Vanhoja atlaskirjoja selatessa saattaa yllättyä huomatessaan, että suomalaiset luokitellaan rodullisesti keltaihoisiksi mongolialaisiksi. Silti vielä melko äskettäin se oli normi. Tarkastellaanpa yllä olevaa vuoden 1962 karttaa ”Classification of Mankind By Color of Skin” suositusta Bartholomew's Advanced Atlas of Modern Geography -teoksesta. Tässä sekä suomalaiset että virolaiset ovat ”ksantodermisiä aasialaisia”. ”(Xanthoderma”, lääketieteelliset sanakirjat kertovat, viittaa ”keltaiseen ihoon, kuten keltataudissa.”) Niin outoa kuin se onkin, ajatus suomalaisten rodullisesta yhteydestä itä-aasialaisiin elää edelleen; jos olet epävarma, niin kokeile googlesta hakusanoilla ”Finns Mongols”.
Ajatusta siitä, että suomalaiset ja muut Euroopan suomalais-ugrilaiset kansat ovat mongolilaista syntyperää, on vaikea ottaa vakavasti. Vaikka biologinen rotu on itsessään kyseenalainen käsite, useat fyysiset ominaisuudet erottavat itä-aasialaiset (rotuluokituksen mukaan "mongolit") toisistaan: epikanttiset silmäluomien poimut; tummat, suorat ja paksut hiukset; ja useat luu- ja hammaspiirteet. (Huomaa, että keltaista ihoa ei esiinny listalla.) Nämä ominaisuudet ovat yhtä harvinaisia Suomessa kuin muissakin Euroopan maissa. Suomalaiset saattavat olla pikemminkin maailman vaaleimpia ja sinisilmäisimpiä ihmisiä, kuten seuraava karttakuva osoittaa ja kuvan alla World Atlas jatkaa:
Ajatusta siitä, että suomalaiset ja muut Euroopan suomalais-ugrilaiset kansat ovat mongolilaista syntyperää, on vaikea ottaa vakavasti. Vaikka biologinen rotu on itsessään kyseenalainen käsite, useat fyysiset ominaisuudet erottavat itä-aasialaiset (rotuluokituksen mukaan "mongolit") toisistaan: epikanttiset silmäluomien poimut; tummat, suorat ja paksut hiukset; ja useat luu- ja hammaspiirteet. (Huomaa, että keltaista ihoa ei esiinny listalla.) Nämä ominaisuudet ovat yhtä harvinaisia Suomessa kuin muissakin Euroopan maissa. Suomalaiset saattavat olla pikemminkin maailman vaaleimpia ja sinisilmäisimpiä ihmisiä, kuten seuraava karttakuva osoittaa ja kuvan alla World Atlas jatkaa:
"Vaikka sinisilmäinen on yksi harvinaisimmista pigmenteistä, joissakin maissa, erityisesti Euroopassa, on paljon sinisilmäisiä ihmisiä. Vuonna 2019 tehdyissä tutkimuksissa havaittiin, että 89 % Viron ja Suomen väestöstä oli sinisilmäisiä."
Itä-suomalaiset kansat eivät ole aivan yhtä vaaleita kuin länsi-suomalaiset, vaan ovat lähempänä eurooppalaista normia. Punaiset hiukset ovat kuitenkin omituisen yleisiä Keski-Volgan urdmuttien keskuudessa. Udmurtia on ylpeä tästä ominaisuudesta ja järjestää vuosittain " punaisen festivaalin ", jossa juhlitaan punertavaa väritystä paitsi ihmisissä, myös "kissoissa, koirissa, hamstereissa [ja] oravissa...".
Suomalaiset tunnettiin muinaisten historioitsijoiden keskuudessa puna- ja vaalea hiuksisena kansana. Vanhimmat kuvaukset suomalaisista Suomen kirkoissa on aina joko punahiuksisia tai keltahiuksista ihmisistä. Sanat Finn, Cwen ja Balt (baltic finn) ovat kaikki vaaleaa tarkoittavia sanoja eri maissa.
Miksi sitten suomalais-ugrilaiset kansat, unkarilaiset sekä suomalaiset ja virolaiset, on niin usein luokiteltu "mongolilaisiksi"? Kunnia – tai huono maine – kuuluu saksalaiselle tutkijalle nimeltä Johann Friedrich Blumenbach (1752-1840). "Fyysisen antropologian isänä" tunnettu Blumenbach on kuuluisa termin "valkoihoinen rotu" keksimisestä. Blumenbach ajatteli, että kallon muoto oli avain ihmisen erilaistumiseen, mutta hänen kallokokoelmansa oli rajallinen. Hän perusti väitteensä siihen , että "kaksi saamelaista (lappalaista) kalloa ja yksi suomalainen kallo muistuttivat yhtä mongolien kalloa". Ilmeisesti hän ei koskaan tutkinut eläviä suomalaisia. Blumenbachin tieteellinen asema oli niin korkea, että hänen ajatuksensa kannattivat, vaikka ne olivatkin järjettömiä.
Kielitieteellinen analyysi näytti vahvistavan ajatusta, että suomalais-ugrilaiset kansat kuuluivat "mongolilaisten" kategoriaan. Tutkijat olettivat aikoinaan laajalti, että sukua puhuvat kansat kuuluivat samaan rotuun ja polveutuivat yhteisestä esi-isästä. 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun puoliväliin useimmat kielitieteilijät ryhmittelivät "uralilaiset" suomalais-ugrilaiset kielet altailaisten kielten kanssa muodostaen uralilais-altailaisen makroperheen, joka yhdisti suomen mongolialaiseen ja mantšulaiseen kieleen. Jos heidän kielensä olivat sukua toisilleen, perustelun mukaan suomalaisten ja mongolien täytyi olla sisaruskansoja. Tämä uralilais-altailainen hypoteesi on jo kauan sitten hylätty, mutta uralilainen komponentti on edelleen laajalti hyväksytty, ja se yhdistää suomalaiset edelleen aasialaiselta näyttäviin kansoihin. Uralilaisten kielten korkeimman asteen jako erottaa suomalais-ugrilaiset samojedilaisista, ja samojedeilla – nenetsien, selkuppien ja muiden – on tummat silmät, suorat mustat hiukset ja epikanttiset silmäluomien poimut. Länsi-Siperian itäugrilaiset hantit ja mansit vaikuttavat euraasialaisilta, ja heillä on myös välimuotoja ja sekoittuneita geneettisiä markkereita.
Mutta nyt tiedämme, että kieliryhmien ja geneettisten ryhmien välillä ei tarvitse olla mitään yhteyttä. Kielet voivat levitä uusiin populaatioihin, vaikka geeneillä ei olisikaan yhteyttä, aivan kuten muuttoliike voi tuoda mukanaan kokonaisvaltaisia geneettisiä muutoksia ilman kielellisiä transformaatioita. Tämän seurauksena suuret kieliryhmät kattavat usein kansoja, jotka näyttävät hyvin erilaisilta ja joilla on selvästi erilainen geneettinen perintö. Esimerkiksi afroasiatiseen makroryhmään kuuluvat vaaleat berberit Pohjois-Afrikassa ja tummaihoiset hausat Pohjois-Nigeriassa, ja jopa berberien heimoon kuuluvat yleisesti tummaihoiset tuaregit sekä yleisesti vaaleaihoiset kabyylit. Se, että jotkut uralilaisten kielten puhujat näyttävät eurooppalaisilta, kun taas toiset itä-aasialaisilta, ei siis kerro meille mitään suomalaisten – eikä uralilaisten kielten alkuperäisten puhujien – rodullisista ominaisuuksista.
(Sivuhuomautus: Johann Friedrich Blumenbach tuli alunperin tunnetuksi kun antoi villamammutille sen ensimmäisen tieteellisen nimen tunnistamisen jälkeen, Elephas primigenius (ensimmäinen norsu), vuonna 1799. Joshua Brookes vuonna 1828 nimesi edelleen norsuna pidetyn eläimen ensi kertaa mammutiksi.)
China Swede
China Swede oli termi, jota Ruotsalaiset käyttivät suomalaisista jo 1600-luvulta ja sitä jatkettiin suomalaisista maahanmuuttajista Yhdysvalloissa vielä 1900-luvun alkuun. Siellä suomalaiset saivat "New Sweden" lähtöisesti myös keltaisen orjan leiman nimen lisäksi. Jaottelua valkoiseen ja keltaiseen rotuun käytettiin Amerikassa poliittisena ja syrjivänä lyömäaseena 1900-luvun alussa. Amerikkalaisissa oppikirjoissa vielä 1900-luvun vaihteessa suomalaisia kuvattiin mongoleiksi. Lapsille opetettiin suomalaisten olevan keltaista rotua. Suomalaisilta kiellettiin jopa yleisiä kansalaisille kuuluvia etuisuuksia kuten yritystoiminnan harjoittaminen tästä johtuen. Nimitys China Swede ei kuitenkaan välttämättä ole huono kuin Swede osalta, koska asutimme Kiinaa alkuperäisasukkaina ennen Kiinalaisten O haploryhmää. Näin China Finns olisi ollut parempi nimitys, koska geneettiiset eli todelliiset esivanhempamme tuolla alueella keksivät riisin viljelyn, keramiikan, rummut, lääketieteen ja proto-kiinalaiset aakkoset eli oraakkeliluu kirjoituksen. https://www.rehellisetuutiset.org/historia/pyramidien-rakentajat-siirtyvat-hongshan-kulttuurista-egyptiin
Itä-suomalaiset kansat eivät ole aivan yhtä vaaleita kuin länsi-suomalaiset, vaan ovat lähempänä eurooppalaista normia. Punaiset hiukset ovat kuitenkin omituisen yleisiä Keski-Volgan urdmuttien keskuudessa. Udmurtia on ylpeä tästä ominaisuudesta ja järjestää vuosittain " punaisen festivaalin ", jossa juhlitaan punertavaa väritystä paitsi ihmisissä, myös "kissoissa, koirissa, hamstereissa [ja] oravissa...".
Suomalaiset tunnettiin muinaisten historioitsijoiden keskuudessa puna- ja vaalea hiuksisena kansana. Vanhimmat kuvaukset suomalaisista Suomen kirkoissa on aina joko punahiuksisia tai keltahiuksista ihmisistä. Sanat Finn, Cwen ja Balt (baltic finn) ovat kaikki vaaleaa tarkoittavia sanoja eri maissa.
Miksi sitten suomalais-ugrilaiset kansat, unkarilaiset sekä suomalaiset ja virolaiset, on niin usein luokiteltu "mongolilaisiksi"? Kunnia – tai huono maine – kuuluu saksalaiselle tutkijalle nimeltä Johann Friedrich Blumenbach (1752-1840). "Fyysisen antropologian isänä" tunnettu Blumenbach on kuuluisa termin "valkoihoinen rotu" keksimisestä. Blumenbach ajatteli, että kallon muoto oli avain ihmisen erilaistumiseen, mutta hänen kallokokoelmansa oli rajallinen. Hän perusti väitteensä siihen , että "kaksi saamelaista (lappalaista) kalloa ja yksi suomalainen kallo muistuttivat yhtä mongolien kalloa". Ilmeisesti hän ei koskaan tutkinut eläviä suomalaisia. Blumenbachin tieteellinen asema oli niin korkea, että hänen ajatuksensa kannattivat, vaikka ne olivatkin järjettömiä.
Kielitieteellinen analyysi näytti vahvistavan ajatusta, että suomalais-ugrilaiset kansat kuuluivat "mongolilaisten" kategoriaan. Tutkijat olettivat aikoinaan laajalti, että sukua puhuvat kansat kuuluivat samaan rotuun ja polveutuivat yhteisestä esi-isästä. 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun puoliväliin useimmat kielitieteilijät ryhmittelivät "uralilaiset" suomalais-ugrilaiset kielet altailaisten kielten kanssa muodostaen uralilais-altailaisen makroperheen, joka yhdisti suomen mongolialaiseen ja mantšulaiseen kieleen. Jos heidän kielensä olivat sukua toisilleen, perustelun mukaan suomalaisten ja mongolien täytyi olla sisaruskansoja. Tämä uralilais-altailainen hypoteesi on jo kauan sitten hylätty, mutta uralilainen komponentti on edelleen laajalti hyväksytty, ja se yhdistää suomalaiset edelleen aasialaiselta näyttäviin kansoihin. Uralilaisten kielten korkeimman asteen jako erottaa suomalais-ugrilaiset samojedilaisista, ja samojedeilla – nenetsien, selkuppien ja muiden – on tummat silmät, suorat mustat hiukset ja epikanttiset silmäluomien poimut. Länsi-Siperian itäugrilaiset hantit ja mansit vaikuttavat euraasialaisilta, ja heillä on myös välimuotoja ja sekoittuneita geneettisiä markkereita.
Mutta nyt tiedämme, että kieliryhmien ja geneettisten ryhmien välillä ei tarvitse olla mitään yhteyttä. Kielet voivat levitä uusiin populaatioihin, vaikka geeneillä ei olisikaan yhteyttä, aivan kuten muuttoliike voi tuoda mukanaan kokonaisvaltaisia geneettisiä muutoksia ilman kielellisiä transformaatioita. Tämän seurauksena suuret kieliryhmät kattavat usein kansoja, jotka näyttävät hyvin erilaisilta ja joilla on selvästi erilainen geneettinen perintö. Esimerkiksi afroasiatiseen makroryhmään kuuluvat vaaleat berberit Pohjois-Afrikassa ja tummaihoiset hausat Pohjois-Nigeriassa, ja jopa berberien heimoon kuuluvat yleisesti tummaihoiset tuaregit sekä yleisesti vaaleaihoiset kabyylit. Se, että jotkut uralilaisten kielten puhujat näyttävät eurooppalaisilta, kun taas toiset itä-aasialaisilta, ei siis kerro meille mitään suomalaisten – eikä uralilaisten kielten alkuperäisten puhujien – rodullisista ominaisuuksista.
(Sivuhuomautus: Johann Friedrich Blumenbach tuli alunperin tunnetuksi kun antoi villamammutille sen ensimmäisen tieteellisen nimen tunnistamisen jälkeen, Elephas primigenius (ensimmäinen norsu), vuonna 1799. Joshua Brookes vuonna 1828 nimesi edelleen norsuna pidetyn eläimen ensi kertaa mammutiksi.)
China Swede
China Swede oli termi, jota Ruotsalaiset käyttivät suomalaisista jo 1600-luvulta ja sitä jatkettiin suomalaisista maahanmuuttajista Yhdysvalloissa vielä 1900-luvun alkuun. Siellä suomalaiset saivat "New Sweden" lähtöisesti myös keltaisen orjan leiman nimen lisäksi. Jaottelua valkoiseen ja keltaiseen rotuun käytettiin Amerikassa poliittisena ja syrjivänä lyömäaseena 1900-luvun alussa. Amerikkalaisissa oppikirjoissa vielä 1900-luvun vaihteessa suomalaisia kuvattiin mongoleiksi. Lapsille opetettiin suomalaisten olevan keltaista rotua. Suomalaisilta kiellettiin jopa yleisiä kansalaisille kuuluvia etuisuuksia kuten yritystoiminnan harjoittaminen tästä johtuen. Nimitys China Swede ei kuitenkaan välttämättä ole huono kuin Swede osalta, koska asutimme Kiinaa alkuperäisasukkaina ennen Kiinalaisten O haploryhmää. Näin China Finns olisi ollut parempi nimitys, koska geneettiiset eli todelliiset esivanhempamme tuolla alueella keksivät riisin viljelyn, keramiikan, rummut, lääketieteen ja proto-kiinalaiset aakkoset eli oraakkeliluu kirjoituksen. https://www.rehellisetuutiset.org/historia/pyramidien-rakentajat-siirtyvat-hongshan-kulttuurista-egyptiin
Kuten käy ilmi, suomalaiset ovat geneettisesti omaleimaisia ja muodostavat "poikkeuksellisen" eurooppalaisen populaation, kuten yllä julkaistu family treen "geneettinen kartta" osoittaa. Se, miksi näin on, on jonkin verran kiistanalaista. Jotkut pitävät sitä "perustajavaikutuksena", joka johtuu siitä, että "suomalainen populaatio oli aikoinaan hyvin pieni ja sitten laajeni kantaen muutamien perustajiensa epätyypillistä genetiikkaa". Toiset taas ajattelevat, että suomalaiset ovat yksinkertaisesti "eurooppalaisempia" kuin muut, koska he ovat omaksuneet vähemmän geenejä ulkopuolisilta. Tämän päättelyketjun mukaan suomalaiset muistuttavat eniten paleoliittisen kauden eurooppalaisia cro-magnonilaisia. Se ei ole huono oletus.
Useat spesifiset geneettiset merkit auttavat myös erottamaan suomalaisen väestön toisistaan. Y-kromosomin DNA:n haploryhmä N on erittäin yleinen Suomessa, ja sitä esiintyy yli 60 prosentilla maan miespuolisesta väestöstä, mutta se on harvinainen suurimmassa osassa muuta Eurooppaa. Koska Y-DNA periytyy vain isän puolelta, enemmistön suomalaisista miehistä on polveuduttava yhdestä miehestä, jolla on tietty mutaatio Y-kromosomissaan (N-M231) ja joka todennäköisesti eli noin 19 500 – 23 900 vuotta sitten. Haploryhmällä N on kuitenkin läheinen yhteys uralilaisia kieliä puhuviin kansoihin. Sen uskotaan olevan peräisin Keski-Aasiasta ja levinneen sitten vastapäivään Keski-Siperian läpi Pohjois-Eurooppaan, mutta varmuutta asialla ei ole.
Haploryhmää N esiintyy myös uralilaisten kielten ulkopuolella olevilla alueilla, ja sen pitoisuudet (75 prosenttia) ovat erityisen korkeita Keski- ja Pohjois-Siperian turkkilaisia kieliä puhuvien sakhojen (jakuttien) keskuudessa. Vaikka useimmat suomalaiset ja sakhat pystyisivätkin jäljittämään miespuoliset sukujuurensa yhteen ainoaan isoisänisään asti, se ei tarkoita, että he olisivat muuten geneettisesti samankaltaisia; kun mennään 12 000 vuotta taaksepäin, esi-isien määrä kasvaa hämmästyttävän suureksi. Ero suomalaisilla ja sakhoilla on kuitenkin selkeä. Jakutian sakhat yhdistetään ensisijaisesti Y-DNA-haploryhmään N-M1933. Vaikka N-M1933 on N-M231-haploryhmän alaryhmä, jakuttien populaatiota luonnehditaan pääasiassa sen emohaploryhmällä N-M231, joka on dominoiva suomalaisessa populaatiossa. Muut jakuttien N-haploryhmän alaryhmät: N-M1982, N-M1991, N-Y25011. Ne kaikki ovat emohaploryhmän N-M231 alaryhmiä. N haploryhmän monimuotoisuus on sukupuussa 34 haaraa, jotka kaikki löytyvät Suomesta kun Jakutiasta niitä löytyy 4. Tästä voi selkeästi päätellä mistä Jakutia Sakhat ovat lähtökohtansa saaneet. Jakutien mtDNA haploryhmät ovat pääasiallisesti natiivi amerikkalaisia, jolloin heidän sukunsa lähtökohdat ovat tarjottimella.
Jakutiasta voisi sen verran jatkaa, että Siperian ikivanha haploryhmä P-P337* löydettiin "Yana"-nimisistä ihmisjäännöksistä Jakutiassa, Yanan laaksossa, Siperian arktisella alueella, joka on 32 000 vuotta vanha. Tämä P-P337 (P1) on esivanhempi niin natiivi-amerikkalaisten Q haplohaploryhmälle kuin tämän jälkeläisille R1a ja R1a:n jälkeläiselle R1b haploryhmille.
Useat spesifiset geneettiset merkit auttavat myös erottamaan suomalaisen väestön toisistaan. Y-kromosomin DNA:n haploryhmä N on erittäin yleinen Suomessa, ja sitä esiintyy yli 60 prosentilla maan miespuolisesta väestöstä, mutta se on harvinainen suurimmassa osassa muuta Eurooppaa. Koska Y-DNA periytyy vain isän puolelta, enemmistön suomalaisista miehistä on polveuduttava yhdestä miehestä, jolla on tietty mutaatio Y-kromosomissaan (N-M231) ja joka todennäköisesti eli noin 19 500 – 23 900 vuotta sitten. Haploryhmällä N on kuitenkin läheinen yhteys uralilaisia kieliä puhuviin kansoihin. Sen uskotaan olevan peräisin Keski-Aasiasta ja levinneen sitten vastapäivään Keski-Siperian läpi Pohjois-Eurooppaan, mutta varmuutta asialla ei ole.
Haploryhmää N esiintyy myös uralilaisten kielten ulkopuolella olevilla alueilla, ja sen pitoisuudet (75 prosenttia) ovat erityisen korkeita Keski- ja Pohjois-Siperian turkkilaisia kieliä puhuvien sakhojen (jakuttien) keskuudessa. Vaikka useimmat suomalaiset ja sakhat pystyisivätkin jäljittämään miespuoliset sukujuurensa yhteen ainoaan isoisänisään asti, se ei tarkoita, että he olisivat muuten geneettisesti samankaltaisia; kun mennään 12 000 vuotta taaksepäin, esi-isien määrä kasvaa hämmästyttävän suureksi. Ero suomalaisilla ja sakhoilla on kuitenkin selkeä. Jakutian sakhat yhdistetään ensisijaisesti Y-DNA-haploryhmään N-M1933. Vaikka N-M1933 on N-M231-haploryhmän alaryhmä, jakuttien populaatiota luonnehditaan pääasiassa sen emohaploryhmällä N-M231, joka on dominoiva suomalaisessa populaatiossa. Muut jakuttien N-haploryhmän alaryhmät: N-M1982, N-M1991, N-Y25011. Ne kaikki ovat emohaploryhmän N-M231 alaryhmiä. N haploryhmän monimuotoisuus on sukupuussa 34 haaraa, jotka kaikki löytyvät Suomesta kun Jakutiasta niitä löytyy 4. Tästä voi selkeästi päätellä mistä Jakutia Sakhat ovat lähtökohtansa saaneet. Jakutien mtDNA haploryhmät ovat pääasiallisesti natiivi amerikkalaisia, jolloin heidän sukunsa lähtökohdat ovat tarjottimella.
Jakutiasta voisi sen verran jatkaa, että Siperian ikivanha haploryhmä P-P337* löydettiin "Yana"-nimisistä ihmisjäännöksistä Jakutiassa, Yanan laaksossa, Siperian arktisella alueella, joka on 32 000 vuotta vanha. Tämä P-P337 (P1) on esivanhempi niin natiivi-amerikkalaisten Q haplohaploryhmälle kuin tämän jälkeläisille R1a ja R1a:n jälkeläiselle R1b haploryhmille.
P-P337 (P1) haploryhmä on suomalaisen N-M231 haploryhmän emohaploryhmästä NO(K2a) irronneen K2b:n jälkeläinen. Suomalainen emohaploryhmä NO(K2a) on Euroopan vanhin löydetty modernin nykyihmisen esi-isä, se cro-magnon (homo sapiens). Kaksi yksilöä löytyi Saksan Ranis -luolasta ja on ajoitettu jopa 49 000 vuotta vanhaksi. Tämä tarkoittaisi sitä, että suomen suku on Saksasta ei Uralilta.
Jatketaan kuitenkin Venäjälle.
Geneettiset tutkimukset valaisevat myös slaavilaisten ja suomalais-ugrilaisten kansojen välisten vuorovaikutusten historiaa Venäjällä. Esimerkiksi otan tämän "Maa Moksel" artikkelissa ilmaistun ajatuksen, että venäläiset eivät ole slaaveja, vaan vain venäjänkielisiä suomalaisia..
”Venäläiset tiedemiehet ovat saaneet valmiiksi ja valmistelevat julkaisua ensimmäistä laajamittaista tutkimusta venäläisten geenipoolista. Tulosten julkaisemisella voi olla arvaamattomia seurauksia Venäjälle ja maailmanjärjestykseen”, näin alkaa sensaatiomainen julkaisu aiheesta Vlastin venäläisessä versiossa. Ja sensaatio osoittautui todella uskomattomaksi - monet myytit Venäjän kansasta osoittautuivat vääriksi. Muun muassa kävi ilmi, että geneettisesti venäläiset eivät ole ollenkaan ”itä-slaaveja”, vaan suomalaisia."
Jatketaan kuitenkin Venäjälle.
Geneettiset tutkimukset valaisevat myös slaavilaisten ja suomalais-ugrilaisten kansojen välisten vuorovaikutusten historiaa Venäjällä. Esimerkiksi otan tämän "Maa Moksel" artikkelissa ilmaistun ajatuksen, että venäläiset eivät ole slaaveja, vaan vain venäjänkielisiä suomalaisia..
”Venäläiset tiedemiehet ovat saaneet valmiiksi ja valmistelevat julkaisua ensimmäistä laajamittaista tutkimusta venäläisten geenipoolista. Tulosten julkaisemisella voi olla arvaamattomia seurauksia Venäjälle ja maailmanjärjestykseen”, näin alkaa sensaatiomainen julkaisu aiheesta Vlastin venäläisessä versiossa. Ja sensaatio osoittautui todella uskomattomaksi - monet myytit Venäjän kansasta osoittautuivat vääriksi. Muun muassa kävi ilmi, että geneettisesti venäläiset eivät ole ollenkaan ”itä-slaaveja”, vaan suomalaisia."
Kuten aikaisemmin totesin: " Koska Y-DNA periytyy vain isän puolelta, enemmistön suomalaisista miehistä on polveuduttava yhdestä miehestä, jolla on tietty mutaatio Y-kromosomissaan (N-M231)."
Kerroin äskeisen, koska löytyy teoria, jonka mukaan Tšingis-kaanilla on miljoonia jälkeläisiä maailmanlaajuisesti. Geneetikot löysivät Y-kromosomimutaation 8 prosentilla miehistä 16 miljoonassa aasialaisessa väestössä, mikä vastaa 0,5 prosenttia maailman miesväestöstä eli noin 16 miljoonaa miestä. Tämän mutatoituneen ryhmän voi jäljittää yhteiseen esi-isään, joka eli noin 1 000 vuotta sitten, suunnilleen Tšingis-kaanin hallituskauden aikana. Uskotaan, että hänen valloituksensa ja lisääntymistapansa ja naisten otto jalkavaimoiksi, vaikuttivat tämän mutaation nopeaan leviämiseen.
Tšingis-kaanin Y-kromosomiperintö tekee hänestä yhden historian menestyneimmistä biologisista isistä, jolla on miljoonia jälkeläisiä maailmanlaajuisesti. Hänen vaikutuksensa ihmisgenetiikkaan on todella merkittävä, ja hänen perintönsä tuntuu edelleen. Tätä teoriaa tukevat DNA-tiedot, ja siitä on raportoitu ja tutkittu laajalti. Se on osoitus Tšingis-kaanin hallituskauden ja sen valtakunnan kestävästä vaikutuksesta nykymaailmaan. Onko Tšingis-kaani suomalaisten miesten suurin esi-isä ja levittikö hän ja hänen poiikansa siemenensä laajalle alueelle itä-aasiaan? Ne ovat kysymyksiä jota sopii kysyä, koska 8% aasialaisesta väestöstä eli 16 miljoonaa omaa N haploryhmän. Se vastaisi myös oletettuun Uralilaisen kielen ongelmaan ja sen leviämiseen.
Kerroin äskeisen, koska löytyy teoria, jonka mukaan Tšingis-kaanilla on miljoonia jälkeläisiä maailmanlaajuisesti. Geneetikot löysivät Y-kromosomimutaation 8 prosentilla miehistä 16 miljoonassa aasialaisessa väestössä, mikä vastaa 0,5 prosenttia maailman miesväestöstä eli noin 16 miljoonaa miestä. Tämän mutatoituneen ryhmän voi jäljittää yhteiseen esi-isään, joka eli noin 1 000 vuotta sitten, suunnilleen Tšingis-kaanin hallituskauden aikana. Uskotaan, että hänen valloituksensa ja lisääntymistapansa ja naisten otto jalkavaimoiksi, vaikuttivat tämän mutaation nopeaan leviämiseen.
Tšingis-kaanin Y-kromosomiperintö tekee hänestä yhden historian menestyneimmistä biologisista isistä, jolla on miljoonia jälkeläisiä maailmanlaajuisesti. Hänen vaikutuksensa ihmisgenetiikkaan on todella merkittävä, ja hänen perintönsä tuntuu edelleen. Tätä teoriaa tukevat DNA-tiedot, ja siitä on raportoitu ja tutkittu laajalti. Se on osoitus Tšingis-kaanin hallituskauden ja sen valtakunnan kestävästä vaikutuksesta nykymaailmaan. Onko Tšingis-kaani suomalaisten miesten suurin esi-isä ja levittikö hän ja hänen poiikansa siemenensä laajalle alueelle itä-aasiaan? Ne ovat kysymyksiä jota sopii kysyä, koska 8% aasialaisesta väestöstä eli 16 miljoonaa omaa N haploryhmän. Se vastaisi myös oletettuun Uralilaisen kielen ongelmaan ja sen leviämiseen.
Yllä on vanhimmat kuvaukset Tšingis-kaanista eli henkilöstä nimeltä Temujin. Hänen kerrotaan syntyneen isänsä Yesugein johtamasta Borjigan-mogulien klaanista ja hänen äidistään Oelunista (tai Hoelunista) Olkhunut-moguleista. Tšingis-kaanin tartaariheimon nimi "Borjigin" kääntyy "siniset silmät".
Hänen tartarinimestään saattaa syntyä hämmennystä, joka tulee siitä, että hänen isänsä nimesi hänet tataripäällikön mukaan, jonka isä oli juuri vanginnut. Temujin tarkoittaa "syntynyt rauta agentuurista", jonka voi löyhästi kääntää "seppien suvusta". Alla lisää vanhimpia kuvauksia Tšingis-kaanista mm. Marco Pololta.
Hänen tartarinimestään saattaa syntyä hämmennystä, joka tulee siitä, että hänen isänsä nimesi hänet tataripäällikön mukaan, jonka isä oli juuri vanginnut. Temujin tarkoittaa "syntynyt rauta agentuurista", jonka voi löyhästi kääntää "seppien suvusta". Alla lisää vanhimpia kuvauksia Tšingis-kaanista mm. Marco Pololta.
Nyt kun shokki on käyty läpi niin jatketaan vielä hieman. Nimitys mongolit tuli käyttään Tšingis-kaanista vasta kiinalaisten propaganda kirjan "Mongolien salainen historia" jälkeen. Kirjan on väitetty kirjoitetun 1200-luvulla, mutta siitä ei löydy mitään todisteita kuin Kiinan hallinnon väitös ja ns. Kiinaksi kirjoitettu käännös vuodelta 1604 tai 1620, joka käännettiin venäjän kielelle 1800-luvulla ja muille kielille 1900-luvulla. Tieteilijät ovat raskaalla kädellä arvostelleet kirjan siteeraamista, joka on edelleen "pääasiallinen" lähde mogulivalloittajista kerrottaessa.
Niin, aikaisemmin heitä kutsuttiin nimellä Mogulit ja Mughalit, joka tarkoitti "varakasta". Samoin ensimmäiset 400 vuotta tehdyt kuvitukset Tšingis-kaanista, ovat kaikki sinisilmäisestä ja vaaleasta valloittajasta. Tärkeimmäksi todisteeksi kuitenkin laitan loppuun tämän ensimmäisen todistajalausunnon "Chinggis Khanista", kuten Munkki Pastari Julianus hänen nimensä kertoo Unkarin kuninkaalle hankkimassa tietopakettissa, joka oli ensimmäinen todistajalausunto Tšingis-kaanista.
Niin, aikaisemmin heitä kutsuttiin nimellä Mogulit ja Mughalit, joka tarkoitti "varakasta". Samoin ensimmäiset 400 vuotta tehdyt kuvitukset Tšingis-kaanista, ovat kaikki sinisilmäisestä ja vaaleasta valloittajasta. Tärkeimmäksi todisteeksi kuitenkin laitan loppuun tämän ensimmäisen todistajalausunnon "Chinggis Khanista", kuten Munkki Pastari Julianus hänen nimensä kertoo Unkarin kuninkaalle hankkimassa tietopakettissa, joka oli ensimmäinen todistajalausunto Tšingis-kaanista.
Kyme on Cuma kartalla
Palattuaan Magna Hungariasta vuonna 1236, pastari Julianus ilmoitti Kuningas Bélalle moguleista, jotka olivat siihen mennessä saavuttaneet Volga-joen ja aikoivat hyökätä Eurooppaan.
Epistula de vita Tartarorum
Kunnianarvoisalle miehelle, isälle Kristuksessa, Jumalan armosta Perugian piispalle, apostolisen istuimen legaatille; Unkarin saarnaavien veljien [dominikaanien] veli Julianus, teidän pyhyytenne palvelija, osoittaa velkaa ja omistautunutta kunnioitusta.
Julianin esipuhe
1. Kun määrätyn tottelevaisuuden mukaisesti minun piti mennä Isoon Unkariin seuraani liittyneiden veljien kanssa, [ja] kun halusimme suorittaa määrätyn matkan, saavuimme Venäjän [Preussiin?] kaukaisimmille rajoille, ja kuulin totuuden, että kaikki tataarit, joita kutsutaan myös pakanallisiksi unkarilaisiksi, ja bulgaareiksi, ja monet muut valtakunnat ovat tuhoutuneet täysin tatarien toimesta. Ja keitä nämä tataarit ovat ja mihin lahkoon he kuuluvat, kuvailemme teille tämän [teoksen] sisällöllä parhaamme mukaan.
Epistula de vita Tartarorum
Kunnianarvoisalle miehelle, isälle Kristuksessa, Jumalan armosta Perugian piispalle, apostolisen istuimen legaatille; Unkarin saarnaavien veljien [dominikaanien] veli Julianus, teidän pyhyytenne palvelija, osoittaa velkaa ja omistautunutta kunnioitusta.
Julianin esipuhe
1. Kun määrätyn tottelevaisuuden mukaisesti minun piti mennä Isoon Unkariin seuraani liittyneiden veljien kanssa, [ja] kun halusimme suorittaa määrätyn matkan, saavuimme Venäjän [Preussiin?] kaukaisimmille rajoille, ja kuulin totuuden, että kaikki tataarit, joita kutsutaan myös pakanallisiksi unkarilaisiksi, ja bulgaareiksi, ja monet muut valtakunnat ovat tuhoutuneet täysin tatarien toimesta. Ja keitä nämä tataarit ovat ja mihin lahkoon he kuuluvat, kuvailemme teille tämän [teoksen] sisällöllä parhaamme mukaan.
" Useat ihmiset kertoivat minulle, että tataarit asuivat aiemmin maassa, jossa kuumannit (Cuma) nyt asuvat, ja että heitä kutsutaan itse asiassa Ismaelin pojiksi, minkä vuoksi tataarit haluavat nyt kutsuttavan heitä "ismaeliteiksi".
Mutta maa, josta he ensin tulivat, on nimeltään Gotia, jota Ruben aiemmin kutsui Gothiaksi.
Ensimmäinen tataarien sota alkoi tällä tavalla:
Gothian maassa, jossa oli hallitsija nimeltä Chinggis Khan [Gurgutam], jolla oli neitsyt sisko, joka valvoi heidän perhettään vanhempiensa kuoleman jälkeen. Ja sanotaan. että tytöllä oli niin paljon maskuliinisia hyveitä, että hän käyttäytyi kuin mies. Hän voitti tietyn naapurikansan johtajan ja ryösti hänen tavarat. Mutta jonkin ajan kuluttua, kun tyttö halusi hyökätä edellä mainitun hallitsijan kimppuun, vielä kerran, kuten aikaisemmin, oli tämä varuillaan. Hän sitoutui taisteluun tyttöä vastaan. Hän sai aikaisemmat vihollisensa vangiksi, ja kun tämän tatariarmeija kääntyi pakoon, hän saastutti tytön vankeudessa, ja raiskattuaan hänet korkeimman koston merkiksi mestasti hänet vielä häpeällisesti, katkaisemalla tämän pään.
Kun tytön veli, edellä mainittu hallitsija Chinggis Khan, kuuli tämän, hän lähetti sanansaattajan toimittamaan seuraavan tiedoksiannon edellä mainitulle miehelle, jossa sanotaan: "Olen kuullut, että mestasit siskoni leikkaamalla tämän pään sen jälkeen kun olit ottanut hänet kiinni ja raiskannut hänet. Tiedä, että olet tehnyt vihamielisen teon minua vastaan. Jos sisareni olisi kenties aiheuttanut sinun irtaimellesi omaisuudellesi vahinkoa, olisit voinut lähestyä minua ja pyytää häneltä puolueetonta oikeutta minun kauttani. Tai jos olisit halunnut kostaa hänelle omin käsin, voittaa hänet, vangita hänet ja raiskata hänet, olisit tämän jälkeen voinut ottaa hänet vaimoksi. Ja jos aioit tappaa hänet, sinun ei missään nimessä olisi pitänyt raiskata häntä. Mutta nyt sinä olet rikkonut kahdella tavalla: olet tehnyt häpeän hänen neitseelliselle vaatimattomuudelle ja tuomitsit hänet säälittävään kuolemaan. Tietäkää, että tämän vuoksi ja tuon tytön murhan vahvistamiseksi minä tulen sinua vastaan kaikella voimallani." Kuultuaan tämän ja nähtyään, ettei hän kyennyt vastustamaan, murhan tehnyt hallitsija pakeni [seuraajiensa] kanssa Urgenchin [Khwarazmin] sulttaanin suojiin hylättyään oman alueensa.
Näiden tapahtuessa kuumannien maassa oli eräs hallitsija, nimeltä Euthet, jonka rikkaudet olivat niin poikkeuksellisen kuuluisia, että jopa hänen karjansa pelloilla juotettiin kultaisista kanavista. Toinen Buchs-joen kumanien hallitsija nimeltä Gureg hyökkäsi hänen kimppuunsa hänen varallisuutensa vuoksi ja voitti hänet täysin. Euthet, hävittyään pakeni edellä mainitun Urgenchin sulttaanin luo kahden poikansa ja niiden harvojen kanssa, jotka olivat onnistuneet pakenemaan kuolemaa sodassa. Mutta sulttaani muisti sen entisen vahingon, jonka Euthet oli tehnyt hänelle, koska hän oli asunut hänen naapurissaan, ja hirtti tämän portista saavuttuaan ja alisti kansan hänen johtoonsa. Mutta Euthetin kaksi poikaa lähtivät heti pakenemaan, ja koska heillä ei ollut muuta turvapaikkaa, he palasivat edellä mainitun Guregin luo, joka oli aiemmin ryöstänyt heidän isänsä ja myös heidät.
Tappavan raivon kiihottamana hän kuitenkin tappoi vanhemman pojan repimällä hänet erilleen hevosilla. Mutta nuorempi pakeni Tšingis-khaanin, tataarien hallitsijan luo, joka oli jo nimetty, ja anoi tältä hartaasti kostoa Guregille, joka oli ryöstynyt hänen isänsä ja tappanut hänen veljensä. Hän sanoi nämä kaksi asiaa – nimittäin, että Tšingis-khanille olisi kunnia, jos hän [poika] saisi korvauksen ja koston isänsä murhasta ja veljensä ryöstöstä. Ja niin tapahtui.
Sitten voiton saatuaan, edellä mainittu nuori pyysi taas hallitsija Tšingis-khaania kostamaan Urgenchin sulttaanille hänen isänsä säälittävästä murhasta, sanoen, että hänen isänsä ihmiset jäivät sinne ja olivat yhtä vankeina. he tukisivat khanin armeijan etenemisessä. Hän [Tšingis-khan], joka oli jo kaksoisvoittonsa johdosta menettänyt mielensä hallinnan, suostui pohdiskelevasti nuorten ehdotuksiin, ja eteni sulttaania vastaan ja voitti loistavan ja kaikuvan voiton. Siksi, koska hän alkoi luottaa kiitettävään voittoon melkein kaikkialla, edellä mainittu tartaarien hallitsija Chinggis Khan aloitti sodan persialaisia vastaan kaikella kiireellä menneisiin sotiin verrattuna, joita he olivat aiemmin käyneet keskenään. Siellä hän voitti loistavan voiton ja kukisti persialaisten valtakunnan kokonaan.
Näiden voittojen jälkeen hänestä tuli rohkeampi ja, koska hän piti itseään vahvempana kuin muut maan päällä asuvat, hän alkoi etenemään valtakuntia vastaan pyrkien alistamaan koko maailman itselleen.Tultuaan kuumannien maahan hän valloitti heidän maansa ja valtasi heidät. Sieltä he palasivat Suur-Unkariin, josta unkarilaisemme ovat kotoisin, ja taistelivat heitä vastaan neljätoista vuotta – ja viidentenätoista vuonna he [mongolit] voittivat heidät, kuten nämä pakanalliset unkarilaiset itse kertoivat meille. Valloitettuaan heidät he palasivat länttä vastaan ja valloittivat vuoden tai vähän enemmän sisällä viisi suurta pakanavaltakuntaa; he valloittivat Saqsinin (saksin?) ja Merowian, valtasivat bulgaarien kuningaskunnan ja valloittivat kuusikymmentä vahvimmin linnoitettua kaupunkia, jotka olivat niin väkirikkaita, että yksi niistä saattoi lähettää 50 000 aseistautunutta sotilasta. Lisäksi he valloittivat myös Wedin, Merowian, Poydowian ja mordvalaisten valtakunnan, jolla oli kaksi hallitsijaa. Toinen hallitsija alistui koko kansansa ja perheensä kanssa tartaarien herruudelle, mutta toinen meni pienen joukon ja kansansa kanssa hyvin puolustettaviin paikkoihin yrittääkseen kestää.
Mutta nyt, kun olimme siihen aikaan Venäjän raja-alueella, kuulimme todellisen tilanteen, että koko länttä vastaan tuleva tartaarien armeija on jakautunut neljään osaan. Yksi osa muutti Suzdaliin Volga-joesta [Ethil] Venäjän itärajalla. 3 Toinen osa on jo siirtynyt Ryazanin etelärajoja vastaan, joka on toinen Venäjän ruhtinaskunta, jota he [tatarit] eivät ole koskaan valloittaneet. 4 Kolmas osa on Don-jokea vastapäätä, lähellä Oregenhusinin [Voronežin] linnoitusta, joka on toinen Venäjän ruhtinaskunta. 5 Silti he [tatarit] odottavat – kuten heiltä paenneet venäläiset, unkarilaiset ja bulgarit kertoivat meille henkilökohtaisesti – 6 kunnes maa, joet ja suot jäätyvät tulevana talvena, mikä tekee heidän koko joukonsa on helppo ryöstää koko Venäjä, samoin kuin koko Venäjän maa......"
Kirje tataarien elämästä Pastari Julianus, vuodelta 1238.
Mutta maa, josta he ensin tulivat, on nimeltään Gotia, jota Ruben aiemmin kutsui Gothiaksi.
Ensimmäinen tataarien sota alkoi tällä tavalla:
Gothian maassa, jossa oli hallitsija nimeltä Chinggis Khan [Gurgutam], jolla oli neitsyt sisko, joka valvoi heidän perhettään vanhempiensa kuoleman jälkeen. Ja sanotaan. että tytöllä oli niin paljon maskuliinisia hyveitä, että hän käyttäytyi kuin mies. Hän voitti tietyn naapurikansan johtajan ja ryösti hänen tavarat. Mutta jonkin ajan kuluttua, kun tyttö halusi hyökätä edellä mainitun hallitsijan kimppuun, vielä kerran, kuten aikaisemmin, oli tämä varuillaan. Hän sitoutui taisteluun tyttöä vastaan. Hän sai aikaisemmat vihollisensa vangiksi, ja kun tämän tatariarmeija kääntyi pakoon, hän saastutti tytön vankeudessa, ja raiskattuaan hänet korkeimman koston merkiksi mestasti hänet vielä häpeällisesti, katkaisemalla tämän pään.
Kun tytön veli, edellä mainittu hallitsija Chinggis Khan, kuuli tämän, hän lähetti sanansaattajan toimittamaan seuraavan tiedoksiannon edellä mainitulle miehelle, jossa sanotaan: "Olen kuullut, että mestasit siskoni leikkaamalla tämän pään sen jälkeen kun olit ottanut hänet kiinni ja raiskannut hänet. Tiedä, että olet tehnyt vihamielisen teon minua vastaan. Jos sisareni olisi kenties aiheuttanut sinun irtaimellesi omaisuudellesi vahinkoa, olisit voinut lähestyä minua ja pyytää häneltä puolueetonta oikeutta minun kauttani. Tai jos olisit halunnut kostaa hänelle omin käsin, voittaa hänet, vangita hänet ja raiskata hänet, olisit tämän jälkeen voinut ottaa hänet vaimoksi. Ja jos aioit tappaa hänet, sinun ei missään nimessä olisi pitänyt raiskata häntä. Mutta nyt sinä olet rikkonut kahdella tavalla: olet tehnyt häpeän hänen neitseelliselle vaatimattomuudelle ja tuomitsit hänet säälittävään kuolemaan. Tietäkää, että tämän vuoksi ja tuon tytön murhan vahvistamiseksi minä tulen sinua vastaan kaikella voimallani." Kuultuaan tämän ja nähtyään, ettei hän kyennyt vastustamaan, murhan tehnyt hallitsija pakeni [seuraajiensa] kanssa Urgenchin [Khwarazmin] sulttaanin suojiin hylättyään oman alueensa.
Näiden tapahtuessa kuumannien maassa oli eräs hallitsija, nimeltä Euthet, jonka rikkaudet olivat niin poikkeuksellisen kuuluisia, että jopa hänen karjansa pelloilla juotettiin kultaisista kanavista. Toinen Buchs-joen kumanien hallitsija nimeltä Gureg hyökkäsi hänen kimppuunsa hänen varallisuutensa vuoksi ja voitti hänet täysin. Euthet, hävittyään pakeni edellä mainitun Urgenchin sulttaanin luo kahden poikansa ja niiden harvojen kanssa, jotka olivat onnistuneet pakenemaan kuolemaa sodassa. Mutta sulttaani muisti sen entisen vahingon, jonka Euthet oli tehnyt hänelle, koska hän oli asunut hänen naapurissaan, ja hirtti tämän portista saavuttuaan ja alisti kansan hänen johtoonsa. Mutta Euthetin kaksi poikaa lähtivät heti pakenemaan, ja koska heillä ei ollut muuta turvapaikkaa, he palasivat edellä mainitun Guregin luo, joka oli aiemmin ryöstänyt heidän isänsä ja myös heidät.
Tappavan raivon kiihottamana hän kuitenkin tappoi vanhemman pojan repimällä hänet erilleen hevosilla. Mutta nuorempi pakeni Tšingis-khaanin, tataarien hallitsijan luo, joka oli jo nimetty, ja anoi tältä hartaasti kostoa Guregille, joka oli ryöstynyt hänen isänsä ja tappanut hänen veljensä. Hän sanoi nämä kaksi asiaa – nimittäin, että Tšingis-khanille olisi kunnia, jos hän [poika] saisi korvauksen ja koston isänsä murhasta ja veljensä ryöstöstä. Ja niin tapahtui.
Sitten voiton saatuaan, edellä mainittu nuori pyysi taas hallitsija Tšingis-khaania kostamaan Urgenchin sulttaanille hänen isänsä säälittävästä murhasta, sanoen, että hänen isänsä ihmiset jäivät sinne ja olivat yhtä vankeina. he tukisivat khanin armeijan etenemisessä. Hän [Tšingis-khan], joka oli jo kaksoisvoittonsa johdosta menettänyt mielensä hallinnan, suostui pohdiskelevasti nuorten ehdotuksiin, ja eteni sulttaania vastaan ja voitti loistavan ja kaikuvan voiton. Siksi, koska hän alkoi luottaa kiitettävään voittoon melkein kaikkialla, edellä mainittu tartaarien hallitsija Chinggis Khan aloitti sodan persialaisia vastaan kaikella kiireellä menneisiin sotiin verrattuna, joita he olivat aiemmin käyneet keskenään. Siellä hän voitti loistavan voiton ja kukisti persialaisten valtakunnan kokonaan.
Näiden voittojen jälkeen hänestä tuli rohkeampi ja, koska hän piti itseään vahvempana kuin muut maan päällä asuvat, hän alkoi etenemään valtakuntia vastaan pyrkien alistamaan koko maailman itselleen.Tultuaan kuumannien maahan hän valloitti heidän maansa ja valtasi heidät. Sieltä he palasivat Suur-Unkariin, josta unkarilaisemme ovat kotoisin, ja taistelivat heitä vastaan neljätoista vuotta – ja viidentenätoista vuonna he [mongolit] voittivat heidät, kuten nämä pakanalliset unkarilaiset itse kertoivat meille. Valloitettuaan heidät he palasivat länttä vastaan ja valloittivat vuoden tai vähän enemmän sisällä viisi suurta pakanavaltakuntaa; he valloittivat Saqsinin (saksin?) ja Merowian, valtasivat bulgaarien kuningaskunnan ja valloittivat kuusikymmentä vahvimmin linnoitettua kaupunkia, jotka olivat niin väkirikkaita, että yksi niistä saattoi lähettää 50 000 aseistautunutta sotilasta. Lisäksi he valloittivat myös Wedin, Merowian, Poydowian ja mordvalaisten valtakunnan, jolla oli kaksi hallitsijaa. Toinen hallitsija alistui koko kansansa ja perheensä kanssa tartaarien herruudelle, mutta toinen meni pienen joukon ja kansansa kanssa hyvin puolustettaviin paikkoihin yrittääkseen kestää.
Mutta nyt, kun olimme siihen aikaan Venäjän raja-alueella, kuulimme todellisen tilanteen, että koko länttä vastaan tuleva tartaarien armeija on jakautunut neljään osaan. Yksi osa muutti Suzdaliin Volga-joesta [Ethil] Venäjän itärajalla. 3 Toinen osa on jo siirtynyt Ryazanin etelärajoja vastaan, joka on toinen Venäjän ruhtinaskunta, jota he [tatarit] eivät ole koskaan valloittaneet. 4 Kolmas osa on Don-jokea vastapäätä, lähellä Oregenhusinin [Voronežin] linnoitusta, joka on toinen Venäjän ruhtinaskunta. 5 Silti he [tatarit] odottavat – kuten heiltä paenneet venäläiset, unkarilaiset ja bulgarit kertoivat meille henkilökohtaisesti – 6 kunnes maa, joet ja suot jäätyvät tulevana talvena, mikä tekee heidän koko joukonsa on helppo ryöstää koko Venäjä, samoin kuin koko Venäjän maa......"
Kirje tataarien elämästä Pastari Julianus, vuodelta 1238.
Tässä vielä loppuun vanhoja karttoja Suomen Gotia / Gothiasta
The Borgia world map (1400) Gothia Magna = Finland
Vuoden 1413 Mecia de Viladestes kartta: "Carte marine de l’océan Atlantique Nord-Est", jossa Karjala on Europa, Gothia on Suomi, Suesia on Ruotsi ja Nordeigei on Norja. Lapissa on jälleen Peuralla ratsastava hahmo, jolla haukka tai kotka kädessään.
 |  |
Yllä Gothia lapissa ja vieressä kuvaus kuumannien kivestä, jossa vasemmalla "coat of arms".
Alla Mogulivallottajien valloitusalue. Yläpuoli oli jo haploryhmän N alue. Alla vielä toinen N ryhmän levinneisyys kartta.
Alla Mogulivallottajien valloitusalue. Yläpuoli oli jo haploryhmän N alue. Alla vielä toinen N ryhmän levinneisyys kartta.
Loppuun jätän vielä videon lisäämään lihaa luiiden ylle aiheesta.
RSS Feed