Tervan (Tar) valmistaminen puusta tunnettiin aina muinaisessa Kreikassa asti ja sitä on tiedetään käytetyn fennoskandiassa rautakaudesta lähtien. Mäntytervan tuotanto ja kauppa oli merkittävä tekijä Pohjois-Euroopan ja Siperian talouksissa, mitä suomalaiset treidaajat harjoittivat.
Terva on hämmästyttävän luova aine, jolla on pitkä ja monipuolinen käyttöhistoria. Sitä on käytetty lukemattomilla tavoilla vuosituhansien ajan monissa eri kulttuureissa ympäri maailmaa.
Tutkimukset osoittavat, että ensimmäisen kerran tervaa tai sen johdannaisia, kuten piki, asfaltti ja kivihiiliterva käyttivät ja tekivät varhaset ihmiset jo 200 000 vuotta sitten. Tapa on ollut pitkälti sama mitä Suomessa tervan tekijöillä, jossa tervanteon koti on sijainnut vuosituhansia. Tervan lähtökohdat on koetettu ujuttaa Neandertaalille, mutta kyseinen Homo piirteli tikku-ukkoja vielä 45 000 vuotta sitten sukupuuttonsa äärellä. Cro magnon sen sijaan on tervan tekijöiden esi-isä, joten liitän ilman epäilyksen häivää teon heille. Samoille ihmisille, jotka tervaa tekivät sen jälkeenkin. 9000 vuotta sitten Israelissa ihminen muokkasi esi-isiensä kalloja tervalla, tehden niihin salmiakkikuviomaista verkkoa. Ilmeisenä pyrkimyksenä on ollut muumiointi, kuolleen säilyttäminen. Nahal Hemar -luolan kaivauksista löytyi kuusi tervattua kalloa.
Tervan pitkäaikainen käyttö alkoi todennäköisesti Eufrat-joen laakson asukkailla Kaakkois-Mesopotamiassa, joka on nykyään Irak. Alkuvuosina Irakia kutsuttiin Sumeriksi tai Akkadiksi ja myöhemmin Babyloniaksi. Tällä alueella Egyptin Niilin ja Intian Indus-joen väliltä löytyi monia luonnollisia bitumiterva (asphalt) esiintymiä.
Muinainen legenda kertoo, että Akkadin kuningas Sargonin äiti asetti vauvansa Itti-Belin terva (piki) päällystettyyn ruokokoriin ja ajettiin Eufrat-joen vesille noin 3800 eaa. Tämä legenda vastaa läheisesti tarina Mooseksen syntytarinaa ja päätymistä Niilille piki päällystetyssä korissa. Vain saamelaisten ikuisuuksia käyttämä komse, voisi selvitä tuollaisesta jokiryöpytyksestä niin, että lapselle ei mitään sattuisi.
Asfaltin varhaisia käyttökohteita ovat muun muassa sementoimalla tiilet yhteen rakennusten ja päällysteiden rakentamiseen sekä ulkoisten muurauspintojen suojaamiseen. Sitä käytettiin myös sisälattioiden ja portaiden pinnan uistuksiin sekä kylpyjen ja viemärien vedeneristykseen.
Kaivaukset Teli-Asmarissa, 70 kilometriä koilliseen Bagdadista, Diyala-joen itärannalla, paljastivat, että sumerit käyttivät asfalttia rakennusten rakentamiseen vuosina 3200-2900 eaa.
Asfalttimassasta koostuvaa laastia löydettiin myös kaivauksista Urissa, Urukissa ja Tellossa Eufrat- ja Tigris-jokien läheisyydessä. Samalla alueella, Khalajessa, kaivauksissa on paljastettu lattioita, jotka koostuvat 4,5 cm–8 cm paksuisista asfalttimassakerroksista sekä savitiilistä, jotka oli liimattu asfalttiin.
Tervan käyttö Raamatussa
Historioitsijat uskovat, että Nooa käytti asfalttia arkin rakentamisessa. Raamatun tekstissä sanotaan, että arkki käsiteltiin "piellä" (bitumiterva pitoisella aineella) sisältä ja ulkoa. Alkuaikoina kanootit ja korsut tehtiin myös vesitiiviiksi piellä.
Kristillisissä kirjoituksissa on lukuisia muita viittauksia siihen, minkä nyt tiedämme olevan asfalttia.
Mooseksen kirjassa todetaan, kun kuvataan Baabelin tornin rakentamista noin vuonna 2000 eKr., ”heillä oli kiveä tiiliä varten ja limaa laastia varten”. Septuagintassa, Raamatun kreikkalaisessa versiossa, sana lima on käännetty "asfaltos" ja latinalaisessa versiossa "bitumi".
Toisessa Mooseksen kirjassa todetaan (syntymä),
1 Muuan Leevin sukuun kuuluva mies otti vaimokseen tytön, joka myös oli Leevin jälkeläisiä.
2 Vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Kun hän näki, kuinka kaunis lapsi oli, hän piilotteli sitä kolme kuukautta.
3 Mutta kun hän ei enää voinut piilotella sitä, hän otti kaislakorin, tiivisti sen asfalttipiellä, pani pojan siihen ja laski korin Niilin rantakaislikkoon.
Kaislojen ja pien käyttö oli varhainen tapa rakentaa veneitä. Vielä 1960-luvulla "guffiksi" tunnetut veneet rakennettiin asfalttipeillä tiivistetyistä kudotuista ruoista, ja niitä käytettiin matkustajien ja rahdin kuljettamiseen Tigris-joen yli Bagdadissa.
Asfalttia Babyloniassa
Babylonialaiset olivat poikkeuksellisia rakentajia. Babylonian kuninkaat rakensivat teitä, tukimuureja pitääkseen Eufrat-joen tulvaveden poissa, linnoitteita ja mahtavia palatseja. Babylonian kuningas Khammurabilla oli rakennusmääräys vuonna 2200 eaa., joka osoitti talojen ja veneiden pinnoittamisen bitumimastiksella vertailukustannukset.
Babyloniassa tehdyt kaivaukset ovat paljastaneet asfalttipiellä sidottuja tiiliä, jotka ovat pysyneet paikallaan tuhansia vuosia. Nämä kaivaukset paljastivat myös suuren kivitaulun, joka kuvaa kuningas Nebukadnessarin rakennustoimintaa. Tabletti paljastaa, että Nebukadnessarin isä Nabopolasser rakensi kuivuneista savitiilistä tukiseinän estääkseen Eufrat-joen tulvimasta hänen palatsiinsa.
Tabletti kertoo myös, että Nabopolasserin kuivat tiilet eivät pystyneet pidättämään tulvavesiä, joten kuningas Nebukadnessar etsi parempaa tapaa vesieristää palatsinsa. Nebukadnessar kirjoittaa taulussa: "Suojauksen vuoksi rakensin kaksi massiivista asfalttipiestä ja tiilestä valmistettua seinää ja 1120 metriä suuren sylinterin, nimitttin Belin taakse. Niiden väliin pystytin tiilirakennuksen, jolle rakensin kuninkaallisen asunnon asfalttipiestä ja tiilistä. Tämän ympäröin massiivisella asfaltista ja poltetuista tiileistä koostuvalla muurilla ja tein sille korkean perustuksen kuninkaallisesta asfaltista ja poltetuista tiilistä koostuneen asuntoni."
Kuningas Nebukadnessar ei koskaan lopettanut rakentamista ja monissa töissään hän käytti asfalttipikeä. Hän rakensi 113 metrisen sillan Eufrat-joen yli Babylonin lähellä. Laiturit rakennettiin poltetuista tiilistä, jotka oli upotettu asfalttimassaan, ja jokaisen laiturin pohja päällystettiin asfaltilla. Nebukadnessar rakensi myös suuria viemäriverkostoja, jotka tehtiin asfalttipiestä, savimaasta ja sorasta Babylonin kaupungin tyhjentämiseksi.
Asfaltin jäämät
Kreikkalainen historioitsija Herodotos (484–425 eKr.) kirjoittaa asfalttiesiintymistä Hitin kaupungissa Mesopotamiassa: ”Kahdeksan päivän matkan päässä Babylonista on kaupunki, jossa virtaa pieni joki nimeltä Is, Eufrat-joen sivujoki. Tämän pienen joen lähteestä nousee veden mukana monia asfalttipisaroita (pisaroita tai täpliä), ja sieltä tuodaan asfalttia Babylonin muureille."
Varhaisissa kirjoituksissa on monia viittauksia Hitin kaupunkiin asfaltin lähteenä. Brittimatkaaja George Rawlinson kirjoitti vierailustaan Hitissä vuonna 1745: ”Vietettyämme kolme päivää tai enemmän vanhan Babylonin raunioiden keskellä tulimme Hit-nimiseen kaupunkiin. Tämän kaupungin vieressä on piilaakso, joka on hyvin ihmeellistä katsoa, ja se on melkein uskomaton asia, jossa monet lähteet heittävät ulos runsaasti eräänlaista mustaa ainetta, kuten tervaa tai pikeä, joka palvelee kaikkia ympärillä olevia maita saamaan parkkilaivat ja veneet vesitiiviksi.”
Kreikkalainen historioitsija Diodorus Siculus kuvaili Babylonian asfalttipikiesiintymiä noin vuonna 50 jKr.: ”Kaikista Babyloniassa tapahtuvista monista ihmeistä merkittävin koostuu sieltä löytyvistä suurista asfalttipikiesiintymistä. Sitä löytyy niin paljon, että se riittää moniin ja suuriin rakennuksiin ja ylijäämän saa käyttää väestö.”
Asfalttipien monimuotoisuus
Keskiaikaiset kirjailijat viittaavat usein kiviasfaltteihin ja asfaltiitteihin nimellä "gagates", jotka on johdettu Gagas- tai Gages-joesta Vähä-Aasiassa Lyciassa. Gagas-joen suulla kerrottiin olevan kova asfalttikerros, jota käytetään Rennesin piispan Marboden kirjoitusten mukaan: "Amulettina turvotuksen parantamiseksi, se estää vedellä laimennettuna hampaiden löystymistä ja putoamista, kun taas gagatein höyryttäminen tekee hyvää epileptikoille. Se parantaa ruoansulatushäiriöitä ja ummetusta, parantaa maagisia illuusioita ja pahoja loitsuja, ja sitä käytetään usein rakkausjuomissa."
Kolmannella Amerikan matkallaan heinäkuussa 1498 Christopher Columbus toivotti tervetulleeksi asfaltin palauttavat voimat myrskyn raastamiille laivoilleen. Sillä matkalla hän löysi Trinidadin saaren ja asfalttijärven nimeltä Lake Trinidad. On sanottu, että hän korjasi aluksensa ja tiivisti myrskyn aiheuttamat naarmut asfaltilla Trinidad-järvestä.
Myöhemmin, maaliskuussa 1595, Sir Walter Raleigh kertoi vierailustaan Trinidad-järvellä ja kertoo, mitä hän kutsui Pitch Lakeksi eli Terva-järveksi: "Tierra de Breassa tai Pichessä on niin paljon kivitervaa, että kaikki maailman laivat saadaan kuormatuksi siellä, ja me viimeistelimme laivamme erittäin hyviksi eivätkä ne sula auringon paisteessa kuin Norjan terva, ja siksi eteläosissa käyville laivoille erittäin kannattavaa."
Asfalttia käytettiin varhaisessa vaiheessa myös teiden päällysteenä, ei vain lääkkeenä ja laivojen vesisuojana. Historioitsijat ovat todenneet, että noin vuonna 1500 jKr. Perun inkat rakensivat monimutkaisen valtateiden järjestelmän, joista osa oli kivetty nykyaikaista bitumimakadamia muistuttavalla koostumuksella. Kyseinen valtatie järjestelmä on annettu Inkakulttuurille mutta todellisuudessa sen valmisti etelä-Amerikan ja Amazonin kauppaa hallinneet pilvi-ihmiset, chachapoyat, jotka pakotettiin osaksi Inka yhteiskuntaa.
(Sivuhuomautuksena Pilvi-ihmiset / Inkat kutsuivat vauvoja Wawaksi, joka lausuttiin Vauva.)
Sea-peoples (merikansat), jotka laittoivat pisteen i:n päälle Egyptin dynastioissa välimeren pronssikaudella seilasivat mustilla laivoilla, joka on osoitus laivojen tervaamisesta. Merikansojen laivojen keulia koristivat eläin ja lohikäärme veistokset, kuten fennoskandiseen tapaan kuului. Myös alueet mitä he asuttivat aikanaan välimerellä ovat geneettisesti suomalaisia ja saamelaisia.
Golden horde ja mongoli valloittajat tunnettiin nahkapanssareistaan, jotka oli tervattu kovaksi.
Suomalaisen genetiikan omanneet Pazyryk -kulttuurin skyytit käyttivät usein koristeellisia peruukkeja, jotka oli tehty kantajansa omista hiuksista ja oman hevosen jouhista. Peruukit oli kiinnitetty kaljuun tervalla.
Mummia, mumia ja muumio viittasivat lääketieteen historiassa useisiin erilaisiin terva- ja muihin valmisteisiin, "mineraalitervasta " myöhemmin "jauhemaisiin ihmismuumioihin ". Se sai alkunsa arabialaisesta sanasta mūmiyā "hartsibitumi, jota löydettiin Länsi-Aasiasta ja jota käytetään parantavasti" perinteisessä islamilaisessa lääketieteessä, ja se käännettiin muinaisessa kreikkalaisessa lääketieteessä pissasphaltukseksi (tervapohjainen "piki" ja "asfaltti"). Keskiaikaisessa eurooppalaisessa lääketieteessä mūmiyā " bitumiterva " käännettiin katolilaisessa Roomassa latinaksi muumio, joka tarkoitti sekä "bitumipitoista lääkettä " että "muumiota". Tämä tehtiin täysin tarkoituksella. Rohtokauppiaat myivät alunperin kallista mineraalitervaa, jonka uskottiin tai tiedettiin olevan tehokas lääke moniin vaivoihin. Sitä käytettiin jopa potenssilääkkeenä ja seksuaalisten halujen nostattajana. Noin 1100-luvulta, lähtien mineraalitervan tarjonta loppui, ja pienellä markkinoinnilla muumio 'yllättäen' tulkittiin väärin "muumioksi", ja sanan merkitys laajeni "mustaaksi hartsimaiseksi eritteeksi, joka oli raaputettu balsamoiduista egyptiläisistä muumioista". Egyptissä muumioiden balsamointiprosessissa oli käytetty öljytervaa, ja muumioista eristetty, tervaa sisältänyt, musta mätä haisi hyvin pitkälti samalle. Tästä alkoi Egyptin ja Euroopan välinen tuottoisa kauppa, ja toimittajat korvasivat harvinaisen mummiatervan oikeilla muumioilla. Myöhemmin Egypti kielsi muumiokaupan 1500-luvulla, häikäilemättömät euroopan juutalaiset apteekit alkoivat myydä piraattimuumioita, jotka oli valmistettu balsamoimalla ja kuivaamalla tuoreita ruumiita valaen tervaöljyllä. Se miten muumiokauppiaat ruuminsa hommasivat jää vain arvailujen varaan. Olettaa kumminkin voi, että luita on jossain paljon, koska kauppa oli järjettömän suurta. Renessanssin aikana tutkijat osoittivat, että bitumimummian kääntäminen muumioksi oli virhe, ja lääkärit lopettivat tehottoman ja vaarallisen "lääkkeen" määräämisen ihmisille.
Bitumia sisältäneet puuterva tuotteet nousivat uudelleen esiin, mutta vain lyhytaikaisesti, sillä kivihiiliterva lääkkeet tulivat tilalle, joidenka historia on hirvittävä. Saman Rockefeller perheen joka omisti Standard Oil yrityksen, olivat myös kivihiiliterva tuotteet yhteistyössä saksalaisen lääkekartelli I.G. Farbenin kanssa.
Tervaa käytettiin pitkään lääkityksessä ja edelleen elintarvikkeita maustetaan sillä. Terva- ja pihkaöljy ja havupuu-uute ovat uusien tutkimusten mukaan usealla tavalla toimivia sairauksien hoidossa mm. syöpätutkimuksissa näillä tuotteila on ollut erinomaisia tuloksia.
Puuterva- ja pihkapohjaisten lääkevalmisteiden tekijät ja kauppajat tunnetaan pitkältä ajalta menneisyydestä. Mutta heidän tarinansa päättyy samaan tapaan kuin puutervan tuotajille kävi. Kyseessä siis villin lännen "käärmeöljykauppiaat", jotka päätyivät myös tervaan ja höyheniin.
Populaarikulttuurin indoktrinoiva ja vihjaileva toimintamalli
Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailuissa Finn tapaa kaksi tällaista kauppiasta koskenlaskumatkallaan etelään. Kirjan lopussa miehet ovat tervattuja ja höyhenissä ja juoksevat karkuun kaupungista. Finn, kuinkas muuten? Yllätys ei ole sekään, että Standard oil yrityksen omistanut Rockefeller tuotti kivihiiliterva lääkkeitä näiden myrkyttömien puuterva lääkkeiden tilalle kun "käärmeöljyjen" eli puutervatuotteiden kauppiaista oli tullut kansan vihaamia pitkälisen propagandan johdosta.
Maailman vanhin tekosilmä oli tervaa ja kultaa
Tämä naisen luuranko löydettiin Iranista, Circle of Ancient Iranian Studies (CAIS) ilmoitti löydöstä joulukuussa 2006.
Muinaisen luurangon alustavien arvioiden mukaan se kuului nuorelle, noin 25-30-vuotiaalle naiselle, joka kuoli noin 4800 vuotta sitten. Hän oli noin 172 cm pitkä, mikä antiikin tutkimusryhmän mukaan vuonna 2010 oli "paljon pidempi kuin aikansa tavalliset naiset".
Kallon vasemmasta silmäkuopasta löydetyn tekosilmän kerrotaan olevan valmistettu tervasta ja eläinrasvasta.
Asiantuntijat sanovat, että silmän suunnittelijalla on täytynyt olla hyvä käsitys silmän anatomiasta – normaalin silmän pienimmät verisuonet luotiin uudelleen kultaisilla langoilla, joiden halkaisija oli alle puoli millimetriä. Se oli myös peitetty ohuella kultakerroksella ja kaiverrettu keskellä olevalla ympyrällä, joka edustaa iiristä, antiikin tutkimusryhmän mukaan.
Kaksi molemmille puolille porattua reikää todennäköisesti kiinnittivät tekosilmän paikoilleen aina, kun nainen käytti sitä, mikä saattoi olla usein, koska arkeologit havaitsivat silmäluomen kudosta sen pinnalla.
On epäselvää, miksi nainen tarvitsi tekosilmää, mutta sitä pidetään lääketieteen historian ensimmäisenä silmäproteesina, joka edeltää vuonna 2000 eaa. valmistettuja tekosilmiä Egyptissä.
Nainen saattoi olla yhteisössään arvostettu henkilö tai yhteydessä kuninkaalliseen, koska hänen mukanaan haudasta löydetyt saviastiat, koristehelmet, nahkasäkki ja pronssipeili sosittavat siihen suuntaan.
Lähihistoriaa Suomesta
Tähän otteeseen lähdin hakemaan vastausta, ja mielestäni sen löysin.
Vuonna 1705 Englannin merivoimien ja laivateollisuuden tervantoimitukset olivat katkenneet Skandinaviasta, koska Venäjä oli hyökännyt Ruotsi-Suomeen. Tämän suuren pohjansodan aikana ruotsalaiset pakkosiirsivät rannikkosuomalaisia Yhdysvaltoihin New Swedenin siirtokuntaan pitääkseen tuottavan tervabisneksensä, koska se perustui suomalaisten tekijöiden osaamiseen. Amerikassa tervan tuotanto oli pääosin Uuden englannin alueella ja Carolinassa, jonne tervantekijät lopulta päätyivät. Ansiot tervasta olivat Ruotsille suuria, ja tästä syystä tekijät siirrettiin orjiksi Amerikkaan. Näistä samoista pakkosiirretyistä suomalaisten tervantekijöiden jälkeläisistä nousi mm. Martti Marttisen pojanpoika John Morton senaattoriksi ja yhdeksi Yhdysvaltain kuudesta itsenäisyydenjulistuksen allekirjoittajista. Vuoteen 1725 mennessä neljä viidesosaa Englannissa käytetystä tervasta ja piestä tuli Amerikan suomalaisten siirtokunnista. Tämä puutervan tarjonta pysyi vakiona Amerikan vallankumoukseen vuonna 1776, jolloin Englanti joutui jälleen käymään kauppaa hollantilaisten kanssa suomalaisten tuotteiden kanssa.
Suomessa suuren pohjansodan aikana alkoi Isoviha, koska kansa oli raivoissaan kaapatuista kanssaveljistä - ja sisarista. Isovihan syyt laitettiin lopulta Karjalan menetettyjen alueiden piikkiin, joka oli osittain totta.
Huolimatta siitä, että tervan hinnan myöhemmin noustessa, ja vaikka sitä alettiin polttaa myöskin Amerikassa, Uudessa Arkangelissa (nyk. Sitka ) ja Ranskan nummimailla, pysyi Suomi kuitenkin koko purje- ja puulaivakauden ajan maailman tärkeimpänä tervantuottajana.
Häjyt
Häjyt rellestivät 1800-luvun lopulla erityisesti Ala- ja Yli-Härmässä, mutta myös muualla Pohjanmaalla aina Ähtärissä saakka. Joissain tarinoissa häjyistä kerrotaan sankareina, mutta tarinoita on monenlaisia.
Häjyily juontuu vaurastumiseen. Tervan, kydön poltto ja raivaus tekivät Pohjanmaasta Suomen rikkainta aluetta, ja kasvatti säätyeroja. Häjyihin liittyivät rengit, torpparit, mutta myös talollisia, jotka usein olivat jengien johtajia.
Molotovin cocktail
Talvisodassa Molotovin cocktail koostui pirtun tai petrolin ja bensiinin tai spriin sekä tervan seoksesta puolen litran viinapullossa. Pullon kylkeen kiinnitetyt sytytyspuikot olivat myrskytikkuja (bengaalitikkuja). Toinen tikuista oli varalla, jotta esim heittämättä jäänyt pullo voitaisiin käyttää uudelleen.
Polttopullo keksittiin Espanjan muukalaislegioonassa syksyllä 1936, jolloin sitä alettiin käyttää panssarintorjunta-aseena Espanjan sisällissodassa.
Terva (n.1)
viskoosi neste, vanha englanti teoru tai teru "terva, bitumi, hartsi, kumi", kirjaimellisesti "(tietyntyyppinen) puupihka" Ensimmäinen versio on protogermaaninen* terw ja sen toisen juuren *derw-, muunnelma *deru-" ole luja, vankka, luja, puu, puujohdannainen" ja johdannaiset viittaavat puusta tehtyihin esineisiin tai esineisiin jota on lujitettu puusta saadulla materialla. Derusta löytyy myös *dreu-, Proto-indoeurooppalainen juuri, joka tarkoittaa samaa deru. Dreun etymologisessa juuressa ovat sanat: Druid eli Druidi ja knostiset Druze hermeetikot, jotka ovat pääosin Karjalan haploryhmää X.
"Terva(npoltto)maa", vasakirveeksi "*Gwainu" - kainuu.
Tar (Terva)
-tar pääte erottaa naisen miehestä (Kuningatar). Pääte -tar esiintyy vain Suomessa. Tartaria, Hattusan Luwialaisten, Hitiittien ja Hattien, Chattien, Khattien (goth?) eli Anatolian ja lähi-idän muinaiset jumalat: Taru, Tarhunz ja Tarhunna. Mahd. Tarhuri, Tar-Hunni. (Tar-Terva, Hunz - metsästäjä tai Kauriinmetsästäjä). Tar -päätteisiä jumalattaria löytyy useampia, mutta tässä muutama: Ishtar, Astarte, Loviatar, Tuonetar, Ilmatar jne...
Suomalainen Tarvas
= Taurus = Sorkkaeläinten sonni
Kauriin tähdistö, Kauriin horoskooppi ja kauriin kääntöpiiri, joka on eteläisin kohta, jonne Aurinko voi paistaa kohtisuoraan eli zeniitistä. Tämä tapahtuu kerran vuodessa pohjoisen pallonpuoliskon talvipäivänseisauksen aikaan joulukuussa eli silloin, kun eteläisellä pallonpuoliskolla on kesäpäivänseisaus.
Tarvas oli joskus metsäkauriin alkuperäinen nimi Fennoskandiassa ( Roe Deer, Capreolus Capreolus (Artiodactyla, Cervidae).
Kalevalassa tarvaat vain mainitaan ohimennen:
Pohjola porolla kynti,
etelä emähevolla,
takalappi tarvahalla.
Joissakin kansanrunoissa tarvaat samaistetaan hirviin:
Hirvoit, tarvoit tappeloot,
Tarvakset murentelloo,
Sinisorkat siertelöö,
Rautakapiot kaatelesse...
(SKVR:2028, Tyrö, 1881)
Edellinen runo jatkuu siten, että neito saa tappelupaikalle pudonneet sarvet, ja seppo takoo niistä kanteleen.
Tarvas on joskus samaistettu jopa käärmeeseen, kuten näissä käärmeen pistosanoissa:
Tarvas taivahan näköinen
Läpi mättäiden menevi,
Puun juurien pujotteleikse...
(SKVR:3810, Kerimäki, 1904)
Eräissä runoissa kerrotaan, että Pohjolassa ovat hirvet hirtettyinä ja tarvaat tapettuina. Siellä on paljon lihaa ja verta syötäväksi vaikka kuinka nälkäiselle. Samaan tapaan myös isoa härkää koskevissa runoissa saadaan paljon lihaa ja verta.
Sana tarvas on lainaa indoeurooppalaisista balttilaiskielistä. Esimerkiksi liettuassa taūras merkitsee alkuhärkää, joita eli Euroopassa 1600-luvulle asti. Sana on sukua myös härkää ja sonnia tarkoittaville latinan sanalle taurus ja kreikan sanalle taũros. Suomen kielessä sana tarvas on saattanut alun perin tarkoittaa jotain nautaeläintä, mutta merkitys on myöhemmin voinut hajaantua. Virossa tarvas merkitsee alkuhärkää ja on joskus myös merkinnyt saksanhirveä.
Nykyinen sana teuras (ks. teurastus) on samaa kantaa kuin tarvas ja tarkoittanut alun perin sonnia. Nuoret sonnit nimittäin usein teurastettiin siinä, missä lehmät jätettiin tuottamaan maitoa ja vasikoita. Myös sana torvi (jonka alkuperäinen merkitys on sarvi) on samaa kantaa.
Tartaria finno-ugrilainen kauppaverkosta / kauppaliitto / mahdollisesti maailman suurin muinainen valtakunta
Tartaria/Tartary ja virallinen etymologia tavutettuna: Tar ("ylittää"), Ta ("osoittaa") ja tau ("härkä"). Ria ("suuaukko, suisto"), ríosta ("joki"). Ry (“pitkä aika, pitkä matka”).
Tartaria sanan toinen mahdollinen etymologia: Tar (terva) Arian (Kaukaasialainen: sinisilmäinen ja vaaleaihoinen).
Tartaria
Tar (Terva)
-tar pääte erottaa naisen miehestä (Kuningatar). Pääte -tar esiintyy vain Suomessa.
Aria (myös aaria) tarkoitti musiikissa alun perin mitä tahansa laulettavaa melodiaa, jonka useimmiten esitti laulusolisti. Nykyisin aaria tarkoittaa pääsääntöisesti kokonaisteokseen kuuluvaa, itsenäistä, piirteiltään laajahkoa, yhden laulajan esittämää lauluosuutta, tai melodista soitinkappaletta. Suomalainen runonlaulukulttuuri ja joikhut veivät jopa suomalaiset pojat laulamaan voittajien eunukkukuoroon arioita.
Arian (Kaukaasialainen: sinisilmäinen ja vaaleaihoinen)
Tar (t) aria - mielenkiintoinen musiikkikappale. Aria (myös aaria) tarkoitti musiikissa alun perin mitä tahansa laulettavaa melodiaa, jonka useimmiten esitti laulusolisti. Nykyisin aaria tarkoittaa pääsääntöisesti kokonaisteokseen kuuluvaa, itsenäistä, piirteiltään laajahkoa, yhden laulajan esittämää lauluosuutta, tai melodista soitinkappaletta. Säestettiinkö muinoin laulua Tar soittimella tai muilla TAR päätteisillä kielisoittimilla? Suomalainen runonlaulukulttuuri ja joikhut veivät jopa suomalaiset pojat laulamaan voittajien eunukkukuoroon arioita Krimin orjamarkkinoilta. Tar, Sitar, Guitar...
Gautar, Gutar, Ýtar ovat historiallisia nimiä millä gootteja on kutsuttu. Tervingi heimo oli yksi gooteiksi lueteltu ryhmä.
Itämeren suomen kielissä käytetään erottelemaan aikuisten naisten versio miehistä päätteellä -tar / -tär verbin lopussa, joka on hyvin spesifiä suomalaisugrilaisille kielille.
Täten:
rakastaja / rakastajatar
omistaja / omistajatar (omistaja)
metsästäjä /metsästäjätär (metsästäjä)
perijä / perijätär (perinnöllinen)
kaupunkilainen / kaupungitar (kaupungissa asuva asukas)
haltija / haltiatar (tonttu / keiju)
herttua / herttuatar (länsiherttua / herttuatar)
ruhtinas / ruhtinatar (idän herttua / herttuatar)
Finno-ugrilainen kieli on yksi rikkaimmista kieliryhmistä, jossa on yhtä monta sanaa kreikan kielen kanssa eli yli 10 000 käytössä. Yleensä kaikissa indoeurooppalaisissa kielissä on paljon vähemmän sanoja. (Noin 60 - 70 prosenttia suomalais-ugrilaisista kielistä).