Tutkiva Journalismi & Faktantarkistus
Perinteiset lähteet
Tutkivalle toimittajalle hyödyllisiä sivustoja ovat toimittajien muutoinkin seuraamat uutislähteet: eduskunta, valtioneuvosto, ministeriöt, virastot, kunnat, yritykset. Edes viranomaisilla ei ole vakiintunutta käytäntöä siitä, miten sivustojen sisältö olisi rakennettava ja millaisia tietoja niillä tulisi olla. Näin ollen sivustojen taso vaihtelee suuresti.
Perinteisten lähteiden sivustojen käyttökelpoisuuteen vaikuttaa muun muassa, miten paljon niillä on tietoja, miten usein tietoja päivitetään ja kuinka helposti haettavia tietoja sivuilta löytyy. Parhaimpia sivustoja ovat sellaiset, jotka mahdollisimman paljon alkuperäisiä asiakirjoja: lehdistötiedotteita, esityslistoja, pöytäkirjoja, muistioita jne.
Hakumahdollisuus parantaa sivustojen laatua. Yllättäen ongelmia on usein yhteystietojen löytämisessä. Hyvin suunniteltuja sivustoja on helppo käyttää puhelinluettelona.
Lähes kaikilla perinteisillä lähteillä on omat sivustonsa: mikään lista niistä ei voi olla kattava. Vain käyttökokemus kertoo, kannattaako sivustoille palata ja merkitä niiden osoite muistiin.
Rekisterit ja tietokannat
Verkon kautta on saatavissa runsaasti erilaisia rekistereitä ja tietokantoja, joiden käyttö on ilmaista. Rekistereihin on tallennettu tietoja muun muassa asiantuntijoiden yhteystiedoista, verotettavista tuloista ja omaisuudesta sekä osakeomistuksista. Tietoja on tosin saatavana maksuttomasti vain tietyistä erityisryhmistä. Maksullisia rekistereitä ovat muun muassa puhelintiedot.
Tietokannat sisältävät paitsi alkuperäisaineistoa myös viitteitä lähdekirjallisuudesta, dokumenteista ja muusta arkistomateriaalista (esimerkiksi valokuvista, filmi- ja videotallenteista, ääninauhoista). Tutkivalle toimittajalle kiinnostavia tietokantoja ovat muiden muassa eri arkistojen tietokannat, joita voi käyttää netin välityksellä. Muita hyödyllisiä tietokantoja ovat esimerkiksi kirjastojen ja eri viranomaisten tietokannat.
Yllättäen Suomessa julkinen valta on myynyt useita tietokantoja yksityiselle yritykselle, muun muassa Editalle ja Tieto Groupille, jotka perivät tuntuvia käyttömaksuja julkisten tietojen tarjoamisesta.
Tutkivalle toimittajalle hyödyllisiä sivustoja ovat toimittajien muutoinkin seuraamat uutislähteet: eduskunta, valtioneuvosto, ministeriöt, virastot, kunnat, yritykset. Edes viranomaisilla ei ole vakiintunutta käytäntöä siitä, miten sivustojen sisältö olisi rakennettava ja millaisia tietoja niillä tulisi olla. Näin ollen sivustojen taso vaihtelee suuresti.
Perinteisten lähteiden sivustojen käyttökelpoisuuteen vaikuttaa muun muassa, miten paljon niillä on tietoja, miten usein tietoja päivitetään ja kuinka helposti haettavia tietoja sivuilta löytyy. Parhaimpia sivustoja ovat sellaiset, jotka mahdollisimman paljon alkuperäisiä asiakirjoja: lehdistötiedotteita, esityslistoja, pöytäkirjoja, muistioita jne.
Hakumahdollisuus parantaa sivustojen laatua. Yllättäen ongelmia on usein yhteystietojen löytämisessä. Hyvin suunniteltuja sivustoja on helppo käyttää puhelinluettelona.
Lähes kaikilla perinteisillä lähteillä on omat sivustonsa: mikään lista niistä ei voi olla kattava. Vain käyttökokemus kertoo, kannattaako sivustoille palata ja merkitä niiden osoite muistiin.
Rekisterit ja tietokannat
Verkon kautta on saatavissa runsaasti erilaisia rekistereitä ja tietokantoja, joiden käyttö on ilmaista. Rekistereihin on tallennettu tietoja muun muassa asiantuntijoiden yhteystiedoista, verotettavista tuloista ja omaisuudesta sekä osakeomistuksista. Tietoja on tosin saatavana maksuttomasti vain tietyistä erityisryhmistä. Maksullisia rekistereitä ovat muun muassa puhelintiedot.
Tietokannat sisältävät paitsi alkuperäisaineistoa myös viitteitä lähdekirjallisuudesta, dokumenteista ja muusta arkistomateriaalista (esimerkiksi valokuvista, filmi- ja videotallenteista, ääninauhoista). Tutkivalle toimittajalle kiinnostavia tietokantoja ovat muiden muassa eri arkistojen tietokannat, joita voi käyttää netin välityksellä. Muita hyödyllisiä tietokantoja ovat esimerkiksi kirjastojen ja eri viranomaisten tietokannat.
Yllättäen Suomessa julkinen valta on myynyt useita tietokantoja yksityiselle yritykselle, muun muassa Editalle ja Tieto Groupille, jotka perivät tuntuvia käyttömaksuja julkisten tietojen tarjoamisesta.