Vendel-kypärät - ennen kuin normannit alkoivat purjehtia länteen. esinemuseo stycznia Euroopan pimeinä aikoina, jolloin koko maanosa oli vielä jaettu satoihin minimaailmoihin, olivat pohjoisen rohkeat miehet fennoskandiasta
seilanneet jo vuosituhansia. Kun 6.–8. vuosisadalla jKr. Norja ja Ruotsi olivat kaaoksessa, suomalaiset merikuninkaat koettivat pitää vallastaan kiinni kynsin ja hampain. Historiasta löytyy tietoa, mutta se on painettu voittajien painotaloissa häviävän pieniksi vihjeiksi, joidenka löytäminen vie aikaa. Saagat luettelevat kuitenkin Suomen ja Kvenlandin merikuninkaiden sukupuun.
Vendel-kaudella Fennoskandiassa asuivat lukuisat pohjoisgermaaniset – eli suomalaiset – heimot ja klaanit, jotka olivat lähes jatkuvassa sodassa keskenään. Jopa suurempien heimojen alaheimot ja klaanit olivat poliittisesti riippumattomia toisistaan ja taistelivat jatkuvasti keskenään. Näyttää siltä, että alueella oli voimakkaita sotapäälliköitä, jotka perustivat lyhyt- ja pidempiaikaisia ruhtinaskuntia tai valtakuntia. Tämä aika ja sen yhteiskunnat kuvataan anglosaksisessa eeppisessä Beowulf-runossa, joka on suomalaisten juuttien, kveenien ja goottien alkuperästä kertova eepos. Kutsumme tätä ajanjaksoa ruotsalaisittain Vendeliksi, esiviikinkiseksi ajaksi. Vendel-sana on joko korruptoituneena sana Vandal, tai väännös Kven- tai Fen-sanoista, mutta toimii viittauksena vanhaan venekulttuuriin ja sen venetti-ihmisiin.
Tällä aikakaudella itäisen ja eteläisen Skandinavian suurimmat heimot olivat sveaareja (sue), jotka olivat suomalaisten heimojen neuvoston jäseniä ja asuttivat suurinta osaa Pohjoismaista ja Venäjän puolista Karjalaa pitkälle Venäjää. Gootit ja niiden todennäköiset haarat – gauthigootit, itä-gootit, vagootit, gutat, geatit, theustet – eli juutit.
Kuvauksessaan Scandzasta Jordanes kertoo, että danit olivat samaa sukua kuin suetidit ("ruotsalaiset"), ja jotka karkottivat suomalaiset herulit ja valtasivat heidän maansa. Sue on yhteinen etuliite suomalaisille heimoille ja tidi on etymogialtaan opportunisti. Joten Jordanesin kuvauksen mukaan ruotsalaiset ovat heimoista eriytyneitä opportunisteja, jotka yhdistivät voimansa tanskalaisen Dan-heimon kanssa, tai suomalaisten seikkailunhaluisia faneja, mikä olisi lähempänä nykyaikaista geneettistä tietoutta. Tanskalaiset Dan-heimon ihmiset mainitaan ensimmäisen kerran historiankirjoissa Jordanesin Geticassa vuonna 551 samoin kuin sveatidit. Herulit ovat yksi mahdollisista ryhmistä Vendel-sotureita Vandaalien kanssa, jotka muuttivat Britannian saarille.
seilanneet jo vuosituhansia. Kun 6.–8. vuosisadalla jKr. Norja ja Ruotsi olivat kaaoksessa, suomalaiset merikuninkaat koettivat pitää vallastaan kiinni kynsin ja hampain. Historiasta löytyy tietoa, mutta se on painettu voittajien painotaloissa häviävän pieniksi vihjeiksi, joidenka löytäminen vie aikaa. Saagat luettelevat kuitenkin Suomen ja Kvenlandin merikuninkaiden sukupuun.
Vendel-kaudella Fennoskandiassa asuivat lukuisat pohjoisgermaaniset – eli suomalaiset – heimot ja klaanit, jotka olivat lähes jatkuvassa sodassa keskenään. Jopa suurempien heimojen alaheimot ja klaanit olivat poliittisesti riippumattomia toisistaan ja taistelivat jatkuvasti keskenään. Näyttää siltä, että alueella oli voimakkaita sotapäälliköitä, jotka perustivat lyhyt- ja pidempiaikaisia ruhtinaskuntia tai valtakuntia. Tämä aika ja sen yhteiskunnat kuvataan anglosaksisessa eeppisessä Beowulf-runossa, joka on suomalaisten juuttien, kveenien ja goottien alkuperästä kertova eepos. Kutsumme tätä ajanjaksoa ruotsalaisittain Vendeliksi, esiviikinkiseksi ajaksi. Vendel-sana on joko korruptoituneena sana Vandal, tai väännös Kven- tai Fen-sanoista, mutta toimii viittauksena vanhaan venekulttuuriin ja sen venetti-ihmisiin.
Tällä aikakaudella itäisen ja eteläisen Skandinavian suurimmat heimot olivat sveaareja (sue), jotka olivat suomalaisten heimojen neuvoston jäseniä ja asuttivat suurinta osaa Pohjoismaista ja Venäjän puolista Karjalaa pitkälle Venäjää. Gootit ja niiden todennäköiset haarat – gauthigootit, itä-gootit, vagootit, gutat, geatit, theustet – eli juutit.
Kuvauksessaan Scandzasta Jordanes kertoo, että danit olivat samaa sukua kuin suetidit ("ruotsalaiset"), ja jotka karkottivat suomalaiset herulit ja valtasivat heidän maansa. Sue on yhteinen etuliite suomalaisille heimoille ja tidi on etymogialtaan opportunisti. Joten Jordanesin kuvauksen mukaan ruotsalaiset ovat heimoista eriytyneitä opportunisteja, jotka yhdistivät voimansa tanskalaisen Dan-heimon kanssa, tai suomalaisten seikkailunhaluisia faneja, mikä olisi lähempänä nykyaikaista geneettistä tietoutta. Tanskalaiset Dan-heimon ihmiset mainitaan ensimmäisen kerran historiankirjoissa Jordanesin Geticassa vuonna 551 samoin kuin sveatidit. Herulit ovat yksi mahdollisista ryhmistä Vendel-sotureita Vandaalien kanssa, jotka muuttivat Britannian saarille.
Sassanidien kuninkaan Khosrow II:n ratsastuspatsas Taq-e Bostanissa, Iranissa. Varustus
Vendel-eliittisoturit olivat vahvasti panssaroituja, ja heidän sotavarusteensa olivat erittäin ylellisiä, ja niissä oli monimutkaisia koristeita, kultaa ja granaattia, joka oli tuotu Intiasta tai Sri Lankasta.
Vendelin sotavarusteet, kuten kaikki sen ajan germaanisten heimojen, perustuivat myöhäisroomalaisten varusteisiin, joihin puolestaan vaikuttivat sassanilaisten suunnitelmat. "Ruotsalaisten" Vendelin (ajan nimenantajan) ja Valsgärden aristokraattisten haudojen kaltainen kypärä on edustettuna Sassanidien kuningas Khosrow II:n ratsastajapatsaassa Taq-e Bostanissa (Iran). Vendel-kypärät kehittyivät myöhemmin viikinkiajan kypäriksi (kuten Gjermundbu-kypärä Norjasta).
Haudat Vendel -kulttuurissa (mutta myös muista paikoista löytyneet) ovat erittäin varakkaita, ja mikä mielenkiintoista, ne ovat samanlaisia kuin kuuluisa anglosaksinen hautauspaikka Sutton Hoo.
Vendel-eliittisoturit olivat vahvasti panssaroituja, ja heidän sotavarusteensa olivat erittäin ylellisiä, ja niissä oli monimutkaisia koristeita, kultaa ja granaattia, joka oli tuotu Intiasta tai Sri Lankasta.
Vendelin sotavarusteet, kuten kaikki sen ajan germaanisten heimojen, perustuivat myöhäisroomalaisten varusteisiin, joihin puolestaan vaikuttivat sassanilaisten suunnitelmat. "Ruotsalaisten" Vendelin (ajan nimenantajan) ja Valsgärden aristokraattisten haudojen kaltainen kypärä on edustettuna Sassanidien kuningas Khosrow II:n ratsastajapatsaassa Taq-e Bostanissa (Iran). Vendel-kypärät kehittyivät myöhemmin viikinkiajan kypäriksi (kuten Gjermundbu-kypärä Norjasta).
Haudat Vendel -kulttuurissa (mutta myös muista paikoista löytyneet) ovat erittäin varakkaita, ja mikä mielenkiintoista, ne ovat samanlaisia kuin kuuluisa anglosaksinen hautauspaikka Sutton Hoo.
Suomalaisten heimojen hallitsema 600 -luvun Fennoskandia.
Sutton Hoo
Itä-Englannin Suffolkissa on kumpuhauta, jossa vainaja oli aseteltu 27-metrisen veneen keskelle. Johtuen hapokkaasta maaperästä ruumis oli kuitenkin päässyt maatumaan tai kadonnut hautaryöstöjen yhteydessä. Maassa mahdollisen ruumiin paikalla oli kuitenkin fosforia, joka laittoi tutkijat päättelemään, että paikalla oli ollut maatunut vainaja. Sutton Hoo'n kuningashautaus oli tapahtunut mahdollisesti 600-luvun alussa ja tutkijat epäilevät haudatun olleen mahdollisesti Itä-Anglian kuningas Raedwald (k. 626). Hautaa on verrattu Vendelin ja Valsgärden
samanaikaisiin kalmistoihin Keski-Ruotsissa. Itä-Anglialla oli ilmeisesti yhteyksiä Fennoskandiaan, ja on myös esitetty, että kuningassuku olisi ollut svealaistaeli suomalaista alkuperää.
Samankaltaisia kumpuhautoja on löytynyt Suomesta, Bjarmiasta Vienanmeren ympäristöstä, ja Karjalan Ojattijoen varret ovat näitä kumpuja täynnä. Suomalaisia arkeologeja asia ei tunnu kiinnostavan millään tavalla.
Myöhemmin keskiajalla samalle Sutton Hoo'n alueelle haudattiin kuolemanrangaistuksen uhreja, pakanakansaa, kuten anglosakseja. Paikalla on sijainnut toistakymmentä 600-luvulle ajoitettua hautakumpua. Suurin osa haudoista on ryöstetty jo kauan sitten, mutta arkeologit ovat tutkineet paikalla myös useita koskemattomia hautoja. Tunnetuin näistä on vuonna 1939 paljastunut veneeseen tehty hautaus. Hauta sisälsi loistokkaita koruja, sotavarusteita, kultarahoja, juhla-astioita ja lyyran, joka on ilmetty suomalainen jouhikko, kanteleen esi-isä. Samankaltaisia jouhikkoja on löytynyt muualtakin mm. pazyryk -kulttuurin skyyteiltä sekä silkkitien kauppaa hallinneilta sogdianalaisilta kauppiailta. Traakialaisessa ns. vanhimmassa säilyneessä kirjassa eli Orfismin Kultaisessa Kirjassa esiintyy jouhikko 700-luvulla eKr. Samaisessa kirjassa esiintyy myös Suomeen liittyvä aarnikotka ja se on kirjoitettu etRUSkin kielellä, jonka on väitetty olleen proto-suomen kieltä mm. Stuart L. Harris: Etruscan Decipherment -kirjan mukaan. Harris on kielitieteilijä ja historioitsija Princetonin, Pennsylvanian ja Stanfordin Yliopistoissa.
Itä-Englannin Suffolkissa on kumpuhauta, jossa vainaja oli aseteltu 27-metrisen veneen keskelle. Johtuen hapokkaasta maaperästä ruumis oli kuitenkin päässyt maatumaan tai kadonnut hautaryöstöjen yhteydessä. Maassa mahdollisen ruumiin paikalla oli kuitenkin fosforia, joka laittoi tutkijat päättelemään, että paikalla oli ollut maatunut vainaja. Sutton Hoo'n kuningashautaus oli tapahtunut mahdollisesti 600-luvun alussa ja tutkijat epäilevät haudatun olleen mahdollisesti Itä-Anglian kuningas Raedwald (k. 626). Hautaa on verrattu Vendelin ja Valsgärden
samanaikaisiin kalmistoihin Keski-Ruotsissa. Itä-Anglialla oli ilmeisesti yhteyksiä Fennoskandiaan, ja on myös esitetty, että kuningassuku olisi ollut svealaistaeli suomalaista alkuperää.
Samankaltaisia kumpuhautoja on löytynyt Suomesta, Bjarmiasta Vienanmeren ympäristöstä, ja Karjalan Ojattijoen varret ovat näitä kumpuja täynnä. Suomalaisia arkeologeja asia ei tunnu kiinnostavan millään tavalla.
Myöhemmin keskiajalla samalle Sutton Hoo'n alueelle haudattiin kuolemanrangaistuksen uhreja, pakanakansaa, kuten anglosakseja. Paikalla on sijainnut toistakymmentä 600-luvulle ajoitettua hautakumpua. Suurin osa haudoista on ryöstetty jo kauan sitten, mutta arkeologit ovat tutkineet paikalla myös useita koskemattomia hautoja. Tunnetuin näistä on vuonna 1939 paljastunut veneeseen tehty hautaus. Hauta sisälsi loistokkaita koruja, sotavarusteita, kultarahoja, juhla-astioita ja lyyran, joka on ilmetty suomalainen jouhikko, kanteleen esi-isä. Samankaltaisia jouhikkoja on löytynyt muualtakin mm. pazyryk -kulttuurin skyyteiltä sekä silkkitien kauppaa hallinneilta sogdianalaisilta kauppiailta. Traakialaisessa ns. vanhimmassa säilyneessä kirjassa eli Orfismin Kultaisessa Kirjassa esiintyy jouhikko 700-luvulla eKr. Samaisessa kirjassa esiintyy myös Suomeen liittyvä aarnikotka ja se on kirjoitettu etRUSkin kielellä, jonka on väitetty olleen proto-suomen kieltä mm. Stuart L. Harris: Etruscan Decipherment -kirjan mukaan. Harris on kielitieteilijä ja historioitsija Princetonin, Pennsylvanian ja Stanfordin Yliopistoissa.
 |  |  |
Vuosina 1881-1883 useat Hjalmar Stolpen kaivaukset paljastivat 14 hautaa Vendelin kirkkopihan kaakkoiskulmasta ja sen takaa. Useat haudat olivat noin yhdeksän metrin pituisissa veneissä, ja niissä oli runsaasti aseita (mukaan lukien hienot miekat), kypärät, padat ja ketjut, helmet, kilvet, työkalut jne. Vendel on antanut nimensä aikakaudelle (Vendel-aika) Skandinavian rautakaudella, ja vastaavasti taiteessa oli Vendel-tyyli.
Läheiset vertailut 27 metrin laivan hautaamiseen Sutton Hoo'ssa osoittavat suoran yhteyden kahdelta paikalta löytyneiden panssareiden välillä, mikä on keskeinen asia molempien ymmärtämisen kannalta.
Usein on väitetty, että germaaniset vandaalit (Vanda = Vantaa) tai ainakin heidän kuninkaansa ja hallitsijansa olisivat olleet yhteydessä Vendeliin. Tässä se yhdistetään samalla seudun Valsgärdessä sijaitsevan kumppanipaikan nimeen. Vanda oli Vantaan alkuperäinen nimi, jonka ruotsalaiset halusivat myöhemmin kaikessa "kristillisessä laupeudessan" nimetä suomalaisittain uudelleen Vantaa-nimellä ja perustaa omalle puolelleen monia uusia paikkakuntia, kuten Vendel, Valsgärde ja Vansbro, jotka juurruttaisivat vandaaleja enemmän ruotsalaisiksi.
Pienellä tutkimisella koko ruotsalainen historiahimmeli kaikessa hilpeydessään alkaa kuulostamaan epäonnistuneelta peniksen suurennusleikkaukselta. Siirrytään seuraavaksi genetiikkaan.
Vandaalit olivat pääosin Y-DNA haploryhmää I1.
Sitä kutsutaan useasti Perämeren tai Pohjanmaan ryhmäksi, ja sitä tavataan enimmäkseen Suomessa ja entisillä kveenialueilla Koillis-Ruotsissa, Suomen rajan tuntumassa. Se vastaa alakladia I1a2c1 (L287>L258+), joka muodostaa 75 % Suomen I1-sukuista.
Haploryhmän eteläiset klusterit löytyvät Tanskasta, Saksasta, Alankomaista ja Brittein saarilta. Se vastaa Ken Nordtvedtin anglosaksista haplotyyppiä, joka on samankaltainen friisialaisten ja juuttien kanssa. Vandaalien MtDNA-haploryhmät Pohjois-Afrikassa olivat euraasialaista alkuperää eli pääosin suomalaisia ja saamelaisia: U5, V, R0a, J1b, U3 ja U4 (The genetic landscape of Mediterranean North African populations through complete mtDNA sequences: Neus Font-Porterias et. kumppanit).
Vendel-ajan lukuisat heimot alkoivat vähitellen liittyä suurempiin heimoliittoihin tai konfederaatioihin, yleensä väkisin, kun taas useimmat nykyaikaisen Tanskan ja Schleswig-Holsteinin juutit, anglot ja pohjoissaksit olivat muuttaneet Britanniaan jo tämän ajanjakson alussa eli 500-luvun alusta alkaen esi-Vendel-aikakaudella. Friisialaiset veljemme kutsuivat tuon alueen ihmisiä suomalaisiksi ja Pohjois-Friisialaisiksi. Svearit ja Fennoskandian kansat, jotka mahdollisesti liittyvät mannergootteihin – toisin sanoen suomalaiset N1c-haploryhmän herulit ja gootit (Gott Gutar ja/tai Geats) ja heidän haaransa Väster-Gotalandissa sekä Olandin ja Gotlannin saarilla (nykyaikaisessa Etelä-Ruotsissa – asuivat rinnakkain Vendel-kaudella (550–793 jKr.) ja viikinkikaudella (793–1100-luvun alku). Lopulta, useiden yhteenottojen jälkeen noin 1300-luvulla, heidät liitettiin yhdeksi Ruotsin valtakunnaksi, jolloin suomalaisten ja saaristosuomalaisten yhteistyö nujerrettiin. Gootit ja geatit (geatit asuttivat Etelä-Ruotsia ja Ahvenanmaata) eivät kuitenkaan eronneet merkittävästi kielen (kaksikielisiä), alkuperän tai kulttuurin suhteen. Siten ne molemmat sulautuivat ruotsalaiseen kansaan.
Historioitsijoiden mukaan viikinkikausi alkoi 8. kesäkuuta vuonna 793 saaren luostarista Pohjois-Englannin rannikolta, kun norjalaiset oppivat purjehtimaan. Eräs nykyaikainen kronikka tallensi hetken lyhyellä merkinnällä: "Pakanat tuhosivat surkeasti Jumalan kirkon Lindisfarnessa ryöstöillä ja teurastuksilla." N.k. pakanamiehet olivat viikinkejä, rajuja sotureita, jotka purjehtivat Fennoskandiasta ja kantoivat saalistaan Euroopassa ja sen ulkopuolella tyylikkäillä, nopeasti purjehtivilla aluksilla. Norjaan siirtyneet kveenit aloittivat seilaamisen. Seuraavina vuosisatoina viikinkien alukset veivät heidät syvälle Venäjälle ja etelään – aina Konstantinopoliin, Sisiliaan ja mahdollisesti jopa Pohjois-Afrikkaan saakka. He järjestivät laivueita, jotka pystyivät kuljettamaan sotureita valtavien etäisyyksien päähän, ja terrorisoivat Englannin, Irlannin ja Ranskan rannikkoa salamannopeilla hyökkäyksillä. Jo tuhansia vuosia aikaisemmin olivat suomalaiset venekansat luoneet verkoston kansainväliselle kaupalle, myös purjehtien.
Läheiset vertailut 27 metrin laivan hautaamiseen Sutton Hoo'ssa osoittavat suoran yhteyden kahdelta paikalta löytyneiden panssareiden välillä, mikä on keskeinen asia molempien ymmärtämisen kannalta.
Usein on väitetty, että germaaniset vandaalit (Vanda = Vantaa) tai ainakin heidän kuninkaansa ja hallitsijansa olisivat olleet yhteydessä Vendeliin. Tässä se yhdistetään samalla seudun Valsgärdessä sijaitsevan kumppanipaikan nimeen. Vanda oli Vantaan alkuperäinen nimi, jonka ruotsalaiset halusivat myöhemmin kaikessa "kristillisessä laupeudessan" nimetä suomalaisittain uudelleen Vantaa-nimellä ja perustaa omalle puolelleen monia uusia paikkakuntia, kuten Vendel, Valsgärde ja Vansbro, jotka juurruttaisivat vandaaleja enemmän ruotsalaisiksi.
Pienellä tutkimisella koko ruotsalainen historiahimmeli kaikessa hilpeydessään alkaa kuulostamaan epäonnistuneelta peniksen suurennusleikkaukselta. Siirrytään seuraavaksi genetiikkaan.
Vandaalit olivat pääosin Y-DNA haploryhmää I1.
Sitä kutsutaan useasti Perämeren tai Pohjanmaan ryhmäksi, ja sitä tavataan enimmäkseen Suomessa ja entisillä kveenialueilla Koillis-Ruotsissa, Suomen rajan tuntumassa. Se vastaa alakladia I1a2c1 (L287>L258+), joka muodostaa 75 % Suomen I1-sukuista.
Haploryhmän eteläiset klusterit löytyvät Tanskasta, Saksasta, Alankomaista ja Brittein saarilta. Se vastaa Ken Nordtvedtin anglosaksista haplotyyppiä, joka on samankaltainen friisialaisten ja juuttien kanssa. Vandaalien MtDNA-haploryhmät Pohjois-Afrikassa olivat euraasialaista alkuperää eli pääosin suomalaisia ja saamelaisia: U5, V, R0a, J1b, U3 ja U4 (The genetic landscape of Mediterranean North African populations through complete mtDNA sequences: Neus Font-Porterias et. kumppanit).
Vendel-ajan lukuisat heimot alkoivat vähitellen liittyä suurempiin heimoliittoihin tai konfederaatioihin, yleensä väkisin, kun taas useimmat nykyaikaisen Tanskan ja Schleswig-Holsteinin juutit, anglot ja pohjoissaksit olivat muuttaneet Britanniaan jo tämän ajanjakson alussa eli 500-luvun alusta alkaen esi-Vendel-aikakaudella. Friisialaiset veljemme kutsuivat tuon alueen ihmisiä suomalaisiksi ja Pohjois-Friisialaisiksi. Svearit ja Fennoskandian kansat, jotka mahdollisesti liittyvät mannergootteihin – toisin sanoen suomalaiset N1c-haploryhmän herulit ja gootit (Gott Gutar ja/tai Geats) ja heidän haaransa Väster-Gotalandissa sekä Olandin ja Gotlannin saarilla (nykyaikaisessa Etelä-Ruotsissa – asuivat rinnakkain Vendel-kaudella (550–793 jKr.) ja viikinkikaudella (793–1100-luvun alku). Lopulta, useiden yhteenottojen jälkeen noin 1300-luvulla, heidät liitettiin yhdeksi Ruotsin valtakunnaksi, jolloin suomalaisten ja saaristosuomalaisten yhteistyö nujerrettiin. Gootit ja geatit (geatit asuttivat Etelä-Ruotsia ja Ahvenanmaata) eivät kuitenkaan eronneet merkittävästi kielen (kaksikielisiä), alkuperän tai kulttuurin suhteen. Siten ne molemmat sulautuivat ruotsalaiseen kansaan.
Historioitsijoiden mukaan viikinkikausi alkoi 8. kesäkuuta vuonna 793 saaren luostarista Pohjois-Englannin rannikolta, kun norjalaiset oppivat purjehtimaan. Eräs nykyaikainen kronikka tallensi hetken lyhyellä merkinnällä: "Pakanat tuhosivat surkeasti Jumalan kirkon Lindisfarnessa ryöstöillä ja teurastuksilla." N.k. pakanamiehet olivat viikinkejä, rajuja sotureita, jotka purjehtivat Fennoskandiasta ja kantoivat saalistaan Euroopassa ja sen ulkopuolella tyylikkäillä, nopeasti purjehtivilla aluksilla. Norjaan siirtyneet kveenit aloittivat seilaamisen. Seuraavina vuosisatoina viikinkien alukset veivät heidät syvälle Venäjälle ja etelään – aina Konstantinopoliin, Sisiliaan ja mahdollisesti jopa Pohjois-Afrikkaan saakka. He järjestivät laivueita, jotka pystyivät kuljettamaan sotureita valtavien etäisyyksien päähän, ja terrorisoivat Englannin, Irlannin ja Ranskan rannikkoa salamannopeilla hyökkäyksillä. Jo tuhansia vuosia aikaisemmin olivat suomalaiset venekansat luoneet verkoston kansainväliselle kaupalle, myös purjehtien.
Lisää Vendel genetiikkaa
Skandinavian geneettinen historia roomalaisesta rautakaudesta nykypäivään, Ricardo Rodríguez-Varela jne., tammikuu 2023, tutkimus korosti, että esiviikinkiajalta löytyneen viidentoista yksilön päähänsä saama kuolettava vamma ja osumakohta vastaavat paremmin joukkomurhaa kuin taistelua. Kuudesta yDNA-tuloksen saaneesta ei yksikään ollut R1b. Kolmannessa hautauksessa neljä henkilöä oli yDNA-ryhmältään N1a1, mukaan lukien snb017 (6-8-vuotias poika), snb014 iäkäs mies ja snb019 nuori aikuinen. Loput olivat nuoria aikuisia tai nuoria. Kaksi oli I1a (snb012 ja snb013 talossa 40) ja yksi I2a1b (snb010 talossa 40). Samassa tutkimuksessa uusi näyte Vendelin aikaisesta kahdeksan metriä pitkästä venehautauksesta (Vendelin hauta XIV), joka on päivätty vuosiin 560/570 – 610/620 CE, ven001, merkittiin nimellä R1b-P310 (R1b1a1b1a1 ISOGG:n terminologiassa), mtDNA on H40a:H77:H. Miehen poskiluun jäänteet löydettiin kypärän sisältä. Kyseinen haploryhmä R1b-P310 yhdistetään kellopikarikulttuuriin, joka on nuorakeraamisen kulttuurin jatkumoa, ja on yhdistetty finno-ugrilaisiin kansoihin. Vendelin hautausmaa sijaitsee noin 27 kilometriä Gamla Uppsalasta jokea pitkin. Toinen Vendel-hautaus oli vlg006 (pieni kattavuus) hautausmaalta, jossa oli viisitoista venehautausta Valsgärdessä Fyriksen laaksossa sijaitsevalla kukkulalla vain muutaman kilometrin päässä Gamla Upplasasta. Ven001:n hauta kuuluu ensimmäiseen löydettyyn Vendelin hautaussukupolveen.
Hautaus on ainutlaatuinen sekä Vendelin että Valsgärden tunnettujen venehautojen joukossa, sillä mies näyttää olevan haudattu puoli-istuvaan asentoon täysin pukeutuneena tunikaan - hienoja pellavaisia ja villaisia vaatteita - vyö vyötäröllä, yllään kypärä ja asetettuna höyhenpehmusteiselle sängylle.
Tanskalaiset ja sitten normannit/flemingit, joilla on samankaltainen syntyperä, saapuivat Britanniaan myöhemmin keskiajalla. Mielenkiintoinen näkemys pohjoisen myöhäisestä rautakaudesta on peräisin seuraavasta kirjoituksesta, Between Sutton Hoo and Oseberg – dendrokronologia ja laivahautausperinteen alkuperä, Niels Bondea ja Frans-Arne Stylegar, 2016:
Uusimpien tutkimusten valossa on todennäköisempää, että laivojen ja veneiden käyttö hautaamisessa oli yleinen käytäntö Pohjanmerellä ja Itämerellä myöhäisten kansainvaellusten aikana, ja se tuotiin Itä-Englantiin samalla kulttuurisen "aallon" kanssa. Vaikutteita, jotka ottivat uusien rintakorujen muotoja ja kokonaan uuden pukeutumiskoodin Länsi-Norjasta Angliaan 500-luvun lopulla jKr., Lisäksi 700-luvun alun anglialaiset laivahaudat edustavat tätä yleistä käytäntöä, joka liittyy poliittiseen keskittämiseen ja kristinuskon pakottamiseen anglosaksisissa kuningaskunnissa. Ottaen huomioon uudet dendrokronologiset päivämäärät Avaldsnesista Länsi-Norjasta näyttää todennäköiseltä, että tämä korkeatasoinen, todellakin kuninkaallinen hautausmuoto eli laivahaudat verrattuna paljon yleisempään käytäntöön hautaamalla suhteellisen pieniin veneisiin tuotiin Skandinaviaan Itä-Englannista Länsi-Norjan kautta 800-luvulla, mikä huipentui tunnettuihin viikinkiaikaisiin laivahautoihin Osebergissä, Gokstadissa, Tunessa ja Ladbyssä.
Ruuhi- eli venehautaus on esivendelinen hautaustyyppi
Suomesta on löytynyt tuhansia ruuhia (kanootteja/ veneitä) aikaväliltä 9600 eaa. – 5000 eaa. Euroopasta yhteensä noin 1300 kpl. Esimerkiksi Altai-vuoristosta Mongoliasta löydetty pazyryk-kulttuurin muumio, Ukokin prinsessa, oli haudattu ruuheen esi-vendel-tyyppisesti.
Karjalan metatuffkiven teollisuuden yksi pääartikkeleista oli adzekirves, joka oli suunniteltu ruuhien tekoon ja käytetty pääosin ruuhien valmistuksessa. Teollisena tuotantona adzekirveitä tuotettiin Karjalassa 8000 eaa. ajalta lähtien, josta adze oli levinnyt jo tuhannen kilometrien säteelle. Mutta viitteitä löytyy, että kulttuuri oli vienyt tuotettaan huomattavan paljon kauemmas, ellei jotkin toiset kulttuurit valmistaneet juuri Karjalan metatuffkivestä kirveitä. Ei voi kun "odotella" historian kirjoituksen päivittymistä?
Venehaudat olivat yleinen piirre Pohjanmeren ja Itämeren raja-alueilla ainakin myöhäisroomalaisuudesta viikinkiajalle. Suomesta venehautoja on löytynyt Ahvenanmaalta Vähäänkyröön yhteensä 38 kpl, joka on mielestäni osoitus hautaryöstelyn kohteeksi joutumisesta. Tämä kun on ollut tunnettu tapa venäläisten historioitsijoiden mukaan.
Skandinavian geneettinen historia roomalaisesta rautakaudesta nykypäivään, Ricardo Rodríguez-Varela jne., tammikuu 2023, tutkimus korosti, että esiviikinkiajalta löytyneen viidentoista yksilön päähänsä saama kuolettava vamma ja osumakohta vastaavat paremmin joukkomurhaa kuin taistelua. Kuudesta yDNA-tuloksen saaneesta ei yksikään ollut R1b. Kolmannessa hautauksessa neljä henkilöä oli yDNA-ryhmältään N1a1, mukaan lukien snb017 (6-8-vuotias poika), snb014 iäkäs mies ja snb019 nuori aikuinen. Loput olivat nuoria aikuisia tai nuoria. Kaksi oli I1a (snb012 ja snb013 talossa 40) ja yksi I2a1b (snb010 talossa 40). Samassa tutkimuksessa uusi näyte Vendelin aikaisesta kahdeksan metriä pitkästä venehautauksesta (Vendelin hauta XIV), joka on päivätty vuosiin 560/570 – 610/620 CE, ven001, merkittiin nimellä R1b-P310 (R1b1a1b1a1 ISOGG:n terminologiassa), mtDNA on H40a:H77:H. Miehen poskiluun jäänteet löydettiin kypärän sisältä. Kyseinen haploryhmä R1b-P310 yhdistetään kellopikarikulttuuriin, joka on nuorakeraamisen kulttuurin jatkumoa, ja on yhdistetty finno-ugrilaisiin kansoihin. Vendelin hautausmaa sijaitsee noin 27 kilometriä Gamla Uppsalasta jokea pitkin. Toinen Vendel-hautaus oli vlg006 (pieni kattavuus) hautausmaalta, jossa oli viisitoista venehautausta Valsgärdessä Fyriksen laaksossa sijaitsevalla kukkulalla vain muutaman kilometrin päässä Gamla Upplasasta. Ven001:n hauta kuuluu ensimmäiseen löydettyyn Vendelin hautaussukupolveen.
Hautaus on ainutlaatuinen sekä Vendelin että Valsgärden tunnettujen venehautojen joukossa, sillä mies näyttää olevan haudattu puoli-istuvaan asentoon täysin pukeutuneena tunikaan - hienoja pellavaisia ja villaisia vaatteita - vyö vyötäröllä, yllään kypärä ja asetettuna höyhenpehmusteiselle sängylle.
Tanskalaiset ja sitten normannit/flemingit, joilla on samankaltainen syntyperä, saapuivat Britanniaan myöhemmin keskiajalla. Mielenkiintoinen näkemys pohjoisen myöhäisestä rautakaudesta on peräisin seuraavasta kirjoituksesta, Between Sutton Hoo and Oseberg – dendrokronologia ja laivahautausperinteen alkuperä, Niels Bondea ja Frans-Arne Stylegar, 2016:
Uusimpien tutkimusten valossa on todennäköisempää, että laivojen ja veneiden käyttö hautaamisessa oli yleinen käytäntö Pohjanmerellä ja Itämerellä myöhäisten kansainvaellusten aikana, ja se tuotiin Itä-Englantiin samalla kulttuurisen "aallon" kanssa. Vaikutteita, jotka ottivat uusien rintakorujen muotoja ja kokonaan uuden pukeutumiskoodin Länsi-Norjasta Angliaan 500-luvun lopulla jKr., Lisäksi 700-luvun alun anglialaiset laivahaudat edustavat tätä yleistä käytäntöä, joka liittyy poliittiseen keskittämiseen ja kristinuskon pakottamiseen anglosaksisissa kuningaskunnissa. Ottaen huomioon uudet dendrokronologiset päivämäärät Avaldsnesista Länsi-Norjasta näyttää todennäköiseltä, että tämä korkeatasoinen, todellakin kuninkaallinen hautausmuoto eli laivahaudat verrattuna paljon yleisempään käytäntöön hautaamalla suhteellisen pieniin veneisiin tuotiin Skandinaviaan Itä-Englannista Länsi-Norjan kautta 800-luvulla, mikä huipentui tunnettuihin viikinkiaikaisiin laivahautoihin Osebergissä, Gokstadissa, Tunessa ja Ladbyssä.
Ruuhi- eli venehautaus on esivendelinen hautaustyyppi
Suomesta on löytynyt tuhansia ruuhia (kanootteja/ veneitä) aikaväliltä 9600 eaa. – 5000 eaa. Euroopasta yhteensä noin 1300 kpl. Esimerkiksi Altai-vuoristosta Mongoliasta löydetty pazyryk-kulttuurin muumio, Ukokin prinsessa, oli haudattu ruuheen esi-vendel-tyyppisesti.
Karjalan metatuffkiven teollisuuden yksi pääartikkeleista oli adzekirves, joka oli suunniteltu ruuhien tekoon ja käytetty pääosin ruuhien valmistuksessa. Teollisena tuotantona adzekirveitä tuotettiin Karjalassa 8000 eaa. ajalta lähtien, josta adze oli levinnyt jo tuhannen kilometrien säteelle. Mutta viitteitä löytyy, että kulttuuri oli vienyt tuotettaan huomattavan paljon kauemmas, ellei jotkin toiset kulttuurit valmistaneet juuri Karjalan metatuffkivestä kirveitä. Ei voi kun "odotella" historian kirjoituksen päivittymistä?
Venehaudat olivat yleinen piirre Pohjanmeren ja Itämeren raja-alueilla ainakin myöhäisroomalaisuudesta viikinkiajalle. Suomesta venehautoja on löytynyt Ahvenanmaalta Vähäänkyröön yhteensä 38 kpl, joka on mielestäni osoitus hautaryöstelyn kohteeksi joutumisesta. Tämä kun on ollut tunnettu tapa venäläisten historioitsijoiden mukaan.
Samalla, kun Suomen kultaa sisältäneisiin kumpuhautoihin tehtiin ryöstöretkiä, kaapattiin suomalaislapsia Krimin orjamarkkinoille, jonka kautta kaiken kaikkiaan on raportoituja orjien myyntejä tapahtunut 6 500 000 kpl. Kun Krimin orjakauppa oli toiminnassa riehui samanaikaisesti "mustasurma", joka tappoi 200 miljoona finno-ugrilaista ja turk-ihmistä steppellä ja Suomessa.
Kuulostaa jännältä? Varsinkin, kun tiedetään. että orjakaapparit tappoivat suurimman osan lapsiaan puolustaneita ihmisiä. Orjakaapparit tappoivat myös matkantekoa hidastaneet yksilöt matkalla Krimille.
Turkkiin Lähi-idästä tulleiden ottomaanien, ja Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta tulleiden Mustanmeren ympäristön askenazi- ja sefardijuutalaisten yhdessä järjestämä Krimin orjamarkkina ja steppen puhdistus on näyttäytynyt enemmän vanhan kauppavallan teurastukselta kuin pelkältä työperäisten orjien kaappaamiselta. Suomalaisten pojat järjestelmällisesti kastroitiin Krimin kastrointilaitoksissa ja osa päätyi laulamaan uskontoaan pakottaneiden Rooman, ei kristillisten, abrahamisten uskontojen valtiaiden eunukkikuoroon, ja suuresta osasta lapsia tehtiin Roomassa lapsiprostituoituja. Pääosa orjista oli haluttua blondityttöä, ja he päätyivät seksiorjiksi muslimeille ja juutalaisille. Jännä yksityiskohta ajanjakson aikana on, että askenazijuutalaisten mtDNA-haploryhmä muuttui täysin finno-ugrilaiseksi. Kukaan ei halunnut oman kansan parista vaimoa.
Kuulostaa jännältä? Varsinkin, kun tiedetään. että orjakaapparit tappoivat suurimman osan lapsiaan puolustaneita ihmisiä. Orjakaapparit tappoivat myös matkantekoa hidastaneet yksilöt matkalla Krimille.
Turkkiin Lähi-idästä tulleiden ottomaanien, ja Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta tulleiden Mustanmeren ympäristön askenazi- ja sefardijuutalaisten yhdessä järjestämä Krimin orjamarkkina ja steppen puhdistus on näyttäytynyt enemmän vanhan kauppavallan teurastukselta kuin pelkältä työperäisten orjien kaappaamiselta. Suomalaisten pojat järjestelmällisesti kastroitiin Krimin kastrointilaitoksissa ja osa päätyi laulamaan uskontoaan pakottaneiden Rooman, ei kristillisten, abrahamisten uskontojen valtiaiden eunukkikuoroon, ja suuresta osasta lapsia tehtiin Roomassa lapsiprostituoituja. Pääosa orjista oli haluttua blondityttöä, ja he päätyivät seksiorjiksi muslimeille ja juutalaisille. Jännä yksityiskohta ajanjakson aikana on, että askenazijuutalaisten mtDNA-haploryhmä muuttui täysin finno-ugrilaiseksi. Kukaan ei halunnut oman kansan parista vaimoa.
Yllä foinikialaista proto-hepreaa (Punic) ja alla fennoskandian riimua. Vaaleahiuksinen kaukasialainen on ollut haluttu suvun jatkaja. No miksi ei olisi? Olivathan alkuperäisen Judahin heimon ihmiset pohjoismainen laiduntajakansa, joita on kutsuttu aidoiksi juutalaisiksi. Myöhemmin kulkivat Lähi-idän alueella samians-ihmisinä ja kielellinen "usein kadonnut" yhtenäisyys heille keksittiin seemiläisyydestä Göttingenin historiallisen koulussa 1770-luvun alussa, kun ihmiset vetivät liikaa johtopäätöksiä pohjoiseen. Historia halutaan pitää piilossa, jos sillä on mahdollisuus avata Pandoran saviruukku. Mutta eiköhän palata takaisin Fennoskandiaan ja vähän lähemmäs nykyisyyttä.
Eräitä suuria muutoksia, jotka tapahtui viikinkiajan alkaessa, olivat kielen vaihtuminen protonorjasta vanhanorjaksi, vanhemman Futharkin riimujärjestelmän korvaaminen Younger Futharkin riimujärjestelmällä, ja laivanrakennustekniikkaa jalostettiin, mikä mahdollisti viikinkien laajat matkat. Noh, saagoissakin kerrotut suomalaiset merikuninkaat niitä retkiä olivat tehneet jo pidemmän aikaa. Mielenkiintoinen yksityiskohta ranskan kielestä, ajalta ennen Ruotsin vallan alle joutumista ja joka edelleen on käytössä: Ranskassa sanalla "finlandais" tarkoitetaan Suomessa asuvien asukkaiden kieltä, mutta sanalla "finnois" varsinaista suomen kieltä ja "suèdois" tarkoittaa Suomessa puhuttua ruotsia, siis jo paljon ennen Ruotsin valta-aikaa. Se mitä suomalaisia inhonneen Martti Lutherin ruotsalainen oppipoika Mikael Agricola sai aikaiseksi Suomen kielelle jää vain arvailun varaan. Viron ruotsalaiset kuitenkin puhuvat noarootsiruotsia, joka on edelleen osoitus yhteisestä Vendel ja Viikinkiajan kielestä. Epäilemättä se on johtunut saaristoissa asuneiden vesigootti-, geat- (itä-gootit), sarmati-, veneti-, vandaali- (vendel vai sittenkin vandel?), varjagi- ja kveenikuninkaiden yhteisestä kauppakielestä Itämerellä, ja josta tehtiin Fennoskandian yhteinen kieli alkuperäiskielten rinnalle. Karjalassa kun puhuttiin englannin kuuloista kieltä Tacituksen mukaan. Gooteilla oli oma kielensä ja myös alueella vaikuttaneet magyarit puhuivat proto-unkaria, suomalaiset proto-fennia ja saamelaiset saamea. Muinaisnorja ja sen kehittyminen ruotsiksi on ollut osittain friisialaisten sukulaisten aiheuttamaa.
Seuraavaksi ote Hugo Grotiukselta:
"Hän kutsui merta Vendelae Bremenfisiksi ja suomalaisista tanskalaisten alueella yleisesti hieman turmeltunutta Finniaa kutsutaan nimellä Fionia (Fynin saari), jonka asukkaita hän kutsuu Finos Bremenfiksi. Nämä kolme heimoa, sueonesit, norjalaiset, tanskalaiset, jotka luetaan Scanzian interfeeneiksi (soiden joukot eli suo-maalaiset), jakautuvat tasaisesti ja epätasaisesti (sueoneseilla on suurin ja paras osa), joka on yhteinen Pohjoismaiden muille kansoille, ja jotka ovat oppineet sen suurimman pahan kautta. Eginhart, Kaarle Suuren vävy, kuten juuri sanoin, sanoo: tietty lahti ulottuu pituudeltaan valtameren tai Orimtemin rajojen ulkopuolelle, ja on varmaa, että monet kansat ympäröivät aluetta. Danit ja sueonesit ovat ne, joita kutsumme Pohjan miehiksi (Nortmannorum), nimittäin se, että norjalaiset ymmärretään nimellä "Norveorum", ja että sueonesien rummuilla on Scanzian suurimmat ja voimakkaimmat osat. Kaikki Scanzian kansat, jotka asuvat Scanziassa syvällä pohjoisessa. Nortmannit, hän sanoo, vielä tuolloin on muistettava, että he eivät ainoastaan perustaneet eri valtakuntia, vaan heillä oli myös muita kuninkaita kuin Norjan ja Tanskan. Hänen jälkeensä Adam Bremeniläiselle, joka eli viisisataa vuotta myöhemmin Eginhartin sanojen jälkeen, lisää puolestaan tulkintaan: "Mutta Danit ja sueonesit ja muut kansat tuolla puolen Dania kutsutaan frankkien historiassa Danin ulkopuolisiksi ja sama toistuu kirkkohistorian kirjoissa. Niihin voi lisätä sueonesit, gootit tai normannit. Helmoldus esittää tasavertaisesti tanskalaiset ja sueonesit, joita kutsumme nortmaneiksi (pohjoisiksi miehiksi)). Näiden frankkien historioitsijoiden mukaan joukossa olevia ihmisiä kutsutaan israelilaisiksi (dan-heimo). Samaa sanotaan muualla, mutta nortmannien sotaisa nimi annettiin tanskalaisten, sueonesien ja norjalaisten rohkeimmille. Stievin tanskalaisen kuninkaan Charles Baldusin aikana, jota saksalaiset kutsuvat normanniksi itnguasuaksi, eli pohjoiseksi kansaksi joiksi tanskalaiset ja sueonesit oli epäilemättä luettava, hän kirjoittaa: Tanskalaisia ja muita Scanzian ihmisiä Tanskan ulkopuolella kutsutaan kaikkia nortmanniksi. Siksi se on ristiriidassa norjalaisten historian kirjoittajien keskuudessa." - "Historia Gotthorum, Vandalorum, & Langobardorum" [1655] - Hugo Grotius
800-luvulla Þjóðólfr Kviiniläisen kirjoittamassa Haustlöng-runossa kutsutaan ruotsalaisia "Ingvi-Freyn perheeksi", kun taas suurin osa runoista kutsuvat Freyriä "Sviarin jumalaksi", Itä-Ruotsin (Österland) kansan jumalaksi. Österland tarkoitti Suomea ja sviar suomalaisia.
Ruotsiksi: svear; vanhanorjaksi (northmannorum): svíar, PIE refleksiivinen pronominaalijuuri *s(w)e, "omat [heimolaiset/sukulaiset/ eli ne heimot, jotka aluetta pääosin asuttivat olivat suomalaiset heimot]"; vanhassa englannissa heitä kutsuttiin nimellä Swēon, joka tarkoitti Svealandia (lausutaan Sfiilandia) asuttavia pohjoisgermaanisia heimoja eli suomalaisia heimoja, jotka asuttivat silloin pääosin Fennoskandiaa. Kulttuurista omimista on harjoitettu historiassa paljon mm. muinaisnorjan kieli on alkujaan pohjoisen miesten kieli, northmannorum latinaksi. Vasta 1500-luvulla siitä tuli norjalaisten historijoitsijoiden avustuksella Norse, muinaisnorja. Germany-nimen omi Saksa, joka tarkoitti keihäsmiesten aluetta (Ger= keihäs, man= mies). Keihäsmiesten alueet sisälsi myös suomalaisten heimojen alueet Fennoskandiassa. Kun germaaneista puhutaan historiankirjoissa saa lisätä myös omat esivanhemmat samaan ryhmään.
Ruotsalaiset mainitaan ensimmäisen kerran historiassa vuonna 551 Jordanesin Getica-kirjassa nimellä sveatidi, josta sanan jakamalla kahtia saa svea ja tidi sanat. Svea sanaa en enää lähde selittämään mutta tidi -pääte tarkoittaa etymologialtaan *opportunistia.
Jordanesin mukaan Sveatidit olivat vallanneet suomalaisten Herulien heimon asuinalueen yhdessä taskalaisen Dan-heimon kanssa, joka mainittiin ensimmäisen kerran samaisessa kirjassa.
Eräitä suuria muutoksia, jotka tapahtui viikinkiajan alkaessa, olivat kielen vaihtuminen protonorjasta vanhanorjaksi, vanhemman Futharkin riimujärjestelmän korvaaminen Younger Futharkin riimujärjestelmällä, ja laivanrakennustekniikkaa jalostettiin, mikä mahdollisti viikinkien laajat matkat. Noh, saagoissakin kerrotut suomalaiset merikuninkaat niitä retkiä olivat tehneet jo pidemmän aikaa. Mielenkiintoinen yksityiskohta ranskan kielestä, ajalta ennen Ruotsin vallan alle joutumista ja joka edelleen on käytössä: Ranskassa sanalla "finlandais" tarkoitetaan Suomessa asuvien asukkaiden kieltä, mutta sanalla "finnois" varsinaista suomen kieltä ja "suèdois" tarkoittaa Suomessa puhuttua ruotsia, siis jo paljon ennen Ruotsin valta-aikaa. Se mitä suomalaisia inhonneen Martti Lutherin ruotsalainen oppipoika Mikael Agricola sai aikaiseksi Suomen kielelle jää vain arvailun varaan. Viron ruotsalaiset kuitenkin puhuvat noarootsiruotsia, joka on edelleen osoitus yhteisestä Vendel ja Viikinkiajan kielestä. Epäilemättä se on johtunut saaristoissa asuneiden vesigootti-, geat- (itä-gootit), sarmati-, veneti-, vandaali- (vendel vai sittenkin vandel?), varjagi- ja kveenikuninkaiden yhteisestä kauppakielestä Itämerellä, ja josta tehtiin Fennoskandian yhteinen kieli alkuperäiskielten rinnalle. Karjalassa kun puhuttiin englannin kuuloista kieltä Tacituksen mukaan. Gooteilla oli oma kielensä ja myös alueella vaikuttaneet magyarit puhuivat proto-unkaria, suomalaiset proto-fennia ja saamelaiset saamea. Muinaisnorja ja sen kehittyminen ruotsiksi on ollut osittain friisialaisten sukulaisten aiheuttamaa.
Seuraavaksi ote Hugo Grotiukselta:
"Hän kutsui merta Vendelae Bremenfisiksi ja suomalaisista tanskalaisten alueella yleisesti hieman turmeltunutta Finniaa kutsutaan nimellä Fionia (Fynin saari), jonka asukkaita hän kutsuu Finos Bremenfiksi. Nämä kolme heimoa, sueonesit, norjalaiset, tanskalaiset, jotka luetaan Scanzian interfeeneiksi (soiden joukot eli suo-maalaiset), jakautuvat tasaisesti ja epätasaisesti (sueoneseilla on suurin ja paras osa), joka on yhteinen Pohjoismaiden muille kansoille, ja jotka ovat oppineet sen suurimman pahan kautta. Eginhart, Kaarle Suuren vävy, kuten juuri sanoin, sanoo: tietty lahti ulottuu pituudeltaan valtameren tai Orimtemin rajojen ulkopuolelle, ja on varmaa, että monet kansat ympäröivät aluetta. Danit ja sueonesit ovat ne, joita kutsumme Pohjan miehiksi (Nortmannorum), nimittäin se, että norjalaiset ymmärretään nimellä "Norveorum", ja että sueonesien rummuilla on Scanzian suurimmat ja voimakkaimmat osat. Kaikki Scanzian kansat, jotka asuvat Scanziassa syvällä pohjoisessa. Nortmannit, hän sanoo, vielä tuolloin on muistettava, että he eivät ainoastaan perustaneet eri valtakuntia, vaan heillä oli myös muita kuninkaita kuin Norjan ja Tanskan. Hänen jälkeensä Adam Bremeniläiselle, joka eli viisisataa vuotta myöhemmin Eginhartin sanojen jälkeen, lisää puolestaan tulkintaan: "Mutta Danit ja sueonesit ja muut kansat tuolla puolen Dania kutsutaan frankkien historiassa Danin ulkopuolisiksi ja sama toistuu kirkkohistorian kirjoissa. Niihin voi lisätä sueonesit, gootit tai normannit. Helmoldus esittää tasavertaisesti tanskalaiset ja sueonesit, joita kutsumme nortmaneiksi (pohjoisiksi miehiksi)). Näiden frankkien historioitsijoiden mukaan joukossa olevia ihmisiä kutsutaan israelilaisiksi (dan-heimo). Samaa sanotaan muualla, mutta nortmannien sotaisa nimi annettiin tanskalaisten, sueonesien ja norjalaisten rohkeimmille. Stievin tanskalaisen kuninkaan Charles Baldusin aikana, jota saksalaiset kutsuvat normanniksi itnguasuaksi, eli pohjoiseksi kansaksi joiksi tanskalaiset ja sueonesit oli epäilemättä luettava, hän kirjoittaa: Tanskalaisia ja muita Scanzian ihmisiä Tanskan ulkopuolella kutsutaan kaikkia nortmanniksi. Siksi se on ristiriidassa norjalaisten historian kirjoittajien keskuudessa." - "Historia Gotthorum, Vandalorum, & Langobardorum" [1655] - Hugo Grotius
800-luvulla Þjóðólfr Kviiniläisen kirjoittamassa Haustlöng-runossa kutsutaan ruotsalaisia "Ingvi-Freyn perheeksi", kun taas suurin osa runoista kutsuvat Freyriä "Sviarin jumalaksi", Itä-Ruotsin (Österland) kansan jumalaksi. Österland tarkoitti Suomea ja sviar suomalaisia.
Ruotsiksi: svear; vanhanorjaksi (northmannorum): svíar, PIE refleksiivinen pronominaalijuuri *s(w)e, "omat [heimolaiset/sukulaiset/ eli ne heimot, jotka aluetta pääosin asuttivat olivat suomalaiset heimot]"; vanhassa englannissa heitä kutsuttiin nimellä Swēon, joka tarkoitti Svealandia (lausutaan Sfiilandia) asuttavia pohjoisgermaanisia heimoja eli suomalaisia heimoja, jotka asuttivat silloin pääosin Fennoskandiaa. Kulttuurista omimista on harjoitettu historiassa paljon mm. muinaisnorjan kieli on alkujaan pohjoisen miesten kieli, northmannorum latinaksi. Vasta 1500-luvulla siitä tuli norjalaisten historijoitsijoiden avustuksella Norse, muinaisnorja. Germany-nimen omi Saksa, joka tarkoitti keihäsmiesten aluetta (Ger= keihäs, man= mies). Keihäsmiesten alueet sisälsi myös suomalaisten heimojen alueet Fennoskandiassa. Kun germaaneista puhutaan historiankirjoissa saa lisätä myös omat esivanhemmat samaan ryhmään.
Ruotsalaiset mainitaan ensimmäisen kerran historiassa vuonna 551 Jordanesin Getica-kirjassa nimellä sveatidi, josta sanan jakamalla kahtia saa svea ja tidi sanat. Svea sanaa en enää lähde selittämään mutta tidi -pääte tarkoittaa etymologialtaan *opportunistia.
Jordanesin mukaan Sveatidit olivat vallanneet suomalaisten Herulien heimon asuinalueen yhdessä taskalaisen Dan-heimon kanssa, joka mainittiin ensimmäisen kerran samaisessa kirjassa.
Ruotsalaisten "suurhistorian" keksiminen ei ole loppunut tuohon. Otetaan esimerkiksi ns. ruotsalaisten viikinkihistoriaan perustuva heimo Rus', joka rellesti steppen jokivarsilla ja perusti Kievan Rus' -kuningaskunnan, josta Venäjän monarkia on laskettu alkaneeksi. Ja teki tämän vielä suomalaisten heimojen pyynnöstä, suomalaisten heimojen asuttaman Volga-joen rannoille. Novgorodiin Kievan Rus'in pääkaupunkiin on tehty sen syntymisen aikaisia ja tämän päivän ihmisten geneettisiä tutkimuksia Familytreen Rurikids-projektissa, josta nousee esiin mielenkiintoinen seikka: Genetiikka alueen ihmisillä on suomalainen. Y-DNA haploryhmä N1c1, joka on noin 60 %:lla suomalaisista miehistä. Ruotsissa sitä on pieniä määriä, mutta nekin esiintyvät pääosin viiikinkiajalla suomalaisten asuttamilla alueilla, kuten Väster-Gotaland ja Gotlanti, Ahvenanmaa ja Lappi. Vähäisesti myös metsäsuomalaisten alueilla. Myös Novgorodin alueen aikalaisajasta 850-luvulta löytyy uusia keramiikkatutkimuksia, jonka tuloksista päädymme Karjalan tsuudikansaan. Yhteen suomalaiseen heimoon, joka pyysi varangi Rurikia veljineen neuvottelemaan suomenkielellä, suomalaisten heimojen välille rauhaa, ja josta syntyi suomalaisten heimojen perustama Kievan Rus' ja Venäjän monarkia. "Ruotsalaisen heimon" Rus' nimi tulee kuulemma Roslagenin kaupungin nimestä. Rus'-heimo mainitaan ensimmäisen kerran 700-luvulla Rusij ja Rusiyyah nimillä, ja he olivat Fennoskandisia sotilaskauppiaita Mustallamerellä ja Persiassa.
Ongelmaksi Roslagenissa tulee kuitenkin se, että kaupunki Roslagen mainitaan ensimmäisen kerran historiassa vasta 1493 "Rodzlagen" nimellä, ja se tulee kuin tilauksesta ajankohtaan, kun ruotsalaiset alkavat markkinoimaan uudenkarheaa viikinkihistoriaansa. Rus-kansan (varangien) kotipaikka oli Garðaríki (Karjala, Karelia, Carelia) eli suomalaisten heimojen alue, ja Volga-joen suomalais-ugrilaisten kansojen asuttama alue. Ruotsalaisilla ei olisi sille alueelle ollut asiaa kuin suomalaisten saattelemana. Noh, saattoihan se olla niinkin, kun ruotsi-sana tarkoittaa soutajaa ja on yhdistetty Suomen ja Eestin saaristolaisiin ja rannikkokaupunkien vene- ja purjehduskulttuurien soutajien kutsumanimeksi. Niin, sekin osa Ruotsia oli suomalainen. Vain sen 700 vuotta ensimmäisen arabihistorioitsijan Rus'-maininnan jälkeen fennoskandisista soturikauppiaista Ahmad ibn Fadlan mainitsee heidän venehautauksensa aarnihautaan ja heidän tatuointinsa. Varangi Rurik (”siis ruotsalainen Rus'-heimon viikinki”), joka perusti Venäjän eli 824–879. Eli yli 600 vuotta ennen kuin Roslagen-nimistä paikkaa oli edes olemassa? Haukotus. Rus' tarkoitti punaista/ruskeaa väriä (roosa), jota suomalaiset käyttivät "sotamaalauksissaan", hautauskulttuurissaan (punamultahautaus) ja laivojen purjeiden värinä. Kalevalaisia kansoja kutsuttiin punaverkaksen pojiksi, koska pukeutuivat pitkälti punaiseen verkaan. Suomalaisia punamultahautauksia on löytynyt rannikkoalueilta ja joenrannoilta maailmalla, mutta keskimaasta vain Suomessa ja suomalaisten heimojen Itämeren meripihka-alueelta Baltiasta. Punamultahautauskulttuuri loppui noin 1250-luvulla jKr., ja sitä oli tehty melkein 10 000 vuotta Suomen rajojen sisäpuolella, yhtäjaksoisesti ja kaikkien hautausten kohdalla aikavälillä 6800-2300 eKr.. Aina siitä asti, kun ensimmäisen jokikulttuurit asuttivat Suomen saaristoaluetta. Samat kansat, jotka jättivät maailman vanhimman kalastusverkon, Antrean verkon, ja ryssänsolmun jälkeensä. Sekä verkkopainon, kiven, jonka vertaisia on löytynyt Israelin rannikolta ja New Foundlandin muinaisista punamultahautauksista. Ne todelliset kalevalaiset seikkailijat, sivistämässä ja muuttolintujen perässä talvehtimassa lämpimässä, lintukodossa.
Ongelmaksi Roslagenissa tulee kuitenkin se, että kaupunki Roslagen mainitaan ensimmäisen kerran historiassa vasta 1493 "Rodzlagen" nimellä, ja se tulee kuin tilauksesta ajankohtaan, kun ruotsalaiset alkavat markkinoimaan uudenkarheaa viikinkihistoriaansa. Rus-kansan (varangien) kotipaikka oli Garðaríki (Karjala, Karelia, Carelia) eli suomalaisten heimojen alue, ja Volga-joen suomalais-ugrilaisten kansojen asuttama alue. Ruotsalaisilla ei olisi sille alueelle ollut asiaa kuin suomalaisten saattelemana. Noh, saattoihan se olla niinkin, kun ruotsi-sana tarkoittaa soutajaa ja on yhdistetty Suomen ja Eestin saaristolaisiin ja rannikkokaupunkien vene- ja purjehduskulttuurien soutajien kutsumanimeksi. Niin, sekin osa Ruotsia oli suomalainen. Vain sen 700 vuotta ensimmäisen arabihistorioitsijan Rus'-maininnan jälkeen fennoskandisista soturikauppiaista Ahmad ibn Fadlan mainitsee heidän venehautauksensa aarnihautaan ja heidän tatuointinsa. Varangi Rurik (”siis ruotsalainen Rus'-heimon viikinki”), joka perusti Venäjän eli 824–879. Eli yli 600 vuotta ennen kuin Roslagen-nimistä paikkaa oli edes olemassa? Haukotus. Rus' tarkoitti punaista/ruskeaa väriä (roosa), jota suomalaiset käyttivät "sotamaalauksissaan", hautauskulttuurissaan (punamultahautaus) ja laivojen purjeiden värinä. Kalevalaisia kansoja kutsuttiin punaverkaksen pojiksi, koska pukeutuivat pitkälti punaiseen verkaan. Suomalaisia punamultahautauksia on löytynyt rannikkoalueilta ja joenrannoilta maailmalla, mutta keskimaasta vain Suomessa ja suomalaisten heimojen Itämeren meripihka-alueelta Baltiasta. Punamultahautauskulttuuri loppui noin 1250-luvulla jKr., ja sitä oli tehty melkein 10 000 vuotta Suomen rajojen sisäpuolella, yhtäjaksoisesti ja kaikkien hautausten kohdalla aikavälillä 6800-2300 eKr.. Aina siitä asti, kun ensimmäisen jokikulttuurit asuttivat Suomen saaristoaluetta. Samat kansat, jotka jättivät maailman vanhimman kalastusverkon, Antrean verkon, ja ryssänsolmun jälkeensä. Sekä verkkopainon, kiven, jonka vertaisia on löytynyt Israelin rannikolta ja New Foundlandin muinaisista punamultahautauksista. Ne todelliset kalevalaiset seikkailijat, sivistämässä ja muuttolintujen perässä talvehtimassa lämpimässä, lintukodossa.
Todellisuus on, että samainen suomalaisten fanien opportunistisakki "todelliset ruotsalaiset Itämerellä rötöstelleet viikingit", myi sielunsa katoliselle Roomalle yhdessä tanskalaisen Dan-heimon kanssa. Sellaista se on pelon hallitessa tilanteita. Pelko, joka oli syntynyt Fennoskandiaan pitkällisten ajojahtien ja ryöstelyn saattelemana. Fennoskandiaa kutsuttiin kauniisti kuningatarten maaksi ja se osoitettiin kartoilla Kvenlandin alueille (Queenland). Kartat oli suunniteltu mustia miehiä varten, jotka olivat tulossa hakemaan seksiorjia Fennoskandiasta. Maailmalle onkin levinnyt Krimin orjakauppa-ajasta lasten leikki, joka kulkee periaattessa samalla nimellä globaalisti, leikki, jota esi-isät opettivat lapsilleen etteivät päädy orjakauppiaan kidnappaamaksi: 'Kuka pelkää mustaa miestä.'
Niin, aina ei kannata uskotella itselleen, että suomalaiset olisivat olleet metsäläisiä. Kaikki meidän genetiikassa osoittaa päinvastaista. Olimme 50 000 vuotta sitten Aurignacian kulttuurissa taiteilemassa ja Sungirissa Gravettan kultttuurissa hautaamassa heikoimpia 10 000:n mammutinluuhelmen kera punaiseen okraan, punamultaan, yhdessä kauneimmista hautauskulttuureissa. Osoittamassa inhimillisyyttä ja teknistä osaamista. Vendel-kausi oli se, mihin suomalainen maailman valloitus lopetettiin, ja kainsainvallukset rauhallisemille vesille veivät. Takaa-ajo ei kuitenkaan päättynyt tähän vaan "peoples of the seitan", seitakivien palvojat, pakanat, saivat kokea vielä viimeisen kansanmurhan noitavainojen aikana, jotka alkoivat Suomessa ja Islannissa 250 vuotta aikaisemmin muuta maailmaa.
Kun kaikki, jolta löytyi shamaanirumpu saivat mennä.
Queenland-nimitys ei ole tuulesta temmattu, sillä suomalainen ja saamelainen mtDNA-haploryhmä U5 esiintyy kuninkaallisilla, koska täältä, esi-isien ja -äitien mailta haettiin kuningattaret. Jopa Jeesuksen äidistä Mariasta löytyy muinainen maininta, että oli Cwenos (kveenikuningatar).
- https://en.m.wikipedia.org/wiki/British_Bulldog_(game)
- https://catapult.co/stories/rosabell-glover-afraid-black-man-racism-games
- https://thegrio.com/2022/10/06/u-n-reports-switzerland-systemic-racism-who-is-afraid-of-the-black-man-game/
- https://www.hs.fi/nyt/art-2000005373124.html
Niin, aina ei kannata uskotella itselleen, että suomalaiset olisivat olleet metsäläisiä. Kaikki meidän genetiikassa osoittaa päinvastaista. Olimme 50 000 vuotta sitten Aurignacian kulttuurissa taiteilemassa ja Sungirissa Gravettan kultttuurissa hautaamassa heikoimpia 10 000:n mammutinluuhelmen kera punaiseen okraan, punamultaan, yhdessä kauneimmista hautauskulttuureissa. Osoittamassa inhimillisyyttä ja teknistä osaamista. Vendel-kausi oli se, mihin suomalainen maailman valloitus lopetettiin, ja kainsainvallukset rauhallisemille vesille veivät. Takaa-ajo ei kuitenkaan päättynyt tähän vaan "peoples of the seitan", seitakivien palvojat, pakanat, saivat kokea vielä viimeisen kansanmurhan noitavainojen aikana, jotka alkoivat Suomessa ja Islannissa 250 vuotta aikaisemmin muuta maailmaa.
Kun kaikki, jolta löytyi shamaanirumpu saivat mennä.
Queenland-nimitys ei ole tuulesta temmattu, sillä suomalainen ja saamelainen mtDNA-haploryhmä U5 esiintyy kuninkaallisilla, koska täältä, esi-isien ja -äitien mailta haettiin kuningattaret. Jopa Jeesuksen äidistä Mariasta löytyy muinainen maininta, että oli Cwenos (kveenikuningatar).
RSS Feed