Niflheimin jäiden sulaessa vähitellen pois Muspellsheimin lämmöstä, virtasi Niflheimista Ginnunga-rakoon kylmiä
myrkyllisiä virtoja (Elivagar etym. nousuvaellus), mutta silti näiden animoitujen virtojen syövereistä Muspellsheim
herätti ensimmäiset elävät olennot eloon: upeat jättiläiset ( jotunn eli suomalaiset Jatulit, Jotunit, Jätit), nimeltään Ymir tai Aurgelmir (etym. Aurgel *Kullankeltainen tai *Auringonkeltainen, mir *maailmanrauha), ja Audhumla (Aud *rikas ja humla *kimalainen tai humala) lehmän, jonka maidosta he saivat ravinnon. Voi olla, että viittaus liittyy kuningas Aude rikkaaseen. Ymiristä puolestaan syntyi muita jättiläisiä, ja siten hänestä tuli kaiken tuon pahan rodun esi-isä. Lehmä Audhumla sai myös uuden elämän nuolemalla suolalohkareita jäiden reunoilta. Tällä tavalla Buri syntyi, ja hänen pojallaan Borrilla oli alkujättiläisen Bolthornin (Bolt* lyhyt, painava kärkinen keihäs tai kaaripyssyn nuoli ja Horn* sarvi) tyttären Bestlan kanssa kolme poikaa, nimeltään Vodin, Vili ja Ve. Nämä Borrin pojat olivat hyviä ja kauniita silmälle; heistä tuli rodun esi-isiä - Aesir.
Vanhoissa Venäläisissä kartoista löytyy oli Suomen alueella водской земли, joka kääntyy nimeksi Vesi-maa.
Vod ja Wotan ovatkin kiinnostavia nimikkeitä, koska vanhat venäläiset kartat ja tekstit puhuvat Suomen ja Karjalan Vod tai Wotan kansasta, jopa 400-luvulla löytynyt ensimmäinen maininta Odinista on viittaus ”Wotan kansan” ihmiseen. Venäjän Vod (водь) tarkoittaa suomeksi ves(i). Suomessa asuu edelleen Ves’kansaksi kutsuttu kansanryhmä Savonlinnan seudulla, saaristolaiskansa, joka kulkee päivittäiset askareensa veneillä ja Vesigootit taas olivat aikanaan skandinaviaa asuttanut kansanryhmä, joka 300 ensimmäistä vuottaan olivat historioitsijoiden kynässä ja Rooman myöhemmin Visigootiksi muuttaman ja länsi-Rooman kaataja kansanryhmän nimi. Vod on koetettu narratiivihistoriassa vääntää vatjalaisiksi, joka varmasti osittain totta, mutta votjakit eli nykyiset udmurtit saattavat olla aivan yhtä lailla tätä samaa suomalaista kansaa. Venäjällä udmurtteja kutsutaan toisen suomalaisen heimon nimellä Chud eli Tsuudit. Tsuudeja asustaa edelleen myös Arkangelin alueella Venäjällä. Tsuudien historia on itsessään erityisen kiinnostava.
Saksalaisissa asiakirjoissa vodeja kutsutaan nimellä Vot (Woten, Wotan) tai Watlanders (Watländer), Liivinmaan kronikoissa kaikkia Novgorodin luoteisalueita kutsutaan Votskaja maaksi (Watland). Voty (Voter) ja Vod
mainitaan ruotsalaisissa lähteissä.
Englannin water sanan etymologia: Vanha Englantilainen wæter, Proto-Germaninen *watr- (alkuperäinen lähde Vanhan Saksin watar, Vanha Frisian wetir, Hollannin water, Vanhan ylä-Saksan wazzar, Saksan Wasser, Vanha Norjan vatn, Goottien wato "Vesi"), alkuperäisestä PIE *wod-or, suffiksi muodon juuresta *wed- (1) "Vesi; wet."
Woden, Woten ja Wotan ovat nimikkeitä pohjoisten miesten (North-mannorum myöh. Norse) mythologian pääjumalasta; Odinista, sen viikinkiaikaiset ja sitä aikaisemmat muodot. Odin nimike tuli käyttöön vasta Viikinkiajan jälkeen kun Elder Futhark ja Anglo-saksi Futhak hävitettiin ja tilalle tuli pelkkä Futhark riimujärjestelmä, josta poistettiin Wynn (Finn) ja Othala riimut sekä Britteen saarilla vallan otti vaaleilta Finngall tai Finngenti ihmisiltä tummat Dubgall tai Dubgenti ihmiset. Gall on monikkomuoto sanasta Celt eli keltti. Anglo-Saksien nimitys Odinille oli Wotan.
Sellainenkin fakta tunnetaan, että "Teutoburgin metsän taistelun jälkeen, Vuonna 9 jKr., Keisari Augustus oli ensimmäinen roomalainen hallitsija, joka edisti poliittisia liittoutumia "magnaattien" kanssa Skandinaviassa, erityisesti Jyllannissa, josta alkoi Tanskan kehittyminen Rooman käsikassaksi. Tämä oli reaktio, jonka tarkoituksena oli liittoutua kaukaisten germaanien kanssa niitä vastaan, jotka olivat Rooman rajoilla."
Heidän rajoillaan olivat Suebilaisten heimojen liitto, joista lopulta Vesigootit, ryöstivät Rooman 24. elokuuta 410 kuninkaansa Alaricin johdolla. Tuohon päättyi Rooman olo Länsi-Rooman valtakunnan pääkaupunkina.
Uskomatonta on, että tuon saman suomalaisen Wotan vesikansan ja alkuperäisen Odinin nimi annettiin myös Keski-Amerikan viisauden tuojalle, missä häntä kutsuttiin Votan nimellä.
Monet maya-kansat ovat historiallisesti palvoneet siis jumalaa nimeltä Votan, ja monet heistä jopa muuttivat viikon kolmannen päivän nimen Votaniksi tuon jumalan kunniaksi. Heidän perinnetietonsa osoittavat, että he saivat tietää Votanin palvonnasta ihmisiltä, jotka tulivat rannikolle Yucatanin niemimaan lahden ja Tehuantepecin kannaksen väliselle alueelle saarelta, jota nykyään kutsumme Kuubaksi, ja että he olivat alunperin tulleet vielä idästä ja paljon pohjoisemmasta, Atlantin toiselta puolen. Heistä yksi ydin ryhmä asettui itse asiassa Kannaksen koillisosaan Tehuantepeciin.
Samanlaisia paikallisia taruja löytyy läpi koko Keski- ja Etelä-Amerikan. Niihin on kirjattu viisauden tuojan saapuminen kaukaisesta vieraasta maasta, joka oli meren tuolla puolen. Nimityksiä hänestä on useita Quetzalcoatl, Viracocha, Huitziton, Bochica, Votan, Guatan, Cari tai Kari jne...
Läpi koko Keski- ja Etelä-Amerikan samannäköiselle viisauden tuojalle on annettu eri nimiä paikallisten kielten mukaan, mutta silti hänen eri kuvaustensa kesken on monia yhtäläisyyksiä.
Perun inka-kansojen viisauden tuojaa kutsuttiin Viracochaksi, ja sekä Wotania että Viracochaa kuvaillaan vaeltajiksi.
Wotanin sanottiin lähtevän pitkille matkoille skandinaavisissa taruissa.
Kuulostaa siltä, että Wotania kutsuttiin vaeltajaksi, koska hän vaelsi ja matkusti ympäri maailmaa opettaen sivilisaatiota ja aurinkouskontoa. Uskoa, joka oli ainoastaan suomalaisilla ja saamelaisilla käytössä skandinaviassa.
Wotanin on sanottu antaneen Skandinavian kansoille tietämyksen kirjoituksesta. Hänen opettamiaan aakkosia kutsuttiin riimuiksi, ja niiden joka kirjaimella uskotaan olevan oma merkityksensä.
Votanin ansioksi luetaan samalla tavoin runa nimisten hieroglyfisten merkkien kielen tuominen Etelä-Amerikan kansoille, ja Etelä-Amerikassa on jopa kiviä, joihin on kaiverrettu riimuja muinaisina aikoina.
Odinin ulkonäön kuvaukset ovat samanlaisia kuin Viracochan ja Votanin ulkonäön kuvaukset Keski- ja Etelä-Amerikassa.
Molemmissa häntä kuvaillaan mieheksi, jolla oli vaalea iho ja parta, pitkä kaapu päällään, jossa sik-sak -kuviota ja rasteja tai ristejä sekä sauva tai valtikka kädessään.
Ketkä tuntevat Tolkienin kirjoittaman Taru sormusten herrasta -sarjan: perustuu Gandalfin hahmo Wotaniin.
Manlay P. Hall väitti Quetzalcóatlin tulleen Suomesta, koska Quetzalcóatlin tarinassa on niin paljon samaa mitä kalevalasta löytyy.
Quetzalcóatlilla oli vielä yksi nimi Saivocóatl, muinaissaamelaisten käärmeenä kuvattu vartijahenki oli Saivo-Guolle. Samankaltaisuus on eittämättä läheinen. Quetzalcoatl: Quetz, lausutaan ketsi (kaksimastoinen purjevene)
Alco, sukupuuttoon kuollut koirarotu (koirankuonolainen) ja Atl = vesi. Quetzalcoatl kulki yhdessä koirankuonolaisen Xolotl jumalan kanssa
Xolotl = Skolotit
Metsä-arovyöhykkeellä asuneet skyyttalaiset maanviljelijät (skytialaiset borisFENIitit; heidän oma nimensä oli skolotit) He harjoittivat maanviljelyä ja karjankasvatusta Suomessa ja Karjalassa. Alueella asuivat mm. gelonit, budiinit ja borisfeniitit.
Kukulcan nimellä on taas yhtäläisyyksiä yhden eurooppalaisen tarumaisen hahmon nimen kanssa, joka oli Cúchulainn, mutta tällä kertaa hän oli kotoisin Irlannista.
Viisauden tuojien kuvattiin pukeutuvan hyvin samanlaisin tavoin kuin muinaisten druidien, ja vaikuttaa hyvin todennäköiseltä, että druidit perivät pukeutumistapansa ja aurinkouskontonsa tämän saman tai muiden samojen maailmaa matkanneiden viisauden tuojien opetuksista.
Mikä kuitenkin on hyvin tärkeää, Odin, Votan, Viracocha, Quetzalcoatl, Kukulcan ja Cúchulainn yhdistetään kaikki aurinkouskontoon. Muitakin olisi mainita, kuten Zoroasterin Yima (Jääkauden luoliin pelastaja) ja koraanissa mainittu Dhul-Qarnayn (Sarvikypäräinen maailmansivistäjä).
Odinin symboli on aurinkopyörä skandinaavisessa mytologiassa, ja hänen juhlansa on talvipäivänseisauksena.
Irlannin tarumaisen Cúchulainnin sanottiin olevan auringon jälkeläinen, ja samaa sanottiin Etelä-Amerikassa Viracochasta ja Votanista.
Votanin, Viracochan ja Kukulcanin oli sanottu tehneen monet Keski- ja Etelä-Amerikan muinaisista megaliiteista ja porraspyramideista, jotka on suunnattu aurinkoon päivänseisauksina ja -tasauksina.
Samanmallisia ja -suuntaisia pyramideja voi nähdä myös monissa muissa maailman osissa, mukaanlukien Kiinassa ja Egyptissä. Se tuokin meidät vielä toiseen tarumaiseen viisauden tuojaan, tällä kertaa Egyptiin, missä häntä kutsuttiin nimellä Osiris.
Lainaus korkea-arvoiselta egyptologilta E. A. Wallis Budgelta koskien Osirista:
"Hän opetti heille, kuinka viljellään maata ja kuinka kylvetään ja korjataan satoja.
Hän muotoili heille lainsäädännön ja sai heidät palvomaan jumalia ja suorittamaan heille palveluksia. Sen jälkeen hän lähti Egyptistä ja matkusti ympäri muuta maailmaa opettaen monia eri kansoja niissä asioissa, mitä hän oli opettanut omille kansalaisilleen.
Hän ei pakottanut ketään noudattamaan ohjeitaan, vaan onnistui taivuttamaan heidät panemaan käytäntöön opetuksensa lempeän suostuttelun ja heidän järkeensä vetoamisen avulla."
Sen mukaan Osiris siis pani alulle Egyptin sivilisaation, ja lähti sen jälkeen matkustamaan ympäri muuta maailmaa, vaeltaen paikasta toiseen niin kuin Odin ja Viracochakin, opettaen sivilisaatiota ja aurinkouskontoa. Kiinnostavaa onkin, että ensimmäisten dynastioiden aikaisen muumiolöydöt ovat vaaleaihoisia ja monesti punahiuksisia, kuten Ginger ja Gingerella. Tatuoituja kaukasoideja. Mahdollisesti valkoisiksi etiopialaisiksi kutsuttuja fineas heimon ihmisiä, jotka tunnettiin edistyksellisestä tieto-taidostaan, hevosistaan sekä sodankäynti taidoistaan.
Onko mahdollista, että kyseessä on yksi ja sama ihminen, vai olivatko he kenties saman kansanryhmän eri ihmisiä?
Joissakin Egyptin, vedojen ja Mesopotamian vanhimmissa taruissa seitsemän tietäjän ryhmän on kirjattu lähteneen laivoilla pannakseen sivilisaation alulle uudelleen suuren katastrofin jälkeen. Hopi-intiaanien perinnetiedossa Ant-ihmiset, vaalea-ihoiset ja sinisilmäiset ihmiset, jotka rakensivat myös pyramidit pelastivat Hopit kataklysmiltä. Heidän kielellään muurahais-ihmiset, jotka asustivat luolissa olivat Anu Sinom, joka onkin lähellä sumerilaisten Anunnakiksi kutsuttuja jumalia. Tuollaisen tittelin varmasti saa, jos pelastaa hengen tai edistää huomattavasti ihmisten elämänlaatua. Mielenkiintoinen yksityiskohta sumerilaisista on muutamien Anunnaki jumalten tittelissä, esimerkiksi Enkillä, joka oli merikuningas. Se samainen titteli, joka Viikinkien esi-isillä, eli kainuun kveenien kuninkailla oli saagoissa.
Tässä kuitenkin toinen lainaus salaperäisestä tekstistä nimeltään Kolbrin, jonka sanotaan sisältävän Egyptin muinaisia kirjoituksia, ja joka salakuljetettiin pois Egyptistä aikana, jolloin siellä vainottiin henkistä tietämystä, ja vietiin säilytettäväksi Walesiin, druidien ydinalueelle.
Lainaus on: "Tässä mustassa viljavassa maassa [joka on Egypti], on heitä, jotka palvovat aurinkoa, ja kutsuvat sitä kaikista jumalista suurimmaksi ja anteliaimmaksi,
Taivaan näkijäksi, Ihanuuden ja loiston taivaankappaleeksi.
He kertovat monia tarinoita aurinkoihmisten tulosta ja maasta, josta he tulivat.
He kertovat myös ihmisten alhaisista elintavoista ajalta, ennen kuin Kultainen johti kansansa sinne [joka tässä tapauksessa viittaa mieheen, jota kutsuttiin nimellä Osireh ja muualla Yosira, jotka kuulostavat paljolti samalta kuin Osiris, mutta myös toiselta pohjolan saagojen jumaluudelta eli Æsirilta]. Saattakkin olla, että historian kirjoittaneet voittajat ovat yhdistelleet eri henkilöitä, kuten edelleen tekevät. Esi-dynastisessa Egyptissä (Kemi) jumaluus oli Bock, eli vuohipukki, ja tunnetusti faaraot sukupuoleen katsomatta käyttivät pukinpartaa.
Herodotoksen (500 eaa.) mainitsema Bacchus (Dionysos) on mahdollisesti ensimmäinen Fennoskandiassa käytetty nimi jääkauden valontuojasta ja siviilisaation pelastajasta. Pohjolan poroja laiduntanut Budini skyyttiheimo palvoi ristille naulittua Bacchus jumalhahmoa, jonka voi helposti yhdistää myös muihin tässä käsittelemiini jumalhahmoihin.
Auringon palvelija [joka on Osireh/Osiris] toi kansan yhteen ja asetti heille hallitsijoita.
Hän näytti miehelle ja naiselle, kuinka elää tyytyväisinä yhdessä miehenä ja vaimona. Hän ohjasi heitä viljan kylvössä ja yrttien kasvatuksessa ja kotieläinten pidossa.
Ja kun hän lähti, hän pyysi kansaa olemaan itkemättä, sillä vaikka hän menisikin isänsä luo, aurinko adoptoisi heidät lapsikseen, ja että kaikista heistä voisi tulla auringon poikia.
Niinpä monista tuli auringon poikia ja palvelijoina, ja he uskoivat kuulemaansa:
että aurinko oli heidän isänsä ja koko maata vartioiva hyvyyden valo.
Tämä on se valo, joka ravitsee kaikkia eläviä olentoja, mutta sen sisällä on suurempi valo, joka ravitsee henkeä.
Se on valo, joka valaisee ihmisten sydämet. Kun heidän oppaansa ja johtajansa lähti pois, kansa tunsi itsensä "auringon lapsina"."
Merkittävää on, että Viracocha opetti Etelä-Amerikan paikallisille kansoille olevansa auringon edustaja ja auringon lapsi, aivan kuin Osiriskin opetti Egyptissä. Ja aivan kuin egyptiläisetkin, myös Etelä-Amerikan inkat kutsuivat itseään "auringon lapsiksi", syvästi kunnioittaen aurinkoa isänään.
Kiinassa, faaraoiden Egyptiä edeltäneessä geneettisesti suomalaisessa Hongshan kulttuurissa voi löytää sekä Viracochan että Osiriksen kuvituksia mitä ihmeellisimmissä esineissä, jopa magneettisissa karjalan shungiittikivestä valmistetuissa tableteissa,
Pääsiäissaarella, joka on syrjäinen saari Etelä-Amerikan rannikon ulkopuolella,
on useita valtavia moaiksi kutsuttuja kivipatsaita. Kaikki patsaat on itse asiassa veistetty Viracochan näköisiksi, ja monet niistä on suunnattu aurinkoon päivänseisauksina ja -tasauksina. Viracochan näköisyyden voi nähdä toistuvan patsaissa hyvin samalla tavoin kuin nykyään on lukemattomia Buddhan tai Jeesuksen näköisiä pyhäinkuvia.
Minkä laajuisesta uskonnosta siis puhumme? Että näin valtavia megaliitteja pystytetiin, jotka olivat Viracochan näköisiä, ja siis myös Wotanin;
että oli sivilisaatioita, joilla oli jättiläismäisiä pyramideja, edistynyttä tietämystä ja uskontoja, joiden pääjumaliksi tuli myyteissä Odin, Osiris, Kukulcan, Cú chulainn ja Viracocha?
Entä kuinka vanha tuo uskonto on?
Pääsiäissaaren patsaiden käsien asennot ovat samat kuin patsaalla, joka kaivettiin esiin Göbekli Tepessä, modernissa Turkissa. Alueen uskotaan ajoittuvan noin ajalle 9 500 eKr., eli täsmälleen ajalle, jolloin viimeinen jääkausi päättyi maailman kohdattua tuhoisan mullistuksen, ja jolloin sivilisaatio alkoi uudelleen. Alueella, josta on löydetty 3 luolastokaupunkia useassa kerroksessa maanalla, manalassa.
Odinin, Kukulcanin, Votanin ja Viracochan oli myös kaikkien kirjattu paikallisissa taruissa ottaneen osaa sivilisaation rakentamiseen uudelleen sen jälkeen, kun maailmanlaajuinen katastrofi tuhosi aiemman aikakauden.
Skandinaavisissa taruissa kyseistä katastrofia kutsutaan nimellä Ragnarök, ja Keski- ja Etelä-Amerikassa sen sanottiin olevan siirtyminen neljännen auringon aikakaudesta viidenteen, ja molempia katastrofeja kuvataan samoilla piirteillä kuin viimeisen jääkauden lopussa tapahtunutta maailmanlaajuista mullistusta.
Tarut korreloivat myös arkeologisen maanpäällisen todistusaineiston kanssa.
Esimerkiksi vanhimmassa tunnetussa Kukulcanin kuvassa, joka on Keski-Amerikassa, Kukulcanilla on kädessään hyvin uniikilta näyttävä laukku, jollainen on kaiverrettu myös Turkin Göbekli Tepen megaliitteihin,
ja jopa samankaltaisten viisauden tuojien, jotka toivat sivilisaation muihin maailman osiin, kuvataan pitävän kädessään samanlaista laukkua.
että Keski- ja Etelä-Amerikan muinaisilla alueilla,
kuten Bolivian Tiahuanacossa, jonka Viracochan sanotaan rakentaneen uudelleen paikallisessa historiassa valtavan luonnonmullistuksen jälkeen, ja johon hänen kuvansa on kaiverrettu.
Arvoitus kuitenkin syvenee entisestään, sillä viisauden tuojien opetuksilla on yhtäläisyyksiä erään nykyaikaisemman viisauden tuojan kanssa, josta olet varmasti kuullut, eli Jeesuksen.
Kun Osiris ja Viracocha puhuvat auringon lapsista, Jeesus taas puhuu valon lapsista.
Osiris ja Viracocha tekivät ihmeitä, ja niin teki Jeesuskin.
Osiris sanoo, että hän on auringon poika, ja Jeesus: taivaallisen Isän Poika.
Osiris sanoo, että kaikista ihmisistä voi tulla auringon poikia, ja samalla tavoin Jeesus sanoi, että ihmisistä voi tulla elävän Isän poikia.
Odinin, Kukulcanin ja Jeesuksen kesken on muitakin yhtäläisyyksiä.
Odin ristiinnaulitsi itsensä maailmanpuuhun, itsensä uhraamisen tekona;
Jeesus ristiinnaulittiin ristille itsen uhraamisen tekona, ja Kukulcan kuvataan ristillä, jopa ristiinnaulittuna ja kylkensä lävistettynä, allaan Odinin symboli, aurinkopyörä.
Sekä Odinia että Jeesusta haavoitettiin seipäällä; molemmat roikkuivat numeroon yhdeksään liitettävän ajan verran, ja molemmat laskeutuivat alamaailmaan ristiinnaulitsemisensa jälkeen.
Vaikuttaa siltä, että kaikki kolme hahmoa edustivat samaa asiaa.
Yhtäläisyyksiä on kerta kaikkiaan liian monta ja ne ovat liian erityisiä, että ne voisi sivuuttaa pelkkänä sattumana.
Uskon, että se mistä tässä puhumme, on mittasuhteiltaan eeppinen asia.
Odin ei ole pelkästään yksi skandinaavisen mytologian jumalista.
Hän on saattanut olla Osiriksen ja Viracochan kanssa sama ihminen
tai yksi monista saman kansaryhmän viisauden tuojista,
jotka lähtivät suorittamaan jumalaista tehtävää n. 11 500 sitten.
Odin on ehkä auttanut sivilisaation perustamisessa, monien maailman pyhien paikkojen rakentamisessa, ja on pannut aurinkouskonnon harjoittamisen alulle ympäri maailmaa; saman aurinkouskonnon, jota Jeesus opettaa salaa.
Friisialaisessa historia toksessa Linda Oerassa Jeesus hahmon etunimensä oli "Jessos, mutta papit, jotka vihasivat häntä, kutsuivat häntä nimellä Fo, joka oli valhe; ihmiset kutsuivat häntä Krishnaksi, toisin sanoen paimeneksi; ja hänen friisiläinen ystävänsä kutsui häntä Buddhaksi (laukku), koska hänellä oli päässä viisauden aarre ja sydämessään rakkauden aarre.". Pariisin perustaneiden parisi venemiesten merillä vaeltanut jumala oli sitä vastoin Esus.
Odin eli Wotan, suuri vaeltaja, on todellakin syvä arvoitus.
Vaikuttaa siltä, että hän oli ihminen, josta tuli legenda, ajansaatossa myytti ja lopulta jumala, joka tunnetaan ”sulkakäärmeenä"; auringon poikana, Kristuksena, joka yhdisti Wotanin tai tämän kansan opit ihmiskunnalle, elämän suurina mysteereinä ja perusti nykyisen kontrolloidun aikakautemme henkisen alun. Vanha vapahtaja sai väistyä, kuten moni muu suomalainen jumaluus, koska kansan tapa oli pidättäytyä lausumasta jumaluuksiensa nimiä ääneen, ettei saisi huonoa kohtelua pyhimmältä.
Long live Wotan!
Muuta
Foinikialaiset olivat suomalaisia
https://www.rehellisetuutiset.org/historia/fennoskandian-vendel-kausi-ja-suursuomen-historian-paatos
https://www.rehellisetuutiset.org/historia/muumiot-vol-1-chachapoya-pilvisoturit-ja-shamaaninoidat
https://en.wikipedia.org/wiki/Yngling
https://ru-m-wikipedia-org.translate.goog/wiki/%D0%92%D0%BE%D0%B4%D1%8C?_x_tr_sl=auto&_x_tr_tl=fi&_x_tr_hl=fi&_x_tr_pto=wapp
https://losvikingosenamerica.blogspot.com/2012/03/quetzalcoatl-odin-y-kristo.html
https://www.youtube.com/watch?v=fQOCklxsovI&t=1s