Votanin Pelanque arkkitehtuuria Kävimme ensimmäisessä osassa läpi korruptoituneen nimen Odin ja alkuperäisen Votan, Wotan, Wodan, Woden tai Wodanaz nimiä, jotka tarkoittavat muinaisfennin pyhää vettä ja Suomea vesimaana sekä suomalaisia vesikansana.
Odin on täysin eri maailma ja liittyy Turkin ottomaaneihin, jotka kulkivat Suomen aluelle vuosisatoja hankkimaan kalleimpia orjia Krimin orjamarkkinoille. Myöhemmin Odinista tuli vanhanvallan kulttuurin ja uskomusten peittäjä. Od in Manaso (tulenlevitys) oli termi turkkilaisten sodankäynnistä, jota he käyttivät tuhotessaan kulttuuriamme ja Votan jumaluuttaemme. Turkkilaiset olivat yksi kuudesta kuninkaasta (VI Kings), jotka olivat muuttamassa maailmaa suorasta demokratiasta harvainvallaksi, ja legenda Odinista ja hänen seuraajistaan, jotka tulivat Turkin maasta nostettiin vallan vaihdon jälkeen pintaan propagandana.
Tässä toisessa osassa käyn läpi raamattua, Ignatius Donnelly (Atlantis: The Antediluvian World) - kirjasta löytyneitä johtolankoja ja suomalaista vesi-goottilaista kansaa globaalissa miljöössä.
Votan - Mies - Legenda - Myytti - Jumala
" Skandinaavisen mytologian pääjumala oli Odin, saksalaisten Woden, Wotan tai Wuotan. Häntä edustavat monet kreikkalaisen Zeuksen jumalan ominaisuudet, ja joidenkin uskotaan olevan identtinen hänen kanssaan. Hän asui kahdentoista Æsirin eli jumalan kanssa Asgardissa, pohjoismaisessa Olympuksessa, joka nousi Midgardista, maasta, joka oli puolivälissä pakkas- ja tulen alueiden välissä (selkeästi lauhkeassa ilmastossa). Skandinavian Olympus oli luultavasti Atlantis. Odin esitetään haudanvakavan näköisenä vanhana miehenä, jolla on pitkä parta ja joka kantaa kädessään keihästä, ja hänen seurassaan on kaksi koiraa ja kaksi korppia. Hän oli runouden isä ja riimukirjoituksen keksijä.
Tarina Votanista Meksikossa juontaa juurensa länsimaihin vasta 1600-luvun lopulta. Sen julkaisi ensin Constituciones diocesanas del obispado de Chiappa (1702), Chiapasin piispa Francisco Núñez de la Vega.
Francisco Javier Clavijeron mukaan :
F. Núñez de la Vega, Chiapan piispa, sanoo synodaalisen perustuslain esipuheessa , että hänen hiippakuntaansa viime vuosisadan lopulla [eli 1600-luvun lopulla] tekemällään vierailulla hän löysi monia muinaisia chiapanilaisia kalentereita ja intiaanien itsensä tekemiä vanhoja käsikirjoituksia tuon maan kielellä, joissa kerrottiin heidän ikivanhan perinteensä mukaan, että eräs Votan-niminen henkilö oli läsnä tuossa suuressa rakennuksessa, jonka hänen setänsä käski tekemään, joka nousisi taivaaseen asti, ja että sitten jokaiselle kansalle annettiin oma kieli ja että itse Jumala käski Votanin jakamaan Anahuacin (Mexico) maat. Prelaatti lisää jälkeenpäin, että hänen aikanaan Teopixcassa oli tuon siirtokunnan suurin asutus, ja Votan-sukunimi, jotka olivat tuon muinaisen asukkaan maineikkaita jälkeläisiä. Emme pyri tässä antamaan antiikin Amerikan asukkaalle chiapanilaisten uskoa, vaan ainoastaan osoittamaan, että amerikkalaiset syntyivät Nooan jälkeläisiksi.”
Pahasti haisee Babelin tornin tarina?
Keski-Amerikan chiapenilaiset (ihmiset, joiden kielen olemme nähneet muistuttavan niin merkittävää hepreaa) väittävät olleen uuden maailman ensimmäisiä ihmisiä. Clavigero kertoo meille ("Hist. Antiq. del Messico," Eng. käänn., 1807, vol. i.), että chiapenilaisten perinteiden mukaan siellä oli votalainen, joka oli sen miehen pojanpoika, joka rakensi arkin pelastaakseen itsensä ja perheensä vedenpaisumuksesta; hän oli yksi niistä, jotka sitoutuivat rakentamaan tornin, joka ulottuisi taivaaseen. Herra määräsi hänet Amerikan ihmisille. "Hän tuli idästä." Hän toi mukanaan seitsemän perhettä (Suomessa on 7 geneettistä heimoa, jotka ovat geneettisesti kauempana toisiaan kuin eurooppalaiset ovat keskenään). Häntä oli edeltänyt Amerikassa kaksi muuta, Igh ja Imox. Hän rakensi Amerikkaan suuren kaupungin nimeltä "Na chan", Käärmeiden kaupunki tai Käärmeiden talo (käärme, joka houkutteli Eevaa, oli Nahash), aloittaen omasta rodustaan, joka sai nimekseen Chan, käärme (khaani). Tämän Votan Nachanin oletetaan olleen Palenque (maya-intiaani), joka suomentuisi "linnoitukseksi" ja etymologisesti olisi ”tuo kalpea”. Esi-palenque intiaanien arvioidaan tänä päivänä olleen Olmec tai Olman intiaaneja ja perustaneen B'aakalin dynastian. Saamen kielellä Olmah, Olmeh, Olmak ja olmmái 'tarkoittavat miestä.
Länsi-saamelaisten Ailekis Olmak, áiligas-miehet (áiligas) olivat tuonpuoleisten "olentojen" ryhmä, josta tietoja on antanut lähinnä Erich Jessen. Kaamoksen jälkeen paistavan auringon (Beaivi) ensimmäisillä säteillä on uskottu olevan parantavaa voimaa (tuliaisia), koska áilegas-miehet saapuvat niiden mukana Auringosta vai Amun-Ran maasta (aamuaurinko), ja siksi áiligas-tuntureilla käytiin tuolloin ottamassa vastaan säteet ja rukoilemassa áilegas-miehiä. Nämä jumaluudet näkyvät länsisaamelaisten, aurinkokeskisten noitarumpujen (kts. noitarummut, Rumpukuviot, Trumman) kalvoilla siivekkäinä, auringonsäteillä seisovina miehinä. Kalevalaisina lintukotolaisina ja aurinkouskonnon viejinä, merikansoina,
Palenque pyramidi mayakaupungin nimi oli ollut Lakam Ha eli "iso vesi" tai "leveä vesi". Lakam Ha oli ollut klassisen kauden mayojen B'aakal-kaupunkivaltion pääkaupunki. Palenque ja B'aakal saattavat tarkoittaa baalia tai paalia. B'aakal tarkoittaa virallisen määritelmän mukaan luuta. Tämän Votanin matkan päivämäärä on legendoissa asetettu 3000 - 1000 eKr. väliselle ajalle. Hän kertoi perustaneensa myös kolme sivumonarkiaa, joiden pääkaupungit olivat Tulan, Mayapan ja Chiquimala (naisjumala). Hän kirjoitti kirjan, joka sisälsi hänen tekojensa historian ja todisteet siitä, että hän kuului Chan-heimoon (käärmeiden heimoon). Hän toteaa, että "hän on kolmas votalaisten joukossa tällä mantereella; ja että hän johdatti seitsemän perhettä Valum-Votanista uudelle mantereelle ja jakoi näille maita; että hän päätti matkustaa, kunnes hän saapui taivaan juurelle ja löysi sukulaisensa, Culebresit, ja hän teki itsensä heille tunnetuksi. Hän teki kertomansa mukaisesti neljä matkaa Chivimiin, ja sitten hän saapui Espanjaan, sieltä hän meni Roomaan, jossa hän näki Jumalan huoneen rakentamisen, ja että hän kulki sitä tietä, jota hänen sukulaisensa, Culebresit olivat kulkeneet. Hän kertoi merkinneen sen ja että hän ohitti kolmentoista Culebren taloa. Hän kertoo, että palatessaan yhdeltä matkaltaan hän löysi seitsemän muuta Tzequil-kansakunnan perhettä, jotka olivat liittyneet ensimmäisten asukkaiden joukkoon, ja hän tunnisti heissä saman alkuperän kuin hänellä oli, toisin sanoen culebreilla. Hän puhuu paikasta, johon he rakensivat ensimmäisen kaupungin, joka sen perustajilta sai nimen Tzequil. Hän vahvistaa, että kun he olivat oppineet häneltä hienostuneen tavan käyttää pöytää, pöytäliinoja, astioita, pesualtaita, kuppeja ja lautasliinoja, ja he olivat saaneet häneltä tuntemuksen Jumalasta ja hänen palvonnastaan; hänen ensimmäiset ajatuksensa kuninkaasta ja kuuliaisuudesta häntä kohtaan; että hänet valittiin kaikkien näiden yhdistyneiden perheiden kapteeniksi."
On todennäköistä, että Espanja ja Rooma ovat käännösvirheitä. Cabrera väittää, että votanilaiset olivat karthagolaisia. Hän ajattelee, että Votanin Chivimit olivat hivimiä tai givimiä, jotka polveutuivat Kanaanin pojasta Hetistä, fonikialaisista; he olivat Accaronin, Azotoksen, Ascalonin ja Gazan rakentajia. Raamattu kutsuu heidät hiviläisiksi (Givim) Mooseksen kirjassa (luku ii, jae 32) ja Joosua (luku xiii, jae 4). Hän väittää, että Cadmus ja hänen vaimonsa Hermione kuuluivat tähän ihmisryhmään; ja Ovidiuksen mukaan he muuttuivat käärmeiksi (Culebres). Nimi hiviläiset tarkoittaa fonikiaksi käärmeet.
Hiviläiset (Chivimit ja Givimit)
Hiviläiset (hepreaksi: חִוִּים Ḥīvvīm) olivat yksi kaanainmaan Hamin pojan jälkeläisistä 1. Moos. 10:n (10:17) kansojen taulukon eli Nooan poikien sukuluettelon mukaan. Erilaisia teorioita hiviläisistä on tehty, mutta sen lisäksi, että Raamatussa viitataan hiviläisiin Kanaanin maassa, heidän tarkasta historiallisesta identiteetistään ei ole päästy yksimielisyyteen.
Eniten etymologista kannatusta Hivvim sanalle on saanut E. C. Hostetter ehdotus, että nimi tulee sanasta "teltassa asuva", joka on sukua heprean sanalle hawwah (חַוָּה), joka tarkoittaa telttaleiriä, ja sana on myös lähellä sanaa Havilah.
Kaksikielisen Luvialais-foinikialaisen alueen sana Hiyawa on yhdistetty raamatulliseen hiwwiin.
Useissa vanhossa savitauluissa ja aikalaiskirjoituksissa Hiviläisiä kutsutaan myös nimellä Hittites ja Horites nimillä.
Joosuan kirja väittää, että hiviläiset olivat yksi seitsemästä Kanaanin maassa elävästä ryhmästä, kun israelilaiset Joosuan alaisina aloittivat maan valloituksen (Joosua 3:10). Nämä seitsemän kansaa oli hävitettävä: heettiläiset, girgasilaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset.
Odin on täysin eri maailma ja liittyy Turkin ottomaaneihin, jotka kulkivat Suomen aluelle vuosisatoja hankkimaan kalleimpia orjia Krimin orjamarkkinoille. Myöhemmin Odinista tuli vanhanvallan kulttuurin ja uskomusten peittäjä. Od in Manaso (tulenlevitys) oli termi turkkilaisten sodankäynnistä, jota he käyttivät tuhotessaan kulttuuriamme ja Votan jumaluuttaemme. Turkkilaiset olivat yksi kuudesta kuninkaasta (VI Kings), jotka olivat muuttamassa maailmaa suorasta demokratiasta harvainvallaksi, ja legenda Odinista ja hänen seuraajistaan, jotka tulivat Turkin maasta nostettiin vallan vaihdon jälkeen pintaan propagandana.
Tässä toisessa osassa käyn läpi raamattua, Ignatius Donnelly (Atlantis: The Antediluvian World) - kirjasta löytyneitä johtolankoja ja suomalaista vesi-goottilaista kansaa globaalissa miljöössä.
Votan - Mies - Legenda - Myytti - Jumala
" Skandinaavisen mytologian pääjumala oli Odin, saksalaisten Woden, Wotan tai Wuotan. Häntä edustavat monet kreikkalaisen Zeuksen jumalan ominaisuudet, ja joidenkin uskotaan olevan identtinen hänen kanssaan. Hän asui kahdentoista Æsirin eli jumalan kanssa Asgardissa, pohjoismaisessa Olympuksessa, joka nousi Midgardista, maasta, joka oli puolivälissä pakkas- ja tulen alueiden välissä (selkeästi lauhkeassa ilmastossa). Skandinavian Olympus oli luultavasti Atlantis. Odin esitetään haudanvakavan näköisenä vanhana miehenä, jolla on pitkä parta ja joka kantaa kädessään keihästä, ja hänen seurassaan on kaksi koiraa ja kaksi korppia. Hän oli runouden isä ja riimukirjoituksen keksijä.
Tarina Votanista Meksikossa juontaa juurensa länsimaihin vasta 1600-luvun lopulta. Sen julkaisi ensin Constituciones diocesanas del obispado de Chiappa (1702), Chiapasin piispa Francisco Núñez de la Vega.
Francisco Javier Clavijeron mukaan :
F. Núñez de la Vega, Chiapan piispa, sanoo synodaalisen perustuslain esipuheessa , että hänen hiippakuntaansa viime vuosisadan lopulla [eli 1600-luvun lopulla] tekemällään vierailulla hän löysi monia muinaisia chiapanilaisia kalentereita ja intiaanien itsensä tekemiä vanhoja käsikirjoituksia tuon maan kielellä, joissa kerrottiin heidän ikivanhan perinteensä mukaan, että eräs Votan-niminen henkilö oli läsnä tuossa suuressa rakennuksessa, jonka hänen setänsä käski tekemään, joka nousisi taivaaseen asti, ja että sitten jokaiselle kansalle annettiin oma kieli ja että itse Jumala käski Votanin jakamaan Anahuacin (Mexico) maat. Prelaatti lisää jälkeenpäin, että hänen aikanaan Teopixcassa oli tuon siirtokunnan suurin asutus, ja Votan-sukunimi, jotka olivat tuon muinaisen asukkaan maineikkaita jälkeläisiä. Emme pyri tässä antamaan antiikin Amerikan asukkaalle chiapanilaisten uskoa, vaan ainoastaan osoittamaan, että amerikkalaiset syntyivät Nooan jälkeläisiksi.”
Pahasti haisee Babelin tornin tarina?
Keski-Amerikan chiapenilaiset (ihmiset, joiden kielen olemme nähneet muistuttavan niin merkittävää hepreaa) väittävät olleen uuden maailman ensimmäisiä ihmisiä. Clavigero kertoo meille ("Hist. Antiq. del Messico," Eng. käänn., 1807, vol. i.), että chiapenilaisten perinteiden mukaan siellä oli votalainen, joka oli sen miehen pojanpoika, joka rakensi arkin pelastaakseen itsensä ja perheensä vedenpaisumuksesta; hän oli yksi niistä, jotka sitoutuivat rakentamaan tornin, joka ulottuisi taivaaseen. Herra määräsi hänet Amerikan ihmisille. "Hän tuli idästä." Hän toi mukanaan seitsemän perhettä (Suomessa on 7 geneettistä heimoa, jotka ovat geneettisesti kauempana toisiaan kuin eurooppalaiset ovat keskenään). Häntä oli edeltänyt Amerikassa kaksi muuta, Igh ja Imox. Hän rakensi Amerikkaan suuren kaupungin nimeltä "Na chan", Käärmeiden kaupunki tai Käärmeiden talo (käärme, joka houkutteli Eevaa, oli Nahash), aloittaen omasta rodustaan, joka sai nimekseen Chan, käärme (khaani). Tämän Votan Nachanin oletetaan olleen Palenque (maya-intiaani), joka suomentuisi "linnoitukseksi" ja etymologisesti olisi ”tuo kalpea”. Esi-palenque intiaanien arvioidaan tänä päivänä olleen Olmec tai Olman intiaaneja ja perustaneen B'aakalin dynastian. Saamen kielellä Olmah, Olmeh, Olmak ja olmmái 'tarkoittavat miestä.
Länsi-saamelaisten Ailekis Olmak, áiligas-miehet (áiligas) olivat tuonpuoleisten "olentojen" ryhmä, josta tietoja on antanut lähinnä Erich Jessen. Kaamoksen jälkeen paistavan auringon (Beaivi) ensimmäisillä säteillä on uskottu olevan parantavaa voimaa (tuliaisia), koska áilegas-miehet saapuvat niiden mukana Auringosta vai Amun-Ran maasta (aamuaurinko), ja siksi áiligas-tuntureilla käytiin tuolloin ottamassa vastaan säteet ja rukoilemassa áilegas-miehiä. Nämä jumaluudet näkyvät länsisaamelaisten, aurinkokeskisten noitarumpujen (kts. noitarummut, Rumpukuviot, Trumman) kalvoilla siivekkäinä, auringonsäteillä seisovina miehinä. Kalevalaisina lintukotolaisina ja aurinkouskonnon viejinä, merikansoina,
Palenque pyramidi mayakaupungin nimi oli ollut Lakam Ha eli "iso vesi" tai "leveä vesi". Lakam Ha oli ollut klassisen kauden mayojen B'aakal-kaupunkivaltion pääkaupunki. Palenque ja B'aakal saattavat tarkoittaa baalia tai paalia. B'aakal tarkoittaa virallisen määritelmän mukaan luuta. Tämän Votanin matkan päivämäärä on legendoissa asetettu 3000 - 1000 eKr. väliselle ajalle. Hän kertoi perustaneensa myös kolme sivumonarkiaa, joiden pääkaupungit olivat Tulan, Mayapan ja Chiquimala (naisjumala). Hän kirjoitti kirjan, joka sisälsi hänen tekojensa historian ja todisteet siitä, että hän kuului Chan-heimoon (käärmeiden heimoon). Hän toteaa, että "hän on kolmas votalaisten joukossa tällä mantereella; ja että hän johdatti seitsemän perhettä Valum-Votanista uudelle mantereelle ja jakoi näille maita; että hän päätti matkustaa, kunnes hän saapui taivaan juurelle ja löysi sukulaisensa, Culebresit, ja hän teki itsensä heille tunnetuksi. Hän teki kertomansa mukaisesti neljä matkaa Chivimiin, ja sitten hän saapui Espanjaan, sieltä hän meni Roomaan, jossa hän näki Jumalan huoneen rakentamisen, ja että hän kulki sitä tietä, jota hänen sukulaisensa, Culebresit olivat kulkeneet. Hän kertoi merkinneen sen ja että hän ohitti kolmentoista Culebren taloa. Hän kertoo, että palatessaan yhdeltä matkaltaan hän löysi seitsemän muuta Tzequil-kansakunnan perhettä, jotka olivat liittyneet ensimmäisten asukkaiden joukkoon, ja hän tunnisti heissä saman alkuperän kuin hänellä oli, toisin sanoen culebreilla. Hän puhuu paikasta, johon he rakensivat ensimmäisen kaupungin, joka sen perustajilta sai nimen Tzequil. Hän vahvistaa, että kun he olivat oppineet häneltä hienostuneen tavan käyttää pöytää, pöytäliinoja, astioita, pesualtaita, kuppeja ja lautasliinoja, ja he olivat saaneet häneltä tuntemuksen Jumalasta ja hänen palvonnastaan; hänen ensimmäiset ajatuksensa kuninkaasta ja kuuliaisuudesta häntä kohtaan; että hänet valittiin kaikkien näiden yhdistyneiden perheiden kapteeniksi."
On todennäköistä, että Espanja ja Rooma ovat käännösvirheitä. Cabrera väittää, että votanilaiset olivat karthagolaisia. Hän ajattelee, että Votanin Chivimit olivat hivimiä tai givimiä, jotka polveutuivat Kanaanin pojasta Hetistä, fonikialaisista; he olivat Accaronin, Azotoksen, Ascalonin ja Gazan rakentajia. Raamattu kutsuu heidät hiviläisiksi (Givim) Mooseksen kirjassa (luku ii, jae 32) ja Joosua (luku xiii, jae 4). Hän väittää, että Cadmus ja hänen vaimonsa Hermione kuuluivat tähän ihmisryhmään; ja Ovidiuksen mukaan he muuttuivat käärmeiksi (Culebres). Nimi hiviläiset tarkoittaa fonikiaksi käärmeet.
Hiviläiset (Chivimit ja Givimit)
Hiviläiset (hepreaksi: חִוִּים Ḥīvvīm) olivat yksi kaanainmaan Hamin pojan jälkeläisistä 1. Moos. 10:n (10:17) kansojen taulukon eli Nooan poikien sukuluettelon mukaan. Erilaisia teorioita hiviläisistä on tehty, mutta sen lisäksi, että Raamatussa viitataan hiviläisiin Kanaanin maassa, heidän tarkasta historiallisesta identiteetistään ei ole päästy yksimielisyyteen.
Eniten etymologista kannatusta Hivvim sanalle on saanut E. C. Hostetter ehdotus, että nimi tulee sanasta "teltassa asuva", joka on sukua heprean sanalle hawwah (חַוָּה), joka tarkoittaa telttaleiriä, ja sana on myös lähellä sanaa Havilah.
Kaksikielisen Luvialais-foinikialaisen alueen sana Hiyawa on yhdistetty raamatulliseen hiwwiin.
Useissa vanhossa savitauluissa ja aikalaiskirjoituksissa Hiviläisiä kutsutaan myös nimellä Hittites ja Horites nimillä.
Joosuan kirja väittää, että hiviläiset olivat yksi seitsemästä Kanaanin maassa elävästä ryhmästä, kun israelilaiset Joosuan alaisina aloittivat maan valloituksen (Joosua 3:10). Nämä seitsemän kansaa oli hävitettävä: heettiläiset, girgasilaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset.
Italiassa on julkaistu juuri joku aika takaperin kirja, joka väittää Kaanainmaan olleen Suomessa. Kirjailijat Cinzia Mele ja Mauro Biglino ovat tehneet aiheeseen kattavan tutkimuksen.
Katso: geneettiset suomalaiset - 7 heimoa - tutkimus
Votan ei ehkä ole siirtynyt Eurooppaan; hän saattoi matkustaa suoraan Afrikaan. Hänen ainutlaatuinen viittauksensa "tapaan, johon Culebres oli kulkeneet” näyttää aluksi selittämättömältä; mutta tohtori Livingstonen viimeisissä kirjeissä, jotka julkaistiin 8. marraskuuta 1869 "Proceedings of the Royal Geographical Societyssa", mainitaan, että "heimot asuvat maanalaisissa taloissa Ruassa. Joidenkin kaivausten sanotaan olevan 30 mailia pitkiä, ja niissä on lähdevesi juoksut. Tämä kokonainen alue voi kestää piirityksen. Niissä olevat 'kirjoitukset', minulle on jotkut ihmiset kertoneet, ovat piirroksia eläimistä, eivät kirjaimia; muuten minun olisi pitänyt mennä katsomaan niitä."
Ja kapteeni Grant, joka seurasi kapteeni Spekeä hänen kuuluisassa Niilin lähteiden tutkimisessa, kertoo tunnelista tai maanalaisesta käytäväsä Kaōma-joen alla Loowemban ja Marungan välisellä moottoritiellä, lähellä Tanganyika-järveä. Hänen opas Manila kuvailee sitä hänelle:
"Kysyin Manualta, oliko hän koskaan nähnyt mitään sitä muistuttavaa maata. Hänen vastauksensa oli: "Tämä maa muistuttaa minua siitä, mitä näin Tanganyika-järven eteläpuolisessa maassa matkustaessani arabien karavaanin kanssa Unjanyembehistä. Siellä virtaa järveen Kaōma-niminen joki, jonka sivut ovat jyrkkyydeltään samanlaisia kuin edessämme olevat kivet.' Sitten kysyin: 'Ylittävätkö ihmiset tämän joen veneissä?' "Ei, heillä ei ole veneitä, ja vaikka olisikin, ihmiset eivät voisi laskeutua maihin, koska seunakivetykset ovat liian jyrkät: he kulkevat joen alta luonnollisen tunnelin tai maanalaisen käytävän kautta." Hän ja koko seurue kulki sen läpi matkalla Loowembasta Ooroongooon ja palasi sitä pitkin. Hän kuvaili sen pituutta auringonnoususta puoleenpäivään kulkeakseen sen läpi, ja niin korkea, että jos ne olivat kamelien selässä, he eivät olisi voineet koskea yläosaan. Sisällä kasvoi korkea ruoko, kävelykepin paksuinen; tie oli täynnä valkoisia kiviä ja niin leveä – neljäsataa jaardia –, että he näkivät tiensä siedettävästi kulkiessaan sen läpi. Kivet näyttivät siltä kuin ne olisi höylätty keinotekoisin keinoin. Vettä ei koskaan tullut joesta yläpuolella; se hankittiin kaivamalla kaivoja. Manua lisäsi, että Wambwehin ihmiset turvautuvat tähän tunneliin, ja asuvat siellä perheineen ja karjoineen, kun Watuta, sotaisa rotu, joka polveutuu Zooloo Kafireista, ahdisteli heitä."
Mutta on mielenkiintoista löytää tästä Votanin kirjasta, vaikka kuinka vähän luotammekin sen päivämääriin tai yksityiskohtiin, todisteita siitä, että vanhan ja uuden maailman välillä oli todellista vuorovaikutusta kaukaisina aikoina.
Väite Votanin ja Odinin välisestä suhteesta löytyy arvostetun maantieteilijän Alexander von Humboldtin teoksista, joka kirjoitti Vues des Cordillèresissä (1810):
Katso: geneettiset suomalaiset - 7 heimoa - tutkimus
Votan ei ehkä ole siirtynyt Eurooppaan; hän saattoi matkustaa suoraan Afrikaan. Hänen ainutlaatuinen viittauksensa "tapaan, johon Culebres oli kulkeneet” näyttää aluksi selittämättömältä; mutta tohtori Livingstonen viimeisissä kirjeissä, jotka julkaistiin 8. marraskuuta 1869 "Proceedings of the Royal Geographical Societyssa", mainitaan, että "heimot asuvat maanalaisissa taloissa Ruassa. Joidenkin kaivausten sanotaan olevan 30 mailia pitkiä, ja niissä on lähdevesi juoksut. Tämä kokonainen alue voi kestää piirityksen. Niissä olevat 'kirjoitukset', minulle on jotkut ihmiset kertoneet, ovat piirroksia eläimistä, eivät kirjaimia; muuten minun olisi pitänyt mennä katsomaan niitä."
Ja kapteeni Grant, joka seurasi kapteeni Spekeä hänen kuuluisassa Niilin lähteiden tutkimisessa, kertoo tunnelista tai maanalaisesta käytäväsä Kaōma-joen alla Loowemban ja Marungan välisellä moottoritiellä, lähellä Tanganyika-järveä. Hänen opas Manila kuvailee sitä hänelle:
"Kysyin Manualta, oliko hän koskaan nähnyt mitään sitä muistuttavaa maata. Hänen vastauksensa oli: "Tämä maa muistuttaa minua siitä, mitä näin Tanganyika-järven eteläpuolisessa maassa matkustaessani arabien karavaanin kanssa Unjanyembehistä. Siellä virtaa järveen Kaōma-niminen joki, jonka sivut ovat jyrkkyydeltään samanlaisia kuin edessämme olevat kivet.' Sitten kysyin: 'Ylittävätkö ihmiset tämän joen veneissä?' "Ei, heillä ei ole veneitä, ja vaikka olisikin, ihmiset eivät voisi laskeutua maihin, koska seunakivetykset ovat liian jyrkät: he kulkevat joen alta luonnollisen tunnelin tai maanalaisen käytävän kautta." Hän ja koko seurue kulki sen läpi matkalla Loowembasta Ooroongooon ja palasi sitä pitkin. Hän kuvaili sen pituutta auringonnoususta puoleenpäivään kulkeakseen sen läpi, ja niin korkea, että jos ne olivat kamelien selässä, he eivät olisi voineet koskea yläosaan. Sisällä kasvoi korkea ruoko, kävelykepin paksuinen; tie oli täynnä valkoisia kiviä ja niin leveä – neljäsataa jaardia –, että he näkivät tiensä siedettävästi kulkiessaan sen läpi. Kivet näyttivät siltä kuin ne olisi höylätty keinotekoisin keinoin. Vettä ei koskaan tullut joesta yläpuolella; se hankittiin kaivamalla kaivoja. Manua lisäsi, että Wambwehin ihmiset turvautuvat tähän tunneliin, ja asuvat siellä perheineen ja karjoineen, kun Watuta, sotaisa rotu, joka polveutuu Zooloo Kafireista, ahdisteli heitä."
Mutta on mielenkiintoista löytää tästä Votanin kirjasta, vaikka kuinka vähän luotammekin sen päivämääriin tai yksityiskohtiin, todisteita siitä, että vanhan ja uuden maailman välillä oli todellista vuorovaikutusta kaukaisina aikoina.
Väite Votanin ja Odinin välisestä suhteesta löytyy arvostetun maantieteilijän Alexander von Humboldtin teoksista, joka kirjoitti Vues des Cordillèresissä (1810):
Kuvassa gootti lapikkaat jalassa, joissa kärjistys suksen siteille. The Phoenician Origin of Britons, Scots & Anglo-Saxons by Laurence Waddell "Olemme kiinnittäneet lukijoidemme erityisen huomion tähän Votaniin tai Wodaniin, amerikkalaiseen, joka esiintyy samasta perheestä goottien ja kelttiläistä alkuperää olevien ihmisten wodien tai odinien kanssa. Oppineiden, kuten William Jones, tutkimusten mukaan, Odin ja Buddha ovat luultavasti sama henkilö. On mielenkiintoista nähdä Bondvarin, Wodansdagin ja Votanin nimet osoittavan Intiassa, Skandinaviassa ja Meksikossa lyhyen ajanjakson sisällä." ("Vues des Cordilleras", s. 148, toim. 1810.)
”On monia asioita, jotka yhdistävät goottilaisten kansojen mytologian Atlantikseen; heillä oli, kuten olemme nähneet, tulvalegendat; heidän jumalansa Krodo ja Satar olivat Atlantiksen Chronos ja Saturnus; heidän Baalinsa oli fonikialaisten Bel, jotka olivat läheisessä yhteydessä Poseidoniin ja Atlakseen; ja kuten jäljempänä tulemme näkemään, heidän kielellään on selkeä suhde arabialaisten, kushilaisten, kaldealaisten ja fonikialaisten kielten kanssa."
- Ignatius Donnelly (Atlantis: The Antediluvian World)
Goottilaisten yhtymäkohdat eivät lopu tähän. Goottien tiedettiin olevan kotakansa. Liikkuessaan laiduntaen tai treidaten he pystyttivät tettoja. Saamelaisten sana goathi tarkoittaa kotaa eli telttaa (kotia), joka mahdollisesti sana mistä gootti sana juontaa alkujaan.
Kirjassa Histoire des nations civilisées du Mexique et de l'Amérique Centrale (1857), Charles Étienne Brasseur de Bourbourg väitti, että Votan oli muinainen foinikialainen lainsäätäjä, joka oli muuttanut Lähi-idästä maya-alueelle, kukistanut Quiname-nimisen rodun, rakentanut Palenquen kaupungin ja perustanut imperiumin nimeltä Xibalba, jonka Brasseur de Bourbourg oletti aikoinaan peittäneen koko Meksikon ja osan Yhdysvaltoja.
Votan oli Tzeltalin kulttuurisankari ja häntä kutsuttiin "vaakasuoran puurummun herraksi" ja "pimeyden jaguaarijumalaksi" ( ak'bal ), ja ak'BAAL kuvataan berserker asussa. Hänen nimensä oli yksi Tzeltal-kalenterin päivän nimistä. Piispa Núñez de la Vega poisti pyhäköistä Votaniin liittyvät rituaaliset esineet ja poltti ne Huehuetlánin pääaukiolla vuonna 1691. Piispa Núñez de la Vega suoritti siis "Od In Manason".
Votan Zapata
Votania kuvataan usein Chiapasin alkuperäiskansojen "sydämeksi". Sekä kulttuurisankarin että syvän tunteen ominaisuudet ilmaistaan Votan Zapatan persoonassa, joka on legendaarinen osoitusEmiliano Zapatan hengestä, jota Zapatista Army of National Liberation (EZLN) kunnioittavat.
”On monia asioita, jotka yhdistävät goottilaisten kansojen mytologian Atlantikseen; heillä oli, kuten olemme nähneet, tulvalegendat; heidän jumalansa Krodo ja Satar olivat Atlantiksen Chronos ja Saturnus; heidän Baalinsa oli fonikialaisten Bel, jotka olivat läheisessä yhteydessä Poseidoniin ja Atlakseen; ja kuten jäljempänä tulemme näkemään, heidän kielellään on selkeä suhde arabialaisten, kushilaisten, kaldealaisten ja fonikialaisten kielten kanssa."
- Ignatius Donnelly (Atlantis: The Antediluvian World)
Goottilaisten yhtymäkohdat eivät lopu tähän. Goottien tiedettiin olevan kotakansa. Liikkuessaan laiduntaen tai treidaten he pystyttivät tettoja. Saamelaisten sana goathi tarkoittaa kotaa eli telttaa (kotia), joka mahdollisesti sana mistä gootti sana juontaa alkujaan.
Kirjassa Histoire des nations civilisées du Mexique et de l'Amérique Centrale (1857), Charles Étienne Brasseur de Bourbourg väitti, että Votan oli muinainen foinikialainen lainsäätäjä, joka oli muuttanut Lähi-idästä maya-alueelle, kukistanut Quiname-nimisen rodun, rakentanut Palenquen kaupungin ja perustanut imperiumin nimeltä Xibalba, jonka Brasseur de Bourbourg oletti aikoinaan peittäneen koko Meksikon ja osan Yhdysvaltoja.
Votan oli Tzeltalin kulttuurisankari ja häntä kutsuttiin "vaakasuoran puurummun herraksi" ja "pimeyden jaguaarijumalaksi" ( ak'bal ), ja ak'BAAL kuvataan berserker asussa. Hänen nimensä oli yksi Tzeltal-kalenterin päivän nimistä. Piispa Núñez de la Vega poisti pyhäköistä Votaniin liittyvät rituaaliset esineet ja poltti ne Huehuetlánin pääaukiolla vuonna 1691. Piispa Núñez de la Vega suoritti siis "Od In Manason".
Votan Zapata
Votania kuvataan usein Chiapasin alkuperäiskansojen "sydämeksi". Sekä kulttuurisankarin että syvän tunteen ominaisuudet ilmaistaan Votan Zapatan persoonassa, joka on legendaarinen osoitusEmiliano Zapatan hengestä, jota Zapatista Army of National Liberation (EZLN) kunnioittavat.
RSS Feed