arojen vyöhykettä Karpaateista ja Tonavasta Sayan-vuorille. He harjoittivat puolinomadista elämäntapaa, harjoittivat karjankasvatusta ja maanviljelyä. He käyttivät Etelä-Venäjän aroilla kesytettyä suomenhevosta ja kyyttökarjaa. He olivat kehittäneet kauppaa, tuotantoa, käsitöitä ja soturikultin. He jättivät jälkeensä paljon kärryjä, astioita, aarteita ja aseita. Kaikkea, jotka liittyvät suomalais-ugrilaisiin kansoihin.He hallitsivat laajaa aluetta Krimiltä Tyynellemerelle. He hallitsivat Mongoliassa, toivat metallurgian, maatalouden ja sivilisaation kokonaisuudessaan. Paikalliset mongoloidit, jotka olivat vielä kivikaudella, eivät voineet kilpailla hyperborealaisen suomalais-ugrilaisen kanssa. Mutta he säilyttivät muiston heistä jättiläisinä, vaaleasilmäisinä ja vaaleatukkaisina sankareina. Siksi vaaleasilmäinen Tšingis-kaani ja tämän sotilaallinen eliitti, Transbaikalin, Khakassia ja Mongolia olivat indoeurooppalaisia, suomalais-ugrilaisia. Vain tämänkaltaiset skyytlalais-hyperborealaiset olivat ainoa todellinen sotilasvoima, joka loi maailmanimperiumin. Lopulta suomalaisten kansojen pako pohjoiseen johti heidän etnisten ryhmiensä heikkenemiseen, ja myöhemmin suomalais-ugrilaiset kansat katosivat erinäisten etnisten puhdistusten seurauksena Venäjän valtakeskiöstä. Etnisissä puhdistuksissa, joissa myös suomalaiset ovat tietämättään olleet mukana ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa kun taistelimme veljeskansoista koottuja joukkoja vastaan.
Tässä on osa näistä pakanallisista suomalais-ugrilaisista heimoista, jotka tulivat Koillis- ja Etelä-Venäjälle. Antropologisesti, geneettisesti, henkisessä ja aineellisessa kulttuurissaan (pääasiassa skyytien "eläintyyli") myöhäiset skyytit olivat samoja suomalaisten heimojen ihmisiä kuin suomalaiset, karjalaiset, okajoen ja ojattijoen varren ihmiset, Moskovan (Mustajoen) Marit, Novgorodin tai Kiovan Rusit. Ulkoisesti he erosivat vain pukeutumistyylistä - skytialainen siperialainen eläintyyli, suomalais-ugrilaisen kielen murre ja pakanausko. He olivat kaikki "likaisia" uusille kristityille kronikoille. Vapauksia ja luonnonlakia arvostaneet skyytit olivat keskittyneet sotilaallisen kauppa-armeijan ylläpitoon ja yrittivät vahvistaa vapauksia ja luonnonlakia kaikille steppen alueella.
Pahamaineinen "Mongolien valloitus" ei tuonut mitään Venäjälle. Ei ole sanoja, ei tapoja, ei mongoloidia. Sana "Horde" itsessään on vääristynyt sana venäläisestä sanasta "iloinen, kiltti". Siperian finno-ugrilaiset ruhtinaat kutsuivat itseään khaaneiksi. Mutta jopa Kiovan Rus' ruhtinaita, esimerkiksi Vladimiria tai Jaroslav viisasta, kutsuttiin kaganiksi-koganiksi. Sana "kogan-kokhan" ("Gothan-khan") ei ole mongolialaista alkuperää. Kokhan on venäjänkielinen sana, joka tarkoittaa "valittua" tai "rakastettua". Ei ole yllättävää, että Skyytian Rus' löysi helposti yhteisen kielen Venäjän ruhtinaiden (esimerkiksi Aleksanteri Nevskin) kanssa, bojaareilla oli sukulaisia, veljiä ja naimisissa olevia tyttäriä molemmilla puolilla. Skyytit eivät olleet vieraita. He olivat omia.
Siten Venäjälle eivät tulleet mongoloidit eivätkä tataarit (bulgarit), vaan ainoa todellinen voima - skyytit. Siksi "ikeen" kolmen vuosisadan valta-asema ei jättänyt minkäänlaisia antropologisia muutoksia Venäjän väestöön. Horde itsessään oli valkoihoisia suomalais-ugrilaisia Rus', venäläisten superetnoksen ydintä. Siksi heistä tuli luonnollisesti osa Venäjän kansaa. Horden väestöstä (kumanit, alaanit jne.) tuli eristettynä veljistään ja pienellä suostuttelulla venäläisiä.
Kultaisen horden alainen Venäjä (Tartaria) vihamielisenä valtiona, jossa "mongolit" hallitsivat ylimpänä, on väärä. Suomalaisen ja venäläisen kansan vihollisten luoma. Hordessa ei ollut mongoleja. Oli Volgan bulgaareja ("tataareja"), oli skyytian suomalais-ugrilaisia kansoja unkarilaiset mukaanlukien. Valtavan imperiumin "merestä mereen" loi pakanallinen skyytian maailma. Isovalta menehtyi islamisoitumisen ja arabisoitumisen seurauksena juutalaisella rahalla ja suunnitelmilla. Kaksi Abrahamista uskontoa johdattamassa pakanat kolmannen Abrahamisen uskonnnon syleilyyn pakottamalla. Uskomaan valheelliseen antikristukseen nimeltä Jeesus, jonka historiattomuuden voi paljastaa idoliksi (valehtelijaksi) muutaman minuutin kirjoitusprojektilla. Heti kun islam valtasi Horden valtakunnan, osien välillä alkoi henkinen ja uskonnollinen vastakkainasettelu, joka jakautui "ystäviin" ja "vieraisiin". Horde-imperiumin rappeutuessa pohjoisen sivilisaation "ohjauskeskus" Suomessa siirtyi vähitellen Moskovaan. Ivana Julman aikana Venäjä palautti Euraasian valtakunnan yhtenäisyyden nyt uuden kielen ja uuden historian kirjoituksen avustuksella. Paljon katosi ja paljon tuli tilalle. Onneksi arkeologisia löytöjä löytyy jatkuvasti eikä genetiikkaa pääse pakoon.
Jutun alla käännös tutkimuksesta - Venäläisten suomalainen perimä.
Mongolialla ei ole vieläkään henkistä, innovatiivista tai inhimillistä potentiaalia luoda maailmanvaltakuntaa. Heillä ei ole olemassa suurta sotilaskulttuuria, kuten muinaisilla hevosen kesyttäneillä ja sotavaunut keksineillä suomalaisilla oli. Se miten suomalais-ugrilaisten kansojen kauppaverkosto kehittyi silkkitieksi ja varangi armeijoiksi (watchers) ja päätyi viimeisiksi pyristelyksi vanhalla vallalla 1200 -luvulla. Mongolian aro ei paljastaa valloittajien armeijan lukuisia, hyvin aseistettuja, kurinalaista ja korkeaa taisteluhenkeä. Mongolialaiset eivät yksinkertaisesti pystyneet valloittamaan sellaisia kehittyneitä ja vahvoja voimia kuten Kiina, Keski-Aasia (Khorezm), Venäjä, Persia ja puolet Eurooppaa jne.
Tarina on täyttä hölynpölyä. Silloisessa Mongoliassa ei yksinkertaisesti ollut kehittynyttä teollista tai aineellista kulttuuria, joka aseistaisi tuhansia sotilaita. Ei ollut kehittynyttä tuotantoa, käsityöläisyyttä, edistyksellisiä metsästäjiä. Heistä ei voinut tulla seppiä, metallurgeja, rakentajia, insinöörejä ja suuria sotureita yhden sukupolven sisällä. Rautaista kurinalaisuutta ja sotilaallista henkeä ei voi juurruttaa villiin leiriin. Vaikka aseistat AK:lla miljoonat mustat, he eivät valloita planeettaa. "Mogulien" armeijan organisaatio on tyypillisen indoeurooppalainen. Mongolian Mongoloid-klaanien henkisen ja aineellisen kulttuurin taso 1100-1300-luvuilla vastasi suunnilleen 1700-luvun suurten järvien intiaaniheimojen kulttuuria. He vasta alkoivat hallita karjankasvatusta, he olivat metsästäjiä. Tällä kehitystasolla ei voi valloittaa puolta maailmaa, rakentaa voimakasta imperiumia kun vastassa on sotilaalliset taktikot.
Abrahamisten uskontojen sota ja viimeiset juutalaiset kadonneet heimot
"Mongolian mongolit" on unohdettava. Niitä ei ollut. Mutta oli sotia, kaupungeissa ja linnoituksissa. Ketkä taistelivat? Uuden kronologian kirjoittajat Fomenko ja Nosovsky vastasivat tähän kysymykseen epäperinteisesti: he uskovat, että nämä olivat sisäisiä sotia venäläisten kasakkojen ja Horden välillä. Todellisuudessa se oli Volgajokea edellen asuttavien suomalais-ugrilaisten heimojen ja bolshevikki- ja askenazijuutalaisten ja islamistisen uuden vallan, ns. kaksipäisen kotkan, ja tuon vanhan aarnikotkan välillä, josta ei jäljellä ollut kuin osia leijonasta ja härän häntä. Suuri Venäjä jaettiin kahteen rintamaan, kahteen Venäjään - siperialaiseen-pakanalliseen ja väkisin pakotettuun Abrahamiseen eurooppalais-kristilliseen ortodoksisuuteen, kahteen vihamieliseen dynastiaan - pohjoiseen ja eteläiseen.
Kroniikat kertovat tästä ns. "tuntemattomasta kielestä", ja "roskan" saapumisesta. Mikä oli tämän kansan "kieli"? Mistä tämä lauma tuli Venäjälle? Valtavia alueita Mustanmeren pohjoisrannikolta Volgan ja Etelä-Uralin kautta Altaihin, Sayaniin ja itse Mongoliaan, niille alueille, joita asuttivat myyttiset skyytit ja "mogulit". "Tartaria" kuului itse asiassa skyyttien maailmaan, suureen Skyytia-Sarmatiaan. Kauan ennen viimeisen indoeurooppalaisten arjalaisten aallon lähtöä, jotka siirtyivät Fennoskandiasta Mustalle merelle ja lähtivät sen pohjoiselta ja eteläisiltä alueilta. Uralista Persia-Iraniin ja Intiaan, indoeurooppalaiset valkoihoiset hallitsivat metsä-arojen vyöhykettä Karpaateista ja Tonavasta Sayan-vuorille. He harjoittivat puolinomadista elämäntapaa, harjoittivat karjankasvatusta ja maanviljelyä. He käyttivät Etelä-Venäjän aroilla kesytettyä suomenhevosta ja kyyttökarjaa. He olivat kehittäneet kauppaa, tuotantoa, käsitöitä ja soturikultin. He jättivät jälkeensä paljon kärryjä, astioita, aarteita ja aseita. Kaikkea, jotka liittyvät suomalais-ugrilaisiin kansoihin.He hallitsivat laajaa aluetta Krimiltä Tyynellemerelle. He hallitsivat Mongoliassa, toivat metallurgian, maatalouden ja sivilisaation kokonaisuudessaan. Paikalliset mongoloidit, jotka olivat vielä kivikaudella, eivät voineet kilpailla hyperborealaisen suomalais-ugrilaisen kanssa. Mutta he säilyttivät muiston heistä jättiläisinä, vaaleasilmäisinä ja vaaleatukkaisina sankareina. Siksi vaaleasilmäinen Tšingis-kaani ja tämän sotilaallinen eliitti, Transbaikalin, Khakassia ja Mongolia olivat indoeurooppalaisia, suomalais-ugrilaisia. Vain tämänkaltaiset skyytlalais-hyperborealaiset olivat ainoa todellinen sotilasvoima, joka loi maailmanimperiumin. Lopulta suomalaisten kansojen pako pohjoiseen johti heidän etnisten ryhmiensä heikkenemiseen, ja myöhemmin suomalais-ugrilaiset kansat katosivat erinäisten etnisten puhdistusten seurauksena Venäjän valtakeskiöstä. Etnisissä puhdistuksissa, joissa myös suomalaiset ovat tietämättään olleet mukana ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa kun taistelimme veljeskansoista koottuja joukkoja vastaan.
Tässä on osa näistä pakanallisista suomalais-ugrilaisista heimoista, jotka tulivat Koillis- ja Etelä-Venäjälle. Antropologisesti, geneettisesti, henkisessä ja aineellisessa kulttuurissaan (pääasiassa skyytien "eläintyyli") myöhäiset skyytit olivat samoja suomalaisten heimojen ihmisiä kuin suomalaiset, karjalaiset, okajoen ja ojattijoen varren ihmiset, Moskovan (Mustajoen) Marit, Novgorodin tai Kiovan Rusit. Ulkoisesti he erosivat vain pukeutumistyylistä - skytialainen siperialainen eläintyyli, suomalais-ugrilaisen kielen murre ja pakanausko. He olivat kaikki "likaisia" uusille kristityille kronikoille. Vapauksia ja luonnonlakia arvostaneet skyytit olivat keskittyneet sotilaallisen kauppa-armeijan ylläpitoon ja yrittivät vahvistaa vapauksia ja luonnonlakia kaikille steppen alueella.
Pahamaineinen "Mongolien valloitus" ei tuonut mitään Venäjälle. Ei ole sanoja, ei tapoja, ei mongoloidia. Sana "Horde" itsessään on vääristynyt sana venäläisestä sanasta "iloinen, kiltti". Siperian finno-ugrilaiset ruhtinaat kutsuivat itseään khaaneiksi. Mutta jopa Kiovan Rus' ruhtinaita, esimerkiksi Vladimiria tai Jaroslav viisasta, kutsuttiin kaganiksi-koganiksi. Sana "kogan-kokhan" ("Gothan-khan") ei ole mongolialaista alkuperää. Kokhan on venäjänkielinen sana, joka tarkoittaa "valittua" tai "rakastettua". Ei ole yllättävää, että Skyytian Rus' löysi helposti yhteisen kielen Venäjän ruhtinaiden (esimerkiksi Aleksanteri Nevskin) kanssa, bojaareilla oli sukulaisia, veljiä ja naimisissa olevia tyttäriä molemmilla puolilla. Skyytit eivät olleet vieraita. He olivat omia.
Siten Venäjälle eivät tulleet mongoloidit eivätkä tataarit (bulgarit), vaan ainoa todellinen voima - skyytit. Siksi "ikeen" kolmen vuosisadan valta-asema ei jättänyt minkäänlaisia antropologisia muutoksia Venäjän väestöön. Horde itsessään oli valkoihoisia suomalais-ugrilaisia Rus', venäläisten superetnoksen ydintä. Siksi heistä tuli luonnollisesti osa Venäjän kansaa. Horden väestöstä (kumanit, alaanit jne.) tuli eristettynä veljistään ja pienellä suostuttelulla venäläisiä.
Kultaisen horden alainen Venäjä (Tartaria) vihamielisenä valtiona, jossa "mongolit" hallitsivat ylimpänä, on väärä. Suomalaisen ja venäläisen kansan vihollisten luoma. Hordessa ei ollut mongoleja. Oli Volgan bulgaareja ("tataareja"), oli skyytian suomalais-ugrilaisia kansoja unkarilaiset mukaanlukien. Valtavan imperiumin "merestä mereen" loi pakanallinen skyytian maailma. Isovalta menehtyi islamisoitumisen ja arabisoitumisen seurauksena juutalaisella rahalla ja suunnitelmilla. Kaksi Abrahamista uskontoa johdattamassa pakanat kolmannen Abrahamisen uskonnnon syleilyyn pakottamalla. Uskomaan valheelliseen antikristukseen nimeltä Jeesus, jonka historiattomuuden voi paljastaa idoliksi (valehtelijaksi) muutaman minuutin kirjoitusprojektilla. Heti kun islam valtasi Horden valtakunnan, osien välillä alkoi henkinen ja uskonnollinen vastakkainasettelu, joka jakautui "ystäviin" ja "vieraisiin". Horde-imperiumin rappeutuessa pohjoisen sivilisaation "ohjauskeskus" Suomessa siirtyi vähitellen Moskovaan. Ivana Julman aikana Venäjä palautti Euraasian valtakunnan yhtenäisyyden nyt uuden kielen ja uuden historian kirjoituksen avustuksella. Paljon katosi ja paljon tuli tilalle. Onneksi arkeologisia löytöjä löytyy jatkuvasti eikä genetiikkaa pääse pakoon.
Jutun alla käännös tutkimuksesta - Venäläisten suomalainen perimä.
" Ensimmäistä kertaa historiassa venäläiset tutkijat suorittivat ennennäkemättömän tutkimuksen venäläisestä geenipoolista - ja olivat järkyttyneitä sen tuloksista. Erityisesti tämä tutkimus vahvisti täysin artikkeleissamme "Mokselien maa" (nro 14) ja "Venäjän kieli ei ole venäläinen" (nro 12) ilmaistun ajatuksen, että venäläiset eivät ole slaaveja, vaan venäjänkielisiä suomalaisia.
”Venäläiset tiedemiehet ovat saaneet valmiiksi ja valmistelevat julkaisua ensimmäistä laajamittaista tutkimusta venäläisten geenipoolista. Tulosten julkaisemisella voi olla arvaamattomia seurauksia Venäjälle ja maailmanjärjestykseen”.
Näin alkaa sensaatiomainen julkaisu aiheesta Vlastin venäläisessä versiossa. Ja sensaatio osoittautui todella uskomattomaksi - monet myytit Venäjän kansallisesta identiteetistä osoittautuivat vääriksi. Muun muassa kävi ilmi, että geneettisesti venäläiset eivät ole ollenkaan ”itäslaaveja”, vaan suomalaisia.
VENÄLÄISISTÄ SUOMALAISIA
Antropologit ovat kyenneet useiden vuosikymmenten intensiivisen tutkimuksen aikana paljastamaan tyypillisen venäläisen ihmisen ulkonäön. Ne ovat keskivartaloisia ja keskipituisia, vaaleanruskeat hiukset ja vaaleat silmät - harmaat tai siniset. Muuten, tutkimuksen aikana saatiin myös suullinen muotokuva tyypillisestä ukrainalaisesta. Viittausukrainalainen eroaa venäläisestä ihon, hiusten ja silmien värin osalta - hän on ruskea ruskeaverikkö, jolla on säännölliset piirteet ja ruskeat silmät. Ihmiskehon mittasuhteiden antropologiset mittaukset eivät kuitenkaan ole edes viimeinen, vaan viimeinen vuosisata tieteestä, joka on pitkään saanut käyttöönsä tarkimmat molekyylibiologian menetelmät, joiden avulla voit lukea kaikki ihmisen geenit. Ja edistyneimmät DNA-analyysimenetelmät ovat nykyään mitokondrioiden DNA:n ja ihmisen Y-kromosomin DNA:n sekvensointi (lukemalla geneettisen koodin kirjaimilla). Mitokondrio-DNA on siirtynyt sukupolvelta toiselle naispuolista sukupolvea pitkin käytännöllisesti katsoen muuttumattomana siitä lähtien, kun Eeva, ihmiskunnan esi-ihminen, kiipesi alas puusta Itä-Afrikassa. Ja Y-kromosomi esiintyy vain miehillä, ja siksi se siirtyy lähes muuttumattomana myös urospuolisille jälkeläisille, kun taas kaikki muut kromosomit, jotka välittyvät isältä ja äidiltä lapsilleen, ovat luonnostaan sekoitettuja korttipakan tavoin ennen jakamista. Siten toisin kuin epäsuorat markkerit (ulkonäkö, kehon mittasuhteet), mitokondrioiden DNA:n ja Y-kromosomin DNA:n sekvensointi osoittaa kiistattomasti ja suoraan ihmisten sukulaisuuden asteen, kirjoittaa Vlast-lehti.
Lännessä ihmispopulaatiogeneetit ovat menestyksekkäästi käyttäneet näitä menetelmiä kahden vuosikymmenen ajan. Venäjällä niitä käytettiin vain kerran, 1990-luvun puolivälissä, kun tunnistettiin kuninkaallisia jäänteitä. Käännepiste tilanteessa, jossa käytettiin nykyaikaisimpia menetelmiä Venäjän nimikansakunnan tutkimiseen, tapahtui vasta vuonna 2000. Venäjän perustutkimussäätiö myönsi apurahan Venäjän lääketieteen akatemian lääketieteellisen geneettisen keskuksen ihmispopulaatiogenetiikan laboratorion tutkijoille. Ensimmäistä kertaa Venäjän historiassa tutkijat pystyivät keskittymään täysin venäläisten geenipoolin tutkimiseen useiden vuosien ajan. He täydensivät molekyyligeneettisiä tutkimuksiaan analyysillä venäläisten sukunimien esiintymistiheydestä maassa. Tämä menetelmä oli erittäin halpa, mutta sen tietosisältö ylitti kaikki odotukset: sukunimien maantieteellinen vertailu geneettisten DNA-markkereiden maantieteelliseen sijaintiin osoitti niiden olevan lähes täydellisen yhteensopivat.
Ensimmäisen Venäjällä tehdyn nimikansalaisen geenipoolin tutkimuksen molekyyligeneettisiä tuloksia valmistellaan nyt julkaistavaksi monografian "Russian Gene Pool" muodossa, joka julkaistaan vuoden lopulla Luch-julkaisussa. talo. Vlast-lehti lainaa joitain tutkimustietoja. Joten kävi ilmi, että venäläiset eivät ole ollenkaan "itäslaaveja", vaan suomalaisia. Muuten, nämä tutkimukset tuhosivat täysin pahamaineisen myytin "itäslaaveista" - siitä, että valkovenäläiset, ukrainalaiset ja venäläiset "muodostavat itäslaavien ryhmän". Ainoat slaavit näistä kolmesta kansasta olivat valkovenäläiset, mutta kävi ilmi, että valkovenäläiset eivät ole ollenkaan "itäslaaveja", vaan länsimaisia, koska he eivät käytännössä eroa geneettisesti puolalaisista. Joten myytti "valko-Venäjän ja venäläisten sukuverestä" tuhoutui täysin: valkovenäläiset osoittautuivat käytännössä identtisiksi puolalaisten kanssa, valkovenäläiset ovat geneettisesti hyvin kaukana venäläisistä, mutta hyvin lähellä tsekkejä ja slovakkeja. Mutta Suomen suomalaiset osoittautuivat geneettisesti lähemmäksi venäläisiä kuin valkovenäläiset.
Y-kromosomin mukaan venäläisten ja Suomen suomalaisten välinen geneettinen etäisyys on siis vain 30 konventionaalista yksikköä (läheinen suhde). Ja geneettinen etäisyys venäläisen ja Venäjän federaation alueella asuvien ns. suomalais-ugrilaisten kansojen (mari, veps, mordvalaiset jne.) välillä on 2-3 yksikköä. Yksinkertaisesti sanottuna ne ovat geneettisesti identtisiä. Tältä osin Vlast-lehti toteaa: ”Ja Viron ulkoministerin ankara lausunto 1. syyskuuta EU:n neuvostossa Brysselissä (sen jälkeen kun Venäjä irtisanoi valtionrajasopimuksen Viron kanssa) suomalais-ugrilaisten kansojen väitetystä suomalaisiin liittyvästä syrjinnästä Venäjän federaatiossa menettää merkityksensä. Mutta länsimaisten tutkijoiden moratorion vuoksi Venäjän ulkoministeriö ei voinut kohtuudella syyttää Viroa sekaantumisesta sisäisiin, voisi jopa sanoa, että läheisesti liittyviin asioihin. Tämä filippinen puoli on vain yksi puoli syntyneiden ristiriitojen massasta. Koska venäläisten lähimmät sukulaiset ovat suomalais-ugrilaiset ja virolaiset (itse asiassa nämä ovat samoja ihmisiä, koska 2-3 yksikön ero on luontainen vain yhdelle kansalle), niin venäläiset vitsit "estetyistä virolaisista" ovat outoja, kun venäläiset itse ovat näitä virolaisia.
Venäjälle syntyy valtava ongelma itsensä tunnistamisessa oletettavasti "slaaveiksi", koska geneettisesti venäläisillä ei ole mitään tekemistä slaavien kanssa. "Venäläisten slaavilaisista juurista" kertovassa myytissä venäläiset tiedemiehet asettivat rohkean kohdan: venäläisissä ei ole mitään slaaveista. On olemassa vain lähes slaavilainen venäjän kieli, mutta se sisältää myös 60-70% ei-slaavilaista sanastoa, joten venäläinen ei pysty ymmärtämään slaavien kieliä, vaikka todellinen slaavi ymmärtää slaavia, kielten samankaltaisuuden vuoksi - mikä tahansa (paitsi venäjä).
Mitokondrio-DNA-analyysin tulokset osoittivat, että toinen venäläisten lähin sukulainen Suomen suomalaisia lukuun ottamatta on tataarit: venäläiset tataareista ovat samalla geneettisellä etäisyydellä 30 tavanomaista yksikköä, jotka erottavat heidät suomalaisista. Ukrainaa koskevat tiedot eivät olleet yhtä sensaatiomaisia. Kävi ilmi, että geneettisesti Itä-Ukrainan väestö on suomalais-ugrilaista: Itä-Ukrainalaiset eivät käytännössä eroa venäläisistä, komeista, mordvalaisista ja mareista. Tämä on yksi suomalainen kansa, jolla oli kerran oma yhteinen suomen kieli. Mutta Länsi-Ukrainan ukrainalaisten kanssa kaikki osoittautui vielä odottamattomammaksi. Nämä eivät ole ollenkaan slaaveja, samoin kuin Venäjän ja Itä-Ukrainan "venäläissuomalaisia", vaan täysin erilainen etninen ryhmä: geneettinen etäisyys Lvovin ukrainalaisten ja tataarien välillä on vain 10 yksikköä.
Länsi-ukrainalaisten tällainen läheinen suhde tataareihin voidaan selittää Kiovan Venäjän muinaisten asukkaiden sarmatialaisilla juurilla. Tietysti länsi-ukrainalaisten veressä on tietty slaavilainen komponentti (he ovat geneettisesti lähempänä slaaveja kuin venäläisiä), mutta he eivät silti ole slaaveja, vaan sarmateja. Antropologisesti niille on ominaista leveät poskipäät, tummat hiukset ja ruskeat silmät, tummat (eikä vaaleanpunaiset, kuten valkoihoiset) nännit. Lehti kirjoittaa: ”Voit reagoida miten haluat näihin tiukasti tieteellisiin faktoihin, jotka osoittavat Viktor Juštšenkon ja Viktor Janukovitšin referenssiäänestäjän luonnollisen olemuksen. Mutta ei ole mahdollista syyttää venäläisiä tiedemiehiä näiden tietojen väärentämisestä: silloin syytös ulotetaan automaattisesti heidän länsimaisiin kollegoihinsa, jotka ovat viivytelleet tulosten julkaisemista yli vuoden ja joka kerta pidentäen moratoriota.
Lehti on oikeassa: Nämä tiedot selittävät selvästi syvän ja jatkuvan jakautumisen Ukrainan yhteiskunnassa, jossa kaksi täysin erilaista etnistä ryhmää tosiasiassa asuu nimellä "ukrainalaiset". Lisäksi Venäjän imperialismi ottaa nämä tieteelliset tiedot käyttöön - jälleen kerran painava ja tieteellinen argumentti Venäjän alueen kasvattamiseksi Itä-Ukrainassa.
Entä "slaavilais-venäläisten" myytti? Tunnistamalla nämä tiedot ja yrittämällä käyttää niitä, venäläisten strategiat (suunnitelmat tavoiteltuun päämäärään pääsemiseksi) kohtaavat täällä sen, mitä ihmiset kutsuvat "kaksiteräiseksi miekaksi": Tässä tapauksessa sinun on mietittävä uudestaan Venäjän kansan ”slaavilaista” identiteettiä ja luovuttava "sukulaisuudesta" valkovenäläisten ja koko slaavilainen maailma kanssa - ei tieteellisen tutkimuksen vaan poliittisella tasolla.
Lehti julkaisee myös kartan, joka osoittaa alueen, jossa on "todella venäläisiä geenejä" (eli suomalaisia). Maantieteellisesti tämä alue on yhtenevä "Venäjä Iivana Julman aikana" ja "osoittaa selvästi sopimuksen tiettyihin valtionrajoihin", lehti kirjoittaa.
Nimittäin Bryanskin, Kurskin ja Smolenskin väestö ei ole ollenkaan Venäjän (ts. suomalaista) väestöä, vaan Valko-Venäjän ja Puolan väestöä – se on identtinen valkovenäläisten ja puolalaisten geenien kanssa. Mielenkiintoinen tosiasia on, että keskiajalla Liettuan suurherttuakunnan ja Moskovan välinen raja oli juuri slaavien ja suomalaisten välinen etninen raja (muuten Euroopan itäraja kulki sen kautta). Naapurialueita liittävä Moskovan Venäjän imperialismi ylitti etnisten moskovalaisten rajat ja vangitsi ulkomaisia etnisiä ryhmiä.
MITÄ VENÄJÄ ON?
Nämä uudet venäläisten tutkijoiden havainnot antavat meille mahdollisuuden tarkastella uudestaan keskiaikaisen Moskovan politiikkaa, mukaan lukien sen käsite Rusista. Osoittautuu, että Moskovan "venäjän viltti vetäminen yli itsensä" (venäläinen sanonta?) selitetään puhtaasti etnisesti, geneettisesti.
Niin kutsuttu käsite ”Pyhä Venäjä” Moskovan Venäjän ortodoksisen kirkossa venäläiset historioitsijat ovat kehittyneet tosiasiassa Moskovan noususta Ordasta
(Kultainen orda oli mongolien perustama nykyisen Venäjän, Ukrainan ja Kazakstanin alueella sijainnut valtio 1200-1400-luvuilla https://fi.wikipedia.org/wiki/Kultainen_orda , kartta tämän kirjoituksen lopussa) ja kuten Lev Gumilyov kirjoitti teoksessa ”Venäjältä Venäjälle”, esimerkiksi ukrainalaiset ja valkovenäläiset lakkasivat olemasta ruseja samasta tosiasiasta, lakkasivat olemasta Venäjä.
On selvää, että oli kaksi täysin erilaista Venäjää. Yksi, länsi, eli omaa slaavien elämäänsä, yhdistyneinä Liettuan ja Venäjän suuriruhtinaskunnassa. Toinen Venäjä - Itä-Venäjä (tarkemmin sanottuna Moskova - koska sitä ei pidetty tuolloin Venäjänä) - tuli etnisesti lähelle Ordaa 300 vuoden ajan, jolloin se sitten tarttui valtaan ja teki siitä "Venäjän" jo ennen Novgorodin ja Pihkovan valloitusta Orda-Venäjälle.
Tätä toista Venäjää - suomalaisen etnisen ryhmän Venäjää - kutsutaan myös Moskovan Venäjän ortodoksiseksi kirkoksi ja venäläiset historioitsijat "Pyhäksi Venäjäksi", samalla kun Länsi-Venäjän oikeudet jätetään johonkin "venäläiseen" (pakottaen koko Kiovan Venäjän kansan kutsumaan itseään ei ruseiksi, vaan "Okraintsyksi" (sana tarkoittaa ”Laitamilla”, tästä tulee Ukraina-sana?). Merkitys on selvä: tällä suomalaisella Venäjällä oli vähän yhteistä alkuperäisen slaavilaisen Venäjän kanssa.
Vuosisatoja vanha vastakkainasettelu Liettuan suurherttuakunnan ja Moskovan välillä (jolla näytti olevan jotain yhteistä Rusin Rurikovitšissa ja Kiovan uskossa, sekä Liettuan suurherttuakunnan prinssit Vitovt-Juri ja Jagajlo-Jakov, jotka olivat syntymästä lähtien ortodoksisia, olivat Rurikovich ja Venäjän suuriruhtinas, ei ollut muuta kieltä kuin venäjä, jota he osasivat) - tämä on eri etnisten ryhmien maiden vastakkainasettelua: Liettuan suurherttuakunta kokosi slaavit ja Moskova suomalaiset.
Seurauksena on, että useiden vuosisatojen ajan kaksi Venäjää vastusti toisiaan - slaavilainen Liettuan suurherttuakunta ja suomalainen Moskova. Tämä selittää myös räikeän tosiasian, että Moskova EI KOSKAAN Orda-ajan aikana halunnut palata Venäjälle, saada vapautta tataareilta ja tulla Liettuan suuriherttuakunnan jäseneksi.
Ja Novgorodin vangitsemisen aiheutti juuri Novgorodin neuvottelut liittymisestä Liettuan suurherttuakuntaan. Tämä Moskovan russofobia ja sen ”masokismi” (”Orda-ies (-sorto, -taakka) on paremmin päällä”) (joku sanonta?) selittyvät vain etnisillä eroilla alkuperäisen Venäjän kanssa ja etnisellä läheisyydellä Ordan kansojen kanssa.
Juuri tämä geneettinen ero slaavien kanssa selittää, että Moskova hylkäsi eurooppalaisen elämäntavan, Liettuan suuriruhtinaskunnan ja puolalaisten (ts. slaavilaisten yleensä) vihan ja samalla (valitsi) valtavan rakkauden idän ja Aasian perinteisiin. Näiden venäläisten tutkijoiden tulosten on välttämättä heijastuttava historioitsijoiden tarkistaessa heidän ajatuksiaan.
On tarpeen viedä historiatieteeseen tosiasia, että ei ollut yhtä, vaan kaksi täysin erilaista Venäjää: slaavilainen Venäjä - ja suomalainen Venäjä. Tämän selvennyksen ansiosta voimme ymmärtää ja selittää monia keskiaikaisen historiamme prosesseja, jotka nykyisessä tulkinnassa näyttävät olevan vailla merkitystä.
VENÄJÄN SUKUNIMET
Venäläisten tutkijoiden yritykset tutkia venäläisten sukunimien tilastotietoja kohtasivat aluksi paljon vaikeuksia. Keskusvaalilautakunta ja paikalliset vaalikomissiot kieltäytyivät ehdottomasti tekemästä yhteistyötä tutkijoiden kanssa ja vetosivat siihen, että vain äänestäjäluetteloiden salassapitovelvollisuus voi taata vaalien puolueettomuuden ja oikeudenmukaisuuden liittovaltion ja paikallisille viranomaisille.
Perhesukunimen laittaminen luetteloon oli erittäin pehmeää: se sisällytettiin, jos vähintään viisi sukunimen kantajaa asui alueella kolmen sukupolven ajan. Ensin laadittiin luettelot viidestä ehdollisesta alueesta - pohjoisesta, keski-, länsi-, keski-itä- ja eteläosasta. Kaikilta Venäjän alueilta kertyi kaikkiaan noin 15 tuhatta venäjän sukunimeä, joista suurin osa löytyi vain yhdeltä alueelta ja puuttui muualta.
Kun alueelliset luettelot asetettiin päällekkäin toistensa kanssa, tutkijat tunnistivat vain 257 niin kutsuttuja ”koko Venäjän sukunimeä”. Lehti kirjoittaa: ”On mielenkiintoista, että tutkimuksen viimeisessä vaiheessa he päättivät lisätä Krasnodarin alueen asukkaiden nimet eteläisen alueen luetteloon, odottaen, että Katariina II:n täältä häätämien Zaporizhzhya-kasakkojen jälkeläisten ukrainalaisten nimien osuus vähentäisi merkittävästi koko Venäjän luetteloa.
Mutta tämä lisärajoitus vähensi kaikkien venäläisten sukunimien luetteloa vain 7 yksiköllä - 250: een. Tuloksesta tuli ilmeinen ja ei kaikille miellyttävä johtopäätös, että Kuban asukkaat olivat pääasiassa venäläisiä. Ja minne ukrainalaiset menivät ja olivatko siellä ollenkaan – se on iso kysymys. ”
Ja edelleen: Venäläisten sukunimien analyysi tarjoaa yleensä ajattelua. Jopa yksinkertaisin toimenpide - kaikkien maan johtajien nimien etsiminen - antoi odottamattoman tuloksen.
Vain yksi heistä oli mukana venäläisten 250 suositun sukunimen harjoittajaluettelossa - Mihhail Gorbatšov (158. sija). Sukunimi Brežnev sijoittuu yleisluettelossa 3767. sijalle (löytyy vain eteläisen alueen Belgorodin alueelta). Sukunimi Hruštšov - 4248. sijalla (löytyy vain pohjoisalueelta, Arkangelin alueelta).
Tšernenko sijoittui 4749. sijalle (vain eteläinen alue). Andropovilla on 8939. sija (vain eteläinen alue). Putin sijoittui 14250. sijalle (vain eteläinen alue). Mutta Jeltsin ei tullut lainkaan yleiseen luetteloon. Stalinin sukunimeä - Dzhugashvili - ilmeisistä syistä ei pidetty. (Stalin oli georgialainen). Mutta toisaalta salanimi Lenin pääsi alueellisiin luetteloihin 1421. numerolla menettäen vain Neuvostoliiton ensimmäiselle presidentti Mihail Gorbatshoville. "
Lehti kirjoittaa, että tulos hämmästytti jopa itse tutkijoita, jotka uskoivat, että suurin ero etelävenäläisten sukunimien kantajien välillä ei ollut heidän kykynsä johtaa suurta voimaa, vaan sormen ja kämmenten ihon lisääntynyt herkkyys. (?) Venäläisten ihmisen dermatologisten olosuhteiden (kämmenten ja kämmenten papillaarikuviot) tieteellinen analyysi osoitti, että kuvion monimutkaisuus (yksinkertaisista kaareista silmukoihin) ja siihen liittyvä ihon herkkyys lisääntyvät pohjoisesta etelään. "Henkilö, jolla on yksinkertaiset kuviot käsiensä iholla, voi helposti pitää lasillisen kuumaa teetä kädessään," tohtori Balanovskaya selitti selvästi erojen olemuksen. "Ja jos silmukoita on paljon, niin sellaisista ihmisistä syntyi taskuvarkaita." (??)
Tutkijat julkaisevat luettelon 250 suosituimmasta venäjän sukunimestä. Odottamatonta oli se, että suosituin venäläinen sukunimi ei ollut Ivanov, vaan Smirnov. Ei ole syytä antaa koko luetteloa, tässä on vain 20 suosituinta venäjän sukunimeä:
1. Smirnov; 2. Ivanov; 3. Kuznetsov; 4. Popov; 5. Sokolov; 6. Lebedev; 7. Kozlov; 8. Novikov; 9. Morozov; 10. Petrov; 11. Volkov; 12. Soloviev; 13. Vasiliev; 14. Zaitsev; 15. Pavlov; 16. Semenov; 17. Golubev; 18. Vinogradov; 19. Bogdanov; 20. Vorobev.
Kaikilla venäjän suosituimmilla sukunimillä on bulgarialaiset päätteet –ov (-ev), samoin useissa sukunimissä -in-päätteet (Iljin, Kuzmin jne.). Eikä 250 yleisimmän joukossa ole -ij, -ich, -ko päätteisiä ”itäslaavien” (valkovenäläisten ja ukrainalaisten) sukunimiä, vaikka Valkovenäjällä yleisimmät ovat sukunimet –ij ja –ich ja Ukrainassa –ko. Tämä osoittaa myös syvät erot "itäslaavien" välillä, koska valkovenäläiset sukunimet –ij ja –ich ovat yhtä yleisiä Puolassa - eivätkä ollenkaan Venäjällä.
250 suosituimman venäläisen sukunimen bulgarialaiset päätteet osoittavat, että sukunimet ovat antaneet Kiovan Rusin papit, jotka levittivät ortodoksisuutta suomalaistensa keskuudessa Moskovassa. Nämä sukunimet ovat bulgarialaisia, pyhistä kirjoista, eivätkä elävästä slaavilaisesta kielestä, joita Moskovan suomalaiset eivät vain olleet.
Muutoin on mahdotonta ymmärtää, miksi venäläisillä on sukunimiä, jotka eivät asu lainkaan lähellä valkovenäläisiä (– ij ja –ich), ja bulgarialaisia sukunimiä - vaikka bulgarialaiset eivät olekaan Moskovan rajalla, mutta asuvat tuhansia kilometrejä siitä.
Suurta määrää sellaisia sukunimiä, joissa on eläimen nimi, on selitetty Leo Uspenskyn kirjassa "Mysteries of Toponymy" (M., 1973). Keskiajalla ihmisillä oli kaksi nimeä - vanhemmilta ja kasteessa, mutta myös "vanhemmilta", sitten oli "muodikasta" antaa eläinten nimiä. Kuten hän kirjoittaa, silloin lapsilla oli perheessä nimiä jänis, susi, karhu jne. Tämä pakanallinen perinne ilmeni "eläin" sukunimissä.
TIETOA VALKO-VENÄLÄISISTÄ
Erityinen aihe tässä tutkimuksessa on valkovenäläisten ja puolalaisten geneettinen identiteetti. Venäläiset tutkijat eivät kiinnittäneet tähän huomiota, koska he ovat Venäjän ulkopuolella. Mutta se on meille erittäin mielenkiintoista. Puolalaisten ja valkovenäläisten geneettisen identiteetin tosiasia ei ollut odottamaton.
Maiden historia on vahvistus sille - suurin osa valkovenäläisten ja puolalaisten etnisyydestä ei ole slaavia, vaan slaavistuneita länsimaisia balttialaisia, mutta heidän geneettinen "passinsa" on niin lähellä slaavilaista, että olisi käytännössä vaikea löytää eroja geenien välillä slaavien ja preussien, masurilaisten (Puolassa asuvat preussilaiset), dainovin (Valko-Venäjällä), jatvjagien (balttilainen heimo) ym. välillä.
Juuri tämä yhdistää puolalaiset ja valkovenäläiset, jotka ovat slaavistettujen länsimaisten balttien jälkeläisiä. Tämä etninen yhteisö selittää myös Kansainyhteisön unionivaltion perustamisen. Kuuluisa valkovenäläinen historioitsija V.U. Lastovsky ”Valkovenäjän lyhyt historia” (Vilno, 1910) kirjoittaa, että valkovenäläisen ja puolalaisten liittovaltion perustamisesta aloitettiin kymmenen kertaa neuvottelut: vuonna 1401, 1413, 1438, 1451, 1499, 1501, 1563, 1564, 1566, 1567. - ja päättyi 11. kerran perustamalla unioni vuonna 1569.
Mistä tällainen sinnikkyys tulee? Ilmeisesti vain etnisen yhteisön tietoisuuden perusteella, puolalaisten ja valkovenäläisten etnisyys luotiin hajottamalla sinänsä länsimaiset baltit. Mutta tšekit ja slovakit, jotka olivat myös mukana ensimmäisessä Kansainyhteisön slaavilaisessa liitossa, eivät enää tunteneet tätä läheisyyttä, koska heillä ei ollut itsessään "balttilaista yhteyttä". Ja vielä enemmän vieraantumista oli ukrainalaisilla, jotka pitivät tätä pienenä etnisenä sukulaisuutena ja lopulta menivät täydelliseen vastakkainasetteluun puolalaisten kanssa.
Venäläisten geneetikkojen tutkimus antaa meille mahdollisuuden tarkastella täysin erilaista historiaamme, sillä monet Euroopan kansojen poliittiset tapahtumat ja poliittiset mieltymykset selittyvät suurelta osin juuri heidän etnisen ryhmänsä genetiikalla - mikä on toistaiseksi pysynyt piilossa historioitsijoilta.
Genetiikka ja etnisten ryhmien geneettinen sukulaisuus olivat tärkeimmät voimat keskiaikaisen Euroopan poliittisissa prosesseissa. Venäläisten tutkijoiden luoma kansojen geneettinen kartta antaa aivan toisenlaisen näkökulman katsoa keskiajan sotia ja liittoja.
PÄÄTELMÄT
Venäläisten tutkijoiden tutkimustulokset venäläisten geeneistä sulavat pitkään yhteiskunnassa, koska ne kumoavat kaiken esillä olevan, alentaen ne epätieteellisten myyttien tasolle.
Tätä uutta tietoa ei tarvitse vain ymmärtää, vaan sinun täytyy myös tottua siihen. Nyt käsitteestä ”Itä-slaavit” on tullut täysin epätieteellinen. Minskin slaavilaiset kongressit ovat epätieteellisiä, mihin Venäjän slaavit eivät ole menossa ollenkaan vaan venäjänkieliset suomalaiset Venäjältä, jotka eivät ole geneettisesti slaavia ja joilla ei ole mitään tekemistä slaavien kanssa.
Venäläiset tutkijat ovat täysin hylänneet niiden aseman "Slaavilaisten kongressina". Venäläisiä ei nimetä venäläisten tutkijoiden tuloksissa slaaveiksi vaan suomalaisiksi. Itä-Ukrainan väestöä kutsutaan myös suomalaiseksi ja Länsi-Ukrainan väestö on geneettisesti sarmatialaisia.
Ukrainan kansa ei myöskään ole slaavilaista kansaa. Ainoat ”itä-slaavista” olevat slaavit olivat valkovenäläisiä, mutta he ovat geneettisesti identtisiä puolalaisten kanssa - mikä tarkoittaa, että he eivät ole ollenkaan ”itäisiä slaaveja”, vaan geneettisesti läntisiä.
Se todella tarkoittaa ”itä-slaavien” slaavilaisen kolmion geopoliittista romahtamista, sillä valkovenäläiset osoittautuivat geneettisesti puolalaisiksi, venäläiset suomalaisiksi ja ukrainalaiset suomalaisiksi ja sarmatialaisiksi. Tietysti propaganda pyrkii edelleen salaamaan tämän tosiasian väestöltä, mutta ommeltua ei voi piilottaa pussiin. Kuten ei sulkea tutkijoita, älä piilota heidän viimeisintä geenitutkimustaan.
Tieteellistä kehitystä ei voida pysäyttää. Siksi venäläisten tutkijoiden havainnot eivät ole pelkästään tieteellistä sensaatiota, vaan pommi, joka on kykenevä heikentämään nykyisiä kansojen olemassa olevia perustoja.
Siksi venäläinen Vlast-lehti antoi tästä tosiasiasta erittäin huolestuneen arvion: ”Venäläiset tutkijat ovat valmistuneet ja valmistelevat julkaista ensimmäistä laajamittaista tutkimusta Venäjän kansan geenivarastosta. Tulosten julkaisemisella voi olla ennakoimattomia vaikutuksia Venäjälle ja maailmanjärjestykseen.”
Lehti ei liioitellut.
Jutun arkistoitu kopio
Lopetan tämän tekstin galleriaan vanhimmista Tsingis khanin perillisten kuvituksista. Ajasta ennen mongolipoimua ja satuhistoriaa. Voittajat kirjoittavat historian. Häviäjän on opittava todellisesta historiasta, etteivät toista samoja viheitä.
Tsingis kaanin viimeinen perillinen Jani Beg.
”Venäläiset tiedemiehet ovat saaneet valmiiksi ja valmistelevat julkaisua ensimmäistä laajamittaista tutkimusta venäläisten geenipoolista. Tulosten julkaisemisella voi olla arvaamattomia seurauksia Venäjälle ja maailmanjärjestykseen”.
Näin alkaa sensaatiomainen julkaisu aiheesta Vlastin venäläisessä versiossa. Ja sensaatio osoittautui todella uskomattomaksi - monet myytit Venäjän kansallisesta identiteetistä osoittautuivat vääriksi. Muun muassa kävi ilmi, että geneettisesti venäläiset eivät ole ollenkaan ”itäslaaveja”, vaan suomalaisia.
VENÄLÄISISTÄ SUOMALAISIA
Antropologit ovat kyenneet useiden vuosikymmenten intensiivisen tutkimuksen aikana paljastamaan tyypillisen venäläisen ihmisen ulkonäön. Ne ovat keskivartaloisia ja keskipituisia, vaaleanruskeat hiukset ja vaaleat silmät - harmaat tai siniset. Muuten, tutkimuksen aikana saatiin myös suullinen muotokuva tyypillisestä ukrainalaisesta. Viittausukrainalainen eroaa venäläisestä ihon, hiusten ja silmien värin osalta - hän on ruskea ruskeaverikkö, jolla on säännölliset piirteet ja ruskeat silmät. Ihmiskehon mittasuhteiden antropologiset mittaukset eivät kuitenkaan ole edes viimeinen, vaan viimeinen vuosisata tieteestä, joka on pitkään saanut käyttöönsä tarkimmat molekyylibiologian menetelmät, joiden avulla voit lukea kaikki ihmisen geenit. Ja edistyneimmät DNA-analyysimenetelmät ovat nykyään mitokondrioiden DNA:n ja ihmisen Y-kromosomin DNA:n sekvensointi (lukemalla geneettisen koodin kirjaimilla). Mitokondrio-DNA on siirtynyt sukupolvelta toiselle naispuolista sukupolvea pitkin käytännöllisesti katsoen muuttumattomana siitä lähtien, kun Eeva, ihmiskunnan esi-ihminen, kiipesi alas puusta Itä-Afrikassa. Ja Y-kromosomi esiintyy vain miehillä, ja siksi se siirtyy lähes muuttumattomana myös urospuolisille jälkeläisille, kun taas kaikki muut kromosomit, jotka välittyvät isältä ja äidiltä lapsilleen, ovat luonnostaan sekoitettuja korttipakan tavoin ennen jakamista. Siten toisin kuin epäsuorat markkerit (ulkonäkö, kehon mittasuhteet), mitokondrioiden DNA:n ja Y-kromosomin DNA:n sekvensointi osoittaa kiistattomasti ja suoraan ihmisten sukulaisuuden asteen, kirjoittaa Vlast-lehti.
Lännessä ihmispopulaatiogeneetit ovat menestyksekkäästi käyttäneet näitä menetelmiä kahden vuosikymmenen ajan. Venäjällä niitä käytettiin vain kerran, 1990-luvun puolivälissä, kun tunnistettiin kuninkaallisia jäänteitä. Käännepiste tilanteessa, jossa käytettiin nykyaikaisimpia menetelmiä Venäjän nimikansakunnan tutkimiseen, tapahtui vasta vuonna 2000. Venäjän perustutkimussäätiö myönsi apurahan Venäjän lääketieteen akatemian lääketieteellisen geneettisen keskuksen ihmispopulaatiogenetiikan laboratorion tutkijoille. Ensimmäistä kertaa Venäjän historiassa tutkijat pystyivät keskittymään täysin venäläisten geenipoolin tutkimiseen useiden vuosien ajan. He täydensivät molekyyligeneettisiä tutkimuksiaan analyysillä venäläisten sukunimien esiintymistiheydestä maassa. Tämä menetelmä oli erittäin halpa, mutta sen tietosisältö ylitti kaikki odotukset: sukunimien maantieteellinen vertailu geneettisten DNA-markkereiden maantieteelliseen sijaintiin osoitti niiden olevan lähes täydellisen yhteensopivat.
Ensimmäisen Venäjällä tehdyn nimikansalaisen geenipoolin tutkimuksen molekyyligeneettisiä tuloksia valmistellaan nyt julkaistavaksi monografian "Russian Gene Pool" muodossa, joka julkaistaan vuoden lopulla Luch-julkaisussa. talo. Vlast-lehti lainaa joitain tutkimustietoja. Joten kävi ilmi, että venäläiset eivät ole ollenkaan "itäslaaveja", vaan suomalaisia. Muuten, nämä tutkimukset tuhosivat täysin pahamaineisen myytin "itäslaaveista" - siitä, että valkovenäläiset, ukrainalaiset ja venäläiset "muodostavat itäslaavien ryhmän". Ainoat slaavit näistä kolmesta kansasta olivat valkovenäläiset, mutta kävi ilmi, että valkovenäläiset eivät ole ollenkaan "itäslaaveja", vaan länsimaisia, koska he eivät käytännössä eroa geneettisesti puolalaisista. Joten myytti "valko-Venäjän ja venäläisten sukuverestä" tuhoutui täysin: valkovenäläiset osoittautuivat käytännössä identtisiksi puolalaisten kanssa, valkovenäläiset ovat geneettisesti hyvin kaukana venäläisistä, mutta hyvin lähellä tsekkejä ja slovakkeja. Mutta Suomen suomalaiset osoittautuivat geneettisesti lähemmäksi venäläisiä kuin valkovenäläiset.
Y-kromosomin mukaan venäläisten ja Suomen suomalaisten välinen geneettinen etäisyys on siis vain 30 konventionaalista yksikköä (läheinen suhde). Ja geneettinen etäisyys venäläisen ja Venäjän federaation alueella asuvien ns. suomalais-ugrilaisten kansojen (mari, veps, mordvalaiset jne.) välillä on 2-3 yksikköä. Yksinkertaisesti sanottuna ne ovat geneettisesti identtisiä. Tältä osin Vlast-lehti toteaa: ”Ja Viron ulkoministerin ankara lausunto 1. syyskuuta EU:n neuvostossa Brysselissä (sen jälkeen kun Venäjä irtisanoi valtionrajasopimuksen Viron kanssa) suomalais-ugrilaisten kansojen väitetystä suomalaisiin liittyvästä syrjinnästä Venäjän federaatiossa menettää merkityksensä. Mutta länsimaisten tutkijoiden moratorion vuoksi Venäjän ulkoministeriö ei voinut kohtuudella syyttää Viroa sekaantumisesta sisäisiin, voisi jopa sanoa, että läheisesti liittyviin asioihin. Tämä filippinen puoli on vain yksi puoli syntyneiden ristiriitojen massasta. Koska venäläisten lähimmät sukulaiset ovat suomalais-ugrilaiset ja virolaiset (itse asiassa nämä ovat samoja ihmisiä, koska 2-3 yksikön ero on luontainen vain yhdelle kansalle), niin venäläiset vitsit "estetyistä virolaisista" ovat outoja, kun venäläiset itse ovat näitä virolaisia.
Venäjälle syntyy valtava ongelma itsensä tunnistamisessa oletettavasti "slaaveiksi", koska geneettisesti venäläisillä ei ole mitään tekemistä slaavien kanssa. "Venäläisten slaavilaisista juurista" kertovassa myytissä venäläiset tiedemiehet asettivat rohkean kohdan: venäläisissä ei ole mitään slaaveista. On olemassa vain lähes slaavilainen venäjän kieli, mutta se sisältää myös 60-70% ei-slaavilaista sanastoa, joten venäläinen ei pysty ymmärtämään slaavien kieliä, vaikka todellinen slaavi ymmärtää slaavia, kielten samankaltaisuuden vuoksi - mikä tahansa (paitsi venäjä).
Mitokondrio-DNA-analyysin tulokset osoittivat, että toinen venäläisten lähin sukulainen Suomen suomalaisia lukuun ottamatta on tataarit: venäläiset tataareista ovat samalla geneettisellä etäisyydellä 30 tavanomaista yksikköä, jotka erottavat heidät suomalaisista. Ukrainaa koskevat tiedot eivät olleet yhtä sensaatiomaisia. Kävi ilmi, että geneettisesti Itä-Ukrainan väestö on suomalais-ugrilaista: Itä-Ukrainalaiset eivät käytännössä eroa venäläisistä, komeista, mordvalaisista ja mareista. Tämä on yksi suomalainen kansa, jolla oli kerran oma yhteinen suomen kieli. Mutta Länsi-Ukrainan ukrainalaisten kanssa kaikki osoittautui vielä odottamattomammaksi. Nämä eivät ole ollenkaan slaaveja, samoin kuin Venäjän ja Itä-Ukrainan "venäläissuomalaisia", vaan täysin erilainen etninen ryhmä: geneettinen etäisyys Lvovin ukrainalaisten ja tataarien välillä on vain 10 yksikköä.
Länsi-ukrainalaisten tällainen läheinen suhde tataareihin voidaan selittää Kiovan Venäjän muinaisten asukkaiden sarmatialaisilla juurilla. Tietysti länsi-ukrainalaisten veressä on tietty slaavilainen komponentti (he ovat geneettisesti lähempänä slaaveja kuin venäläisiä), mutta he eivät silti ole slaaveja, vaan sarmateja. Antropologisesti niille on ominaista leveät poskipäät, tummat hiukset ja ruskeat silmät, tummat (eikä vaaleanpunaiset, kuten valkoihoiset) nännit. Lehti kirjoittaa: ”Voit reagoida miten haluat näihin tiukasti tieteellisiin faktoihin, jotka osoittavat Viktor Juštšenkon ja Viktor Janukovitšin referenssiäänestäjän luonnollisen olemuksen. Mutta ei ole mahdollista syyttää venäläisiä tiedemiehiä näiden tietojen väärentämisestä: silloin syytös ulotetaan automaattisesti heidän länsimaisiin kollegoihinsa, jotka ovat viivytelleet tulosten julkaisemista yli vuoden ja joka kerta pidentäen moratoriota.
Lehti on oikeassa: Nämä tiedot selittävät selvästi syvän ja jatkuvan jakautumisen Ukrainan yhteiskunnassa, jossa kaksi täysin erilaista etnistä ryhmää tosiasiassa asuu nimellä "ukrainalaiset". Lisäksi Venäjän imperialismi ottaa nämä tieteelliset tiedot käyttöön - jälleen kerran painava ja tieteellinen argumentti Venäjän alueen kasvattamiseksi Itä-Ukrainassa.
Entä "slaavilais-venäläisten" myytti? Tunnistamalla nämä tiedot ja yrittämällä käyttää niitä, venäläisten strategiat (suunnitelmat tavoiteltuun päämäärään pääsemiseksi) kohtaavat täällä sen, mitä ihmiset kutsuvat "kaksiteräiseksi miekaksi": Tässä tapauksessa sinun on mietittävä uudestaan Venäjän kansan ”slaavilaista” identiteettiä ja luovuttava "sukulaisuudesta" valkovenäläisten ja koko slaavilainen maailma kanssa - ei tieteellisen tutkimuksen vaan poliittisella tasolla.
Lehti julkaisee myös kartan, joka osoittaa alueen, jossa on "todella venäläisiä geenejä" (eli suomalaisia). Maantieteellisesti tämä alue on yhtenevä "Venäjä Iivana Julman aikana" ja "osoittaa selvästi sopimuksen tiettyihin valtionrajoihin", lehti kirjoittaa.
Nimittäin Bryanskin, Kurskin ja Smolenskin väestö ei ole ollenkaan Venäjän (ts. suomalaista) väestöä, vaan Valko-Venäjän ja Puolan väestöä – se on identtinen valkovenäläisten ja puolalaisten geenien kanssa. Mielenkiintoinen tosiasia on, että keskiajalla Liettuan suurherttuakunnan ja Moskovan välinen raja oli juuri slaavien ja suomalaisten välinen etninen raja (muuten Euroopan itäraja kulki sen kautta). Naapurialueita liittävä Moskovan Venäjän imperialismi ylitti etnisten moskovalaisten rajat ja vangitsi ulkomaisia etnisiä ryhmiä.
MITÄ VENÄJÄ ON?
Nämä uudet venäläisten tutkijoiden havainnot antavat meille mahdollisuuden tarkastella uudestaan keskiaikaisen Moskovan politiikkaa, mukaan lukien sen käsite Rusista. Osoittautuu, että Moskovan "venäjän viltti vetäminen yli itsensä" (venäläinen sanonta?) selitetään puhtaasti etnisesti, geneettisesti.
Niin kutsuttu käsite ”Pyhä Venäjä” Moskovan Venäjän ortodoksisen kirkossa venäläiset historioitsijat ovat kehittyneet tosiasiassa Moskovan noususta Ordasta
(Kultainen orda oli mongolien perustama nykyisen Venäjän, Ukrainan ja Kazakstanin alueella sijainnut valtio 1200-1400-luvuilla https://fi.wikipedia.org/wiki/Kultainen_orda , kartta tämän kirjoituksen lopussa) ja kuten Lev Gumilyov kirjoitti teoksessa ”Venäjältä Venäjälle”, esimerkiksi ukrainalaiset ja valkovenäläiset lakkasivat olemasta ruseja samasta tosiasiasta, lakkasivat olemasta Venäjä.
On selvää, että oli kaksi täysin erilaista Venäjää. Yksi, länsi, eli omaa slaavien elämäänsä, yhdistyneinä Liettuan ja Venäjän suuriruhtinaskunnassa. Toinen Venäjä - Itä-Venäjä (tarkemmin sanottuna Moskova - koska sitä ei pidetty tuolloin Venäjänä) - tuli etnisesti lähelle Ordaa 300 vuoden ajan, jolloin se sitten tarttui valtaan ja teki siitä "Venäjän" jo ennen Novgorodin ja Pihkovan valloitusta Orda-Venäjälle.
Tätä toista Venäjää - suomalaisen etnisen ryhmän Venäjää - kutsutaan myös Moskovan Venäjän ortodoksiseksi kirkoksi ja venäläiset historioitsijat "Pyhäksi Venäjäksi", samalla kun Länsi-Venäjän oikeudet jätetään johonkin "venäläiseen" (pakottaen koko Kiovan Venäjän kansan kutsumaan itseään ei ruseiksi, vaan "Okraintsyksi" (sana tarkoittaa ”Laitamilla”, tästä tulee Ukraina-sana?). Merkitys on selvä: tällä suomalaisella Venäjällä oli vähän yhteistä alkuperäisen slaavilaisen Venäjän kanssa.
Vuosisatoja vanha vastakkainasettelu Liettuan suurherttuakunnan ja Moskovan välillä (jolla näytti olevan jotain yhteistä Rusin Rurikovitšissa ja Kiovan uskossa, sekä Liettuan suurherttuakunnan prinssit Vitovt-Juri ja Jagajlo-Jakov, jotka olivat syntymästä lähtien ortodoksisia, olivat Rurikovich ja Venäjän suuriruhtinas, ei ollut muuta kieltä kuin venäjä, jota he osasivat) - tämä on eri etnisten ryhmien maiden vastakkainasettelua: Liettuan suurherttuakunta kokosi slaavit ja Moskova suomalaiset.
Seurauksena on, että useiden vuosisatojen ajan kaksi Venäjää vastusti toisiaan - slaavilainen Liettuan suurherttuakunta ja suomalainen Moskova. Tämä selittää myös räikeän tosiasian, että Moskova EI KOSKAAN Orda-ajan aikana halunnut palata Venäjälle, saada vapautta tataareilta ja tulla Liettuan suuriherttuakunnan jäseneksi.
Ja Novgorodin vangitsemisen aiheutti juuri Novgorodin neuvottelut liittymisestä Liettuan suurherttuakuntaan. Tämä Moskovan russofobia ja sen ”masokismi” (”Orda-ies (-sorto, -taakka) on paremmin päällä”) (joku sanonta?) selittyvät vain etnisillä eroilla alkuperäisen Venäjän kanssa ja etnisellä läheisyydellä Ordan kansojen kanssa.
Juuri tämä geneettinen ero slaavien kanssa selittää, että Moskova hylkäsi eurooppalaisen elämäntavan, Liettuan suuriruhtinaskunnan ja puolalaisten (ts. slaavilaisten yleensä) vihan ja samalla (valitsi) valtavan rakkauden idän ja Aasian perinteisiin. Näiden venäläisten tutkijoiden tulosten on välttämättä heijastuttava historioitsijoiden tarkistaessa heidän ajatuksiaan.
On tarpeen viedä historiatieteeseen tosiasia, että ei ollut yhtä, vaan kaksi täysin erilaista Venäjää: slaavilainen Venäjä - ja suomalainen Venäjä. Tämän selvennyksen ansiosta voimme ymmärtää ja selittää monia keskiaikaisen historiamme prosesseja, jotka nykyisessä tulkinnassa näyttävät olevan vailla merkitystä.
VENÄJÄN SUKUNIMET
Venäläisten tutkijoiden yritykset tutkia venäläisten sukunimien tilastotietoja kohtasivat aluksi paljon vaikeuksia. Keskusvaalilautakunta ja paikalliset vaalikomissiot kieltäytyivät ehdottomasti tekemästä yhteistyötä tutkijoiden kanssa ja vetosivat siihen, että vain äänestäjäluetteloiden salassapitovelvollisuus voi taata vaalien puolueettomuuden ja oikeudenmukaisuuden liittovaltion ja paikallisille viranomaisille.
Perhesukunimen laittaminen luetteloon oli erittäin pehmeää: se sisällytettiin, jos vähintään viisi sukunimen kantajaa asui alueella kolmen sukupolven ajan. Ensin laadittiin luettelot viidestä ehdollisesta alueesta - pohjoisesta, keski-, länsi-, keski-itä- ja eteläosasta. Kaikilta Venäjän alueilta kertyi kaikkiaan noin 15 tuhatta venäjän sukunimeä, joista suurin osa löytyi vain yhdeltä alueelta ja puuttui muualta.
Kun alueelliset luettelot asetettiin päällekkäin toistensa kanssa, tutkijat tunnistivat vain 257 niin kutsuttuja ”koko Venäjän sukunimeä”. Lehti kirjoittaa: ”On mielenkiintoista, että tutkimuksen viimeisessä vaiheessa he päättivät lisätä Krasnodarin alueen asukkaiden nimet eteläisen alueen luetteloon, odottaen, että Katariina II:n täältä häätämien Zaporizhzhya-kasakkojen jälkeläisten ukrainalaisten nimien osuus vähentäisi merkittävästi koko Venäjän luetteloa.
Mutta tämä lisärajoitus vähensi kaikkien venäläisten sukunimien luetteloa vain 7 yksiköllä - 250: een. Tuloksesta tuli ilmeinen ja ei kaikille miellyttävä johtopäätös, että Kuban asukkaat olivat pääasiassa venäläisiä. Ja minne ukrainalaiset menivät ja olivatko siellä ollenkaan – se on iso kysymys. ”
Ja edelleen: Venäläisten sukunimien analyysi tarjoaa yleensä ajattelua. Jopa yksinkertaisin toimenpide - kaikkien maan johtajien nimien etsiminen - antoi odottamattoman tuloksen.
Vain yksi heistä oli mukana venäläisten 250 suositun sukunimen harjoittajaluettelossa - Mihhail Gorbatšov (158. sija). Sukunimi Brežnev sijoittuu yleisluettelossa 3767. sijalle (löytyy vain eteläisen alueen Belgorodin alueelta). Sukunimi Hruštšov - 4248. sijalla (löytyy vain pohjoisalueelta, Arkangelin alueelta).
Tšernenko sijoittui 4749. sijalle (vain eteläinen alue). Andropovilla on 8939. sija (vain eteläinen alue). Putin sijoittui 14250. sijalle (vain eteläinen alue). Mutta Jeltsin ei tullut lainkaan yleiseen luetteloon. Stalinin sukunimeä - Dzhugashvili - ilmeisistä syistä ei pidetty. (Stalin oli georgialainen). Mutta toisaalta salanimi Lenin pääsi alueellisiin luetteloihin 1421. numerolla menettäen vain Neuvostoliiton ensimmäiselle presidentti Mihail Gorbatshoville. "
Lehti kirjoittaa, että tulos hämmästytti jopa itse tutkijoita, jotka uskoivat, että suurin ero etelävenäläisten sukunimien kantajien välillä ei ollut heidän kykynsä johtaa suurta voimaa, vaan sormen ja kämmenten ihon lisääntynyt herkkyys. (?) Venäläisten ihmisen dermatologisten olosuhteiden (kämmenten ja kämmenten papillaarikuviot) tieteellinen analyysi osoitti, että kuvion monimutkaisuus (yksinkertaisista kaareista silmukoihin) ja siihen liittyvä ihon herkkyys lisääntyvät pohjoisesta etelään. "Henkilö, jolla on yksinkertaiset kuviot käsiensä iholla, voi helposti pitää lasillisen kuumaa teetä kädessään," tohtori Balanovskaya selitti selvästi erojen olemuksen. "Ja jos silmukoita on paljon, niin sellaisista ihmisistä syntyi taskuvarkaita." (??)
Tutkijat julkaisevat luettelon 250 suosituimmasta venäjän sukunimestä. Odottamatonta oli se, että suosituin venäläinen sukunimi ei ollut Ivanov, vaan Smirnov. Ei ole syytä antaa koko luetteloa, tässä on vain 20 suosituinta venäjän sukunimeä:
1. Smirnov; 2. Ivanov; 3. Kuznetsov; 4. Popov; 5. Sokolov; 6. Lebedev; 7. Kozlov; 8. Novikov; 9. Morozov; 10. Petrov; 11. Volkov; 12. Soloviev; 13. Vasiliev; 14. Zaitsev; 15. Pavlov; 16. Semenov; 17. Golubev; 18. Vinogradov; 19. Bogdanov; 20. Vorobev.
Kaikilla venäjän suosituimmilla sukunimillä on bulgarialaiset päätteet –ov (-ev), samoin useissa sukunimissä -in-päätteet (Iljin, Kuzmin jne.). Eikä 250 yleisimmän joukossa ole -ij, -ich, -ko päätteisiä ”itäslaavien” (valkovenäläisten ja ukrainalaisten) sukunimiä, vaikka Valkovenäjällä yleisimmät ovat sukunimet –ij ja –ich ja Ukrainassa –ko. Tämä osoittaa myös syvät erot "itäslaavien" välillä, koska valkovenäläiset sukunimet –ij ja –ich ovat yhtä yleisiä Puolassa - eivätkä ollenkaan Venäjällä.
250 suosituimman venäläisen sukunimen bulgarialaiset päätteet osoittavat, että sukunimet ovat antaneet Kiovan Rusin papit, jotka levittivät ortodoksisuutta suomalaistensa keskuudessa Moskovassa. Nämä sukunimet ovat bulgarialaisia, pyhistä kirjoista, eivätkä elävästä slaavilaisesta kielestä, joita Moskovan suomalaiset eivät vain olleet.
Muutoin on mahdotonta ymmärtää, miksi venäläisillä on sukunimiä, jotka eivät asu lainkaan lähellä valkovenäläisiä (– ij ja –ich), ja bulgarialaisia sukunimiä - vaikka bulgarialaiset eivät olekaan Moskovan rajalla, mutta asuvat tuhansia kilometrejä siitä.
Suurta määrää sellaisia sukunimiä, joissa on eläimen nimi, on selitetty Leo Uspenskyn kirjassa "Mysteries of Toponymy" (M., 1973). Keskiajalla ihmisillä oli kaksi nimeä - vanhemmilta ja kasteessa, mutta myös "vanhemmilta", sitten oli "muodikasta" antaa eläinten nimiä. Kuten hän kirjoittaa, silloin lapsilla oli perheessä nimiä jänis, susi, karhu jne. Tämä pakanallinen perinne ilmeni "eläin" sukunimissä.
TIETOA VALKO-VENÄLÄISISTÄ
Erityinen aihe tässä tutkimuksessa on valkovenäläisten ja puolalaisten geneettinen identiteetti. Venäläiset tutkijat eivät kiinnittäneet tähän huomiota, koska he ovat Venäjän ulkopuolella. Mutta se on meille erittäin mielenkiintoista. Puolalaisten ja valkovenäläisten geneettisen identiteetin tosiasia ei ollut odottamaton.
Maiden historia on vahvistus sille - suurin osa valkovenäläisten ja puolalaisten etnisyydestä ei ole slaavia, vaan slaavistuneita länsimaisia balttialaisia, mutta heidän geneettinen "passinsa" on niin lähellä slaavilaista, että olisi käytännössä vaikea löytää eroja geenien välillä slaavien ja preussien, masurilaisten (Puolassa asuvat preussilaiset), dainovin (Valko-Venäjällä), jatvjagien (balttilainen heimo) ym. välillä.
Juuri tämä yhdistää puolalaiset ja valkovenäläiset, jotka ovat slaavistettujen länsimaisten balttien jälkeläisiä. Tämä etninen yhteisö selittää myös Kansainyhteisön unionivaltion perustamisen. Kuuluisa valkovenäläinen historioitsija V.U. Lastovsky ”Valkovenäjän lyhyt historia” (Vilno, 1910) kirjoittaa, että valkovenäläisen ja puolalaisten liittovaltion perustamisesta aloitettiin kymmenen kertaa neuvottelut: vuonna 1401, 1413, 1438, 1451, 1499, 1501, 1563, 1564, 1566, 1567. - ja päättyi 11. kerran perustamalla unioni vuonna 1569.
Mistä tällainen sinnikkyys tulee? Ilmeisesti vain etnisen yhteisön tietoisuuden perusteella, puolalaisten ja valkovenäläisten etnisyys luotiin hajottamalla sinänsä länsimaiset baltit. Mutta tšekit ja slovakit, jotka olivat myös mukana ensimmäisessä Kansainyhteisön slaavilaisessa liitossa, eivät enää tunteneet tätä läheisyyttä, koska heillä ei ollut itsessään "balttilaista yhteyttä". Ja vielä enemmän vieraantumista oli ukrainalaisilla, jotka pitivät tätä pienenä etnisenä sukulaisuutena ja lopulta menivät täydelliseen vastakkainasetteluun puolalaisten kanssa.
Venäläisten geneetikkojen tutkimus antaa meille mahdollisuuden tarkastella täysin erilaista historiaamme, sillä monet Euroopan kansojen poliittiset tapahtumat ja poliittiset mieltymykset selittyvät suurelta osin juuri heidän etnisen ryhmänsä genetiikalla - mikä on toistaiseksi pysynyt piilossa historioitsijoilta.
Genetiikka ja etnisten ryhmien geneettinen sukulaisuus olivat tärkeimmät voimat keskiaikaisen Euroopan poliittisissa prosesseissa. Venäläisten tutkijoiden luoma kansojen geneettinen kartta antaa aivan toisenlaisen näkökulman katsoa keskiajan sotia ja liittoja.
PÄÄTELMÄT
Venäläisten tutkijoiden tutkimustulokset venäläisten geeneistä sulavat pitkään yhteiskunnassa, koska ne kumoavat kaiken esillä olevan, alentaen ne epätieteellisten myyttien tasolle.
Tätä uutta tietoa ei tarvitse vain ymmärtää, vaan sinun täytyy myös tottua siihen. Nyt käsitteestä ”Itä-slaavit” on tullut täysin epätieteellinen. Minskin slaavilaiset kongressit ovat epätieteellisiä, mihin Venäjän slaavit eivät ole menossa ollenkaan vaan venäjänkieliset suomalaiset Venäjältä, jotka eivät ole geneettisesti slaavia ja joilla ei ole mitään tekemistä slaavien kanssa.
Venäläiset tutkijat ovat täysin hylänneet niiden aseman "Slaavilaisten kongressina". Venäläisiä ei nimetä venäläisten tutkijoiden tuloksissa slaaveiksi vaan suomalaisiksi. Itä-Ukrainan väestöä kutsutaan myös suomalaiseksi ja Länsi-Ukrainan väestö on geneettisesti sarmatialaisia.
Ukrainan kansa ei myöskään ole slaavilaista kansaa. Ainoat ”itä-slaavista” olevat slaavit olivat valkovenäläisiä, mutta he ovat geneettisesti identtisiä puolalaisten kanssa - mikä tarkoittaa, että he eivät ole ollenkaan ”itäisiä slaaveja”, vaan geneettisesti läntisiä.
Se todella tarkoittaa ”itä-slaavien” slaavilaisen kolmion geopoliittista romahtamista, sillä valkovenäläiset osoittautuivat geneettisesti puolalaisiksi, venäläiset suomalaisiksi ja ukrainalaiset suomalaisiksi ja sarmatialaisiksi. Tietysti propaganda pyrkii edelleen salaamaan tämän tosiasian väestöltä, mutta ommeltua ei voi piilottaa pussiin. Kuten ei sulkea tutkijoita, älä piilota heidän viimeisintä geenitutkimustaan.
Tieteellistä kehitystä ei voida pysäyttää. Siksi venäläisten tutkijoiden havainnot eivät ole pelkästään tieteellistä sensaatiota, vaan pommi, joka on kykenevä heikentämään nykyisiä kansojen olemassa olevia perustoja.
Siksi venäläinen Vlast-lehti antoi tästä tosiasiasta erittäin huolestuneen arvion: ”Venäläiset tutkijat ovat valmistuneet ja valmistelevat julkaista ensimmäistä laajamittaista tutkimusta Venäjän kansan geenivarastosta. Tulosten julkaisemisella voi olla ennakoimattomia vaikutuksia Venäjälle ja maailmanjärjestykseen.”
Lehti ei liioitellut.
Jutun arkistoitu kopio
Lopetan tämän tekstin galleriaan vanhimmista Tsingis khanin perillisten kuvituksista. Ajasta ennen mongolipoimua ja satuhistoriaa. Voittajat kirjoittavat historian. Häviäjän on opittava todellisesta historiasta, etteivät toista samoja viheitä.
Tsingis kaanin viimeinen perillinen Jani Beg.
RSS Feed