Tältä näytti viikinkiajan skandinavia eli Fennoskandia vuonna 814 historiallisessa kartassa Kaarle Suuren kuollessa. Kuva toimii linkkinä alkuperiseen lähteeseen: wikipedia Aloitan tämän sarjan aina seuraavalla saatetekstillä ennenkuin siirryn itse aiheeseen.
Hautakummut ja muumiot osana suomalaista ja saamelaista kulttuuria
Proosa-Edda on skandinaavisten muinaistarujen kokoelma, jonka kirjoitti vanhojen tarinoiden pohjalta islantilainen runoilija ja poliitikko Snorri Sturluson ilmeisesti vuoden 1220 tienoilla. Kirja sisältää vanhaa tarinaperinnettä ja sitä pidetään historiallisena lähteenä.
Proosa-Edda muodostuu esipuheesta ja kolmesta osasta. Sen toisen osan (Skáldskaparmál) epilogissa Snorri kertoo, että "se mitä he kutsuivat Surtin tuleksi, oli jo Troijan palaessa". Surtur (Musta) oli Freyrin tappaja. Freyr, josta tuli myöhemmin auringonjumala ja kuninkaat haudattiin hänen jälkeensä aina muumioiden röykkiö- ja kumpuhautoihin, koska uskomus oli että sadot pysyvät hyvinä niin kauan kuin kuninkaan ruumis säilyy hyvässä kunnossa.
Tämän jälkeen kaikki kuninkaat muumioitiin hyvän sadon toivossa ja he nousivat tähdeksi taivaalle, jumaliksi, kuten Egyptissä.
Pyhiinvaellusmatka
1100-1300-luvulla islantilainen viikinkisaaga "Asutuskirja" (Landnámabók) kuvaa päällikön pojan Þorvaldur holbarkin 150 kilometrin matkaa (Þorðarsonin) läpi laulamaan ylistysrunoa ("drápa") rituaalitoimena – jättiläiselle, joka asui "hellisins Surtsin" sisällä, Surtin luolassa, jota kutsutaan Surtshelliriksi.
Pitkät pyhiinvaellus- ja hautausmatkat esi-isien alueille olivat käytäntö, jota harjoitettiin muinaisessa Fennoskandiassa ja sitä tekivät myös heidän jälkeläisensä Islannissa.
800-luvulla Þjóðólfr Kviiniläisen kirjoittamssa Haustlöng runossa kutsutaan ruotsalaisia "Ingvi-Freyn perheeksi", kun taas suurin osa runoista kutsuvat Freyriä "Sviarin jumalaksi", Itä-Ruotsin (Österland) kansan jumalaksi. Österland tarkoitti Suomea ja sviar suomalaisia.
Ruotsiksi: svear; Vanha norjaksi (northmannorum): svíar, PIE refleksiivinen pronominaalijuuri *s(w)e, "omat [heimolaiset/sukulaiset/ eli ne heimot, jotka aluetta pääosin asuttivat olivat suomalaiset heimot]"; vanhassa englannissa heitä kutsuttiin nimellä Swēon, joka tarkoitti Svealandia (lausutaan Sfiilandia) asuttavia pohjoisgermaanisia heimoja eli suomalaisia heimoja, jotka asuttivat silloin pääosin Fennoskandiaa. Kulttuurista omimista on harjoitettu historiassa paljon mm. muinaisnorjan kieli on alkujaan pohjoisen miesten kieli, northmannorum latinaksi. Vasta 1500 -luvulla siitä tuli norjalaisten historijoitsijoiden avustuksella Norse, muinaisnorja. Germany nimen omi Saksa, joka tarkoitti keihäsmiesten aluetta (Ger= keihäs, man= mies). Keihäsmiesten alueet sisälsi myös suomalaisten heimojen alueet Fennoskandiassa. Kun germaaneista puhutaan historian kirjoissa saa lisätä myös omat esivanhemmat samaan ryhmään.
Ruotsalaiset mainitaan ensimmäisen kerran historiassa vuonna 551 Jordanesin Getica kirjassa nimellä sveatidi, josta sanan jakamalla kahtia saa svea ja tidi sanat. Svea sanaa en enää lähde selittämään mutta tidi -pääte tarkoittaa etymologialtaan *opportunistia.
Jordanesin mukaan Sveatidit olivat vallanneet suomalaisten Herulien heimon asuinalueen yhdessä taskalaisen Dan heimon kanssa, joka mainittiin ensimmäisen kerran samaisessa kirjassa.
Se miksi halusin kertoa nämä esimerkit, johtuu tästä pienestä seikasta, joka on jäänyt suomalaisiltakin historioitsijoilla noteeraamatta.
Esi-isiemme tapoihin kuului liikkua "turuilla". Tehdä pitkiä pyhiinvaellus-, kauppa-, laiduntamis- ja hautausmatkoja, kuten Pazyryk -kuttuurin suomalaisen genetiikan omanneen jääneidon on oletettu tehneen. Sen viimeisen matkansa kuolemaan esi-isien leposijoille. Noustakseen tähtiin suomensukuisten kehdosta altai vuoristosta. Suomalaiseen kulttuuriin kuului ruumiin balsamointi, muumioiminen ja suomalaiset asuttivat fennoskandiaa vielä pääosin 1200-luvulla, jonka jälkeen ruotsalaisten ja tanskalaisten saattelemana saimme ristiretket ja noitavainot, joidenka avulla saatiin seitojen palvojat, pakanat, ruotuun ja verotettavaksi. Sekä heidän innovaatiot ja kauppa-alueet omaan hallintaan lopulta hansaliiton avulla.
Nyt tutustumaan muumioiden ihmeelliseen maailmaan!
Hautakummut ja muumiot osana suomalaista ja saamelaista kulttuuria
Proosa-Edda on skandinaavisten muinaistarujen kokoelma, jonka kirjoitti vanhojen tarinoiden pohjalta islantilainen runoilija ja poliitikko Snorri Sturluson ilmeisesti vuoden 1220 tienoilla. Kirja sisältää vanhaa tarinaperinnettä ja sitä pidetään historiallisena lähteenä.
Proosa-Edda muodostuu esipuheesta ja kolmesta osasta. Sen toisen osan (Skáldskaparmál) epilogissa Snorri kertoo, että "se mitä he kutsuivat Surtin tuleksi, oli jo Troijan palaessa". Surtur (Musta) oli Freyrin tappaja. Freyr, josta tuli myöhemmin auringonjumala ja kuninkaat haudattiin hänen jälkeensä aina muumioiden röykkiö- ja kumpuhautoihin, koska uskomus oli että sadot pysyvät hyvinä niin kauan kuin kuninkaan ruumis säilyy hyvässä kunnossa.
Tämän jälkeen kaikki kuninkaat muumioitiin hyvän sadon toivossa ja he nousivat tähdeksi taivaalle, jumaliksi, kuten Egyptissä.
Pyhiinvaellusmatka
1100-1300-luvulla islantilainen viikinkisaaga "Asutuskirja" (Landnámabók) kuvaa päällikön pojan Þorvaldur holbarkin 150 kilometrin matkaa (Þorðarsonin) läpi laulamaan ylistysrunoa ("drápa") rituaalitoimena – jättiläiselle, joka asui "hellisins Surtsin" sisällä, Surtin luolassa, jota kutsutaan Surtshelliriksi.
Pitkät pyhiinvaellus- ja hautausmatkat esi-isien alueille olivat käytäntö, jota harjoitettiin muinaisessa Fennoskandiassa ja sitä tekivät myös heidän jälkeläisensä Islannissa.
800-luvulla Þjóðólfr Kviiniläisen kirjoittamssa Haustlöng runossa kutsutaan ruotsalaisia "Ingvi-Freyn perheeksi", kun taas suurin osa runoista kutsuvat Freyriä "Sviarin jumalaksi", Itä-Ruotsin (Österland) kansan jumalaksi. Österland tarkoitti Suomea ja sviar suomalaisia.
Ruotsiksi: svear; Vanha norjaksi (northmannorum): svíar, PIE refleksiivinen pronominaalijuuri *s(w)e, "omat [heimolaiset/sukulaiset/ eli ne heimot, jotka aluetta pääosin asuttivat olivat suomalaiset heimot]"; vanhassa englannissa heitä kutsuttiin nimellä Swēon, joka tarkoitti Svealandia (lausutaan Sfiilandia) asuttavia pohjoisgermaanisia heimoja eli suomalaisia heimoja, jotka asuttivat silloin pääosin Fennoskandiaa. Kulttuurista omimista on harjoitettu historiassa paljon mm. muinaisnorjan kieli on alkujaan pohjoisen miesten kieli, northmannorum latinaksi. Vasta 1500 -luvulla siitä tuli norjalaisten historijoitsijoiden avustuksella Norse, muinaisnorja. Germany nimen omi Saksa, joka tarkoitti keihäsmiesten aluetta (Ger= keihäs, man= mies). Keihäsmiesten alueet sisälsi myös suomalaisten heimojen alueet Fennoskandiassa. Kun germaaneista puhutaan historian kirjoissa saa lisätä myös omat esivanhemmat samaan ryhmään.
Ruotsalaiset mainitaan ensimmäisen kerran historiassa vuonna 551 Jordanesin Getica kirjassa nimellä sveatidi, josta sanan jakamalla kahtia saa svea ja tidi sanat. Svea sanaa en enää lähde selittämään mutta tidi -pääte tarkoittaa etymologialtaan *opportunistia.
Jordanesin mukaan Sveatidit olivat vallanneet suomalaisten Herulien heimon asuinalueen yhdessä taskalaisen Dan heimon kanssa, joka mainittiin ensimmäisen kerran samaisessa kirjassa.
Se miksi halusin kertoa nämä esimerkit, johtuu tästä pienestä seikasta, joka on jäänyt suomalaisiltakin historioitsijoilla noteeraamatta.
Esi-isiemme tapoihin kuului liikkua "turuilla". Tehdä pitkiä pyhiinvaellus-, kauppa-, laiduntamis- ja hautausmatkoja, kuten Pazyryk -kuttuurin suomalaisen genetiikan omanneen jääneidon on oletettu tehneen. Sen viimeisen matkansa kuolemaan esi-isien leposijoille. Noustakseen tähtiin suomensukuisten kehdosta altai vuoristosta. Suomalaiseen kulttuuriin kuului ruumiin balsamointi, muumioiminen ja suomalaiset asuttivat fennoskandiaa vielä pääosin 1200-luvulla, jonka jälkeen ruotsalaisten ja tanskalaisten saattelemana saimme ristiretket ja noitavainot, joidenka avulla saatiin seitojen palvojat, pakanat, ruotuun ja verotettavaksi. Sekä heidän innovaatiot ja kauppa-alueet omaan hallintaan lopulta hansaliiton avulla.
Nyt tutustumaan muumioiden ihmeelliseen maailmaan!
Chachapoya muumio, kuvakaappaus Ancient Archeology Chachapoya-kansa (pilvi-ihmiset)
Kun espanjalaiset saapuivat Peruun "1500-luvun alussa", chachapoya-kansa oli jo kuulunut suureen Inka-imperiumiin. Vaikka valloittajien narratiivi kertoo, että he olivat vastustaneet inkoja kiivaasti, näiden Pilvisoturien maat sellaisina kuin ne tunnettiin, oli liitetty ja pakotettu omaksumaan valloittajiensa tapoja ja kulttuuria. Silti he jättivät taakseen yhden asian – oudot muumioiden sarkofagit, joihin he hautasivat kuolleensa.
Yli tuhat vuotta sitten Pohjois- Perun pilvimetsien sumuissa, lähellä mahtavan Amazonjoen lähdettä, Pilvisoturit hallitsivat ylimpänä. Kauan ennen inkavaltion syntyä, nämä salaperäiset, shamanistiset sotapäälliköt hallitsivat laajaa Andien-aluetta ja kauppaa Amazonilla ennen kuin inkat voittivat heidät. He olivat alueella edelläkävijöitä maanviljelyssä ja heidän maanviljelytekniikkansa tulivat myöhemmin alueen toisten heimojen kopioimaksi. He kesyttivät työjuhdakseen laaman. Andien vahvimman juhtaeläimen. Mutta mitä heille tapahtui? He hylkäsivät suuret linnoituksensa ja katosivat historiaan. Viime vuosikymmeninä on löytynyt lisää arkeologisia todisteita kahdesta ensisijaisesta lähteestä, Kuelap-nimellä tunnetusta linnoituskaupungista ja Kondorien laguunin kallionpuoleisesta hautausmaasta. Koska näistä kulttuureista ei ole jäänyt kirjallisia muistiinpanoja (joista olisimme tällä hetkellä tietoisia), ainoat niihin liittyvät tietolähteet ovat alkuperäiset suulliset perinteet ja varhaisten eurooppalaisten valloittajien dokumentaariset kertomukset, mikä on johtanut vuosisatoja kestäneisiin spekulaatioihin ja kiistoihin.
Kuelap Ja Kondorien Laguuni
Kun espanjalaiset saapuivat Peruun "1500-luvun alussa", chachapoya-kansa oli jo kuulunut suureen Inka-imperiumiin. Vaikka valloittajien narratiivi kertoo, että he olivat vastustaneet inkoja kiivaasti, näiden Pilvisoturien maat sellaisina kuin ne tunnettiin, oli liitetty ja pakotettu omaksumaan valloittajiensa tapoja ja kulttuuria. Silti he jättivät taakseen yhden asian – oudot muumioiden sarkofagit, joihin he hautasivat kuolleensa.
Yli tuhat vuotta sitten Pohjois- Perun pilvimetsien sumuissa, lähellä mahtavan Amazonjoen lähdettä, Pilvisoturit hallitsivat ylimpänä. Kauan ennen inkavaltion syntyä, nämä salaperäiset, shamanistiset sotapäälliköt hallitsivat laajaa Andien-aluetta ja kauppaa Amazonilla ennen kuin inkat voittivat heidät. He olivat alueella edelläkävijöitä maanviljelyssä ja heidän maanviljelytekniikkansa tulivat myöhemmin alueen toisten heimojen kopioimaksi. He kesyttivät työjuhdakseen laaman. Andien vahvimman juhtaeläimen. Mutta mitä heille tapahtui? He hylkäsivät suuret linnoituksensa ja katosivat historiaan. Viime vuosikymmeninä on löytynyt lisää arkeologisia todisteita kahdesta ensisijaisesta lähteestä, Kuelap-nimellä tunnetusta linnoituskaupungista ja Kondorien laguunin kallionpuoleisesta hautausmaasta. Koska näistä kulttuureista ei ole jäänyt kirjallisia muistiinpanoja (joista olisimme tällä hetkellä tietoisia), ainoat niihin liittyvät tietolähteet ovat alkuperäiset suulliset perinteet ja varhaisten eurooppalaisten valloittajien dokumentaariset kertomukset, mikä on johtanut vuosisatoja kestäneisiin spekulaatioihin ja kiistoihin.
Kuelap Ja Kondorien Laguuni
Yli kolmen kilometrin korkeudessa Utcubamba-laakson yläpuolelle, pilvien, orkideoiden ja epifyyttien ympäröimänä, Kuelapin linnoitettu asutus hallitsee maisemaa. Joskus pohjoisen Machu Picchuksi kutsuttu Kuelap on muinaisen maailman yksi aliarvostetuimmista ihmeistä. Asutuksen kehämuurit ovat kolmekymmentä metriä korkeat, ja ne suojaavat yli neljäsataa pyöreää asuinrakennusta, joissa alun perin oli olkikattoiset kartiomaiset katot, mikä on ehdottoman epänormaalia esikolumbiaanisessa arkkitehtuurissa. Samankaltaisia pyöreitä muinaisia rakennuksia on löytynyt myös Suomesta (Núñez & Okkonen 2005, ks. kappale III). Löytyy myös monia muita ainutlaatuisia Andien sivilisaatiolle ominaisia piirteitä, kuten 7 metriä korkeat puolustustornit, joista kivi- tai savipalloja ammuttiin linkojen ja ritsojen ammuksina. Muinaissuomessa vartijat (varangit) olivat linnavuorien torneissa valmiina sytyttämään vartiotulia, jos vihollisia oli tulossa. Se miten olivat aseistautuneet on jäänyt vähemmälle tiedottamiselle, vaikka museoviraston holvit ovat pullollaan muinaisia suomalaisia varsijousia ja ritsoja arkeologisten löytöjen perusteella.
Vuonna 1997 noin 805 kilometrin päästä Kuelapista pohjoiseen löydettiin yli kaksisataa muumiota syrjäisen järven ympäriltä. Muumiot oli kääritty istuma-asentoon ja suljettu yksilöllisiin, antropomorfisiin sarkofageihin, joista oli näkymät järvelle, mikä oli erittäin epänormaalia Andien kulttuureissa. Monet muumioista oli ryöstetty, ja joillakin oli outoja kallon piirteitä, kuten pitkänomaisia kalloja tai trepanningin reikiä (kalloon porattu ontelo). Ilmiö, jota on esiintynyt muumiokulttuureissa paljon, joka antaakin osviittaa yhtenäiseen kansanryhmään. Kiinan N1c ryhmäläisten Hongshan -kulttuurissa oli trepanning porauksia kalloissa ja samoin Xiaohe haudassa N1c ryhmäläisten Xinjiangin maakunnassa. Viimeisimpinä, mutta ei vähäisimpinä olivat hunnit, joilta löytyi jopa 12,5% trepanning porauksia kalloissa. Hunneilla oli tutkimuksesta riippuen 38,5% - 50%, N1c haploryhmää, joka sinänsä ihmeellistä, että nykyisissä Unkarilaisissa sitä esiintyy enää 1-3%.
Vuonna 1997 noin 805 kilometrin päästä Kuelapista pohjoiseen löydettiin yli kaksisataa muumiota syrjäisen järven ympäriltä. Muumiot oli kääritty istuma-asentoon ja suljettu yksilöllisiin, antropomorfisiin sarkofageihin, joista oli näkymät järvelle, mikä oli erittäin epänormaalia Andien kulttuureissa. Monet muumioista oli ryöstetty, ja joillakin oli outoja kallon piirteitä, kuten pitkänomaisia kalloja tai trepanningin reikiä (kalloon porattu ontelo). Ilmiö, jota on esiintynyt muumiokulttuureissa paljon, joka antaakin osviittaa yhtenäiseen kansanryhmään. Kiinan N1c ryhmäläisten Hongshan -kulttuurissa oli trepanning porauksia kalloissa ja samoin Xiaohe haudassa N1c ryhmäläisten Xinjiangin maakunnassa. Viimeisimpinä, mutta ei vähäisimpinä olivat hunnit, joilta löytyi jopa 12,5% trepanning porauksia kalloissa. Hunneilla oli tutkimuksesta riippuen 38,5% - 50%, N1c haploryhmää, joka sinänsä ihmeellistä, että nykyisissä Unkarilaisissa sitä esiintyy enää 1-3%.
" Sarmatialaisilla oli tapana muuttaa kalloa (vastasyntyneen pää sidottiin tiukalla siteellä, jolloin se pitkittyi ajan myötä): tästä syystä sarmatialaisten hautojen runsaus epämuodostunutta kalloa. Siellä on myös laattahautoja - suorakaiteen muotoisia kaivoja, jotka on vuorattu sivuilla ja peitetty ylhäältä kreikkalaisille tyypillisillä litteillä kivilaatoilla. Lähes jokaisen Ust-Alman hautausmaan haudan päälle on merkitty kivinippu tai yksi kivi ilman kuvia; samaan aikaan Alma-Kermenin hautausmaalta löydettiin kuusi mieshahmoja kuvaavaa hautakiveä. Sotureita kuvaavien hautakivien leviäminen on yleensä tyypillistä myöhäisskyytin kulttuurille. "
Kuelapissa oli myös seiniin upotettuja ihmiskalloja, joissa oli myös kiviveistoksia uhreista. Samankaltaisuutta löytyy Kalevalan pohjolan tuvista, joista sanottiin, että ovat täynnä pääkalloja.
Järveltä löydetyt kaksisataa muumiota olivat hämmästyttävän hyvin säilyneitä ottaen huomioon alueen kosteuden. Narratiivi väittää, että muumiot ovat syntyneet luonnollisesti, mutta sen saa debunkattua nanosekunnissa jo pelkästään käärinliinojen vuoksi. Tämän seikan lisäksi ruumiit peitettiin usein savella, punaisella ja keltaisella okralla, ja maalattiin erilaisislla mineraalipigmentillä, että mumifikaatio tapahtuisi nopeammin, joka oli yleinen käytäntö mm. Chinchorro muumioden valmistamisessa, mutta ei siis toiminut pilvi-ihmisillä? Mahdollista savustusta ei voi poissulkea yhtälöstä ihon tummuuden vuoksi, koska tiedossa on heidän kaukasialainen iho ja nuotioiden poltto hautaluolissa. Myöhemmin tutkijat havaitsivat, että luolat ja kalliot, joita pilvi-ihmiset olivat muokanneet mausoleumeikseen, olivat erittäin kylmiä ja kuivia mikroilmastolta, jotka sopivat täydellisesti pitkäaikaiseen säilytykseen. Kuelapista löydettiin lukuisia ihmisen jäänteitä, esineitä ja biologisia jäänteitä, mukaan lukien hallusinogeenisia kasveja, uhrieläinten luita ja kiviaseita.
Kuelapissa oli myös seiniin upotettuja ihmiskalloja, joissa oli myös kiviveistoksia uhreista. Samankaltaisuutta löytyy Kalevalan pohjolan tuvista, joista sanottiin, että ovat täynnä pääkalloja.
Järveltä löydetyt kaksisataa muumiota olivat hämmästyttävän hyvin säilyneitä ottaen huomioon alueen kosteuden. Narratiivi väittää, että muumiot ovat syntyneet luonnollisesti, mutta sen saa debunkattua nanosekunnissa jo pelkästään käärinliinojen vuoksi. Tämän seikan lisäksi ruumiit peitettiin usein savella, punaisella ja keltaisella okralla, ja maalattiin erilaisislla mineraalipigmentillä, että mumifikaatio tapahtuisi nopeammin, joka oli yleinen käytäntö mm. Chinchorro muumioden valmistamisessa, mutta ei siis toiminut pilvi-ihmisillä? Mahdollista savustusta ei voi poissulkea yhtälöstä ihon tummuuden vuoksi, koska tiedossa on heidän kaukasialainen iho ja nuotioiden poltto hautaluolissa. Myöhemmin tutkijat havaitsivat, että luolat ja kalliot, joita pilvi-ihmiset olivat muokanneet mausoleumeikseen, olivat erittäin kylmiä ja kuivia mikroilmastolta, jotka sopivat täydellisesti pitkäaikaiseen säilytykseen. Kuelapista löydettiin lukuisia ihmisen jäänteitä, esineitä ja biologisia jäänteitä, mukaan lukien hallusinogeenisia kasveja, uhrieläinten luita ja kiviaseita.
Todisteita väkivallasta ja "tulipalosta" löydettiin Kuelapista, satunnaisia iän ja sukupuolen luurankoja löydettiin hajallaan, avoimista paikoista, mikä viittaa siihen, että heitä ei oltu haudattu sinne, vaan että he kuolivat äkillisesti kyseisessä paikassa, mahdollisesti.
Kaksisataakolmekymmentä muumiota asustaa nyt hiljaiseloaan Leymebamban museossa, mutta Kuelapista peräisin olevia jäänteitä ja esineitä ei esitetä julkisesti, eikä niiden tarkkaa sijaintia tiedetä.
Kiistat Chachapoya pilvisotureiden alkuperästä Routledge Handbook of the Bioarcheology of Human Conflict lainaa eurooppalaisen kronikon Pedro Cieza de Leonin vuonna 1553 antamaa kuvausta pilvikansoista:
"Chachapoyan joukossa Huayna Capac (inka intiaanien hallitsija) kohtasi suurta vastustusta, niin paljon, että hänen täytyi kahdesti vetäytyä linnoituksiin, joita hän oli rakentanut puolustuksekseen. Mutta hänelle tuotujen vahvistusten myötä hän marssi Chachapoyaen kimppuun ja aiheutti heille sellaisen tappion, että he hakivat oikeutta rauhan kautta ja laskivat aseensa. Inkat myönsivät heille edulliset ehdot ja määräsivät monet heistä asettumaan asumaan Cuzcoon, missä heidän jälkeläisensä asuvat edelleen; hän otti monet heidän naisistaan, koska he olivat niin kauniita ja ihania ja hyvin valkoisia; hän asetti miehet sotilaiksi vartioimaan rajoja ."
(Chachapoya kansan tiedetään olleen kaukasialainen vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen pitkä kansa.)
Ote kannattaa ottaa kuitenkin hyppysellisellä suolaa, koska Pedro Cieza de Leon oli valloittajan kroonikko, kirjoittamassa rikoksia toisten piikkiin. Kiinnostavaa on, että useat sukupuuttoon kuolleet kansat Amerikassa kuolivat Espanjalaisten ja Portugalilaisten sefardijuutalaisten toimiin kulkutauteihin, mutta osa löytyi kuitenkin luolista sidottuina ja mahdollisesti häkämyrkytyksen saaneina...
Kaikki kuvaukset yhdistettynä useisiin muihin, heidän arkkitehtuurin ja hautauskäytäntöjen poikkeavuuksiin ja vanhan maailman luonteeseen on johtanut moniin teorioihin, joiden mukaan Chachapoyat (Saksa pojat?) olisivat peräisin Euroopasta tai Euraasiasta.
Riippumaton tutkija: Tohtori Hans Giffhorn
Vuonna 1998 saksalainen professori tohtori Hans Giffhorn matkusti Pohjois-Perun syrjäisiin pilvimetsiin etsimään harvinaista kolibria, mutta jäi hämmästyneeksi näkemästään: Kuelapin raunioista. Esseessään "Chachapoya: Was America Discovered in Ancient Times" Bell selittää, kuinka Giffhorn perusteli kiistattomimman hypoteesin Chachapoyan muuttamisesta vanhasta maailmasta.
Giffhorn tunnisti kuusi monimutkaista ja tyypillistä kulttuuriperinnettä, jotka ilmestyivät tyhjästä, ja joita arkeologit eivät selitä riittävästi mutta ovat välttämättömiä Chachapoya-kulttuurin alkuperää koskevien teorioiden testaamiseksi. Ne ilmenevät:
a) Kuelap-rakennusmenetelminä,
b) pokaalien päissä ja pääveistoksissa,
c) hautaustyössä (sikiöasentoon asettelu ja laittaminen korkealle vaikeapääsyisille kallioille, joka viittaisi kärsimyksen nopeaan purkamiseen),
d) ainutlaatuisissa trepanaatiotekniikoissa ja
e) kiviammushihnojen valmistuksessa ja käytössä, jota esintynyt vain kahdella alueella aikaisemmin Iberian niemimaan kelteillä ja koillis- Euroopassa (siis Suomessa).
Kuudentoista vuoden tutkimuksen jälkeen Giffhorn löysi vahvoja todisteita, jotka yhdistävät Chachapoya-kulttuurin äkillisen, alkuperäiskansojen ilmaantumisen vanhan maailman kulttuureihin, jotka täyttivät aiemmin mainitut kriteerit. Erityisesti hän perusteli, että nämä käytännöt heijastivat galacialaisia, kelttiberialaisia ja baleaarilaisia perinteitä. Jopa satunnainen tarkkailija voi tehdä selvän yhteyden Espanjan saarten kelttiläisten Castros-raunioiden ja näiden Pohjois-Perun raunioiden välillä; lisäksi molempien kulttuurien pääase oli ritsa ja kivipalloammus.
Valtavirran arkeologien mukaan ritsa syntyi ensimmäisen kerran Etelä-Amerikassa tänä aikana ja tällä alueella, ja kuvio kulkee paljon syvemmälle, pyöreä kiviasunto, tornit, trepanaatio, pitkänomainen pääkallo, nämä näkökohdat voidaan jäljittää Välimeren saarille ja kaukaisilla alueilla. esihistoriaan. Mutta ehkä kiehtovin linkki on ainutlaatuinen käytäntö käyttää näitä silmukoita sidottuina pään ympäri, jota mallorcalaiset (keltiberiläisten nykyajan jälkeläiset) harjoittavat vielä tänäkin päivänä ja jonka havaittiin harjoittavan pilvisoturit, jotka muumioivat vainajansa sitoen silmukoillaan kädet/sormet pään ympärille.
Kaksisataakolmekymmentä muumiota asustaa nyt hiljaiseloaan Leymebamban museossa, mutta Kuelapista peräisin olevia jäänteitä ja esineitä ei esitetä julkisesti, eikä niiden tarkkaa sijaintia tiedetä.
Kiistat Chachapoya pilvisotureiden alkuperästä Routledge Handbook of the Bioarcheology of Human Conflict lainaa eurooppalaisen kronikon Pedro Cieza de Leonin vuonna 1553 antamaa kuvausta pilvikansoista:
"Chachapoyan joukossa Huayna Capac (inka intiaanien hallitsija) kohtasi suurta vastustusta, niin paljon, että hänen täytyi kahdesti vetäytyä linnoituksiin, joita hän oli rakentanut puolustuksekseen. Mutta hänelle tuotujen vahvistusten myötä hän marssi Chachapoyaen kimppuun ja aiheutti heille sellaisen tappion, että he hakivat oikeutta rauhan kautta ja laskivat aseensa. Inkat myönsivät heille edulliset ehdot ja määräsivät monet heistä asettumaan asumaan Cuzcoon, missä heidän jälkeläisensä asuvat edelleen; hän otti monet heidän naisistaan, koska he olivat niin kauniita ja ihania ja hyvin valkoisia; hän asetti miehet sotilaiksi vartioimaan rajoja ."
(Chachapoya kansan tiedetään olleen kaukasialainen vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen pitkä kansa.)
Ote kannattaa ottaa kuitenkin hyppysellisellä suolaa, koska Pedro Cieza de Leon oli valloittajan kroonikko, kirjoittamassa rikoksia toisten piikkiin. Kiinnostavaa on, että useat sukupuuttoon kuolleet kansat Amerikassa kuolivat Espanjalaisten ja Portugalilaisten sefardijuutalaisten toimiin kulkutauteihin, mutta osa löytyi kuitenkin luolista sidottuina ja mahdollisesti häkämyrkytyksen saaneina...
Kaikki kuvaukset yhdistettynä useisiin muihin, heidän arkkitehtuurin ja hautauskäytäntöjen poikkeavuuksiin ja vanhan maailman luonteeseen on johtanut moniin teorioihin, joiden mukaan Chachapoyat (Saksa pojat?) olisivat peräisin Euroopasta tai Euraasiasta.
Riippumaton tutkija: Tohtori Hans Giffhorn
Vuonna 1998 saksalainen professori tohtori Hans Giffhorn matkusti Pohjois-Perun syrjäisiin pilvimetsiin etsimään harvinaista kolibria, mutta jäi hämmästyneeksi näkemästään: Kuelapin raunioista. Esseessään "Chachapoya: Was America Discovered in Ancient Times" Bell selittää, kuinka Giffhorn perusteli kiistattomimman hypoteesin Chachapoyan muuttamisesta vanhasta maailmasta.
Giffhorn tunnisti kuusi monimutkaista ja tyypillistä kulttuuriperinnettä, jotka ilmestyivät tyhjästä, ja joita arkeologit eivät selitä riittävästi mutta ovat välttämättömiä Chachapoya-kulttuurin alkuperää koskevien teorioiden testaamiseksi. Ne ilmenevät:
a) Kuelap-rakennusmenetelminä,
b) pokaalien päissä ja pääveistoksissa,
c) hautaustyössä (sikiöasentoon asettelu ja laittaminen korkealle vaikeapääsyisille kallioille, joka viittaisi kärsimyksen nopeaan purkamiseen),
d) ainutlaatuisissa trepanaatiotekniikoissa ja
e) kiviammushihnojen valmistuksessa ja käytössä, jota esintynyt vain kahdella alueella aikaisemmin Iberian niemimaan kelteillä ja koillis- Euroopassa (siis Suomessa).
Kuudentoista vuoden tutkimuksen jälkeen Giffhorn löysi vahvoja todisteita, jotka yhdistävät Chachapoya-kulttuurin äkillisen, alkuperäiskansojen ilmaantumisen vanhan maailman kulttuureihin, jotka täyttivät aiemmin mainitut kriteerit. Erityisesti hän perusteli, että nämä käytännöt heijastivat galacialaisia, kelttiberialaisia ja baleaarilaisia perinteitä. Jopa satunnainen tarkkailija voi tehdä selvän yhteyden Espanjan saarten kelttiläisten Castros-raunioiden ja näiden Pohjois-Perun raunioiden välillä; lisäksi molempien kulttuurien pääase oli ritsa ja kivipalloammus.
Valtavirran arkeologien mukaan ritsa syntyi ensimmäisen kerran Etelä-Amerikassa tänä aikana ja tällä alueella, ja kuvio kulkee paljon syvemmälle, pyöreä kiviasunto, tornit, trepanaatio, pitkänomainen pääkallo, nämä näkökohdat voidaan jäljittää Välimeren saarille ja kaukaisilla alueilla. esihistoriaan. Mutta ehkä kiehtovin linkki on ainutlaatuinen käytäntö käyttää näitä silmukoita sidottuina pään ympäri, jota mallorcalaiset (keltiberiläisten nykyajan jälkeläiset) harjoittavat vielä tänäkin päivänä ja jonka havaittiin harjoittavan pilvisoturit, jotka muumioivat vainajansa sitoen silmukoillaan kädet/sormet pään ympärille.
Linko aseena Ihmiskunnan historiassa
Palatakseni luotettavaan, mutta pölyiseen ihmiskonfliktien bioarkeologiseen käsikirjaan, pitkä kuvio kalloista, joita kiviammukset ovat murskaaneet ja niiden käyttö on kulttuuriilmiö, joka voi auttaa meitä jäljittämään muinaisia muuttomalleja. "Cilingiroglu (2005) väittää, että savi- tai kivikuulia löytyy toistuvasti kaikkialta Lounais-Aasiasta, Anatoliasta ja Kaakkois-Euroopasta PPN:n (pre-pottery Neolithic) aikana, mikä viittaa siihen, että neoliittiset kansat tunsivat lingon ja ritsan Välimeren ympäristössä.”
Kun näitä kulttuurisen palapelin palasia kootaan muinaisesta näkökulmasta, käy melko selväksi, että Mustalta/Kaspianmereltä/Kaukasus-vuoren alueelta ulospäin säteilevien ihmisten muuttoliike ja assimilaatio on edennyt. Tämän kulttuurin jalanjäljet voidaan jäljittää pitkänomaisten pääkallojen, kiviammusten, trepanoitujen kallojen, hautojen, megaliittisten rakenteiden, uhraus- ja muumioimishautauskäytäntöjen jäljestä, mutta juuri DNA on se avain, jonka avulla selvitetään, keitä nämä ihmiset olivat. Valitettavasti akateemiset ja tieteelliset auktoriteetit välttelevät epätoivoisesti näitä analyyseja, koska niiden tuominen esiin olisi katastrofaalista ihmiskunnan historian tarinalle, jota he ovat kaupanneet viimeisen kahden vuosisadan ajan.
Joten tein kuitenkin pienen tutkimusmatkan näiden genetiikkaan ja valtaosa heidän Y-DNA kromosomeista, ja yksi haploryhmä, R1b3∗, on ylivoimaisesti yleisin (55 %). Kun otetaan huomioon kaikki markkerille M269 johdetut kromosomit (R1b3∗ plus sen alalinjat R1b3b, R1b3d ja R1b3f, tämä luku lähestyy 66 %. R-M markkerin M269 suurin esiintyminen löytyy euraasian permiasta, uralvuoriston ja volgajoen läheisyydestä permiläisiltä ja komilaisilta suomalais-ugrilaisilta kansoilta 84%. Samaa linjaa löytyi myös monesta muusta välimeren kupari- ja pronssiajan kulttuurista mm. kanariasaareten guanche muumiolta. Guanchet, jotka omaavat genettisen sukulaisuuden saamelaisiin ja suomalaisiin. Baleaaripopulaatioiden mitokondrioiden DNA: H, U5 ja J2 muinaisista yksilöistä, joista kaksi samaa matriliaanista linjaa mitä löytyi pilvi-ihmisten asuttamilta alueilta.
iberian Keltit Ja Gallialaiset: Yhtäläisyyksiä Chachapoya-Pilvisotureiden Kanssa
Keitä olivat nämä Välimeren saaren asukkaat, joilla oli niin samanlainen kulttuuri? Antiikin kreikkalaisilla historioitsijoilla, kuten Strabolla ja Diodorus Siculuksella, hänen Bibliotheca Historicassaan (nide kahdeksantoista, kirja kuusi, luku viisi), on mielenkiintoisia raportteja Baleaarien (Mallorcan, Menorca/Minorcan ja Ibizan) asukkaista. He kertovat, että asukkaat eläisivät alasti tai vain lampaannahoissa pukeutuneena, kunnes foinikialaiset puetuttivat heidät, ihaillen heidän legendaarista taitojaan linkojen käytön kanssa he palkkasivat nämä palkkasotureiksi. Samankaltaisuuksia alastomuudesta voi löytää myös myöhemmin berserker viikinkisotureista ja hunneista. Linkoa aseenaan käyttivät myös keltit ja Hannibalin karthagolaiset foinikialaiset (eli punikit) puunilaissodissa ja legendan mukaan Daavid tappoi filistealaisen Goljatin paimenen lingolla.
Lycophronin Alexandra-säkeiden mukaan Baleaarien saaria kutsuttiin Γυμνησίαι/Gymnesiae (γυμνός/gymnos, kreikaksi alasti), koska sen asukkaat olivat usein alasti, luultavasti ympärivuotisen leutoilmaston vuoksi, koska eivät olleet tottuneet kuumuuteen.
Suurin osa antiikin kreikkalaisista ja roomalaisista kirjailijoista ajatteli, että ihmisten nimi βαλεαρεῖς/baleareis, tuli heidän käyttämästään sanasta βάλλω/ballo, joka antiikin kreikaksi tarkoittaa "laukaisua", ja perustui heidän taitoihinsa lingon käytössä. Strabo kuitenkin ajatteli nimen olevan foinikialaista alkuperää. Ballo sana kuulostaa pahasti pallolta, muoto, jota Baleaarit käyttivät lingon kuulinaan. Baleaarit tunnetaan myös naveta ja taula megaliiteistaan.
He kertovat myös, kuinka he asuivat keinotekoisissa luolissa ja ontoissa kivissä (goottilainen tapa), ja että he olivat kyltymättömän himokkaita ja heillä oli hyvin omituiset avioliitto- ja hautaustavat hellenistiseen tarkkailijaan verrattuna. Oppineet epäilevät kelttien ja gallien etymologian olevan protokelttiläisiä heimojuuria. Ne tunnettiin nimellä galno, joka muinaisirlannin kielellä tarkoittaa voimaa, julmuutta tai seksuaalista voimaa, vaikka kielitieteilijä Patrizia De Bernardo Stempel uskookin, että tämä termi on kreikkalaisten keksimä.
Chachapoyat kutsuivat itseään pitkäkulleiksi.
Palatakseni luotettavaan, mutta pölyiseen ihmiskonfliktien bioarkeologiseen käsikirjaan, pitkä kuvio kalloista, joita kiviammukset ovat murskaaneet ja niiden käyttö on kulttuuriilmiö, joka voi auttaa meitä jäljittämään muinaisia muuttomalleja. "Cilingiroglu (2005) väittää, että savi- tai kivikuulia löytyy toistuvasti kaikkialta Lounais-Aasiasta, Anatoliasta ja Kaakkois-Euroopasta PPN:n (pre-pottery Neolithic) aikana, mikä viittaa siihen, että neoliittiset kansat tunsivat lingon ja ritsan Välimeren ympäristössä.”
Kun näitä kulttuurisen palapelin palasia kootaan muinaisesta näkökulmasta, käy melko selväksi, että Mustalta/Kaspianmereltä/Kaukasus-vuoren alueelta ulospäin säteilevien ihmisten muuttoliike ja assimilaatio on edennyt. Tämän kulttuurin jalanjäljet voidaan jäljittää pitkänomaisten pääkallojen, kiviammusten, trepanoitujen kallojen, hautojen, megaliittisten rakenteiden, uhraus- ja muumioimishautauskäytäntöjen jäljestä, mutta juuri DNA on se avain, jonka avulla selvitetään, keitä nämä ihmiset olivat. Valitettavasti akateemiset ja tieteelliset auktoriteetit välttelevät epätoivoisesti näitä analyyseja, koska niiden tuominen esiin olisi katastrofaalista ihmiskunnan historian tarinalle, jota he ovat kaupanneet viimeisen kahden vuosisadan ajan.
Joten tein kuitenkin pienen tutkimusmatkan näiden genetiikkaan ja valtaosa heidän Y-DNA kromosomeista, ja yksi haploryhmä, R1b3∗, on ylivoimaisesti yleisin (55 %). Kun otetaan huomioon kaikki markkerille M269 johdetut kromosomit (R1b3∗ plus sen alalinjat R1b3b, R1b3d ja R1b3f, tämä luku lähestyy 66 %. R-M markkerin M269 suurin esiintyminen löytyy euraasian permiasta, uralvuoriston ja volgajoen läheisyydestä permiläisiltä ja komilaisilta suomalais-ugrilaisilta kansoilta 84%. Samaa linjaa löytyi myös monesta muusta välimeren kupari- ja pronssiajan kulttuurista mm. kanariasaareten guanche muumiolta. Guanchet, jotka omaavat genettisen sukulaisuuden saamelaisiin ja suomalaisiin. Baleaaripopulaatioiden mitokondrioiden DNA: H, U5 ja J2 muinaisista yksilöistä, joista kaksi samaa matriliaanista linjaa mitä löytyi pilvi-ihmisten asuttamilta alueilta.
iberian Keltit Ja Gallialaiset: Yhtäläisyyksiä Chachapoya-Pilvisotureiden Kanssa
Keitä olivat nämä Välimeren saaren asukkaat, joilla oli niin samanlainen kulttuuri? Antiikin kreikkalaisilla historioitsijoilla, kuten Strabolla ja Diodorus Siculuksella, hänen Bibliotheca Historicassaan (nide kahdeksantoista, kirja kuusi, luku viisi), on mielenkiintoisia raportteja Baleaarien (Mallorcan, Menorca/Minorcan ja Ibizan) asukkaista. He kertovat, että asukkaat eläisivät alasti tai vain lampaannahoissa pukeutuneena, kunnes foinikialaiset puetuttivat heidät, ihaillen heidän legendaarista taitojaan linkojen käytön kanssa he palkkasivat nämä palkkasotureiksi. Samankaltaisuuksia alastomuudesta voi löytää myös myöhemmin berserker viikinkisotureista ja hunneista. Linkoa aseenaan käyttivät myös keltit ja Hannibalin karthagolaiset foinikialaiset (eli punikit) puunilaissodissa ja legendan mukaan Daavid tappoi filistealaisen Goljatin paimenen lingolla.
Lycophronin Alexandra-säkeiden mukaan Baleaarien saaria kutsuttiin Γυμνησίαι/Gymnesiae (γυμνός/gymnos, kreikaksi alasti), koska sen asukkaat olivat usein alasti, luultavasti ympärivuotisen leutoilmaston vuoksi, koska eivät olleet tottuneet kuumuuteen.
Suurin osa antiikin kreikkalaisista ja roomalaisista kirjailijoista ajatteli, että ihmisten nimi βαλεαρεῖς/baleareis, tuli heidän käyttämästään sanasta βάλλω/ballo, joka antiikin kreikaksi tarkoittaa "laukaisua", ja perustui heidän taitoihinsa lingon käytössä. Strabo kuitenkin ajatteli nimen olevan foinikialaista alkuperää. Ballo sana kuulostaa pahasti pallolta, muoto, jota Baleaarit käyttivät lingon kuulinaan. Baleaarit tunnetaan myös naveta ja taula megaliiteistaan.
He kertovat myös, kuinka he asuivat keinotekoisissa luolissa ja ontoissa kivissä (goottilainen tapa), ja että he olivat kyltymättömän himokkaita ja heillä oli hyvin omituiset avioliitto- ja hautaustavat hellenistiseen tarkkailijaan verrattuna. Oppineet epäilevät kelttien ja gallien etymologian olevan protokelttiläisiä heimojuuria. Ne tunnettiin nimellä galno, joka muinaisirlannin kielellä tarkoittaa voimaa, julmuutta tai seksuaalista voimaa, vaikka kielitieteilijä Patrizia De Bernardo Stempel uskookin, että tämä termi on kreikkalaisten keksimä.
Chachapoyat kutsuivat itseään pitkäkulleiksi.
Freyr esitettiin usein ison peniksen kanssa osoituksenaan hänen hedelmällisyydestään. Keltit - Saamelaiset - Suomalaiset ja Chachapoyat
Ensimmäiset maininnät kelteistä löytyy Herodotukselta noin 500 eaa. Siinä he saavat nimensä Keltoi, mutta myös Strabon Kéltai ja Kéltes, joka johtui heidän keltaisesta ja "kultaisesta" hiusten väristä, sekä mahdollisesta "kelteisillään" olon etymologiasta. Keltit ovat yhtymäkohdiltaan hyvin suomalainen kansa. Solmu-ornamentiikka taiteessa, lohikäärmeet, pyhät puut, mahterakat jne.
Tacitukset kertomat villisika-sotutit elivät Suomenlahdella ja heidän pääjumalattarensa oli Freyrin sisko Freyja, joka ratsasti Gullinbursti nimisellä villisialla. Tacitus vertasi heidän kieltään englantilaisen tyyppiseksi.
Rooman ja arabihistorioitsijat kirjoittivat 400-luvulla fennien kutsuvan kuningastaan nimellä Caelic, Kalevi tai Kaleva.
Widsith-kronikan mukaan Suomea hallitsi kuningas Caelic Caeliv = Kalev? Vai oliko kyse kielestä Gaelic ja tällöin Kuningas olisi ollut keltti. Alamannit asuivat Ranskassa ja Espanjassa kelttialueella. Alamannit olivat maternaaliselta haploryhmältää U5 ja paternaaliselta heploryhmiltaan l1, l2, R1a ja R1b. Heitä on kutsuttu kelteiksi.
Kansanmurhan kohteeksi joutuneet Ranskan huguenotsin olivat lähtöisin Calvin (kalevin) nimisestä henkilöstä heidän itsensä mukaan, ei kalvinismista. Huguenotsit palvoivat demonia nimeltä Huc Nox, joka viittaisi hunneihin.
Ensimmäiset maininnät kelteistä löytyy Herodotukselta noin 500 eaa. Siinä he saavat nimensä Keltoi, mutta myös Strabon Kéltai ja Kéltes, joka johtui heidän keltaisesta ja "kultaisesta" hiusten väristä, sekä mahdollisesta "kelteisillään" olon etymologiasta. Keltit ovat yhtymäkohdiltaan hyvin suomalainen kansa. Solmu-ornamentiikka taiteessa, lohikäärmeet, pyhät puut, mahterakat jne.
Tacitukset kertomat villisika-sotutit elivät Suomenlahdella ja heidän pääjumalattarensa oli Freyrin sisko Freyja, joka ratsasti Gullinbursti nimisellä villisialla. Tacitus vertasi heidän kieltään englantilaisen tyyppiseksi.
Rooman ja arabihistorioitsijat kirjoittivat 400-luvulla fennien kutsuvan kuningastaan nimellä Caelic, Kalevi tai Kaleva.
Widsith-kronikan mukaan Suomea hallitsi kuningas Caelic Caeliv = Kalev? Vai oliko kyse kielestä Gaelic ja tällöin Kuningas olisi ollut keltti. Alamannit asuivat Ranskassa ja Espanjassa kelttialueella. Alamannit olivat maternaaliselta haploryhmältää U5 ja paternaaliselta heploryhmiltaan l1, l2, R1a ja R1b. Heitä on kutsuttu kelteiksi.
Kansanmurhan kohteeksi joutuneet Ranskan huguenotsin olivat lähtöisin Calvin (kalevin) nimisestä henkilöstä heidän itsensä mukaan, ei kalvinismista. Huguenotsit palvoivat demonia nimeltä Huc Nox, joka viittaisi hunneihin.
Entäs muinaissaamelainen Thora Gallis?
Suuri kyöpelivuoren äitijumalatar Cybele tai Kybele oli muinaisten indokreikkalaisten, kreikkalaisten ja Rooman valtakunnan jumalatar muutama sata vuotta ennen ja jälkeen ajanlaskua. Cybeleä kuvataan joskus runsaudensarven kanssa ja useimmiten hänellä on kädessään rumpu, joka muistuttaa saamelaista shamaanirumpua. Häntä kutsutaan nimellä "Magna Mater", kuten pohjoismaisten saamelaisten äitijumalatar oli nimeltään Materakka - Mater Akka tai saamen kielellä Maadteraahkas /Máhtáráhkká . "Materakka" tarkoittaa "suuri äiti" tai "äitien äiti". Kolmea materakkaa kutsuttiin nimillä: Sarakka, Juksakka ja Uksakka.
Cybele on sama hahmo kuin Rhea, Kronoksen puoliso. Nimi Maria tulee myös tästä Ma - Rheasta niinkuin tulee Mariamyyttikin. Maria, jonka kerrotaan olleen Cwena (kveeni kuten heimon nimi on kirjoitettu). Cubelen nimessä näkyy myld tio "bel"/(bal) ja kuten tiedämme kuinka nimiä ja sanoja on luettu ja kirjoitettu suuntaan jos toiseen, ja kuinka oikeastaan vain konsonanteilla on näissä merkitystä (vokaali voi olla mikä vain), bel=lev. Tuo viittaa mm vaaleuteen. Heprean kielessä sana haria tarkoittaa leijonaa. Ha on kuin "The" ja ria = rea/rhea ja Ma- haria/ariah.
Cybelellä oli hurmioituneita seuraajia nimeltä "Galli" (vanhempi roomalainen tai latinalainen kieli). Saamen kielessä "Galles" tai "gallis" tarkoittaa "mies" tai "vanha kaveri" (muinaisnorjaksi: kar). Saamelainen miespuolinen ukkosjumala oli esimerkiksi nimeltään "Thora Galles", "Thora Gallis", "Toragallis" tai "Horagallis" tai yksinkertaisesti "Thor" / "Tor". Sanan "Horangallis" raportoi Jessen (1767). Horangallis on yksi kolmesta saamelaismytologian maailmallisesta jumalasta ja on miespuolinen, muut ovat maallinen miespuolinen hedelmällisyysjumala ja naispuolinen hedelmällisyyden jumalatar. Lexicon Lapponicum (1780) mukaan "Gálle" tarkoittaa saamen kielellä "kultaa" ja "Gálletum" tarkoittaa kynttelikköä.
Saamelaiset olivat auringonpalvojia ja heillä on satoja sanoja "valolle".
Keitä olivat Britannian väestörekisterissä viikinkiajalla maahan muuttaneet blondit Finn-Gall Viikingit?
Suuri kyöpelivuoren äitijumalatar Cybele tai Kybele oli muinaisten indokreikkalaisten, kreikkalaisten ja Rooman valtakunnan jumalatar muutama sata vuotta ennen ja jälkeen ajanlaskua. Cybeleä kuvataan joskus runsaudensarven kanssa ja useimmiten hänellä on kädessään rumpu, joka muistuttaa saamelaista shamaanirumpua. Häntä kutsutaan nimellä "Magna Mater", kuten pohjoismaisten saamelaisten äitijumalatar oli nimeltään Materakka - Mater Akka tai saamen kielellä Maadteraahkas /Máhtáráhkká . "Materakka" tarkoittaa "suuri äiti" tai "äitien äiti". Kolmea materakkaa kutsuttiin nimillä: Sarakka, Juksakka ja Uksakka.
Cybele on sama hahmo kuin Rhea, Kronoksen puoliso. Nimi Maria tulee myös tästä Ma - Rheasta niinkuin tulee Mariamyyttikin. Maria, jonka kerrotaan olleen Cwena (kveeni kuten heimon nimi on kirjoitettu). Cubelen nimessä näkyy myld tio "bel"/(bal) ja kuten tiedämme kuinka nimiä ja sanoja on luettu ja kirjoitettu suuntaan jos toiseen, ja kuinka oikeastaan vain konsonanteilla on näissä merkitystä (vokaali voi olla mikä vain), bel=lev. Tuo viittaa mm vaaleuteen. Heprean kielessä sana haria tarkoittaa leijonaa. Ha on kuin "The" ja ria = rea/rhea ja Ma- haria/ariah.
Cybelellä oli hurmioituneita seuraajia nimeltä "Galli" (vanhempi roomalainen tai latinalainen kieli). Saamen kielessä "Galles" tai "gallis" tarkoittaa "mies" tai "vanha kaveri" (muinaisnorjaksi: kar). Saamelainen miespuolinen ukkosjumala oli esimerkiksi nimeltään "Thora Galles", "Thora Gallis", "Toragallis" tai "Horagallis" tai yksinkertaisesti "Thor" / "Tor". Sanan "Horangallis" raportoi Jessen (1767). Horangallis on yksi kolmesta saamelaismytologian maailmallisesta jumalasta ja on miespuolinen, muut ovat maallinen miespuolinen hedelmällisyysjumala ja naispuolinen hedelmällisyyden jumalatar. Lexicon Lapponicum (1780) mukaan "Gálle" tarkoittaa saamen kielellä "kultaa" ja "Gálletum" tarkoittaa kynttelikköä.
Saamelaiset olivat auringonpalvojia ja heillä on satoja sanoja "valolle".
Keitä olivat Britannian väestörekisterissä viikinkiajalla maahan muuttaneet blondit Finn-Gall Viikingit?
Alttari Roman Galli-miehet kantavat Cybelen valtaistuinta ja kaksi Galluksen patsasta jalustalla
Roman Gallit olivat uskonnollisia olentoja, kuvassa he kantavat alttaria Suuren Äitijumalattaren Magna Mater Cybelen kanssa.
Roman Gallit olivat uskonnollisia olentoja, kuvassa he kantavat alttaria Suuren Äitijumalattaren Magna Mater Cybelen kanssa.
Kuvassa Tiermesin linnoitus ja cottalan kylä pyöreine asuntoineen. Kuva toimii linkkinä juttuun. Tiermes
Iberian keltti alueelta löytyy saamelaisten muinaisjumalan Tiermesin nimellä nimetty linnoitus, jossa cottala niminen kylä, joka sisälsi samanlaisia pyöreitä asumuksia mitä pilvi-ihmisten arkkitehtuuri oli..
Tiermesistä etymologiasta on taas lyhyt matka Kreikan mytologian jumalaan Hermes, joka oli kreikkalaisessa mytologiassa alkujaan luonnon ja paimenten jumala. Myöhemmin hän oli "jumalten" sanansaattaja. Hermestä palvotaan muun muassa matkustajien, paimenten, kirjallisuuden, runoilijoiden, urheilijoiden, kauppiaiden ja varkaiden suojelijana. Hermestä vastasi roomalaisessa mytologiassa Mercurius. Hermes oli Zeuksen ja Maia-nymfin poika.
Iberian keltti alueelta löytyy saamelaisten muinaisjumalan Tiermesin nimellä nimetty linnoitus, jossa cottala niminen kylä, joka sisälsi samanlaisia pyöreitä asumuksia mitä pilvi-ihmisten arkkitehtuuri oli..
Tiermesistä etymologiasta on taas lyhyt matka Kreikan mytologian jumalaan Hermes, joka oli kreikkalaisessa mytologiassa alkujaan luonnon ja paimenten jumala. Myöhemmin hän oli "jumalten" sanansaattaja. Hermestä palvotaan muun muassa matkustajien, paimenten, kirjallisuuden, runoilijoiden, urheilijoiden, kauppiaiden ja varkaiden suojelijana. Hermestä vastasi roomalaisessa mytologiassa Mercurius. Hermes oli Zeuksen ja Maia-nymfin poika.
Hermeksellä oli kultaiset siivekkäät kengät, joissa kärjistys suksensiteille (ehkäpä saapikkaat), joiden avulla hän kuljetti viestejä jumalilta toisille. Vain hänen oli lupa kulkea tämän maailman ja manalan (maan alla, underworld, pohjola) välillä. Toinen tunnusmerkki on hänen valtikkansa (käärmekeppi), jollainen on löytynyt myös Suomesta ja radiohiiliajoitettiin 4400 vuoden ikäiseksi. Se aikaisempi käärmevaltikka ajoitettiin 11 000 vuoden päähän. Koska Hermes oli matkustavaisten suojelija, hänet esitettiin usein matkahattu (neljän tuulen hattu) päässään. Hermeen äly oli vertaansa vailla: hän keksi muun muassa aakkoset, tähtitieteen, sävelasteikon, noppa- ja korttipelit, mitat sekä tulevaisuuden ennustamisen. Ensin tuli mies, hänestä alkoi legenda, myytti ja jumaluus.
Tässä ensimmäinen kuvaus arkaaisesta kreikkalaisesta jumalasta Hermeksestä 6. vuosisadalta eaa. Huomaa hattu, siksak-kuvio puvussa ja koristeet jaloissa (symboloivat siipiä) ja lapikkaiden perinteinen suksikoukku kärjessä. Hermes saattaa hyvinkin olla sukua Tiermeksiin [Diermesiin], muinaiseen saamelaisjumalaan.
Paracasin kallot punaisilla hiuksilla
Tässä ensimmäinen kuvaus arkaaisesta kreikkalaisesta jumalasta Hermeksestä 6. vuosisadalta eaa. Huomaa hattu, siksak-kuvio puvussa ja koristeet jaloissa (symboloivat siipiä) ja lapikkaiden perinteinen suksikoukku kärjessä. Hermes saattaa hyvinkin olla sukua Tiermeksiin [Diermesiin], muinaiseen saamelaisjumalaan.
Paracasin kallot punaisilla hiuksilla
Riippumaton Tutkija: Brien Foerster
Onko olemassa muita todisteita Giffhornin teorian vahvistamiseksi? Riippumaton tutkija Brien Foerster (joka ansaitsee mitalin pyrkimyksestään analysoida geneettisesti Paracas-kulttuurin luurankoja) on paljastanut geneettisiä todisteita, jotka yhdistävät Etelä-Perun muinaiset asukkaat Euraasiaan. Kirjassaan Beyond the Black Sea: The Mysterious Paracas of Peru Forester on onnistuneesti tunnistanut jälkiä DNA-haploryhmistä ja verityypeistä, joita ihmiskunnan historian valtavirran mukaan ei pitäisi olla olemassa.
Jos perinteinen kertomus olisi oikea, muinaisten eteläamerikkalaisten geenien pitäisi olla suhteellisen monoliittisia, samoin kuin heidän veriryhmiensä (tarkoittaen haploryhmiä A-D, enimmäkseen B ja veriryhmää O). Forester on kuitenkin havainnut haploryhmien H, U ja R vahvan läsnäolon sekä useita muita löytöjä, jotka haastavat kertomuksen ja viittaavat vahvasti muuttoon toisesta maailman kolkasta.
Onko olemassa muita todisteita Giffhornin teorian vahvistamiseksi? Riippumaton tutkija Brien Foerster (joka ansaitsee mitalin pyrkimyksestään analysoida geneettisesti Paracas-kulttuurin luurankoja) on paljastanut geneettisiä todisteita, jotka yhdistävät Etelä-Perun muinaiset asukkaat Euraasiaan. Kirjassaan Beyond the Black Sea: The Mysterious Paracas of Peru Forester on onnistuneesti tunnistanut jälkiä DNA-haploryhmistä ja verityypeistä, joita ihmiskunnan historian valtavirran mukaan ei pitäisi olla olemassa.
Jos perinteinen kertomus olisi oikea, muinaisten eteläamerikkalaisten geenien pitäisi olla suhteellisen monoliittisia, samoin kuin heidän veriryhmiensä (tarkoittaen haploryhmiä A-D, enimmäkseen B ja veriryhmää O). Forester on kuitenkin havainnut haploryhmien H, U ja R vahvan läsnäolon sekä useita muita löytöjä, jotka haastavat kertomuksen ja viittaavat vahvasti muuttoon toisesta maailman kolkasta.
Quetzalcóatl (sulkakäärme) Forester huomauttaa myös, että kun Francisco Pizzaro kysyi, keitä nämä vaaleaihoiset, vaalea- ja punatukkaiset ihmiset olivat, inkat vastasivat, että he olivat Viracochan (vaaleanihoinen, parrakas inka-jumala/puolijumalan) viimeisiä jälkeläisiä. "He sanoivat, että viracochat olivat jumalallisten valkoisten miesten rotu, joilla on parta. He olivat niin espanjalaisten kaltaisia, että eurooppalaisia kutsuttiin Viracochaksi, kun he tulivat Inka-imperiumiin. Inkat luulivat, että he olivat viracochat, jotka olivat tulleet takaisin purjehtien." Samanlaisen tapauksen väitetään tapahtuneen atsteekkien, Hernan Cortesin ja heidän uskomuksensa välillä, että heidän Quetzalcoatl oli toinen tai mahdollisesti sama vaaleaihoinen, parrakas mesoamerikkalainen jumaluus, joka palasi meren toiselta puolelta sivistämään.
Quetzalcóatl siis oli oikea ihminen, joka tuli meren yli omiensa kanssa. Hänet kuvataan vaaleaihoisena ja sinisilmäisenä, valkoiseen kaapuun pukeutuneena, jossa on punaisia ristejä. Hänestä tuli Etelä-Amerikan Jumala, joka syntyi neitsyt Mariasta ja ristiinnaulittiin kahden rosvon väliin. Quetzalcóatl opetti rakkautta ja toisten auttamiista. Hän oli lahjakas arkkitehti, kiven ja metallintyöstäjä, metsästysvälineiden kehittäjä ja ompelun opettaja. Hän toi sivistyksen Etelä-amerikan intiaaneille. Hänellä on muitakin nimiä, kuten Amurica (Amun-Ra, aamu-aurinko), josta manner on saanut nimensä vaikka Vespuccia väitetään nimen antajaksi, ei Vespuccin oikea etunimi edes ollut America. Manlay P. Hall väitti Quetzalcóatlin tulleen Suomesta, koska Quetzalcóatlin tarinassa on niin paljon samaa mitä kalevalassa on. Quetzalcóatlilla oli vielä yksi nimi Saivocóatl, muinaissaamelaisten käärmeenä kuvattu vartijahenki oli Saivo-Guolle. Samankaltaisuus on eittämättä läheinen.
Pilvisoturien Karajía sargofagit
Quetzalcóatl siis oli oikea ihminen, joka tuli meren yli omiensa kanssa. Hänet kuvataan vaaleaihoisena ja sinisilmäisenä, valkoiseen kaapuun pukeutuneena, jossa on punaisia ristejä. Hänestä tuli Etelä-Amerikan Jumala, joka syntyi neitsyt Mariasta ja ristiinnaulittiin kahden rosvon väliin. Quetzalcóatl opetti rakkautta ja toisten auttamiista. Hän oli lahjakas arkkitehti, kiven ja metallintyöstäjä, metsästysvälineiden kehittäjä ja ompelun opettaja. Hän toi sivistyksen Etelä-amerikan intiaaneille. Hänellä on muitakin nimiä, kuten Amurica (Amun-Ra, aamu-aurinko), josta manner on saanut nimensä vaikka Vespuccia väitetään nimen antajaksi, ei Vespuccin oikea etunimi edes ollut America. Manlay P. Hall väitti Quetzalcóatlin tulleen Suomesta, koska Quetzalcóatlin tarinassa on niin paljon samaa mitä kalevalassa on. Quetzalcóatlilla oli vielä yksi nimi Saivocóatl, muinaissaamelaisten käärmeenä kuvattu vartijahenki oli Saivo-Guolle. Samankaltaisuus on eittämättä läheinen.
Pilvisoturien Karajía sargofagit
Seitsemän Karajíasarkofagia on jopa 2,5 metriä korkeita, ja ne on rakennettu savesta, kepeistä ja oljista, ja niiden leukalinjat ovat liioiteltuja. Niiden saavuttamaton sijainti korkealla joen rotkon yläpuolella on suojellut niitä ryöstöjen aiheuttamalta tuholta. Maanjäristys kaatui kuitenkin yhden alkuperäisestä kahdeksasta vuonna 1928. Ne on tehty radiohiilajoitettu 1400-luvulle, samaan aikaan kun "inkat" valloitti Chachapoyan 1470-luvulla.
Sarkofagit ovat erityistä chachapoya-tyyppiä nimeltä purunmachus. Rakenne on maalattu valkoiseksi ja päällekkäin vartalon yksityiskohdilla ja ne koristellaan keltaisella ja punaisella okralla ja vielä toisella punaisella pigmentillä, kuten kuvan höyhenpeitteiset tunikat ja miesten sukuelimet, jotka näkyvät Carajía purunmachuksessa. Usein kiinteän savipään päällä on toinen, pienempi pää (siemen). Carajían purunmachut ovat ainutlaatuisia ihmisten pään päällä istuvien kallojen vuoksi, jotka näkyvät myös valokuvassa.
Falloksen muotoon tehdyt antromorfiset karaijan hahmot omaavat samankaltaisuutta suomalaista genetiikkaa omaneiden pakistanin kalash ihmisten hautapatsaiden kanssa ja samankaltaisia hahmoja on löytynyt myös karjalasta. Pääsiäissaarten patsailla on ulkomuodossaan myös jotain samaa.
Kalash sik-sak kuviota, Kalash hautapatsaita ja viimeinen karjalsta.
Khipu (quipu)
Khipu tai quipu -solmukirjoitus on edelleen suuri mysteeri arkeologien keskuudessa. Yleisesti "kipua" tuottanut velkakirjakäytössä ollut solmukirjoitus saattoi pilvisoturin velanperintä päivänä muuttua fyysiseksi kivuksi. Pilvi-ihmisten Khipua koetetaan kovasti yhdistää inkakulttuurin yhteiseksi vaikka on lähtöjään pilvi-ihmisiltä ja heidät pakotettiin yhdistymään inkavaltakuntaan.
Khipu (quipu) on muinainen inkojen käyttämä ”solmukirjoitus”, jossa paksuun naruun oli sidottu vähintään sata, joskus jopa yli tuhat ohuempaa narua. Riippuvat narut olivat täynnä solmuja, joista jokainen oli solmittu kolmea eri tapaa käyttämällä. Quipuun merkittiin muun muassa lukuihin liittyvää tietoa kuten esimerkiksi väestönlaskutietoja, veronkeruutietoja sekä kaupan osto- ja myyntimääriä. Vanhan espanjalaisilta säilyneen tiedon ja uusimpien tutkimusten valossa quiput sisälsivät myös varhaisen kirjoitusmuodon, josta olisi mahdollisuus löytää myös heidän omaa historiaa ja uskomuksiaan.
Solmut ovat mielenkiintoinen yhtymäkohta Suomeen, koska täältä on löydetty maailman vanhin solmu - ryssänsolmu. Se löytyi antrean verkosta ja on radiohiiliajoitettu eri tutkimuksissa 8300-9300 eKr. Solmut ovat esiintyneet Fennoskandiassa muutenkin runsaasti ornamentiikassa, jossa kuvioinnit usein ovat kaavoja erilaisille solmuille.
Kiinnostavia Löytöjä: Isä Crespin kokoelma ja käsikirjoitus nro 512
Ei kovin kaukana Chachapoyan linnoituksesta pohjoiseen, Ecuadorin hallituksen pankkiholvissa, on omituisia esineitä, jotka olivat isä Crespi -nimellä tunnetun salesialaismunkin laajassa kokoelmassa. Lyhyesti sanottuna, isä Carlos Crespi Coci oli italialainen munkki/lähetyssaarnaaja, joka keräsi suurta suosiota paikallisten ecuadorilaisten heimojen keskuudessa loputtoman lämpönsä ja anteliaisuuden vuoksi, ja vastineeksi hänelle hänen ystävällisyydestään alkuasukkaat alkoivat tarjota hänelle outoja pyhäinjäännöksiä, joiden väitettiin olevan peräisin suuresta aarteesta. piilossa syrjäisessä luolassa. Isä Crespi tunnisti oikein osan ikonografioista mesopotamialaista alkuperää oleviksi, mutta hänen kuoltuaan Ecuadorin hallitus ryntäsi ja hankki hänen kokoelmansa vain viedäkseen sen pankkiholviin, jonka hallussa se on edelleen pölyämässä eikä sitä tutkita.
Legendaarinen tutkimusmatkailija Percy Fawcett, joka katosi vuonna 1925 etsimään kadonneita kaupunkeja Amazonista, löysi kiehtovan asiakirjan Rio de Janeiron kirjaston arkistosta vuonna 1920. Asiakirja sisälsi vuoden 1743 raportin portugalilaisesta tutkimusmatkasta, joka oli törmännyt massiiviseen kivikaupunkiin lähellä, jossa Amazonin viidakko kohtaa Andien vuoret (Chachapoyan alue). Kiveen sisältyi kaiverruksia, jotka kuvattiin nimenomaisesti ja joiden havaittiin vuosikymmeniä myöhemmin muistuttavan Keltti Ogham -kieltä, sukupuuttoon kuollutta iirin kieltä. Retkikunta raportoi myös, että ”valkoiset intiaanit” seurasivat häntä, ja kun Fawcett itse tutki aluetta, hän dokumentoi myös vaaleaihoisten, puna- tai vaaleatukkaisten heimoihmisten asuvan alueella harvakseltaan.
Chachapoya-muumioiden pitäisi olla arkeologisia supertähtiä. Liittääkö heidän DNA:nsa nämä Etelä-Perun muinaiset asukkaat muuttoliikkeeseen muualta maailmasta?
Viranomaisten outoja ja ristiriitaisia puheita
Tohtori Sonia Guillen on Perun muumioiden johtava auktoriteetti ja Museo Leymebamba -museon johtaja, jossa on Chachapoya-muumioiden kokoelma. Vuonna 2017 egyptiläisen muumioasiantuntijan haastattelussa Guillenilta kysyttiin muumioiden geneettisestä testauksesta, jolle hän sanoi, että se oli "menemässä" ja että oli vaikeaa saada "tieteellisesti perusteltua" geneettistä materiaalia muumioista.
Tämä on pätevä pointti. Yleisö uskoo yleisesti, että kyse on yksinkertaisesti materiaalin lähettämisestä ja tulosten odottamisesta (ei ole). Mutta pian tämän huomautuksen jälkeen Guillen toteaa, että tieteellisesti luotettavaa materiaalia on kerätty "useimmista" muumioista. Sitten hän päättää äärimmäisen oudolla lausunnolla "siis meillä on ongelma, mihin vertaamme niitä?" Josta nousi ajatus? Suomalaisiin. :)
Näiden muumioiden pitäisi olla arkeologisia supertähtiä. Ainakin parinkymmenen heistä pitäisi kiertää planeettaa yleisön hämmästykseksi ja tutkijoiden iloksi maailmanlaajuisesti. Sen sijaan geneettisiä tuloksia ei ole koskaan julkaistu. Mitä tulee Guillenin viimeiseen lausuntoon vertailuista, ainoa mahdollisuus vertailuun on tietysti kaikkien ihmisen geneettisten tietojen kokoelma: GenBank. Melkein näyttää siltä, että Guillen paljastaa vahingossa tai tarkoituksella, että näissä muumioissa on jotain geneettisesti poikkeavaa, joka uhmaa vertailua.
Khipu tai quipu -solmukirjoitus on edelleen suuri mysteeri arkeologien keskuudessa. Yleisesti "kipua" tuottanut velkakirjakäytössä ollut solmukirjoitus saattoi pilvisoturin velanperintä päivänä muuttua fyysiseksi kivuksi. Pilvi-ihmisten Khipua koetetaan kovasti yhdistää inkakulttuurin yhteiseksi vaikka on lähtöjään pilvi-ihmisiltä ja heidät pakotettiin yhdistymään inkavaltakuntaan.
Khipu (quipu) on muinainen inkojen käyttämä ”solmukirjoitus”, jossa paksuun naruun oli sidottu vähintään sata, joskus jopa yli tuhat ohuempaa narua. Riippuvat narut olivat täynnä solmuja, joista jokainen oli solmittu kolmea eri tapaa käyttämällä. Quipuun merkittiin muun muassa lukuihin liittyvää tietoa kuten esimerkiksi väestönlaskutietoja, veronkeruutietoja sekä kaupan osto- ja myyntimääriä. Vanhan espanjalaisilta säilyneen tiedon ja uusimpien tutkimusten valossa quiput sisälsivät myös varhaisen kirjoitusmuodon, josta olisi mahdollisuus löytää myös heidän omaa historiaa ja uskomuksiaan.
Solmut ovat mielenkiintoinen yhtymäkohta Suomeen, koska täältä on löydetty maailman vanhin solmu - ryssänsolmu. Se löytyi antrean verkosta ja on radiohiiliajoitettu eri tutkimuksissa 8300-9300 eKr. Solmut ovat esiintyneet Fennoskandiassa muutenkin runsaasti ornamentiikassa, jossa kuvioinnit usein ovat kaavoja erilaisille solmuille.
Kiinnostavia Löytöjä: Isä Crespin kokoelma ja käsikirjoitus nro 512
Ei kovin kaukana Chachapoyan linnoituksesta pohjoiseen, Ecuadorin hallituksen pankkiholvissa, on omituisia esineitä, jotka olivat isä Crespi -nimellä tunnetun salesialaismunkin laajassa kokoelmassa. Lyhyesti sanottuna, isä Carlos Crespi Coci oli italialainen munkki/lähetyssaarnaaja, joka keräsi suurta suosiota paikallisten ecuadorilaisten heimojen keskuudessa loputtoman lämpönsä ja anteliaisuuden vuoksi, ja vastineeksi hänelle hänen ystävällisyydestään alkuasukkaat alkoivat tarjota hänelle outoja pyhäinjäännöksiä, joiden väitettiin olevan peräisin suuresta aarteesta. piilossa syrjäisessä luolassa. Isä Crespi tunnisti oikein osan ikonografioista mesopotamialaista alkuperää oleviksi, mutta hänen kuoltuaan Ecuadorin hallitus ryntäsi ja hankki hänen kokoelmansa vain viedäkseen sen pankkiholviin, jonka hallussa se on edelleen pölyämässä eikä sitä tutkita.
Legendaarinen tutkimusmatkailija Percy Fawcett, joka katosi vuonna 1925 etsimään kadonneita kaupunkeja Amazonista, löysi kiehtovan asiakirjan Rio de Janeiron kirjaston arkistosta vuonna 1920. Asiakirja sisälsi vuoden 1743 raportin portugalilaisesta tutkimusmatkasta, joka oli törmännyt massiiviseen kivikaupunkiin lähellä, jossa Amazonin viidakko kohtaa Andien vuoret (Chachapoyan alue). Kiveen sisältyi kaiverruksia, jotka kuvattiin nimenomaisesti ja joiden havaittiin vuosikymmeniä myöhemmin muistuttavan Keltti Ogham -kieltä, sukupuuttoon kuollutta iirin kieltä. Retkikunta raportoi myös, että ”valkoiset intiaanit” seurasivat häntä, ja kun Fawcett itse tutki aluetta, hän dokumentoi myös vaaleaihoisten, puna- tai vaaleatukkaisten heimoihmisten asuvan alueella harvakseltaan.
Chachapoya-muumioiden pitäisi olla arkeologisia supertähtiä. Liittääkö heidän DNA:nsa nämä Etelä-Perun muinaiset asukkaat muuttoliikkeeseen muualta maailmasta?
Viranomaisten outoja ja ristiriitaisia puheita
Tohtori Sonia Guillen on Perun muumioiden johtava auktoriteetti ja Museo Leymebamba -museon johtaja, jossa on Chachapoya-muumioiden kokoelma. Vuonna 2017 egyptiläisen muumioasiantuntijan haastattelussa Guillenilta kysyttiin muumioiden geneettisestä testauksesta, jolle hän sanoi, että se oli "menemässä" ja että oli vaikeaa saada "tieteellisesti perusteltua" geneettistä materiaalia muumioista.
Tämä on pätevä pointti. Yleisö uskoo yleisesti, että kyse on yksinkertaisesti materiaalin lähettämisestä ja tulosten odottamisesta (ei ole). Mutta pian tämän huomautuksen jälkeen Guillen toteaa, että tieteellisesti luotettavaa materiaalia on kerätty "useimmista" muumioista. Sitten hän päättää äärimmäisen oudolla lausunnolla "siis meillä on ongelma, mihin vertaamme niitä?" Josta nousi ajatus? Suomalaisiin. :)
Näiden muumioiden pitäisi olla arkeologisia supertähtiä. Ainakin parinkymmenen heistä pitäisi kiertää planeettaa yleisön hämmästykseksi ja tutkijoiden iloksi maailmanlaajuisesti. Sen sijaan geneettisiä tuloksia ei ole koskaan julkaistu. Mitä tulee Guillenin viimeiseen lausuntoon vertailuista, ainoa mahdollisuus vertailuun on tietysti kaikkien ihmisen geneettisten tietojen kokoelma: GenBank. Melkein näyttää siltä, että Guillen paljastaa vahingossa tai tarkoituksella, että näissä muumioissa on jotain geneettisesti poikkeavaa, joka uhmaa vertailua.
Chachapoya -kulttuurista perinteistä käärmesymboliikkaa, sik-sak ornamentiikkaa, arkkitehtuuria, sargofageja ja kangasprinttejä. Myös poro löytyy kiveen kaiverrettuna chachapoya -kulttuurin taiteesta. Poro ei elä lämpimässä ilmastossa.
Suomen ja Inkavaltakunnassa puhutun ketsuan kielessä on paljon yhtäläisyyksiä mm. vauvaa tarkoittava sana ketsuassa on Wawa, ja se lausutaan suomalaisittain vauva.
Suomen ja Inkavaltakunnassa puhutun ketsuan kielessä on paljon yhtäläisyyksiä mm. vauvaa tarkoittava sana ketsuassa on Wawa, ja se lausutaan suomalaisittain vauva.
Lilith, Freya, Istar äitijumalatar, joka joskus esitettynä kahden käärmeen kanssa esiintyy kaikialla missä sinisilmäinen punahiuksinen mies on mennyt maternaalisen materakkansa kanssa.
Mother sanan etymologia on hukassa: autetaanko?
Miten olisi kaksi vaihtoehtoa ensimmäiseksi sanaksi äidistä.
Ensimmäinen: Saamelainen Mater = äiti, Mater Akka tai saamen kielellä Maadteraahkas /Máhtáráhkká . "Mater akka" tarkoittaa "suuri äiti" tai "äitien äiti".
Ja se toinen jo lähes käytöstä poistunut: Suomalainen jumaluus Maatar, joihin sisältyy äitiyden käsite.
Maa sanan johdannainen on myös suomen äitiä merkitsevä sana maammo, joka taas on liiankin selvästi sukua tuon ruotsin ja monissa muissakin kielissä tavattavan mamma sanan kanssa. Ja kun nyt maammo ei ole mitenkään voinut johtua mamma sanasta, vaan juuri suomalaisesta sanasta maa, minkä seikan muuten osoittavat tuollaiset säkeetkin kuin "maaemo maammoseni” ja ”moa moammo” ja monet muut, niin tulemme siis siihen, että mamma sanankin pohjana ja perustuksena täytyy olla suomalainen sana maa.
Mutta palatkaamme tuohon "Maatar” nimeen. Huomiota herättää, että muinaisessa sanskritissa oli äitiä merkitsevänä sanana "mätar”, mikä sana on äänteellisesti aivan sama kuin suomalainen nimi "Maatar”, maaäiti.
Miten olisi kaksi vaihtoehtoa ensimmäiseksi sanaksi äidistä.
Ensimmäinen: Saamelainen Mater = äiti, Mater Akka tai saamen kielellä Maadteraahkas /Máhtáráhkká . "Mater akka" tarkoittaa "suuri äiti" tai "äitien äiti".
Ja se toinen jo lähes käytöstä poistunut: Suomalainen jumaluus Maatar, joihin sisältyy äitiyden käsite.
Maa sanan johdannainen on myös suomen äitiä merkitsevä sana maammo, joka taas on liiankin selvästi sukua tuon ruotsin ja monissa muissakin kielissä tavattavan mamma sanan kanssa. Ja kun nyt maammo ei ole mitenkään voinut johtua mamma sanasta, vaan juuri suomalaisesta sanasta maa, minkä seikan muuten osoittavat tuollaiset säkeetkin kuin "maaemo maammoseni” ja ”moa moammo” ja monet muut, niin tulemme siis siihen, että mamma sanankin pohjana ja perustuksena täytyy olla suomalainen sana maa.
Mutta palatkaamme tuohon "Maatar” nimeen. Huomiota herättää, että muinaisessa sanskritissa oli äitiä merkitsevänä sanana "mätar”, mikä sana on äänteellisesti aivan sama kuin suomalainen nimi "Maatar”, maaäiti.
RSS Feed