Tukholman vuoden 1897 taide- ja teollisuusnäyttelystä ruotsalainen blogisti kertoi, että käynnissä olevissa arkeologisissa kaivauksissa oli löytynyt Kolmen kruunun linnan vallihauta Djurgårdenista. Tukholmaa ja sen historiaa vähän tunteva luulee tässä vaiheessa paikallisten seonneen täysin. Kolmen kruunun linna oli nykyisen kuninkaanlinnan paikalla ja Djurgårdenin saari kaukana tästä vai oliko?

Vaikka narratiivihistoria väittää, että kyse ei ole alkuperäisestä Kolmen kruunun linnasta vaan kopiosta, joka rakennettiin kahdessa vuodessa vuoden 1897 taide- ja teollisuusnäyttelyyn, niin sitä ei pidä ottaa täytenä totuutena. Väitetään siis, että tämä kivilinna oli kopiorakennus alkuperäisestä 1200-luvulla rakennetusta kuninkaan linnasta, joka tuhoutui tulipalossa vuonna 1697. Maailmannäyttelyn jälkeen linna ja suurin osa näyttelyalueen rakennuksista purettiin, kuten maailmannäyttelyillä on tapana tehdä "reset" aikojen jälkeen. Jo selityksenä tämä kaikki on niin tyhmää, että täytyy olla semisti aivovammainen, että uskoo tuohon soopaan. Miksi helvetissä rakennetaan järkyttävän kalliita ja kauniita rakennuksia vaan, että ne saadaan purkaa heti tapahtuman jälkeen?

Tämän aikaiset maailmannäyttelyt ja muut kansainväliset samankaltaiset arkkitehtuuri ja teknologia näyttelyt olivat viimeisiä esityksiä edesmenneestä arkkitehtuurista, teknologiasta ja alueen ihmisten osaamisesta kansainväliselle eliitille. Kun näitä maailmannäyttelyjä selaa ei voi olla huomaamatta esim. useita kymmeniä vuosia vanhoja puita kasvamassa talojen seinustoilla ja rakennusten metalliosien ajan patinoimaa pintaa. 

Tässä pieni pääosin kuvallinen esitys ​Tukholman vuoden 1897 taide- ja teollisuusnäyttelystä. Kuvia saa suuremmaksi klikkaamalla:

Olofströmin edistyksellinen yritys myytiin muutama vuosi maailmannäyttelyn jälkeen ja sen hittituotteiden valmistus loppui kuin seinään.

Radium lämmittimestä löytyy myös paljon mainoksia vanhoista sanomalehdista, siis todella vanhoista. 1900-luvun alun aikana konvertoitiin tai markkinoitiin radiumtakat "puu" lämmitteiseksi. 1920 - luvulla nuoret tytöt, jotka työskentelivät kellobisneksessä joutuivat tekemisiin Radium Luminous Material Corporationin pimeässä hohtavan maalin kanssa töissään, jonka seassa oli rikastettua radiumia. Tämä päätyi muutaman tytön kuolemaksi ja radiumista tehtiin käytännössä laitonta, vaikka sitä oltiin jo aiemmin opittu käyttämään oikein. Radium lämmitin toimikin huomattavan pitkiä aikoja niin että uutta radium palaa kaipasi. Käytännössä oston jälkeen ilmaista energiaa.
Vaikka koetin käydä kaikki lehtileikkeet aiheesta läpi en saanut tietooni yhtiön omistajia, mutta yrityksen koti tuli Britanniaan ja eräs Leopold de Rothschild voitti hevosellaan Radium laukkakilpailuja.

https://historyinpolitics.org/2022/10/08/industries-of-exploitation-the-radium-girls-and-the-state-of-industrial-working-conditions-today/

​https://www.orau.org/health-physics-museum/collection/radioactive-quack-cures/emanators/radium-emanator.html

Näyttelystä raportoitiin suomalaisessa lehdistössä ja Turun lehti julkaisi (1.6.1897, 8.6.1897, 17.6.1897, 29.6.1897, 3.8.1897, 7.9.1897 & 9.9.1897) sarjan kuvia "pavilijongeista". Suomessa yllättäen löytyy vain piirroskuvia.​

Huom! Persialainen arkkitehtuuri

Ruotsin ensimmäinen lyhytelokuva alueela samalta vuodelta 1897.

Kiitos kun jaksoit loppuun.

 Onko joku kenties siirtänyt satoja vuosia vanhoja lapsien luurankoja Fennoskandiasta joskus Christopher Columbuksen Amerikan löytämisen jälkeen Atlantin yli ja luolaan Belizessä. Aivan, joku tässä tarinassa ei pidä paikkaansa. Olisiko se kenties Amerikan löytyminen ja sen aikataulut vääristelty. Tuhansia todisteita ja useita eri teorioita aiheesta joten jätän ne tällä kertaa käsittelemättä, koska Columbuksen tarina on voittajan satu. Propagandaa.

Siirrytään kuitenkin tähän hirvittävään tarinaan, josta löytyy lonkerot sivistyneen ihmiskunnan alkulähteille ja suomalaisten kansojen kokemuksiiin menneisyydessä.

Miksi tämä salaperäinen "maya"-luola, joka oli täynnä lasten luita, voi olla todiste muinaisesta ihmiskaupasta? Mutta toisaalta se voi olla todiste myös mayojen suomalaisesta ja saamelaisesta alkuperästä tai Maya-alueen suomalaisesta ja saamelaisesta Olmec "intiaaniheimon" kansanmurhasta?

Midnight Terror Cave tarina

Se alkoi kauhun huudoilla keskellä yötä.

Kun paikallinen maanviljelijä jäljitti tuskan huutojen alkuperän, hän löysi itsensä syvällä Belizen maaseudulla olevan muinaisen luolan rosoiselta suulta. Kahdeksantoista metriä alempana makasi kivilkossa loukkaantunut hautaryöstäjä käpertyneenä kalkkikivipedillä, ihmisluiden ympäröimänä.

Paikalle haettujen pelastajien oli laskeuduttava noin 18 metriä luolan sisäänkäynnistä sen pohjaan. Laskeutuessaan köyden avulla pelastajat havaitsivat Maya-muinaisjäännösryöstelijä​n ympärillä tuhansia ja tuhansia ihmisten luita.
​
Huono-onninen varas vedettiin lopulta turvaan ja vietiin paikalliseen sairaalaan sinä hirvittävänä yönä vuonna 2006, mutta hänen epäonnensa johtaisi löytöön, joka saattaa muuttaa historioitsijoiden ymmärrystä Amerikan löytymisestä ja etenkin alueella asuneista intiaaniheimoista perusteellisesti, koska genetiikkaa ei pääse karkuun, eikä sitä voi "väitellä" pois.
​
"Löysimme valtavan kokoelman ihmisen luurankomateriaalia, lähes 10 000 luuta", kertoi James Brady, antropologian professori Kalifornian yliopistosta Los Angelesista, joka on viettänyt vuosikymmeniä tutkiessaan mayojen luolia. "Se on luultavasti suurin kokoelma vainajia, joka on koskaan löydetty maya-luolasta."

Tutkijat löysivät kaikkiaan 9566 ihmisen luuta. Mikä oli uhraamisen tarkoitus? Kuten Jaime Awe, Belizen arkeologisen instituutin entinen johtaja, kertoi Collectors Weeklylle:

Muinaiset mayat uskoivat tai kirjaukset muinaisista mayoista, joista espanjalaiset katolilaiset siirtomaapapit kertoivat, että ihmiset tehtiin maissista. Haukotus!

Awe kertoo: "Ja kun uhrasit ihmisiä, syötit maissia jumalille." Koska maissi oli mayojen tärkein ravinnon lähde, ihmisuhrien ei katsottu vievän vastavuoroisuuden periaatetta liian pitkälle. Sitä onkin saatettu pitää vähimpänä, mitä kiitollinen kansa voi tehdä selviytymisensä turvaamiseksi. Jep, jep ja päälle kidutusraiskaus -sessiot?

Arkeologisen instituutin ja Cal Staten tutkijaryhmän kanssa Brady alkoi analysoida yli 100 ihmisen hampaat – poskihampaat, kulmahampaat ja etuhampaat, jotka löydettiin vainajista vuonna 2008. Ryhmä löysi merkittävän osan hampaista, noin neljänneksen kokonaismäärästä omanneen vähemmän kulumia. Mikä viittasi siihen, että ne tulivat lasten suusta.

Huomattava määrä lasten luita löydettiin. 

Tutkijat uskoivat, että heidät tuotiin luolaan yli 200 mailin päästä. Sanomatta sitä ääneen ajatus on ollut olmec -kulttuurin ihmisissä, koska Suomea ei ole pystynyt sanomaan. Analysoimalla hammaskiillettä laboratoriossa tutkijat saivat selville, että Midnight Terror -luolasta löydetyt lapset olivat jopa 200 mailin päästä, nykyisen Belizen rajan toisella puolelta. Se ei ehkä kuulosta niin kaukaiselta nykystandardien mukaan, mutta sitä olisi pidetty valtavana etäisyytenä 800-luvulla, varsinkin jos heidät olisi tuotu paikkaan nimenomaan ihmisuhraamista varten.

Jos tämä osoittautuu todeksi, Brady sanoi, se herättää vain monimutkaisempia kysymyksiä.
Hän totesi viime aikoihin asti, että asiantuntijoilla oli rajallinen käsitys siitä, mistä mayojen uhrit olivat peräisin ja kuinka he saapuivat paikkoihin, joista heidät on löydetty. Kiehtovat vihjeet espanjalaisista lähteistä ja kaiverrukset maya-keramiikasta ja kuninkaiden uhraamista käsittelevistä monumenteista ovat tarjonneet vain vähän taustatarinaa.
Koska Mayoja ei kuitenkaan tunnettu lasten vaan aikuisten, vihollisten tai "kuninkaiden" uhraamisesta. Mutta tämäkin saattaa olla Krimin orjakauppiaiden propagandaa. Tunnettua kun on, että Krimin finno-ugrilaisten kansojen orjakauppaa pyörittivät askenazi juutalaiset yhdessä ottomaani turkkilaisten muslimien kanssa ja Iberian niemimaan sefardijuutalaiset ja kryptojuutalaiset katolilaiset hallitsivat Afrikan orjakauppaa. Nykyään nämä orjalaivojen omaistajasuvut ovat suurimmat pankkiirisuvut eli orjuuttajia edelleen. 

Lähde, Lähde

Brady uskoo, että lasten hampaat voivat muuttaa tämän.
"Jos tietomme osoittavat, että ihmisillä käytiin kauppaa ja he liikkuvat pitkiä matkoja, tämä olisi erittäin merkittävä muutos ymmärryksessämme mayojen ihmisuhreista", hän sanoi.

Luolasta löydettyjen esineiden joukossa on hienoja esimerkkejä maya-keramiikasta. Kuinka niin?
​
Kuten monet maya-asiantuntijat, myös Brady on pitkään uskonut, että Maya-imperiumia ei ole olemassa, vaan sen sijaan puoliautonomisia kaupunkivaltioita, joista millään ei olisi ollut kattavaa poliittista auktoriteettia käydä kauppaa ihmisillä pitkiä matkoja. Koska lasten hampaat ovat kaikki peräisin samalta alueelta, tutkijat joutuvat pohtimaan paitsi sitä, oliko olemassa tuntematonta poliittista auktoriteettia, myös ehkä vieläkin järkyttävämpää lapsiin erikoistunutta ihmiskauppaverkostoa.

"Kukaan ei ole Belizestä, joten meillä on tämä lapsipopulaatio, joka on tuotu muualta uhraamista varten", Samantha Lorenz, yksi Bradyn opiskelijoista, joka kirjoittaa gradua hampaista, kertoi Collectors Weeklylle. "Kidnapattiinko nämä lapset? Myytiinkö ne? Luovutettiinko heidät vapaaehtoisesti? Olivatko he orpoja? Meidän on tutkittava monia erilaisia ​​asioita. Ja koska heitä on niin paljon samalta alueelta, on tutkittava, oliko siellä kauppaverkosto, lähinnä ihmiskaupan verkosto, lapsilla.
​
Mutta kaikki, Brady mukaan lukien, eivät ole tyytyväisiä leimaamaan mahdollista uhrautuvaa kauppaa "ihmiskaupaksi".
"En epäröi soveltaa moderneja termejä, kuten 'ihmiskauppa', näihin muinaisiin rituaaleihin", James Doyle, Metropolitan Museum of Artin Afrikan, Oseanian ja Amerikan taideosaston apulaiskuraattori, kertoi Collector's Weeklylle. "Se on hyvin erilainen konteksti, ja voimme vain arvailla muinaisten kansojen maisemassa liikkumisen motiiveja."

Brady sanoi, että jos he ymmärtävät paremmin lasten tarinan, tutkijat saattavat pystyä purkamaan suurempia kysymyksiä, joita on jäljellä mayakulttuurista.

"Tämä saattaa järkyttää meidän taloustajuamme ja sitä, kuinka sidoksissa Mayat olivat", Brady lisäsi. ”Tämä ei ole ajatus, joka on todella noussut esiin aiemmin, ja ihmiset ovat niin yllättyneitä, etteivät tiedä, miten sitä pitäisi käsitellä. Se on radikaalia."

Harvinainen ja perinnöllinen Klippel-Feil-oireyhtymä

Kaksi Klippel-Feil-oireyhtymästä kärsinyttä tapausta löytyi Midnight Terror Cavessa, Belizessä. - Lähde
​https://www.academia.edu/12033967​


Jotkut uskovat, että Egyptin 18. dynastian Myös Faarao Tutankhamonilla, ja tämän suvulla oli

​Klippel-Feiln -oireyhtymä. Klippel-Feil oireyhtymää löytyi myös Birkasta löytyneen viikinkihaudan naiselta. Sitä vastoin suontakan haudan miekkahenkilöllä oli Klinefelterin oireyhtymä eli sama harvinainen oireyhtymä mikä löytyi myös Tutankhamonilta ja tämän suvulla. Tutankhamonilla todettiin myös krooninen osteomyeliitti, jota löytynyt myös Midnight Terror Cavesta, Maykop -kulttuurista ja Viikingeiltä. Mikä muu heitä yhdisti? Genetiikka, suomalainen genetiikka YDNA haploryhmä R1b1a2 sekä mtDNA:t olivat täältä. Geneettinen liike oli perheeseen yhdistetyllä haploryhmällä etelä-Suomesta volgaa pitkin mustalle merelle. Assimiloituen ensin paikalliseen väestöön ja liikkuen skythialaisen Maykop -kulttuurin kuningashaudoista kohti  Egyptin uuden dynastian hallitsijasukua. Mutta tämä kaikki tiedetään. Scythialainen Suomesta lähtenyt kuningassuku ja heidän heimolaisensa päätyivät kuitenkin Egyptissä hukutetuiksi saviastioissa ja heidän tarinastaan tehtiin sen jälkeen mytologiaa, kuten jinnit ja pandoran boxi sekä satuja, kuten Alladin Tuhannen ja yhden yön tarinoissa. Osa upotettiin saviastioissa maan sisään samaan tapaan, joka aiheutti suuren massamuuton välimeren edistyneiden skythialaisten ihmisten suorittamana ja paeten kansanmurhaa turvallisemmille vesille. Saviastioiden vainajien geneettinen jäämistö sisältää vain pohjolan ihmisten genetiikkaa. Tästä syystä yksi mahdollisuus on myös pako etelä-Amerikkaan, ja siihen löytyy hurja määrä todisteita sekä geneettisiä muistijälkiä. 

Toinen on Krimin osjakauppa josta kirjanpito 6,5 miljoonasta skythialaisesta (suomalais-ugrilaista) orjasta on jäänyt historioitsijoille muistiin. Karjalan blondista maksettiin jopa viisinkertainen summa ja punatukkainen kastroitu suomalainen poika oli halutuin työorja.

Saat lisätietoja Prekessiosta napsauttamalla tätä



Elämänpuusta

Muinaisissa egyptiläisissä teksteissä Elämänpuusta kirjoitetaan: "Minä olen kasvi, joka tulee Nu:sta."
Elämänpuu kasvoi pyhästä kummusta, sen oksat ulottuivat ja tukivat tähtitaivasta, kun taas sen juuret ulottuivat alas Manalaan, maan alle ja aina vesiseen kuiluun asti.

Elämänpuun runko edusti maailmanpilaria tai Axis Mundia (kirjaimellisesti "Moundin akseli"), jonka ympärillä taivas näytti pyörivän. Maailmanpilaria pidettiin maailmankaikkeuden keskuksena.
Muinaisen egyptiläisen "kasvin" symboli, joka tarkoittaa "elämän puuta", oli kolme pyhää lootusliljaa. Glyfi, joka ilmaisee Hu:n pyhää tietoa, ja on johdettu pyhästä lootuskuviosta (lumme).
​

​
Tietoja Suuresta Yhteydestä

On olemassa kaksitoista eläinradan tähtikuviota, joista kukin kattaa 30 astetta yötaivaalla. Osana Prekession-prosessia nämä tähtikuviot näyttävät siirtävän asemaansa taivaan poikki öisin, vuosittain ja 2160 vuoden välein.

Iltaisin voit katsella niiden liikkuvan hyvin hitaasti taivaalla. Syntymämerkkisi ilmestyy vuosittain vain kerran. Joka 2160 vuosi siirrymme uuteen eläinradan aikakauteen.

Esimerkiksi tällä hetkellä elämme Vesimiehen aikaa, jolloin Aurinko on kevätpäiväntasauksen aikana Vesimiehen tähdistössä. Ajanjaksot aiheutuvat maapallon prekessiosta eli pyörimisakselin kiertymisestä yhden kierroksen 25 920:n vuoden aikana, jona aikana kevätpäiväntasauspiste ehtii sijaita kaikissa eläinradan 12 tähdistössä. Kalojen aikakautta edelsi Oinaan aikakausi, ja Kalojen aikakautta seuraa Vesimiehen aikakausi. Jokainen ajanjakso kestää noin 2160 vuotta, joka vastaa eläinradalla 30 astetta.

Esimerkiksi tällä hetkellä elämme Kalojen aikakautta (0-2160 jKr.). Tästä johtuu kristillisen uskonnon "kala" symboli. Edellinen aika oli Oinas-aika (2160 - 0 eKr). Tästä johtuu Vanhan testamentin "oinas"-symboli. Sitä ennen oli Härkä-aika (4320-2160 eKr). Tästä syystä "härkä"-kuvat Minoan Kreetalla. Kaksosten aika: 6480-4320 eaa. Kirjoitus ja treidauskulttuuri syntyy. Ravun aika: 8640-6480 eKr. (neoliittinen aika, kun suomalainen ja saamelainen metsästäjä-keräilijä levittäytyy megaliitteineen Eurooppaan).

Auringon noustessa sinä aamuna kun Aurinko siirtyy aukon, portin tai portaalin kautta pois Kalojen aikakaudesta Vesimiehen aikakauteen.

Egyptin (Kemi) prekressio eli Suuri konjunktio, joka merkitsi Vesimiehen aikakauden aamunkoittoa klo 6.48 21. joulukuuta 2012.
Saat lisätietoja Suuresta konjuktiosta napsauttamalla tätä

​

Tämän tärkeän taustatiedon avulla Second Aett: Prekessio voidaan nyt purkaa

Sowilo eli Aurinko on avaintekijä eläinradan aikakausien edetessä. Se on Aurinko, joka viestii uudesta astrologisesta aikakaudesta siirtymällä "aukon" kautta aikakaudesta toiseen 2160 vuoden välein.
Algiz edustaa Axis Mundia, jonka ympärillä taivaat näyttävät pyörivän.
Perthro edustaa "avaamista", jonka kautta Aurinko liikkuu viestiäkseen uuden horoskoopin aikakauden aamunkoitosta.
Eihwaz edustaa elämän ja kuoleman kiertokulkua. Vanhan horoskooppiajan kuolemaa ja uuden ajan syntyä.
Jera edustaa toistuvia syklejä Prekession ikuisuuksia.
​Isa edustaa akselia, joka yhdistää magneettisen pohjoisnavan ekliptin keskipisteeseen, eli "Isa-akseliin".
Nauthiz edustaa Axis Mundin ja Isa-akselin leikkauskohtaa. Axis Mundi osoittaa taivaan napatähteen, kun taas Isa-akseli osoittaa taivaallisen magneettisen pohjoisnavan.
​Hagalaz edustaa napatähteä, joka tällä hetkellä on Pohjantähti. Vuonna 2800 eKr. napatähti oli Alpha Draconis, prekessionin vuoksi.

​

Selitys kolmannesta Aettista: jumalat ja tähtitiede - Wunjo tai Pynn Aett
​

Termiä "tatari-mongolit" ei löydy Venäjän kronikoissa, ei Tatishchevillä, Karamzinilla eikä muillakaan historioitsijoilla. "Mongolit" olivat skyytialaisen Siperian maailman suomalais-ugrilaisia, Pohjois-Euraasian mahtavimpia ja suurimpia ihmisiä Uralista Tyynellemerelle ja Fennoskandiasta ja Baltiasta Altai vuorille.

"Mongolit" olivat (K)arjalaisia ​​indoeurooppalaisia, eivät mongoloideja. Myytti "Mongoli-tatari-ikeestä" keksittiin katolisessa, juutalaisten Vatikaanissa Suomen, Venäjän ja venäläisen finno-ugrilaisen kansan todellisen historian vääristämiseksi. 

"Tatari-mongolinen" dilemma

Termi "mongolitataarit" on keinotekoinen, keksitty, se ei esiinny venäläisissä lähteissä. Ensimmäiset venäläiset historioitsijat eivät mainitse sitä. Termi "mongolitataarit" ei itsessään ole Mongolian kansojen (khalkha, oirats) oma nimi tai etnonyymi. Se on keinotekoinen termi, jonka P. Naumov otti ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 1823 artikkelissa "Venäjän ruhtinaiden asenteesta mongolien ja tataarien khaaneihin 1224-1480".

Jotkut tutkijat johtavat termin "mongolit" kiinalaisista kirjaimista "man-gu" - saadakseen termistä muinaisen. " Tämä on todella absurdia, hölynpölyä.

Todellisuudessa "mongolit", alkuperäisessä versiossa, ilman  "n" -kirjainta oli "mogul" (Intiassa niitä kutsuttiin niin) Mogul tulee juurisanasta "voimakas persoona" ," - "mozh - mahtava, suuri, voimakas". Persialainen ja arabialainen mughal tai mughul oli toinen muunnos "Moguleista" eli myöhemmin väännetyistä mongoleista, jotka esiintyivät "suurina" ihmisinä, jotka loivat Euraasian suurimman valtakunnan. Mughal sanan etymologia tulee Norjan kveenimurteen mugje, fem. muga sanasta, joka tarkoittaa "kasaa tai kumpua"- Onko se viittaus kumpuhautauksiin? Sattaa olla. Todisteita ainakin piisaa.

Mongoli termiä käyttivät steppen hevoskansat myöhemmin omassa keskuudessa. He kutsuivat suomalaisia sinisiksi mongoleiksi ja yhdistivät suomalaiset yhdeksi steppen suurimmista hevoskansoista. Rodunjalostusopissa ruotsalaiset kutsuivat suomalaisia ja saamelaisia mongoloideiksi ja Yhdysvaltojen siirtolaisrekistereissä suomalaiset kulkevat rotutyypin "keltaiset" alla, joka saattaa olla viittaus myös alkuperäisiin keltai ja keltoi nimellä kulkeneisiin kelttikansoihin, jotka saivat nimensä keltaisista hiuksista Herodotoksen mukaan.

Ainoat ihmiset, jotka pystyivät rakentamaan tällaisen maailmanvallan, olivat skytialaisen siperian maailman finno-ugrit ja tämä on osoitettavissa esi-isä K, I, N ja R haploryhmistä. Euraasian valtavan metsä-aroalueen voimakkain etninen ryhmä Venäjän eteläisiltä aroilta Uralilta Tyynellemerelle. Vain heitä voidaan kutsua "suuriksi", "voimakkaiksi", "mughal-moguleiksi". Muut etniset ryhmät ja heimot eivät pysty vaatimaan tällaista arvonimeä. Miksi väitän näin? Koska proto-skytialaisen Botai kulttuurin (3700–3100 ekr.), joka asui kuoppaan kaivetuissa goathi asunnoissa, kuten saamelaiset ja suomalaiset samaan aikaan. Botait puhuivat finno-ugrilaista kieltä, josta on jäänyt useita sanoja osoitukseksi ja heidän genetiikkansa oli Suomesta löytyvää ei eurooppalaista Y-DNA haploryhmää R1b-478 (R1b1a1) ja perisuomalaista N-M231 (N1c) haploryhmää. Maternaalisten haploryhmien ollessa hyvin suomalais-saamelaiset myös; HV14, U1a1c1, I4a, H6a1a, H5b, H11b, R1b, R1b1, T2a1b1, U2e1, U2e2a1d, U2e3, U4a1, ja U4c1. 

He kesyttivät ensimmäisenä hevosen noin 3500 ekr., ja nimesivät indoeurooppalaisen alkusanan kesytetylle hevoselle -*Hek̂wos ". 

Tätä ajatusta kun oikein miettii, miten suuri etulyöntiasema on ihmisellä ollut, joka pystyy hallitsemaan hevosen niin maanviljelyssä kuin sotilaallisissa valloituksissa. Hevosen kesyttäminen on ollut voittamaton yhdistelmä ihmisen kehitykselle ja uusien alueiden valloittamiselle.
​
Erilaisten eläinten kesyttämisen kysymystä voi pohtia myös siltä kannalta, että saamelaiset kesyttivät jo paljon aikaisemmin poron, alkoivat laiduntamaan sitä ja käyttämään sitä vetojuhtana ja kulkuvälineenä.

Maailman vanhin koirareki on löytynyt myös Suomesta, joka oli noin 9000 vuotta vanha.

Hirvi on ollut kesytetty eläin Suomessa, jolla on ratsastettu. Hirven pitämisestä lemmikkinä tehtiin kuitenkin laitonta Suomessa Ruotsin vallan aikana. Mutta löytyykö mitään muita todisteita finno-ugrilaisten Moguli rooliin?

Hevoskärryt
​
Maikopin kulttuuri oli pronssikautinen kulttuuri Kaspianmeren länsipuolella 3500–2500 eaa. Kulttuurin keskus oli nykyisen Maikopin kaupungin seuduilla, ja sen alue ulottui Tamanin niemimaalta lähellä Dagestanin rajaa sijaitsevaan Kertšinsalmeen. Kulttuuri tunnetaan taidokkaista pronssitöistään ja todella suurista kumpuhaudoistaan.
​
Maikopin kulttuurin kanssa samanaikainen oli vuosien 3500–2200 eaa. Kuro-Araxesin kulttuuri, joka ulottui Kaukasukselta Itä-Anatoliaan. Pohjoisessa ja lännessä oli Jamnan kulttuuri, joka rakensi suuria hautakumpuja ja kurgaaneja myös. Pohjoisessa oli Novotitorovkan kulttuuri vuosina 3300–2700 eaa.
Maikopin kulttuurissa vainajat haudattiin kuoppiin, jotka peitettiin suurella maakummulla. Hautakummuista on löytynyt punaista okraa ja yhdet vanhimmista hevoskärryistä hevosineen. Vain Mesapotamian Urissa on saman aikaisia hevos- tai karjakärryjä pyörillä. Suuri mahdollisuus löytyy siihen, että kyseessä on ollut saman kauppakansan kärryt myös Sumerissa. "Hautaustapojen perusteella" heidän uskotaan puhuneen indoeurooppalaista kieltä, kuten ne kaksi indoeurooppalaista kansaa Euroopassa, Suomi ja Unkari. 

Maikop kurganin kuninkaallinen tumulushauta punamullalla höystettynä sisälsi ennennäkemättömiä rikkauksia ja sijainnille epätyypillistä suomalaista U8 haploryhmää karjalasta ja saamelaisille tuttua V7 haploryhmää.

Se mikä Maikop kulttuurissa on kuitenkin kiinnostavinta on selkeästi eniten esiintynyt Y-DNA haploryhmä R1b1a2 ja sen alakladi R1b1a2a2. Haploryhmä R1b1a2 on sama, joka esiintyy eniten R1b haploryhmästä Suomessa ja josta vanhimmat alakladit ovat peräisin. Myöhemmin R1b1a2 haploryhmä esiintyy uuden dynastian faaraoperheellä Egyptissä (Kemi). Kyseessä on erittäin harvinainen R1b haploryhmän alakladi, joka siirtyi ensin pohjoisesta mustalle merelle, teki muutaman mutaation assimilaatiolla ja jatkoi matkaansa Mesapotamiaan ja jatkoi siitä eteenpäin Egyptiin. Maikop kulttuurin ihmiset olivat laiduntajia ja treidaajia, joilla oli selkeästi arvostettuja kuninkaita.

” Maikop kurgan hautaukset olivat samanaikaista Keski- ja Myöhäis-Urukin aikakauden Mesopotamian ensimmäisten kaupunkien kanssa, 3700-3100 eaa.”

Otetaan seuraava todiste käsittelyyn?

​Sotavaunut 

Sintashta-kulttuuri syntyi kansojen itään vaeltamisen seurauksena nuorakeraamisen kulttuurin kyljessä. Pitkään sintashtaa pidettiin finno-ugrilaisiin liitetyn Andronovo kulttuurin osana, mutta vuosituhannen vaihteessa se erotettiin erilliseksi kulttuurikseen Andronovosta.

Sintashta kulttuurissa suoritettiin hevoskärryhautauksia kumpuhaudassa, kurganissa eli aarnihaudassa. "Suurin osa mtDNA-näytteistä kuului useisiin U:n alaryhmiin, mutta myös W, J, T, H ja K -haploryhmiä esiintyi. Y-DNA:t olivat pääosin: R1a1a1b ja I2 haploryhmiä. Sintashta kulttuuri käytti seima-turbiino -kulttuurin nuolen ja keihään kärkiä, joka oli myös suomalaisilla Suomessa käytössä. Seima-turbiino -kulttuuri levisi aina Suomesta Intiaan ja välimerelle minoan ja mykenen kulttuuriin aina Turkin anatolian alueelle. Sintasta kulttuurista löytyi myös ja Karjalan metatuffkivi teollisuuden kivikirveitä. Sintashta kultuuri oli osa suomalais-ugrilasten heimojen järjestelmälläistä kauppa- ja käsityöläisverkostoa. ​

Sintashta kulttuuri on saanut tittelin hevosten vetämien sotavaunujen keksimisestä. Heitä pidetään skyyttien esi-isinä. Sintashta kulttuuri rakensi ensimmäisenä hirsilinnoituksia steppelle, Venäjän ja Mongolian aroille. Hirsilinnoitukset, jossa metallirgia ja käsityöläisyys kukoisti sekä heidän laiduntamansa eläimet viettivät öitään linnoitusten alueen sisällä. Linnoituskulttuuri syntyi alunperin kun laiduntajat oivalsivat, että heidän rakentamansa aitaukset torjuivat myös varkaita, jonka jälkeen rakennettiin yhtä vahvempia aitauksia ja lopuksi linnoituksia. Sintashta -kulttuurin linnoituksissa tehtiin myös finno-ugrilaisia nuorakeraamisia ja kampakeraamisia ruukkuja, kupari- ja pronssiaseiden lisäksi. Sintashta kulttuurin ihmiset hautasivat vainajansa hevosten ja hevosvaunujen kera. Linnoituksensa he rakensivat jokien risteymien läheisyyteen, josta ruuhella eli kanootilla tai veneellä pääsi nopeasti etenemään eri suuntiin.

Myös pazyryk -kulttuurin skyytit näiden esi-isiensä jalanjäljissä hautasivat vainajansa hevostensa kanssa. Ukokin prinsessan haudassa oli 6 hevosta. Prinsessa oli Suomessa eniten esiintyvää haploryhmää U4. Hevoskärry hautauksia on löytynyt myös Egyptin faaraoilta. 

​Nyt kun on kesytetty hevonen, laitettu sille kärryt ja sotavaunut niin pääseekö enää pidemmälle? Kuulostaahan tuo aika paksulta. Jatkeaan nyt vähän lisää hevosen kesyttämisellä.

Kesyhevonen - Hekwos

​Kesyhevonen on siis noin 5500 vuotta vanha ja kulkee koodinimellä DOM2. Se on vahvaselkäinen ja kesy erotuksena heikkoselkäisiin ja vauhkoihin vanhempiin hevostyyppeihin.

Peräisin nykyhevonen on Euraasian aroilta, tarkemmin altain alueelta. Suomalaisuuden juurilla ja Skytialaisen saka kuninkaallisen Pazyryk -kulttuurin asuinseudulla.

Aikaisempi suurinpiirtein kesy hevonen kulkee koodilla DOM1 ja tunnetaan nykyisin Przewalskinhevosen nimellä - sitä käytettiin ilmeisesti lihan ja maidon tuotantoon, joka on luonut sille ihmisryhmälle vuosisatojen ellei tuhansien saatossa toleranssin maitoon, kuten suomalaisilla on. Maidon toleranssi on harvinaista.
 
Villihevosiin liittyvä monimuotoisuus katosi pian DOM2:n jalostamisen jälkeen.

Suomenhevonen onkin ihan jännittävä poikkeus, koska przewalsin hevosten perimä ei olekaan täysin kadonnut: " Biologi Laura Kvistin (Oulun yliopisto) johtama tutkimusryhmä on koonnut mittavan aineiston 2010-luvulla elävistä hevosista ja mm. osoittanut yksittäisillä suomenhevosilla olevan, ainoana domestikoituna rotuna, sama haploryhmä kuin przewalskin hevosella (Kvist et al. 2019)"

" Suomenhevonen on ainoana tunnettuna hevosrotuna sukua przewalskin hevoselle" 
​
" Toistaiseksi mistään muusta tunnetusta kesyhevosrodusta przewalskinhevosen äitilinjoja ei ole todettu."
Uusin tutkimus: " Suomenhevosessa on löydetty przewalskinhevosesta löydetyistä kaikkiaan 18 haploryhmästä 16”

Suomen hevonen onkin mielenkiintoinen tapaus. Se on tällä hetkellä ainoa mahdollinen DOM2 hevonen maailmassa, eli ensimmäinen kesyhevosrotu. Miten tämä Altain alueen Przewalskin hevosen genetiikka on päätynyt Suomeen muuten kuin ensimmäisenä kesyhevosena ja meidän esi-isiemme siellä ollessa ja tänne tullessa?

Olisiko vielä jotain? Ei kai.

Juuri Ilmestynyt tutkimus ensimmäisten ratsastajien löytymisestä Yamnaya -kulttuurista (3.3.2023):

Ensimmäinen bioantropologinen näyttö Yamnaya ratsastajista kertoo:

" Tutkimus raportoi viidestä Yamnaya-henkilöstä, jotka ovat kalibroidusti päivätty 3021-2501 eKr., Kurgan kumpuhaudoista Romaniassa, Bulgariassa ja Unkarissa, osoittaen luun morfologian muutoksia ja hevosen selkään ja  ratsastukseen liittyviä selkeitä patologioita. Nämä ovat vanhimpia ihmisiä, jotka on toistaiseksi tunnistettu ratsastajiksi." 

Ratsastajien genetiikka ja karja yhdistetään Afanasievon paimentolaiskulttuuriin. Afanasievon kulttuuri hautasi vainajansa samaan tapaan mitä Maykop -kulttuurin ihmiset tekivät. Altai-vuorilta steppeltä johdetut Afanasievo-esi-isät R1b levisivät itään Mongoliaan ja etelään Xinjiangiin yhdessä suomalaisen N1c -haploryhmän kanssa. Afanasievoon liittyvät R1b esi-isät katosivat pronssikauden aikana Altai-alueelta ja Mongoliasta, ja heidät korvataan tai absorboitiin täysin uusien Idästä ja lounaasta tulleiden N1c siirtolaisten tullessa. N1c:n hallitsemassa Xinjiangissa Afanasievoon liittyvä esi-isä jatkui ainakin ensimmäisen vuosituhannen lopulle. 

Se, että tutkimus puhuu Yamnaya -kulttuurista, johtuu alueista mistä hautaukset tutkimuksessa ovat löytyneet. Ongelmallista Yamnaya kulttuurin "läntiset steppen laiduntajat", jotka valloittivat Euroopan R1b genetiikalla olisivat olleet tuon alueen ihmisiä. He olivat laiduntajia, ja he tulivat kaukaa. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet lähes tulkoon jokaisessa tutkimuksessa, että Yamnaya -kulttuurin genetiikka on lähimpänä suomalaisia (67,8%), karjalalaisia (64.9%) ja Mordvan (63.4%) ihmisiä. Laskien siis Suomesta Volgaa pitkin mustalle merelle. Samaa reittiä mitä Tutankhamonin perheen geenit etelä-Suomesta laskevat mustalle merelle ja sieltä Egyptiin Maykop - kulttuurissa.

Kaikki nämä edeltäneet kulttuurit, jota tässä tekstissä on mainittu ovat omanneet esi-isyyden skyyttiläisten heimojen alueelle sekä suomalaisen genetiikan. Samoin hautauskulttuurin, joka oli suomalaisten sviar heimolaisten keskuudessa käytössä Freyr kuninkaalleen (myöh. jumala) tunnetuksi tekemästään kumpuhautaustyypistä, jossa ruumis pyritään säilyttämään mahdollisimman pitkään hyväkuntoisenä hyvien satojen toivossa. Itse kuningas nousee kuollessaan joutsenen tähtikuvioon liittyvässä rituaalissa, jumalaksi ja tähdeksi taivaalle, kuten Egyptin Faaraot tekivät. Kurgan kulttuurit kehittyvät koko ajan suurempaan ja balsamointitekniikoita opetellaan, hiljalleen kehittyen, kunnes vuorossa on Egypti (Kemi).


S(kyy)tti nimen alkuperä

Yksi selitys skyyttien nimen alkuperään voi löytyä Kalevalan Joukahaisesta, koska hänellä on kansantaruissa muitakin nimiä, kuten lappalainen ”kyyttösilmä”. Kyyttösilmä viittasi ihmiseen, jolla on viirumaiset silmät. Suomessa sana kyyttö on vakiintunut itäsuomenkarjan toiseksi nimeksi, lehmän, joka on oma punertavan ruskea valkoinen rotunsa. Yksi vaihtoehto kyyttökarjan nimestä on tullut kyykäärmeestä, tai sen jättämästä jäljestä liikkuessaan hiekalla. Siksak -kuvio, jota myös KARJAlan kyyttölehmän selästä löytyy. Itäsuomenkarja eli kyyttö edustaa Euroopassa nykyään erittäin harvinaista steppen aronautojen perimää, juuri sen alueen lehmiä, jota skytiaksi kutsutaan. Mutta miten se on päätynyt tuhansien kilometrien päästä Suomeen, onkin ihmeellinen asia? Muitakin lingvistisiä yhteyksiä Suomessa skyytti sanaan esiintyy, kuten sukunimet skytta, skyttä, kyttä ja kyyttö, jotka etymologisesti tulevat samasta juurisanasta tai ovat muunnelmia kyystä, jota palvottiin Egyptissä yhdessä karhun kanssa ensimmäisten dynastioiden aikaan.. 

Kreikkalainen historioitsija Herodotus antaa useampia teorioita skyyttien lähtökohtiin ja yksi kiinnostavimmista on kuitenkin ensimmäisen skyytti kuninkaan tarina. Kuningas Scythes, joka syntyi Heraklesin ja kyynaisen liitosta. Kyynaisella tässä kohtaa saatetaan viitata suomalaiseen käärmekulttiin sekä saamelaisilla ja muinaissuomalaisella vaatetuksessa esiintyneeseen siksak -kuviointiin. Samaan kuviointiin mitä mm. Botai, Sintashta, Maykop ja Pazyryk kulttuurin ihmisten vaatteista ja keramiikasta löytyi. 

Yhtymäkohtia löytyisi vaikka ja kuinka aina tervasta - muumioihin.

Palataan takaisin mongolivalloitusten aikaan ja kadonneeseen Tartariaan
​
Tiedetään myös, että ennen XII vuosisadan alkua. Mongolit ja tataarit olivat vihamielisiä. Tämä ei ole yllättävää. Mughal-mongolit olivat indoeurooppalaisia ​​(arjalaisia) ja tataarit (tart(arians)) olivat (turk)kilaisia, assimiloituneita (K)arjalaisia. Tiedetään, että Mogulit (Siperian finno-ugrilaiset kansat) vihasivat tataareita (aro-turkkilaisia) Krimin orjakaupan ja lasten kidnappamisten vuoksi, koska osa islamiin kääntyneistä oli alkanut suorittamaan tätä rahan perässä. Temuchin (Tšingis-khaani) hyökkäsi tästä syystä tataarien kimppuun, mutta sisällytti heidät kuitenkin heimojensa superliittoon, kunnes tottelemattomuus ja pettämismahdollisuudet leijuivat ilmassa, hän määräsi kastamaan kaikki: miehet, naiset ja lapset, jotka jaettiin syntymän mukaan ja assimilaatioiden seurauksesta eri leireihin. Sana "tatari" oli tuon aikakauden loukkaus Mughaleja kohtaan. Siksi termi "mongolitataarit" on puhtaasti paradoksaalinen. Viha muslimi ja askenazi juutalaisia eli kasaareja vastaan oli syntynyt pitkällisestä Krimin orjakaupasta mitä olivat pyörittäneet. Kaupparekistereiden mukaan yli 6,5 miljoonaa suomalais-ugrilaista vaaleaihosta ja sinisilmäistä lasta ja nuorta oli kaapattu orjiksi orjakaupan myötä. Suurimman osan kuollessa puolustaessa lastensa kidnappauksia. Juutalaiset kasaarit ja muslimi tataarit, jotka olivat assimiloituneet lähi-idän kansojen kanssa ja tummuessaan pyrkivät nyt vaalentamaan ihoa suomalaisilla tytöillä. Osana koko tätä soppaa oli juutalaisilla tieto Judahin heimon Fennoskandisesta alkuperästä. Judahin heimo, joka oli juutalaisuuden perustaja ja ovat ns. aidot juutalaiset, jotka kuljettivat heraldisena tunnuksenaan leijonaa, kultaharjaa, osoituksenaan omasta ulkomuodostaan (keltaiset ja punaiset hiukset). Laiduntavat samiitit, jotka olivat asuttaneet Anatoliaa, Kreikkaa ja lähi-itää aina pohjois-Afrikkaa myöten. Nimikkeillä luwialaiset, hatit, foinikialaiset ja esim. raamatun samialaiset. Liuta semiittisiä kieliä puhuneita pohjoisen kaukaasialaisia ihmisiä. He olivat pystyttäneet useita siirtokuntia alueelle ja hallitsivat kauppaa maalla ja merellä jo noin 3000 eaa. Heidän genetiikkansa ei ole mikään salaisuus, eikä meidän esi-isien ja äitien.

Paljon myöhemmin Volgan bulgaareita (Vogulit, Votjakit (Vulgars)) alettiin kutsua etnonyymeiksi "tatarit", sitten muita Kultaisen horden fragmentteja - Astrakhan, Krimin tataarit jne. Vaikka etnonyymi "bulgarit" tulee "Volgarista". Eli "Volga Bulgars = Volgars" on ilmeinen tautologia. "Volgarit" kuuluvat välisukujen ryhmään, jossa on suuri hyperborealainen ns. indoeurooppalainen alkukomponentti. Boreaalisten kansojen jakautuminen indoeurooppalaisiin ja prototurkkeihin tapahtui Etelä-Uralilla vuonna 3000 - 2500 eKr. välisellä ajalla. Kyse oli verisiteillä luoduista suhteista, mitä rakoilevan suomalais-ugrilaisten kansojen kauppaverkoston eriarvoistaminen oli alkanut tuottaa. Osa väliklaaneista, indoeurooppalaisen osan vallassa, asettui Volgalle, ja niistä tuli "volgaarisia" -bulgaareja. Alkuperäiset turkkilaiset mukaan lukien "tataarit", jotka perivät Temuchinilta alueensa, asuivat idässä ja etelässä. Samaan aikaan Siperian suomalais-ugrilaiset saapuivat Bulgariaan, mutta he eivät alkaneet karsia kaikkia "volgareja", vaikka he osoittivat voimakasta vastustusta. Suurin osa bulgaareista, vihamielisen islamisoituneen aateliston eliminoinnin jälkeen, hyväksyttiin takaisin "mongolien" joukkoihin. Heillä oli samat alkuperäiset henkiset ja aineelliset perinteet, sama kieli (finno-ugrilaisen kielen murre) kuin Siperian suomalais-moguleilla. Siksi bulgaariset suvut integroituivat helposti koko keisarilliseen Pohjois-Euraasiaan, ja myöhemmin Kazanin "tataareista" tuli aktiivisia Venäjän yhteisen imperiumi-imperiumin rakentajia, osaa Venäjän superetnosta. Mutta tämä tapahtui kuitenkin juutalaisten ja muslimien (kaksipäinen kotka) vallankaappauksen jälkeen kun venäläistäminen tapahtui. Tataarit hyväksyttiin kuitenkin "mongolien" joukkoon. 

Siten suuri "Mongolinen" Horde on pakanallisten suomalais-ugrilaisten heimojen (mukaan lukien Kumanit ja Alaanit) skyytia-siperialainen-volga-klaani. Horde oli suuren Skythian ja Sarmatian, muinaisen indoarjalaisten perinteen ja sivilisaation suora jälkeläinen. Suomalaiset, virolaiset, unkarilaiset, (Latvia & Liettua alueen suomalaiset) Mordvalaiset, Tseremissit, Mansit, Hantit, Saamit ja Samojedit, Syrjäänit, Votjakit, Vogulit, Udmurtit, Ostjakit jne., olivat suuren valtakunnan ylläpitävä voima. Voimansa huipulla suomalaiset heimot hallitsivat Pohjois-Euraasiaa, joka kehittyi Aasian eteläisten sivilisaatioiden - persialaisten, intialaisten, kiinalaisten ja japanilaisten - pohjalta (mielenkiintoista, että siellä, erityisesti Intiassa on "reservissä" monet Euraasian suomalaisten perinteet säilyneet hengissä, jonka vihollisemme pystyivät pyyhkiä pois pohjoisesta). Ei ollut muita "mongoli-mongoloideja", jotka olisivat kehittäneet tuhansia vuosia henkistä ja aineellista kulttuuria, kauppaa, voimakkaiden armeijoiden varustamiseen tarvittavaa tuotantoa, sotilaallista kulttia, joka kykenisi suuriin kampanjoihin ja valloituksiin Euraasiassa kuin hevosen kesyttäneet suomalais-ugrilaiset kansat.

Venäläisistä lähteistä Tšingis-kaanin vanhimman pojan Jochin "Ulus Jochi" (Jochin Maa) oli nimeltään myös:
Komania / Tartaria

Länsi-Euroopan lähteissä esiintyvät nimet "komaanien maa", "komania" tai "tartaarien valtio", "tataarien maa" ja "tartaria" olivat yleisiä nimityksiä kun puhutaan Tšingis-kaanin vanhimman pojan Jochin "Ulus Jochi" alueista eli Jochin Maasta.

Kiinalaiset kutsuivat Kultaisen horden "turks" mongoleja "tartarialaisiksi" (tervaterva ihmisiksi). Kyllä, TERVAHAUTA IHMISIKSI heidän itsensä kertomana.
Mongoleista kerrotaan suoraan, että olivat steppellä laiduntavia heimoja ja Tšingis-kaanin vanhimman pojan Jochin "Suuri lauma" oli suurin blondimongoli heimojen joukko, joka valloitti suurimmat alueet mongolivalloitusten aikana.

Alkuperäinen ja perinteinen versio Venäjän nykyaikaisessa historiografiassa on "polovtsilaiset" ja sen selitys on, että sana "polovtsilainen" tulee sanasta "keltavalkoinen, kellertävä". Kirkkoslaaviksi "kelluva olki" tai "olki kelluu", ja vastaavasti sanat plavý ja plowy tarkoittavat nykyvenäjän, tšekin ja puolan kielissä samaa asiaa - oljen väriä. Kipchakkien (Turkkilaisheimo) slaavilainen nimi tulee näistä sanoista lisättynä -tsy / -chi (kumanit, plavci ja plawci). Saksalaisissa ja armenialaisissa lähteissä samanlaisia ​​nimiä käytettiin joskus polovtseille (falb ja hardesh), jotka tarkoittivat "vaaleankeltaista, oljenkeltaista väriä". Turkinkieliset heimot nimeltään Polovtsy Sary- Kipchak ("keltaiset kipchakit"), toisin sanoen "Polovtsy" on slaavilainen käännös turkkilaisesta etnonyymistä.
​
D. A. Rasovskin artikkelissa "Polovtsyn alkuperä" (1935), hän huomautti, että kipchakkien blondisuudesta kiisteltiin pitkään, koska tämän version kriitikoilla oli mielessään voittajien värittämä stereotypia, että Polovtsy ja turkkilaiset eivät voineet olla vaalea kansa ollenkaan, mutta lopulta todisteiden kerääntyessä he alkoivat pitää sitä yleisesti hyväksyttynä.
​
Liettuan suurruhtinaiden kronikan mukaan - Karjalaa hallitsi Suomen kuninkaiden verilinjasta lähtenyt Polotskin suurruhtinas Narimunt, joka taisteli Golden orden riveissä. Aiheesta tietoa myös "Velvet Book" -kirjassa, joka on tsaarin -Venäjän jaloimpien bojaareiden (Suomessa Pajarin suku vrt. Matt Damon) ja "Slaavi" aatelisten sukujen sukututkimus.
Velvet Book (1555-1556) "Suvereeni sukututkimus" koostuu pääasiassa Rurikin ja Gediminovitsien (Kuninkaallisten, ruhtinaallisten, bojaariperheiden sukuluetteloista sekä materiaaleista 1500-1700 - luvun jälkipuoliskolta ja näiden sukujen edustajien toimittamista sukuluetteloista (1682-1687 ).

Sanoista lisää

Yleisesti sanat ja ihmisten nimet ovat ajan myötä saaneet erilaisia ​​merkityksiä. Sanat "tatari" (joka on turmeltunut sanasta "tartaari") ja "mongoli" ovat täydellisiä esimerkkejä. Tšingis ei ollut tataari eikä mongoli näiden sanojen nykyisessä merkityksessä. Hän oli alunperin skyyttalainen, joka muutti skyytien nimet tartarialaisiksi ja tartariksi, ja siten hänestä tuli Tartarian ensimmäinen khaani tai keisari. Voisi sanoa, että hän oli tartaroskyyttiläinen.

Temujin (Tšingis-kaani) oli täysverinen finno-ugri, joka syntyi hänen isänsä Yesugeista Borjigan-mogulien klaanista ja hänen äidistään Oelunista (tai Hoelunista) Olkhunut-mogulista. Varhainen kuvaus Tšingis-kaanin tartaariheimosta "Borjigin" (kääntyy suomeksi "siniset silmät").
Hänen tartarinimestään saattaa syntyä hämmennystä, joka tulee siitä, että hänen isänsä nimesi hänet tataripäällikön mukaan, jonka isä oli juuri vanginnut. Temujin tarkoittaa "syntynyt rauta agentuurista", jonka voi löyhästi kääntää "seppien suvusta". Nämä viimeisen kappaleen tiedot ovat "salaisesta kirjasta, joten kannattaa ottaa hyppysellisellä suolaa. Aiheesta lisää:


Mongolien historia

Kuten hyvin tiedetään (huutonaurua!), Salainen historia on ainoa säilynyt lähde "mongolien" valtakunnan noususta, jonka "mongolit itse ovat tuottaneet", mutta sen arvoa, tarkoitusta ja jopa kirjan teon päivämäärästä kiistellään ympäri maailman edelleen. Väitetysti se on kirjoitettu joskus vuoden 1227 eli heti Tšingis-kaanin kuoleman jälkeen ja kiinalaisten mukaan sen ainoa säilynyt kopio löytyy kiinalaisten käännöksenä kiinaksi noin 1400 -luvulta, ja joka käännettiin ensimmäisen kerran kyrillisiksi kirjaimiksi 1850-luvulla ortodoksimunkki Palladius Kafarovin käännöksenä. Palladiuksen opit tulivat pian sen jälkeen käyttöön Mongolian uudisasukkaille ja kahden sukupolven verran ihmisiä alueella pakotettiin kääntämään omaa kiinalaista kirjoitustaan kyrillisiksi kirjaimiksi. Käyttöön kyrilliset kirjaimet otettiin monglian kansoille porrastetusti pakkolainsäädännöllä 1925 vuodesta lähtien.
Alkuperäisen tekstin ajankohdasta eikä sen kirjoittajasta ole tietoa. On totta, että kiinalaisia ​​lähteitä on käytetty valaisemaan jonkin verran salaisen historian välittämistä, erityisesti William Hungin neljäkymmentä vuotta sitten julkaisemassa pitkässä ja yksityiskohtaisessa artikkelissa, mutta F. W. Cleavesin tiivistelmänä. Ongelmat, jotka liittyvät tähän todisteeseen hänen salaisen historian käännöksen johdannossa, tekevät täysin selväksi, että paljon on jäänyt arvailujen varaan.

Kirja ei ole millään tapaa luotettava lähde aineisto. Varsinkin kun tiedetään Kiinan propagandahistoria omia kansalaisiaan kohtaan ja kansoja, jotka ovat joutuneet kiinalaisten kansanmuhien kohteeksi, kuten suomalaiset kauppiaskansat ja suomalaisten siirtokunnat. Jännittävää mongolivalloittajien historiassa on, että he hyökkäsivät kaikkialle muualle paitsi Suomeen? Toinen seikka on se, että Suomi tunnettiin kulttuurina, joka kertoi perinnetietoa, saagojaan ja oppejaan sanallisesti ei kirjoittaen tekstiä yleiseen jakoon, koska kulttuurissa vaalittiin omien opettamista ei muiden ihmisten mahdollisuutta hyväksi käyttää tieto-taitoa, joka suomalaisilla oli. Siksi, ei löydy todellista mongolien kirjoittamaa historiaa. Kiinnostavaa on myös se, että mongolivalloittajat taistelivat pääosin Krimillä, jossa Krimin orjakauppa myi suomalaisia viisinkertaisella hinnalla muihin orjiin verrattuna. Miksi? Se ei voinut olla syy, että suomalaiset olivat niin kauniita vaan se, että suomalaiset olivat olleet vallassa niin kauan. Siksi heistä tarjottiin enemmän rahaa kuin muista kansoista.

Näkymättömillä mongoleilla ei luoda "Mongolian" imperiumia

Mongolialla ei ole vieläkään henkistä, innovatiivista tai inhimillistä potentiaalia luoda maailmanvaltakuntaa. Heillä ei ole olemassa suurta sotilaskulttuuria, kuten muinaisilla hevosen kesyttäneillä ja sotavaunut keksineillä suomalaisilla oli. Se miten suomalais-ugrilaisten kansojen kauppaverkosto kehittyi silkkitieksi ja varangi armeijoiksi (watchers) ja päätyi viimeisiksi pyristelyksi vanhalla vallalla 1200 -luvulla. Mongolian aro ei paljastaa valloittajien armeijan lukuisia, hyvin aseistettuja, kurinalaista ​​ja korkeaa taisteluhenkeä. Mongolialaiset eivät yksinkertaisesti pystyneet valloittamaan sellaisia ​​kehittyneitä ja vahvoja voimia kuten Kiina, Keski-Aasia (Khorezm), Venäjä, Persia ja puolet Eurooppaa jne. 

Tarina on täyttä hölynpölyä. Silloisessa Mongoliassa ei yksinkertaisesti ollut kehittynyttä teollista tai aineellista kulttuuria, joka aseistaisi tuhansia sotilaita. Ei ollut kehittynyttä tuotantoa, käsityöläisyyttä, edistyksellisiä metsästäjiä. Heistä ei voinut tulla seppiä, metallurgeja, rakentajia, insinöörejä ja suuria sotureita yhden sukupolven sisällä. Rautaista kurinalaisuutta ja sotilaallista henkeä ei voi juurruttaa villiin leiriin. Vaikka aseistat AK:lla miljoonat mustat, he eivät valloita planeettaa. "Mogulien" armeijan organisaatio on tyypillisen indoeurooppalainen. Mongolian Mongoloid-klaanien henkisen ja aineellisen kulttuurin taso 1100-1300-luvuilla vastasi suunnilleen 1700-luvun suurten järvien intiaaniheimojen kulttuuria. He vasta alkoivat hallita karjankasvatusta, he olivat metsästäjiä. Tällä kehitystasolla ei voi valloittaa puolta maailmaa, rakentaa voimakasta imperiumia kun vastassa on sotilaalliset taktikot.


Abrahamisten uskontojen sota ja viimeiset juutalaiset kadonneet heimot

 "Mongolian mongolit" on unohdettava. Niitä ei ollut. Mutta oli sotia, kaupungeissa ja linnoituksissa. Ketkä taistelivat? Uuden kronologian kirjoittajat Fomenko ja Nosovsky vastasivat tähän kysymykseen epäperinteisesti: he uskovat, että nämä olivat sisäisiä sotia venäläisten kasakkojen ja Horden välillä. Todellisuudessa se oli Volgajokea edellen asuttavien suomalais-ugrilaisten heimojen ja bolshevikki- ja askenazijuutalaisten ja islamistisen uuden vallan, ns.  kaksipäisen kotkan, ja tuon vanhan aarnikotkan välillä, josta ei jäljellä ollut kuin osia leijonasta ja härän häntä. Suuri Venäjä jaettiin kahteen rintamaan, kahteen Venäjään - siperialaiseen-pakanalliseen ja väkisin pakotettuun Abrahamiseen eurooppalais-kristilliseen ortodoksisuuteen, kahteen vihamieliseen dynastiaan - pohjoiseen ja eteläiseen. 

Kroniikat kertovat tästä ns. "tuntemattomasta kielestä", ja "roskan" saapumisesta. Mikä oli tämän kansan "kieli"? Mistä tämä lauma tuli Venäjälle? Valtavia alueita Mustanmeren pohjoisrannikolta Volgan ja Etelä-Uralin kautta Altaihin, Sayaniin ja itse Mongoliaan, niille alueille, joita asuttivat myyttiset skyytit ja "mogulit". "Tartaria" kuului itse asiassa skyyttien  maailmaan, suureen Skyytia-Sarmatiaan. Kauan ennen viimeisen indoeurooppalaisten arjalaisten aallon lähtöä, jotka siirtyivät Fennoskandiasta Mustalle merelle ja lähtivät sen pohjoiselta ja eteläisiltä alueilta. Uralista Persia-Iraniin ja Intiaan, indoeurooppalaiset valkoihoiset hallitsivat metsä-arojen vyöhykettä Karpaateista ja Tonavasta Sayan-vuorille. He harjoittivat puolinomadista elämäntapaa, harjoittivat karjankasvatusta ja maanviljelyä. He käyttivät Etelä-Venäjän aroilla kesytettyä suomenhevosta ja kyyttökarjaa. He olivat kehittäneet kauppaa, tuotantoa, käsitöitä ja soturikultin. He jättivät jälkeensä paljon kärryjä, astioita, aarteita ja aseita. Kaikkea, jotka liittyvät suomalais-ugrilaisiin kansoihin.He hallitsivat laajaa aluetta Krimiltä Tyynellemerelle. He hallitsivat Mongoliassa, toivat metallurgian, maatalouden ja sivilisaation kokonaisuudessaan. Paikalliset mongoloidit, jotka olivat vielä kivikaudella, eivät voineet kilpailla hyperborealaisen suomalais-ugrilaisen kanssa. Mutta he säilyttivät muiston heistä jättiläisinä, vaaleasilmäisinä ja vaaleatukkaisina sankareina. Siksi vaaleasilmäinen Tšingis-kaani ja tämän sotilaallinen eliitti, Transbaikalin, Khakassia ja Mongolia olivat indoeurooppalaisia, suomalais-ugrilaisia. Vain tämänkaltaiset skyytlalais-hyperborealaiset olivat ainoa todellinen sotilasvoima, joka loi maailmanimperiumin. Lopulta suomalaisten kansojen pako pohjoiseen johti heidän etnisten ryhmiensä heikkenemiseen, ja myöhemmin suomalais-ugrilaiset kansat katosivat erinäisten etnisten puhdistusten seurauksena Venäjän valtakeskiöstä. Etnisissä puhdistuksissa, joissa myös suomalaiset ovat tietämättään olleet mukana ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa kun taistelimme veljeskansoista koottuja joukkoja vastaan.

Tässä on osa näistä pakanallisista suomalais-ugrilaisista heimoista, jotka tulivat Koillis- ja Etelä-Venäjälle. Antropologisesti, geneettisesti, henkisessä ja aineellisessa kulttuurissaan (pääasiassa skyytien "eläintyyli") myöhäiset skyytit olivat samoja suomalaisten heimojen ihmisiä kuin suomalaiset, karjalaiset, okajoen ja ojattijoen varren ihmiset, Moskovan (Mustajoen) Marit, Novgorodin tai Kiovan Rusit. Ulkoisesti he erosivat vain pukeutumistyylistä - skytialainen siperialainen eläintyyli, suomalais-ugrilaisen kielen murre ja pakanausko. He olivat kaikki "likaisia" uusille kristityille kronikoille. Vapauksia ja luonnonlakia arvostaneet skyytit olivat keskittyneet sotilaallisen kauppa-armeijan ylläpitoon ja yrittivät vahvistaa vapauksia ja luonnonlakia kaikille steppen alueella.

Pahamaineinen "Mongolien valloitus" ei tuonut mitään Venäjälle. Ei ole sanoja, ei tapoja, ei mongoloidia. Sana "Horde" itsessään on vääristynyt sana venäläisestä sanasta "iloinen, kiltti". Siperian finno-ugrilaiset ruhtinaat kutsuivat itseään khaaneiksi. Mutta jopa Kiovan Rus' ruhtinaita, esimerkiksi Vladimiria tai Jaroslav viisasta, kutsuttiin kaganiksi-koganiksi. Sana "kogan-kokhan" ("Gothan-khan") ei ole mongolialaista alkuperää. Kokhan on venäjänkielinen sana, joka tarkoittaa "valittua" tai "rakastettua". Ei ole yllättävää, että Skyytian Rus' löysi helposti yhteisen kielen Venäjän ruhtinaiden (esimerkiksi Aleksanteri Nevskin) kanssa, bojaareilla oli sukulaisia, veljiä ja naimisissa olevia tyttäriä molemmilla puolilla. Skyytit eivät olleet vieraita. He olivat omia.

Siten Venäjälle eivät tulleet mongoloidit eivätkä tataarit (bulgarit), vaan ainoa todellinen voima - skyytit. Siksi "ikeen" kolmen vuosisadan valta-asema ei jättänyt minkäänlaisia ​​antropologisia muutoksia Venäjän väestöön. Horde itsessään oli valkoihoisia suomalais-ugrilaisia Rus', venäläisten superetnoksen ydintä. Siksi heistä tuli luonnollisesti osa Venäjän kansaa. Horden väestöstä (kumanit, alaanit jne.) tuli eristettynä veljistään ja pienellä suostuttelulla venäläisiä.

Kultaisen horden alainen Venäjä (Tartaria) vihamielisenä valtiona, jossa "mongolit" hallitsivat ylimpänä, on väärä. Suomalaisen ja venäläisen kansan vihollisten luoma. Hordessa ei ollut mongoleja. Oli Volgan bulgaareja ("tataareja"), oli skyytian suomalais-ugrilaisia kansoja unkarilaiset mukaanlukien. Valtavan imperiumin "merestä mereen" loi pakanallinen skyytian maailma. Isovalta menehtyi islamisoitumisen ja arabisoitumisen seurauksena juutalaisella rahalla ja suunnitelmilla. Kaksi Abrahamista uskontoa johdattamassa pakanat kolmannen Abrahamisen uskonnnon syleilyyn pakottamalla. Uskomaan valheelliseen antikristukseen nimeltä Jeesus, jonka historiattomuuden voi paljastaa idoliksi (valehtelijaksi) muutaman minuutin kirjoitusprojektilla. Heti kun islam valtasi Horden valtakunnan, osien välillä alkoi henkinen ja uskonnollinen vastakkainasettelu, joka jakautui "ystäviin" ja "vieraisiin". Horde-imperiumin rappeutuessa pohjoisen sivilisaation "ohjauskeskus" Suomessa siirtyi vähitellen Moskovaan. Ivana Julman aikana Venäjä palautti Euraasian valtakunnan yhtenäisyyden nyt uuden kielen ja uuden historian kirjoituksen avustuksella. Paljon katosi ja paljon tuli tilalle. Onneksi arkeologisia löytöjä löytyy jatkuvasti eikä genetiikkaa pääse pakoon.

Jutun alla käännös tutkimuksesta - Venäläisten suomalainen perimä.

" Ensimmäistä kertaa historiassa venäläiset tutkijat suorittivat ennennäkemättömän tutkimuksen venäläisestä geenipoolista - ja olivat järkyttyneitä sen tuloksista. Erityisesti tämä tutkimus vahvisti täysin artikkeleissamme "Mokselien maa" (nro 14) ja "Venäjän kieli ei ole venäläinen" (nro 12) ilmaistun ajatuksen, että venäläiset eivät ole slaaveja, vaan venäjänkielisiä suomalaisia.
​
”Venäläiset tiedemiehet ovat saaneet valmiiksi ja valmistelevat julkaisua ensimmäistä laajamittaista tutkimusta venäläisten geenipoolista. Tulosten julkaisemisella voi olla arvaamattomia seurauksia Venäjälle ja maailmanjärjestykseen”.

Näin alkaa sensaatiomainen julkaisu aiheesta Vlastin venäläisessä versiossa. Ja sensaatio osoittautui todella uskomattomaksi - monet myytit Venäjän kansallisesta identiteetistä osoittautuivat vääriksi. Muun muassa kävi ilmi, että geneettisesti venäläiset eivät ole ollenkaan ”itäslaaveja”, vaan suomalaisia.

VENÄLÄISISTÄ SUOMALAISIA

Antropologit ovat kyenneet useiden vuosikymmenten intensiivisen tutkimuksen aikana paljastamaan tyypillisen venäläisen ihmisen ulkonäön. Ne ovat keskivartaloisia ja keskipituisia, vaaleanruskeat hiukset ja vaaleat silmät - harmaat tai siniset. Muuten, tutkimuksen aikana saatiin myös suullinen muotokuva tyypillisestä ukrainalaisesta. Viittausukrainalainen eroaa venäläisestä ihon, hiusten ja silmien värin osalta - hän on ruskea ruskeaverikkö, jolla on säännölliset piirteet ja ruskeat silmät. Ihmiskehon mittasuhteiden antropologiset mittaukset eivät kuitenkaan ole edes viimeinen, vaan viimeinen vuosisata tieteestä, joka on pitkään saanut käyttöönsä tarkimmat molekyylibiologian menetelmät, joiden avulla voit lukea kaikki ihmisen geenit. Ja edistyneimmät DNA-analyysimenetelmät ovat nykyään mitokondrioiden DNA:n ja ihmisen Y-kromosomin DNA:n sekvensointi (lukemalla geneettisen koodin kirjaimilla). Mitokondrio-DNA on siirtynyt sukupolvelta toiselle naispuolista sukupolvea pitkin käytännöllisesti katsoen muuttumattomana siitä lähtien, kun Eeva, ihmiskunnan esi-ihminen, kiipesi alas puusta Itä-Afrikassa. Ja Y-kromosomi esiintyy vain miehillä, ja siksi se siirtyy lähes muuttumattomana myös urospuolisille jälkeläisille, kun taas kaikki muut kromosomit, jotka välittyvät isältä ja äidiltä lapsilleen, ovat luonnostaan ​​sekoitettuja korttipakan tavoin ennen jakamista. Siten toisin kuin epäsuorat markkerit (ulkonäkö, kehon mittasuhteet), mitokondrioiden DNA:n ja Y-kromosomin DNA:n sekvensointi osoittaa kiistattomasti ja suoraan ihmisten sukulaisuuden asteen, kirjoittaa Vlast-lehti.

Lännessä ihmispopulaatiogeneetit ovat menestyksekkäästi käyttäneet näitä menetelmiä kahden vuosikymmenen ajan. Venäjällä niitä käytettiin vain kerran, 1990-luvun puolivälissä, kun tunnistettiin kuninkaallisia jäänteitä. Käännepiste tilanteessa, jossa käytettiin nykyaikaisimpia menetelmiä Venäjän nimikansakunnan tutkimiseen, tapahtui vasta vuonna 2000. Venäjän perustutkimussäätiö myönsi apurahan Venäjän lääketieteen akatemian lääketieteellisen geneettisen keskuksen ihmispopulaatiogenetiikan laboratorion tutkijoille. Ensimmäistä kertaa Venäjän historiassa tutkijat pystyivät keskittymään täysin venäläisten geenipoolin tutkimiseen useiden vuosien ajan. He täydensivät molekyyligeneettisiä tutkimuksiaan analyysillä venäläisten sukunimien esiintymistiheydestä maassa. Tämä menetelmä oli erittäin halpa, mutta sen tietosisältö ylitti kaikki odotukset: sukunimien maantieteellinen vertailu geneettisten DNA-markkereiden maantieteelliseen sijaintiin osoitti niiden olevan lähes täydellisen yhteensopivat.

Ensimmäisen Venäjällä tehdyn nimikansalaisen geenipoolin tutkimuksen molekyyligeneettisiä tuloksia valmistellaan nyt julkaistavaksi monografian "Russian Gene Pool" muodossa, joka julkaistaan ​​vuoden lopulla Luch-julkaisussa. talo. Vlast-lehti lainaa joitain tutkimustietoja. Joten kävi ilmi, että venäläiset eivät ole ollenkaan "itäslaaveja", vaan suomalaisia. Muuten, nämä tutkimukset tuhosivat täysin pahamaineisen myytin "itäslaaveista" - siitä, että valkovenäläiset, ukrainalaiset ja venäläiset "muodostavat itäslaavien ryhmän". Ainoat slaavit näistä kolmesta kansasta olivat valkovenäläiset, mutta kävi ilmi, että valkovenäläiset eivät ole ollenkaan "itäslaaveja", vaan länsimaisia, koska he eivät käytännössä eroa geneettisesti puolalaisista. Joten myytti "valko-Venäjän ja venäläisten sukuverestä" tuhoutui täysin: valkovenäläiset osoittautuivat käytännössä identtisiksi puolalaisten kanssa, valkovenäläiset ovat geneettisesti hyvin kaukana venäläisistä, mutta hyvin lähellä tsekkejä ja slovakkeja. Mutta Suomen suomalaiset osoittautuivat geneettisesti lähemmäksi venäläisiä kuin valkovenäläiset.

Y-kromosomin mukaan venäläisten ja Suomen suomalaisten välinen geneettinen etäisyys on siis vain 30 konventionaalista yksikköä (läheinen suhde). Ja geneettinen etäisyys venäläisen ja Venäjän federaation alueella asuvien ns. suomalais-ugrilaisten kansojen (mari, veps, mordvalaiset jne.) välillä on 2-3 yksikköä. Yksinkertaisesti sanottuna ne ovat geneettisesti identtisiä. Tältä osin Vlast-lehti toteaa: ”Ja Viron ulkoministerin ankara lausunto 1. syyskuuta EU:n neuvostossa Brysselissä (sen jälkeen kun Venäjä irtisanoi valtionrajasopimuksen Viron kanssa) suomalais-ugrilaisten kansojen väitetystä suomalaisiin liittyvästä syrjinnästä Venäjän federaatiossa menettää merkityksensä. Mutta länsimaisten tutkijoiden moratorion vuoksi Venäjän ulkoministeriö ei voinut kohtuudella syyttää Viroa sekaantumisesta sisäisiin, voisi jopa sanoa, että läheisesti liittyviin asioihin. Tämä filippinen puoli on vain yksi puoli syntyneiden ristiriitojen massasta. Koska venäläisten lähimmät sukulaiset ovat suomalais-ugrilaiset ja virolaiset (itse asiassa nämä ovat samoja ihmisiä, koska 2-3 yksikön ero on luontainen vain yhdelle kansalle), niin venäläiset vitsit "estetyistä virolaisista" ovat outoja, kun venäläiset itse ovat näitä virolaisia.

Venäjälle syntyy valtava ongelma itsensä tunnistamisessa oletettavasti "slaaveiksi", koska geneettisesti venäläisillä ei ole mitään tekemistä slaavien kanssa. "Venäläisten slaavilaisista juurista" kertovassa myytissä venäläiset tiedemiehet asettivat rohkean kohdan: venäläisissä ei ole mitään slaaveista. On olemassa vain lähes slaavilainen venäjän kieli, mutta se sisältää myös 60-70% ei-slaavilaista sanastoa, joten venäläinen ei pysty ymmärtämään slaavien kieliä, vaikka todellinen slaavi ymmärtää slaavia, kielten samankaltaisuuden vuoksi - mikä tahansa (paitsi venäjä).

Mitokondrio-DNA-analyysin tulokset osoittivat, että toinen venäläisten lähin sukulainen Suomen suomalaisia ​​lukuun ottamatta on tataarit: venäläiset tataareista ovat samalla geneettisellä etäisyydellä 30 tavanomaista yksikköä, jotka erottavat heidät suomalaisista. Ukrainaa koskevat tiedot eivät olleet yhtä sensaatiomaisia. Kävi ilmi, että geneettisesti Itä-Ukrainan väestö on suomalais-ugrilaista: Itä-Ukrainalaiset eivät käytännössä eroa venäläisistä, komeista, mordvalaisista ja mareista. Tämä on yksi suomalainen kansa, jolla oli kerran oma yhteinen suomen kieli. Mutta Länsi-Ukrainan ukrainalaisten kanssa kaikki osoittautui vielä odottamattomammaksi. Nämä eivät ole ollenkaan slaaveja, samoin kuin Venäjän ja Itä-Ukrainan "venäläissuomalaisia", vaan täysin erilainen etninen ryhmä: geneettinen etäisyys Lvovin ukrainalaisten ja tataarien välillä on vain 10 yksikköä.

Länsi-ukrainalaisten tällainen läheinen suhde tataareihin voidaan selittää Kiovan Venäjän muinaisten asukkaiden sarmatialaisilla juurilla. Tietysti länsi-ukrainalaisten veressä on tietty slaavilainen komponentti (he ovat geneettisesti lähempänä slaaveja kuin venäläisiä), mutta he eivät silti ole slaaveja, vaan sarmateja. Antropologisesti niille on ominaista leveät poskipäät, tummat hiukset ja ruskeat silmät, tummat (eikä vaaleanpunaiset, kuten valkoihoiset) nännit. Lehti kirjoittaa: ”Voit reagoida miten haluat näihin tiukasti tieteellisiin faktoihin, jotka osoittavat Viktor Juštšenkon ja Viktor Janukovitšin referenssiäänestäjän luonnollisen olemuksen. Mutta ei ole mahdollista syyttää venäläisiä tiedemiehiä näiden tietojen väärentämisestä: silloin syytös ulotetaan automaattisesti heidän länsimaisiin kollegoihinsa, jotka ovat viivytelleet tulosten julkaisemista yli vuoden ja joka kerta pidentäen moratoriota.

Lehti on oikeassa: Nämä tiedot selittävät selvästi syvän ja jatkuvan jakautumisen Ukrainan yhteiskunnassa, jossa kaksi täysin erilaista etnistä ryhmää tosiasiassa asuu nimellä "ukrainalaiset". Lisäksi Venäjän imperialismi ottaa nämä tieteelliset tiedot käyttöön - jälleen kerran painava ja tieteellinen argumentti Venäjän alueen kasvattamiseksi Itä-Ukrainassa.
Entä "slaavilais-venäläisten" myytti? Tunnistamalla nämä tiedot ja yrittämällä käyttää niitä, venäläisten strategiat (suunnitelmat tavoiteltuun päämäärään pääsemiseksi) kohtaavat täällä sen, mitä ihmiset kutsuvat "kaksiteräiseksi miekaksi": Tässä tapauksessa sinun on mietittävä uudestaan Venäjän kansan ”slaavilaista” identiteettiä ja luovuttava "sukulaisuudesta" valkovenäläisten ja koko slaavilainen maailma kanssa - ei tieteellisen tutkimuksen vaan poliittisella tasolla.
Lehti julkaisee myös kartan, joka osoittaa alueen, jossa on "todella venäläisiä geenejä" (eli suomalaisia). Maantieteellisesti tämä alue on yhtenevä "Venäjä Iivana Julman aikana" ja "osoittaa selvästi sopimuksen tiettyihin valtionrajoihin", lehti kirjoittaa.

Nimittäin Bryanskin, Kurskin ja Smolenskin väestö ei ole ollenkaan Venäjän (ts. suomalaista) väestöä, vaan Valko-Venäjän ja Puolan väestöä – se on identtinen valkovenäläisten ja puolalaisten geenien kanssa. Mielenkiintoinen tosiasia on, että keskiajalla Liettuan suurherttuakunnan ja Moskovan välinen raja oli juuri slaavien ja suomalaisten välinen etninen raja (muuten Euroopan itäraja kulki sen kautta). Naapurialueita liittävä Moskovan Venäjän imperialismi ylitti etnisten moskovalaisten rajat ja vangitsi ulkomaisia etnisiä ryhmiä.
MITÄ VENÄJÄ ON?


Nämä uudet venäläisten tutkijoiden havainnot antavat meille mahdollisuuden tarkastella uudestaan ​​keskiaikaisen Moskovan politiikkaa, mukaan lukien sen käsite Rusista. Osoittautuu, että Moskovan "venäjän viltti vetäminen yli itsensä" (venäläinen sanonta?) selitetään puhtaasti etnisesti, geneettisesti.

 
Niin kutsuttu käsite ”Pyhä Venäjä” Moskovan Venäjän ortodoksisen kirkossa venäläiset historioitsijat ovat kehittyneet tosiasiassa Moskovan noususta Ordasta
(Kultainen orda oli mongolien perustama nykyisen Venäjän, Ukrainan ja Kazakstanin alueella sijainnut valtio 1200-1400-luvuilla  https://fi.wikipedia.org/wiki/Kultainen_orda , kartta tämän kirjoituksen lopussa) ja kuten Lev Gumilyov kirjoitti teoksessa ”Venäjältä Venäjälle”, esimerkiksi ukrainalaiset ja valkovenäläiset lakkasivat olemasta ruseja samasta tosiasiasta, lakkasivat olemasta Venäjä.

On selvää, että oli kaksi täysin erilaista Venäjää. Yksi, länsi, eli omaa slaavien elämäänsä, yhdistyneinä Liettuan ja Venäjän suuriruhtinaskunnassa. Toinen Venäjä - Itä-Venäjä (tarkemmin sanottuna Moskova - koska sitä ei pidetty tuolloin Venäjänä) - tuli etnisesti lähelle Ordaa 300 vuoden ajan, jolloin se sitten tarttui valtaan ja teki siitä "Venäjän" jo ennen Novgorodin ja Pihkovan valloitusta Orda-Venäjälle.

Tätä toista Venäjää - suomalaisen etnisen ryhmän Venäjää - kutsutaan myös Moskovan Venäjän ortodoksiseksi kirkoksi ja venäläiset historioitsijat "Pyhäksi Venäjäksi", samalla kun Länsi-Venäjän oikeudet jätetään johonkin "venäläiseen" (pakottaen koko Kiovan Venäjän kansan kutsumaan itseään ei ruseiksi, vaan "Okraintsyksi" (sana tarkoittaa ”Laitamilla”, tästä tulee Ukraina-sana?). Merkitys on selvä: tällä suomalaisella Venäjällä oli vähän yhteistä alkuperäisen slaavilaisen Venäjän kanssa.

Vuosisatoja vanha vastakkainasettelu Liettuan suurherttuakunnan ja Moskovan välillä (jolla näytti olevan jotain yhteistä Rusin Rurikovitšissa ja Kiovan uskossa, sekä Liettuan suurherttuakunnan prinssit Vitovt-Juri ja Jagajlo-Jakov, jotka olivat syntymästä lähtien ortodoksisia, olivat Rurikovich ja Venäjän suuriruhtinas, ei ollut muuta kieltä kuin venäjä, jota he osasivat) - tämä on eri etnisten ryhmien maiden vastakkainasettelua: Liettuan suurherttuakunta kokosi slaavit ja Moskova suomalaiset.

Seurauksena on, että useiden vuosisatojen ajan kaksi Venäjää vastusti toisiaan - slaavilainen Liettuan suurherttuakunta ja suomalainen Moskova. Tämä selittää myös räikeän tosiasian, että Moskova EI KOSKAAN Orda-ajan aikana halunnut palata Venäjälle, saada vapautta tataareilta ja tulla Liettuan suuriherttuakunnan jäseneksi.

Ja Novgorodin vangitsemisen aiheutti juuri Novgorodin neuvottelut liittymisestä Liettuan suurherttuakuntaan. Tämä Moskovan russofobia ja sen ”masokismi” (”Orda-ies (-sorto, -taakka) on paremmin päällä”) (joku sanonta?) selittyvät vain etnisillä eroilla alkuperäisen Venäjän kanssa ja etnisellä läheisyydellä Ordan kansojen kanssa.

Juuri tämä geneettinen ero slaavien kanssa selittää, että Moskova hylkäsi eurooppalaisen elämäntavan, Liettuan suuriruhtinaskunnan ja puolalaisten (ts. slaavilaisten yleensä) vihan ja samalla (valitsi) valtavan rakkauden idän ja Aasian perinteisiin. Näiden venäläisten tutkijoiden tulosten on välttämättä heijastuttava historioitsijoiden tarkistaessa heidän ajatuksiaan.

On tarpeen viedä historiatieteeseen tosiasia, että ei ollut yhtä, vaan kaksi täysin erilaista Venäjää: slaavilainen Venäjä - ja suomalainen Venäjä. Tämän selvennyksen ansiosta voimme ymmärtää ja selittää monia keskiaikaisen historiamme prosesseja, jotka nykyisessä tulkinnassa näyttävät olevan vailla merkitystä.
 
VENÄJÄN SUKUNIMET
Venäläisten tutkijoiden yritykset tutkia venäläisten sukunimien tilastotietoja kohtasivat aluksi paljon vaikeuksia. Keskusvaalilautakunta ja paikalliset vaalikomissiot kieltäytyivät ehdottomasti tekemästä yhteistyötä tutkijoiden kanssa ja vetosivat siihen, että vain äänestäjäluetteloiden salassapitovelvollisuus voi taata vaalien puolueettomuuden ja oikeudenmukaisuuden liittovaltion ja paikallisille viranomaisille.
Perhesukunimen laittaminen luetteloon oli erittäin pehmeää: se sisällytettiin, jos vähintään viisi sukunimen kantajaa asui alueella kolmen sukupolven ajan. Ensin laadittiin luettelot viidestä ehdollisesta alueesta - pohjoisesta, keski-, länsi-, keski-itä- ja eteläosasta. Kaikilta Venäjän alueilta kertyi kaikkiaan noin 15 tuhatta venäjän sukunimeä, joista suurin osa löytyi vain yhdeltä alueelta ja puuttui muualta.
Kun alueelliset luettelot asetettiin päällekkäin toistensa kanssa, tutkijat tunnistivat vain 257 niin kutsuttuja ”koko Venäjän sukunimeä”. Lehti kirjoittaa: ”On mielenkiintoista, että tutkimuksen viimeisessä vaiheessa he päättivät lisätä Krasnodarin alueen asukkaiden nimet eteläisen alueen luetteloon, odottaen, että Katariina II:n täältä häätämien Zaporizhzhya-kasakkojen jälkeläisten ukrainalaisten nimien osuus vähentäisi merkittävästi koko Venäjän luetteloa.
Mutta tämä lisärajoitus vähensi kaikkien venäläisten sukunimien luetteloa vain 7 yksiköllä - 250: een. Tuloksesta tuli ilmeinen ja ei kaikille miellyttävä johtopäätös, että Kuban asukkaat olivat pääasiassa venäläisiä. Ja minne ukrainalaiset menivät ja olivatko siellä ollenkaan – se on iso kysymys. ”
Ja edelleen: Venäläisten sukunimien analyysi tarjoaa yleensä ajattelua. Jopa yksinkertaisin toimenpide - kaikkien maan johtajien nimien etsiminen - antoi odottamattoman tuloksen.
Vain yksi heistä oli mukana venäläisten 250 suositun sukunimen harjoittajaluettelossa - Mihhail Gorbatšov (158. sija). Sukunimi Brežnev sijoittuu yleisluettelossa 3767. sijalle (löytyy vain eteläisen alueen Belgorodin alueelta). Sukunimi Hruštšov - 4248. sijalla (löytyy vain pohjoisalueelta, Arkangelin alueelta).
Tšernenko sijoittui 4749. sijalle (vain eteläinen alue). Andropovilla on 8939. sija (vain eteläinen alue). Putin sijoittui 14250. sijalle (vain eteläinen alue). Mutta Jeltsin ei tullut lainkaan yleiseen luetteloon. Stalinin sukunimeä - Dzhugashvili - ilmeisistä syistä ei pidetty. (Stalin oli georgialainen). Mutta toisaalta salanimi Lenin pääsi alueellisiin luetteloihin 1421. numerolla menettäen vain Neuvostoliiton ensimmäiselle presidentti Mihail Gorbatshoville. "
Lehti kirjoittaa, että tulos hämmästytti jopa itse tutkijoita, jotka uskoivat, että suurin ero etelävenäläisten sukunimien kantajien välillä ei ollut heidän kykynsä johtaa suurta voimaa, vaan sormen ja kämmenten ihon lisääntynyt herkkyys. (?) Venäläisten ihmisen dermatologisten olosuhteiden (kämmenten ja kämmenten papillaarikuviot) tieteellinen analyysi osoitti, että kuvion monimutkaisuus (yksinkertaisista kaareista silmukoihin) ja siihen liittyvä ihon herkkyys lisääntyvät pohjoisesta etelään. "Henkilö, jolla on yksinkertaiset kuviot käsiensä iholla, voi helposti pitää lasillisen kuumaa teetä kädessään," tohtori Balanovskaya selitti selvästi erojen olemuksen. "Ja jos silmukoita on paljon, niin sellaisista ihmisistä syntyi taskuvarkaita." (??)
Tutkijat julkaisevat luettelon 250 suosituimmasta venäjän sukunimestä. Odottamatonta oli se, että suosituin venäläinen sukunimi ei ollut Ivanov, vaan Smirnov. Ei ole syytä antaa koko luetteloa, tässä on vain 20 suosituinta venäjän sukunimeä:
1. Smirnov; 2. Ivanov; 3. Kuznetsov; 4. Popov; 5. Sokolov; 6. Lebedev; 7. Kozlov; 8. Novikov; 9. Morozov; 10. Petrov; 11. Volkov; 12. Soloviev; 13. Vasiliev; 14. Zaitsev; 15. Pavlov; 16. Semenov; 17. Golubev; 18. Vinogradov; 19. Bogdanov; 20. Vorobev.
Kaikilla venäjän suosituimmilla sukunimillä on bulgarialaiset päätteet –ov (-ev), samoin useissa sukunimissä -in-päätteet (Iljin, Kuzmin jne.). Eikä 250 yleisimmän joukossa ole -ij, -ich, -ko päätteisiä ”itäslaavien” (valkovenäläisten ja ukrainalaisten) sukunimiä, vaikka Valkovenäjällä yleisimmät ovat sukunimet –ij ja –ich ja Ukrainassa –ko. Tämä osoittaa myös syvät erot "itäslaavien" välillä, koska valkovenäläiset sukunimet –ij ja –ich ovat yhtä yleisiä Puolassa - eivätkä ollenkaan Venäjällä.
250 suosituimman venäläisen sukunimen bulgarialaiset päätteet osoittavat, että sukunimet ovat antaneet Kiovan Rusin papit, jotka levittivät ortodoksisuutta suomalaistensa keskuudessa Moskovassa. Nämä sukunimet ovat bulgarialaisia, pyhistä kirjoista, eivätkä elävästä slaavilaisesta kielestä, joita Moskovan suomalaiset eivät vain olleet.
Muutoin on mahdotonta ymmärtää, miksi venäläisillä on sukunimiä, jotka eivät asu lainkaan lähellä valkovenäläisiä (– ij ja –ich), ja bulgarialaisia ​​sukunimiä - vaikka bulgarialaiset eivät olekaan Moskovan rajalla, mutta asuvat tuhansia kilometrejä siitä.
Suurta määrää sellaisia sukunimiä, joissa on eläimen nimi, on selitetty Leo Uspenskyn kirjassa "Mysteries of Toponymy" (M., 1973). Keskiajalla ihmisillä oli kaksi nimeä - vanhemmilta ja kasteessa, mutta myös "vanhemmilta", sitten oli "muodikasta" antaa eläinten nimiä. Kuten hän kirjoittaa, silloin lapsilla oli perheessä nimiä jänis, susi, karhu jne. Tämä pakanallinen perinne ilmeni "eläin" sukunimissä.
TIETOA VALKO-VENÄLÄISISTÄ
Erityinen aihe tässä tutkimuksessa on valkovenäläisten ja puolalaisten geneettinen identiteetti. Venäläiset tutkijat eivät kiinnittäneet tähän huomiota, koska he ovat Venäjän ulkopuolella. Mutta se on meille erittäin mielenkiintoista. Puolalaisten ja valkovenäläisten geneettisen identiteetin tosiasia ei ollut odottamaton.
 
Maiden historia on vahvistus sille - suurin osa valkovenäläisten ja puolalaisten etnisyydestä ei ole slaavia, vaan slaavistuneita länsimaisia ​​balttialaisia, mutta heidän geneettinen "passinsa" on niin lähellä slaavilaista, että olisi käytännössä vaikea löytää eroja geenien välillä slaavien ja preussien, masurilaisten (Puolassa asuvat preussilaiset), dainovin (Valko-Venäjällä), jatvjagien (balttilainen heimo) ym. välillä.
Juuri tämä yhdistää puolalaiset ja valkovenäläiset, jotka ovat slaavistettujen länsimaisten balttien jälkeläisiä. Tämä etninen yhteisö selittää myös Kansainyhteisön unionivaltion perustamisen. Kuuluisa valkovenäläinen historioitsija V.U. Lastovsky ”Valkovenäjän lyhyt historia” (Vilno, 1910) kirjoittaa, että valkovenäläisen ja puolalaisten liittovaltion perustamisesta aloitettiin kymmenen kertaa neuvottelut: vuonna 1401, 1413, 1438, 1451, 1499, 1501, 1563, 1564, 1566, 1567. - ja päättyi 11. kerran perustamalla unioni vuonna 1569.

Mistä tällainen sinnikkyys tulee? Ilmeisesti vain etnisen yhteisön tietoisuuden perusteella, puolalaisten ja valkovenäläisten etnisyys luotiin hajottamalla sinänsä länsimaiset baltit. Mutta tšekit ja slovakit, jotka olivat myös mukana ensimmäisessä Kansainyhteisön slaavilaisessa liitossa, eivät enää tunteneet tätä läheisyyttä, koska heillä ei ollut itsessään "balttilaista yhteyttä". Ja vielä enemmän vieraantumista oli ukrainalaisilla, jotka pitivät tätä pienenä etnisenä sukulaisuutena ja lopulta menivät täydelliseen vastakkainasetteluun puolalaisten kanssa.
Venäläisten geneetikkojen tutkimus antaa meille mahdollisuuden tarkastella täysin erilaista historiaamme, sillä monet Euroopan kansojen poliittiset tapahtumat ja poliittiset mieltymykset selittyvät suurelta osin juuri heidän etnisen ryhmänsä genetiikalla - mikä on toistaiseksi pysynyt piilossa historioitsijoilta.

Genetiikka ja etnisten ryhmien geneettinen sukulaisuus olivat tärkeimmät voimat keskiaikaisen Euroopan poliittisissa prosesseissa. Venäläisten tutkijoiden luoma kansojen geneettinen kartta antaa aivan toisenlaisen näkökulman katsoa keskiajan sotia ja liittoja.


PÄÄTELMÄT

Venäläisten tutkijoiden tutkimustulokset venäläisten geeneistä sulavat pitkään yhteiskunnassa, koska ne kumoavat kaiken esillä olevan, alentaen ne epätieteellisten myyttien tasolle.
Tätä uutta tietoa ei tarvitse vain ymmärtää, vaan sinun täytyy myös tottua siihen. Nyt käsitteestä ”Itä-slaavit” on tullut täysin epätieteellinen. Minskin slaavilaiset kongressit ovat epätieteellisiä, mihin Venäjän slaavit eivät ole menossa ollenkaan vaan venäjänkieliset suomalaiset Venäjältä, jotka eivät ole geneettisesti slaavia ja joilla ei ole mitään tekemistä slaavien kanssa.
Venäläiset tutkijat ovat täysin hylänneet niiden aseman "Slaavilaisten kongressina". Venäläisiä ei  nimetä venäläisten tutkijoiden tuloksissa slaaveiksi vaan suomalaisiksi. Itä-Ukrainan väestöä kutsutaan myös suomalaiseksi ja Länsi-Ukrainan väestö on geneettisesti sarmatialaisia.

Ukrainan kansa ei myöskään ole slaavilaista kansaa. Ainoat ”itä-slaavista” olevat slaavit olivat valkovenäläisiä, mutta he ovat geneettisesti identtisiä puolalaisten kanssa - mikä tarkoittaa, että he eivät ole ollenkaan ”itäisiä slaaveja”, vaan geneettisesti läntisiä.

Se todella tarkoittaa ”itä-slaavien” slaavilaisen kolmion geopoliittista romahtamista, sillä valkovenäläiset osoittautuivat geneettisesti puolalaisiksi, venäläiset suomalaisiksi ja ukrainalaiset suomalaisiksi ja sarmatialaisiksi. Tietysti propaganda pyrkii edelleen salaamaan tämän tosiasian väestöltä, mutta ommeltua ei voi piilottaa pussiin. Kuten ei sulkea tutkijoita, älä piilota heidän viimeisintä geenitutkimustaan.

Tieteellistä kehitystä ei voida pysäyttää. Siksi venäläisten tutkijoiden havainnot eivät ole pelkästään tieteellistä sensaatiota, vaan pommi, joka on kykenevä heikentämään nykyisiä kansojen olemassa olevia perustoja.
Siksi venäläinen Vlast-lehti antoi tästä tosiasiasta erittäin huolestuneen arvion: ”Venäläiset tutkijat ovat valmistuneet ja valmistelevat julkaista ensimmäistä laajamittaista tutkimusta Venäjän kansan geenivarastosta. Tulosten julkaisemisella voi olla ennakoimattomia vaikutuksia Venäjälle ja maailmanjärjestykseen.”
Lehti ei liioitellut.

Jutun arkistoitu kopio

Lopetan tämän tekstin galleriaan vanhimmista Tsingis khanin perillisten kuvituksista. Ajasta ennen mongolipoimua ja satuhistoriaa. Voittajat kirjoittavat historian. Häviäjän on opittava todellisesta historiasta, etteivät toista samoja viheitä.

Tsingis kaanin viimeinen perillinen Jani Beg.

Yli kolmen kilometrin korkeudessa Utcubamba-laakson yläpuolelle, pilvien, orkideoiden ja epifyyttien ympäröimänä, Kuelapin linnoitettu asutus hallitsee maisemaa. Joskus pohjoisen Machu Picchuksi kutsuttu Kuelap on muinaisen maailman yksi aliarvostetuimmista ihmeistä. Asutuksen kehämuurit ovat kolmekymmentä metriä korkeat, ja ne suojaavat yli neljäsataa pyöreää asuinrakennusta, joissa alun perin oli olkikattoiset kartiomaiset katot, mikä on ehdottoman epänormaalia esikolumbiaanisessa arkkitehtuurissa. Samankaltaisia pyöreitä muinaisia rakennuksia on löytynyt myös Suomesta (Núñez & Okkonen 2005, ks. kappale III). Löytyy myös monia muita ainutlaatuisia Andien sivilisaatiolle ominaisia ​​piirteitä, kuten 7 metriä korkeat puolustustornit, joista kivi- tai savipalloja ammuttiin linkojen ja ritsojen ammuksina. Muinaissuomessa vartijat (varangit) olivat linnavuorien torneissa valmiina sytyttämään vartiotulia, jos vihollisia oli tulossa. Se miten olivat aseistautuneet on jäänyt vähemmälle tiedottamiselle, vaikka museoviraston holvit ovat pullollaan muinaisia suomalaisia varsijousia ja ritsoja arkeologisten löytöjen perusteella.

Vuonna 1997 noin 805 kilometrin päästä Kuelapista pohjoiseen löydettiin yli kaksisataa muumiota syrjäisen järven ympäriltä. Muumiot oli kääritty istuma-asentoon ja suljettu yksilöllisiin, antropomorfisiin sarkofageihin, joista oli näkymät järvelle, mikä oli erittäin epänormaalia Andien kulttuureissa. Monet muumioista oli ryöstetty, ja joillakin oli outoja kallon piirteitä, kuten pitkänomaisia ​​kalloja tai trepanningin reikiä (kalloon porattu ontelo). Ilmiö, jota on esiintynyt muumiokulttuureissa paljon, joka antaakin osviittaa yhtenäiseen kansanryhmään. Kiinan N1c ryhmäläisten Hongshan -kulttuurissa oli trepanning porauksia kalloissa ja samoin Xiaohe haudassa N1c ryhmäläisten Xinjiangin maakunnassa. Viimeisimpinä, mutta ei vähäisimpinä olivat hunnit, joilta löytyi jopa 12,5% trepanning porauksia kalloissa. Hunneilla oli tutkimuksesta riippuen 38,5% - 50%, N1c haploryhmää, joka sinänsä ihmeellistä, että nykyisissä Unkarilaisissa sitä esiintyy enää 1-3%. 

Todisteita väkivallasta ja "tulipalosta" löydettiin Kuelapista, satunnaisia ​​iän ja sukupuolen luurankoja löydettiin hajallaan, avoimista paikoista, mikä viittaa siihen, että heitä ei oltu haudattu sinne, vaan että he kuolivat äkillisesti kyseisessä paikassa, mahdollisesti. 

Kaksisataakolmekymmentä muumiota asustaa nyt hiljaiseloaan Leymebamban museossa, mutta Kuelapista peräisin olevia jäänteitä ja esineitä ei esitetä julkisesti, eikä niiden tarkkaa sijaintia tiedetä.

Kiistat Chachapoya pilvisotureiden alkuperästä Routledge Handbook of the Bioarcheology of Human Conflict  lainaa eurooppalaisen kronikon Pedro Cieza de Leonin vuonna 1553 antamaa kuvausta pilvikansoista: 

"Chachapoyan joukossa Huayna Capac (inka intiaanien hallitsija) kohtasi suurta vastustusta, niin paljon, että hänen täytyi kahdesti vetäytyä linnoituksiin, joita hän oli rakentanut puolustuksekseen. Mutta hänelle tuotujen vahvistusten myötä hän marssi Chachapoyaen kimppuun ja aiheutti heille sellaisen tappion, että he hakivat oikeutta rauhan kautta ja laskivat aseensa. Inkat myönsivät heille edulliset ehdot ja määräsivät monet heistä asettumaan asumaan Cuzcoon, missä heidän jälkeläisensä asuvat edelleen; hän otti monet heidän naisistaan, koska he olivat niin kauniita ja ihania ja hyvin valkoisia; hän asetti miehet sotilaiksi vartioimaan rajoja ." 

(Chachapoya kansan tiedetään olleen kaukasialainen vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen pitkä kansa.)

Ote kannattaa ottaa kuitenkin hyppysellisellä suolaa, koska Pedro Cieza de Leon oli valloittajan kroonikko, kirjoittamassa rikoksia toisten piikkiin. Kiinnostavaa on, että useat sukupuuttoon kuolleet kansat Amerikassa kuolivat Espanjalaisten ja Portugalilaisten sefardijuutalaisten toimiin kulkutauteihin, mutta osa löytyi kuitenkin luolista sidottuina ja mahdollisesti häkämyrkytyksen saaneina...

Kaikki kuvaukset yhdistettynä useisiin muihin, heidän arkkitehtuurin ja hautauskäytäntöjen poikkeavuuksiin ja vanhan maailman luonteeseen on johtanut moniin teorioihin, joiden mukaan Chachapoyat (Saksa pojat?) olisivat peräisin Euroopasta tai Euraasiasta.

Riippumaton tutkija: Tohtori Hans Giffhorn

Vuonna 1998 saksalainen professori tohtori Hans Giffhorn matkusti Pohjois-Perun syrjäisiin pilvimetsiin etsimään harvinaista kolibria, mutta jäi hämmästyneeksi näkemästään: Kuelapin raunioista. Esseessään "Chachapoya: Was America Discovered in Ancient Times" Bell selittää, kuinka Giffhorn perusteli kiistattomimman hypoteesin Chachapoyan muuttamisesta vanhasta maailmasta. 
​
Giffhorn tunnisti kuusi monimutkaista ja tyypillistä kulttuuriperinnettä, jotka ilmestyivät tyhjästä, ja joita arkeologit eivät selitä riittävästi mutta ovat välttämättömiä Chachapoya-kulttuurin alkuperää koskevien teorioiden testaamiseksi. Ne ilmenevät:

a) Kuelap-rakennusmenetelminä,
b) pokaalien päissä ja pääveistoksissa,
c) hautaustyössä (sikiöasentoon asettelu ja laittaminen korkealle vaikeapääsyisille kallioille, joka viittaisi kärsimyksen nopeaan purkamiseen),
d) ainutlaatuisissa trepanaatiotekniikoissa ja
e) kiviammushihnojen valmistuksessa ja käytössä, jota esintynyt vain kahdella alueella aikaisemmin Iberian niemimaan kelteillä ja koillis- Euroopassa (siis Suomessa).

Kuudentoista vuoden tutkimuksen jälkeen Giffhorn löysi vahvoja todisteita, jotka yhdistävät Chachapoya-kulttuurin äkillisen, alkuperäiskansojen ilmaantumisen vanhan maailman kulttuureihin, jotka täyttivät aiemmin mainitut kriteerit. Erityisesti hän perusteli, että nämä käytännöt heijastivat galacialaisia, kelttiberialaisia ​​ja baleaarilaisia ​​perinteitä. Jopa satunnainen tarkkailija voi tehdä selvän yhteyden Espanjan saarten kelttiläisten Castros-raunioiden ja näiden Pohjois-Perun raunioiden välillä; lisäksi molempien kulttuurien pääase oli ritsa ja kivipalloammus. 
Valtavirran arkeologien mukaan ritsa syntyi ensimmäisen kerran Etelä-Amerikassa tänä aikana ja tällä alueella, ja kuvio kulkee paljon syvemmälle, pyöreä kiviasunto, tornit, trepanaatio, pitkänomainen pääkallo, nämä näkökohdat voidaan jäljittää Välimeren saarille ja kaukaisilla alueilla. esihistoriaan. Mutta ehkä kiehtovin linkki on ainutlaatuinen käytäntö käyttää näitä silmukoita sidottuina pään ympäri, jota mallorcalaiset (keltiberiläisten nykyajan jälkeläiset) harjoittavat vielä tänäkin päivänä ja jonka havaittiin harjoittavan pilvisoturit, jotka muumioivat vainajansa sitoen silmukoillaan kädet/sormet pään ympärille. 

Linko aseena Ihmiskunnan historiassa

Palatakseni luotettavaan, mutta pölyiseen ihmiskonfliktien bioarkeologiseen käsikirjaan, pitkä kuvio kalloista, joita kiviammukset ovat murskaaneet ja niiden käyttö on kulttuuriilmiö, joka voi auttaa meitä jäljittämään muinaisia ​​muuttomalleja. "Cilingiroglu (2005) väittää, että savi- tai kivikuulia löytyy toistuvasti kaikkialta Lounais-Aasiasta, Anatoliasta ja Kaakkois-Euroopasta PPN:n (pre-pottery Neolithic) aikana, mikä viittaa siihen, että neoliittiset kansat tunsivat lingon ja ritsan Välimeren ympäristössä.” 

Kun näitä kulttuurisen palapelin palasia kootaan muinaisesta näkökulmasta, käy melko selväksi, että Mustalta/Kaspianmereltä/Kaukasus-vuoren alueelta ulospäin säteilevien ihmisten muuttoliike ja assimilaatio on edennyt. Tämän kulttuurin jalanjäljet ​​voidaan jäljittää pitkänomaisten pääkallojen, kiviammusten, trepanoitujen kallojen, hautojen, megaliittisten rakenteiden, uhraus- ja muumioimishautauskäytäntöjen jäljestä, mutta juuri DNA on se avain, jonka avulla selvitetään, keitä nämä ihmiset olivat. Valitettavasti akateemiset ja tieteelliset auktoriteetit välttelevät epätoivoisesti näitä analyyseja, koska niiden tuominen esiin olisi katastrofaalista ihmiskunnan historian tarinalle, jota he ovat kaupanneet viimeisen kahden ​vuosisadan ajan. 

Joten tein kuitenkin pienen tutkimusmatkan näiden genetiikkaan ja valtaosa heidän Y-DNA kromosomeista, ja yksi haploryhmä, R1b3∗, on ylivoimaisesti yleisin (55 %). Kun otetaan huomioon kaikki markkerille M269 johdetut kromosomit (R1b3∗ plus sen alalinjat R1b3b, R1b3d ja R1b3f, tämä luku lähestyy 66 %. R-M markkerin M269 suurin esiintyminen löytyy euraasian permiasta, uralvuoriston ja volgajoen läheisyydestä permiläisiltä ja komilaisilta suomalais-ugrilaisilta kansoilta 84%. Samaa linjaa löytyi myös monesta muusta välimeren kupari- ja pronssiajan kulttuurista mm. kanariasaareten guanche muumiolta. Guanchet, jotka omaavat genettisen sukulaisuuden saamelaisiin ja suomalaisiin. Baleaaripopulaatioiden mitokondrioiden DNA: H, U5 ja J2 muinaisista yksilöistä, joista kaksi samaa matriliaanista linjaa mitä löytyi pilvi-ihmisten asuttamilta alueilta.

iberian Keltit Ja Gallialaiset: Yhtäläisyyksiä Chachapoya-Pilvisotureiden Kanssa

Keitä olivat nämä Välimeren saaren asukkaat, joilla oli niin samanlainen kulttuuri? Antiikin kreikkalaisilla historioitsijoilla, kuten Strabolla ja Diodorus Siculuksella, hänen Bibliotheca Historicassaan (nide kahdeksantoista, kirja kuusi, luku viisi), on mielenkiintoisia raportteja Baleaarien (Mallorcan, Menorca/Minorcan ja Ibizan) asukkaista. He kertovat, että asukkaat eläisivät alasti tai vain lampaannahoissa pukeutuneena, kunnes foinikialaiset puetuttivat heidät, ihaillen heidän legendaarista taitojaan linkojen käytön kanssa he palkkasivat nämä palkkasotureiksi. Samankaltaisuuksia alastomuudesta voi löytää myös myöhemmin berserker viikinkisotureista ja hunneista. Linkoa aseenaan käyttivät myös keltit ja Hannibalin karthagolaiset foinikialaiset (eli punikit) puunilaissodissa ja legendan mukaan Daavid tappoi filistealaisen Goljatin paimenen lingolla.

Lycophronin Alexandra-säkeiden mukaan Baleaarien saaria kutsuttiin Γυμνησίαι/Gymnesiae (γυμνός/gymnos, kreikaksi alasti), koska sen asukkaat olivat usein alasti, luultavasti ympärivuotisen leutoilmaston vuoksi, koska eivät olleet tottuneet kuumuuteen. 
Suurin osa antiikin kreikkalaisista ja roomalaisista kirjailijoista ajatteli, että ihmisten nimi βαλεαρεῖς/baleareis, tuli heidän käyttämästään sanasta βάλλω/ballo, joka antiikin kreikaksi tarkoittaa "laukaisua", ja perustui heidän taitoihinsa lingon käytössä. Strabo kuitenkin ajatteli nimen olevan foinikialaista alkuperää. Ballo sana kuulostaa pahasti pallolta, muoto, jota Baleaarit käyttivät lingon kuulinaan. Baleaarit tunnetaan myös naveta ja taula megaliiteistaan.

He kertovat myös, kuinka he asuivat keinotekoisissa luolissa ja ontoissa kivissä (goottilainen tapa), ja että he olivat kyltymättömän himokkaita ja heillä oli hyvin omituiset avioliitto- ja hautaustavat hellenistiseen tarkkailijaan verrattuna. Oppineet epäilevät kelttien ja gallien etymologian olevan protokelttiläisiä heimojuuria. Ne tunnettiin nimellä galno, joka muinaisirlannin kielellä tarkoittaa voimaa, julmuutta tai seksuaalista voimaa, vaikka kielitieteilijä Patrizia De Bernardo Stempel uskookin, että tämä termi on kreikkalaisten keksimä. ​
​
Chachapoyat kutsuivat itseään pitkäkulleiksi.

Keltit - Saamelaiset - Suomalaiset ja Chachapoyat

Ensimmäiset maininnät kelteistä löytyy Herodotukselta noin 500 eaa. Siinä he saavat nimensä Keltoi, mutta myös Strabon Kéltai ja Kéltes, joka johtui heidän keltaisesta ja "kultaisesta" hiusten väristä, sekä mahdollisesta "kelteisillään" olon etymologiasta. Keltit ovat yhtymäkohdiltaan hyvin suomalainen kansa. Solmu-ornamentiikka taiteessa, lohikäärmeet, pyhät puut, mahterakat jne. 
Tacitukset kertomat villisika-sotutit elivät Suomenlahdella ja heidän pääjumalattarensa oli Freyrin sisko Freyja, joka ratsasti Gullinbursti nimisellä villisialla. Tacitus vertasi heidän kieltään englantilaisen tyyppiseksi. 

Rooman ja arabihistorioitsijat kirjoittivat 400-luvulla fennien kutsuvan kuningastaan nimellä Caelic, Kalevi tai Kaleva.

Widsith-kronikan mukaan Suomea hallitsi kuningas Caelic Caeliv = Kalev? Vai oliko kyse kielestä Gaelic ja tällöin Kuningas olisi ollut keltti. Alamannit asuivat Ranskassa ja Espanjassa kelttialueella. Alamannit olivat maternaaliselta haploryhmältää U5 ja paternaaliselta heploryhmiltaan l1, l2, R1a ja R1b. Heitä on kutsuttu kelteiksi.

​Kansanmurhan kohteeksi joutuneet Ranskan huguenotsin olivat lähtöisin Calvin (kalevin) nimisestä henkilöstä heidän itsensä mukaan, ei kalvinismista. Huguenotsit palvoivat demonia nimeltä Huc Nox, joka viittaisi hunneihin. 

​Entäs muinaissaamelainen Thora Gallis?
​
Suuri kyöpelivuoren äitijumalatar Cybele tai Kybele oli muinaisten indokreikkalaisten, kreikkalaisten ja Rooman valtakunnan jumalatar muutama sata vuotta ennen ja jälkeen ajanlaskua. Cybeleä kuvataan joskus runsaudensarven kanssa ja useimmiten hänellä on kädessään rumpu, joka muistuttaa saamelaista shamaanirumpua. Häntä kutsutaan nimellä "Magna Mater", kuten pohjoismaisten saamelaisten äitijumalatar oli nimeltään Materakka - Mater Akka tai saamen kielellä Maadteraahkas /Máhtáráhkká . "Materakka" tarkoittaa "suuri äiti" tai "äitien äiti". Kolmea materakkaa kutsuttiin nimillä: Sarakka, Juksakka ja Uksakka. 

Cybele on sama hahmo kuin Rhea, Kronoksen puoliso. Nimi Maria tulee myös tästä Ma - Rheasta niinkuin tulee Mariamyyttikin. Maria, jonka kerrotaan olleen Cwena (kveeni kuten heimon nimi on kirjoitettu). Cubelen nimessä näkyy myld tio "bel"/(bal) ja kuten tiedämme kuinka nimiä ja sanoja on luettu ja kirjoitettu suuntaan jos toiseen, ja kuinka oikeastaan vain konsonanteilla on näissä merkitystä (vokaali voi olla mikä vain), bel=lev. Tuo viittaa mm vaaleuteen. Heprean kielessä sana haria tarkoittaa leijonaa. Ha on kuin "The" ja ria = rea/rhea ja Ma- haria/ariah.
​
​Cybelellä oli hurmioituneita seuraajia nimeltä "Galli" (vanhempi roomalainen tai latinalainen kieli). Saamen kielessä "Galles" tai "gallis" tarkoittaa "mies" tai "vanha kaveri" (muinaisnorjaksi: kar). Saamelainen miespuolinen ukkosjumala oli esimerkiksi nimeltään "Thora Galles", "Thora Gallis", "Toragallis" tai "Horagallis" tai yksinkertaisesti "Thor" / "Tor". Sanan "Horangallis" raportoi Jessen (1767). Horangallis on yksi kolmesta saamelaismytologian maailmallisesta jumalasta ja on miespuolinen, muut ovat maallinen miespuolinen hedelmällisyysjumala ja naispuolinen hedelmällisyyden jumalatar. Lexicon Lapponicum (1780) mukaan "Gálle" tarkoittaa saamen kielellä "kultaa" ja "Gálletum" tarkoittaa kynttelikköä.

​Saamelaiset olivat auringonpalvojia ja heillä on satoja sanoja "valolle". 
​
Keitä olivat Britannian väestörekisterissä viikinkiajalla maahan muuttaneet blondit Finn-Gall Viikingit?

Tiermes

Iberian keltti alueelta löytyy saamelaisten muinaisjumalan Tiermesin nimellä nimetty linnoitus, jossa cottala niminen kylä, joka sisälsi samanlaisia pyöreitä asumuksia mitä pilvi-ihmisten arkkitehtuuri oli..

Tiermesistä etymologiasta on taas lyhyt matka Kreikan mytologian jumalaan Hermes, joka oli kreikkalaisessa mytologiassa alkujaan luonnon ja paimenten jumala. Myöhemmin hän oli "jumalten" sanansaattaja. Hermestä palvotaan muun muassa matkustajien, paimenten, kirjallisuuden, runoilijoiden, urheilijoiden, kauppiaiden ja varkaiden suojelijana. Hermestä vastasi roomalaisessa mytologiassa Mercurius. Hermes oli Zeuksen ja Maia-nymfin poika.

Hermeksellä oli kultaiset siivekkäät kengät, joissa kärjistys suksensiteille (ehkäpä saapikkaat), joiden avulla hän kuljetti viestejä jumalilta toisille. Vain hänen oli lupa kulkea tämän maailman ja manalan (maan alla, underworld, pohjola) välillä. Toinen tunnusmerkki on hänen valtikkansa (käärmekeppi), jollainen on löytynyt myös Suomesta ja radiohiiliajoitettiin 4400 vuoden ikäiseksi. Se aikaisempi käärmevaltikka ajoitettiin 11 000 vuoden päähän. Koska Hermes oli matkustavaisten suojelija, hänet esitettiin usein matkahattu (neljän tuulen hattu) päässään. Hermeen äly oli vertaansa vailla: hän keksi muun muassa aakkoset, tähtitieteen, sävelasteikon, noppa- ja korttipelit, mitat sekä tulevaisuuden ennustamisen. Ensin tuli mies, hänestä alkoi legenda, myytti ja jumaluus. ​

Tässä ensimmäinen kuvaus arkaaisesta kreikkalaisesta jumalasta Hermeksestä 6. vuosisadalta eaa. Huomaa hattu, siksak-kuvio puvussa ja koristeet jaloissa (symboloivat siipiä) ja lapikkaiden perinteinen suksikoukku kärjessä. Hermes saattaa hyvinkin olla sukua Tiermeksiin [Diermesiin], muinaiseen saamelaisjumalaan.


Paracasin kallot punaisilla hiuksilla ​

Seitsemän Karajíasarkofagia on jopa 2,5 metriä korkeita, ja ne on rakennettu savesta, kepeistä ja oljista, ja niiden leukalinjat ovat liioiteltuja. Niiden saavuttamaton sijainti korkealla joen rotkon yläpuolella on suojellut niitä ryöstöjen aiheuttamalta tuholta. Maanjäristys kaatui kuitenkin yhden alkuperäisestä kahdeksasta vuonna 1928. Ne on tehty radiohiilajoitettu 1400-luvulle, samaan aikaan kun "inkat" valloitti Chachapoyan 1470-luvulla.

Sarkofagit ovat erityistä chachapoya-tyyppiä nimeltä purunmachus. Rakenne on maalattu valkoiseksi ja päällekkäin vartalon yksityiskohdilla ja ne koristellaan keltaisella ja punaisella okralla ja vielä toisella punaisella pigmentillä, kuten kuvan höyhenpeitteiset tunikat ja miesten sukuelimet, jotka näkyvät Carajía purunmachuksessa. Usein kiinteän savipään päällä on toinen, pienempi pää (siemen). Carajían purunmachut ovat ainutlaatuisia ihmisten pään päällä istuvien kallojen vuoksi, jotka näkyvät myös valokuvassa. 

Falloksen muotoon tehdyt antromorfiset karaijan hahmot omaavat samankaltaisuutta suomalaista genetiikkaa omaneiden pakistanin kalash ihmisten hautapatsaiden kanssa ja samankaltaisia hahmoja on löytynyt myös karjalasta. Pääsiäissaarten patsailla on ulkomuodossaan myös jotain samaa.

Kalash sik-sak kuviota, Kalash hautapatsaita ja viimeinen karjalsta.

Khipu (quipu)

Khipu tai quipu -solmukirjoitus on edelleen suuri mysteeri arkeologien keskuudessa. Yleisesti "kipua" tuottanut velkakirjakäytössä ollut solmukirjoitus saattoi pilvisoturin velanperintä päivänä muuttua fyysiseksi kivuksi. Pilvi-ihmisten Khipua koetetaan kovasti yhdistää inkakulttuurin yhteiseksi vaikka on lähtöjään pilvi-ihmisiltä ja heidät pakotettiin yhdistymään inkavaltakuntaan.

Khipu (quipu) on muinainen inkojen käyttämä ”solmukirjoitus”, jossa paksuun naruun oli sidottu vähintään sata, joskus jopa yli tuhat ohuempaa narua. Riippuvat narut olivat täynnä solmuja, joista jokainen oli solmittu kolmea eri tapaa käyttämällä. Quipuun merkittiin muun muassa lukuihin liittyvää tietoa kuten esimerkiksi väestönlaskutietoja, veronkeruutietoja sekä kaupan osto- ja myyntimääriä. Vanhan espanjalaisilta säilyneen tiedon ja uusimpien tutkimusten valossa quiput sisälsivät myös varhaisen kirjoitusmuodon, josta olisi mahdollisuus löytää myös heidän omaa historiaa ja uskomuksiaan.

Solmut ovat mielenkiintoinen yhtymäkohta Suomeen, koska täältä on löydetty maailman vanhin solmu - ryssänsolmu. Se löytyi antrean verkosta ja on radiohiiliajoitettu eri tutkimuksissa 8300-9300 eKr. Solmut ovat esiintyneet Fennoskandiassa muutenkin runsaasti ornamentiikassa, jossa kuvioinnit usein ovat kaavoja erilaisille solmuille. 

​Kiinnostavia Löytöjä: Isä Crespin kokoelma ja käsikirjoitus nro 512

Ei kovin kaukana Chachapoyan linnoituksesta pohjoiseen, Ecuadorin hallituksen pankkiholvissa, on omituisia esineitä, jotka olivat isä Crespi -nimellä tunnetun salesialaismunkin laajassa kokoelmassa. Lyhyesti sanottuna, isä Carlos Crespi Coci oli italialainen munkki/lähetyssaarnaaja, joka keräsi suurta suosiota paikallisten ecuadorilaisten heimojen keskuudessa loputtoman lämpönsä ja anteliaisuuden vuoksi, ja vastineeksi hänelle hänen ystävällisyydestään alkuasukkaat alkoivat tarjota hänelle outoja pyhäinjäännöksiä, joiden väitettiin olevan peräisin suuresta aarteesta. piilossa syrjäisessä luolassa. Isä Crespi tunnisti oikein osan ikonografioista mesopotamialaista alkuperää oleviksi, mutta hänen kuoltuaan Ecuadorin hallitus ryntäsi ja hankki hänen kokoelmansa vain viedäkseen sen pankkiholviin, jonka hallussa se on edelleen pölyämässä eikä sitä tutkita.  

Legendaarinen tutkimusmatkailija Percy Fawcett, joka katosi vuonna 1925 etsimään kadonneita kaupunkeja Amazonista, löysi kiehtovan asiakirjan Rio de Janeiron kirjaston arkistosta vuonna 1920. Asiakirja sisälsi vuoden 1743 raportin portugalilaisesta tutkimusmatkasta, joka oli törmännyt massiiviseen kivikaupunkiin lähellä, jossa Amazonin viidakko kohtaa Andien vuoret (Chachapoyan alue). Kiveen sisältyi kaiverruksia, jotka kuvattiin nimenomaisesti ja joiden havaittiin vuosikymmeniä myöhemmin muistuttavan Keltti Ogham -kieltä, sukupuuttoon kuollutta iirin kieltä. Retkikunta raportoi myös, että ”valkoiset intiaanit” seurasivat häntä, ja kun Fawcett itse tutki aluetta, hän dokumentoi myös vaaleaihoisten, puna- tai vaaleatukkaisten heimoihmisten asuvan alueella harvakseltaan. 

Chachapoya-muumioiden pitäisi olla arkeologisia supertähtiä. Liittääkö heidän DNA:nsa nämä Etelä-Perun muinaiset asukkaat muuttoliikkeeseen muualta maailmasta? 
​
Viranomaisten outoja ja ristiriitaisia ​​puheita

Tohtori Sonia Guillen on Perun muumioiden johtava auktoriteetti  ja Museo Leymebamba -museon johtaja, jossa on Chachapoya-muumioiden kokoelma. Vuonna 2017 egyptiläisen muumioasiantuntijan haastattelussa Guillenilta kysyttiin muumioiden geneettisestä testauksesta, jolle hän sanoi, että se oli "menemässä" ja että oli vaikeaa saada "tieteellisesti perusteltua" geneettistä materiaalia muumioista. 
Tämä on pätevä pointti. Yleisö uskoo yleisesti, että kyse on yksinkertaisesti materiaalin lähettämisestä ja tulosten odottamisesta (ei ole). Mutta pian tämän huomautuksen jälkeen Guillen toteaa, että tieteellisesti luotettavaa materiaalia on kerätty "useimmista" muumioista. Sitten hän päättää äärimmäisen oudolla lausunnolla "siis meillä on ongelma, mihin vertaamme niitä?" Josta nousi ajatus? Suomalaisiin. :)

Näiden muumioiden pitäisi olla arkeologisia supertähtiä. Ainakin parinkymmenen heistä pitäisi kiertää planeettaa yleisön hämmästykseksi ja tutkijoiden iloksi maailmanlaajuisesti. Sen sijaan geneettisiä tuloksia ei ole koskaan julkaistu. Mitä tulee Guillenin viimeiseen lausuntoon vertailuista, ainoa mahdollisuus vertailuun on tietysti kaikkien ihmisen geneettisten tietojen kokoelma: GenBank. Melkein näyttää siltä, ​​​​että Guillen paljastaa vahingossa tai tarkoituksella, että näissä muumioissa on jotain geneettisesti poikkeavaa, joka uhmaa vertailua.

Chachapoya -kulttuurista perinteistä käärmesymboliikkaa, sik-sak ornamentiikkaa, arkkitehtuuria, sargofageja ja kangasprinttejä. Myös poro löytyy kiveen kaiverrettuna chachapoya -kulttuurin taiteesta. Poro ei elä lämpimässä ilmastossa.

Suomen ja Inkavaltakunnassa puhutun ketsuan kielessä on paljon yhtäläisyyksiä mm. vauvaa tarkoittava sana ketsuassa on Wawa, ja se lausutaan suomalaisittain vauva.

Lilith, Freya, Istar äitijumalatar, joka joskus esitettynä kahden käärmeen kanssa esiintyy kaikialla missä sinisilmäinen punahiuksinen mies on mennyt maternaalisen materakkansa kanssa. 

Mother sanan etymologia on hukassa: autetaanko?

Miten olisi kaksi vaihtoehtoa ensimmäiseksi sanaksi äidistä. 
Ensimmäinen: Saamelainen Mater = äiti, Mater Akka tai saamen kielellä Maadteraahkas /Máhtáráhkká . "Mater akka" tarkoittaa "suuri äiti" tai "äitien äiti".
Ja se toinen jo lähes käytöstä poistunut: Suomalainen jumaluus Maatar, joihin sisältyy äitiyden käsite.
Maa sanan johdannainen on myös suomen äitiä merkitsevä sana maammo, joka taas on liiankin selvästi sukua tuon ruotsin ja monissa muissakin kielissä tavattavan mamma sanan kanssa. Ja kun nyt maammo ei ole mitenkään voinut johtua mamma sanasta, vaan juuri suomalaisesta sanasta maa, minkä seikan muuten osoittavat tuollaiset säkeetkin kuin "maaemo maammoseni” ja ”moa moammo” ja monet muut, niin tulemme siis siihen, että mamma sanankin pohjana ja perustuksena täytyy olla suomalainen sana maa.
Mutta palatkaamme tuohon "Maatar” nimeen. Huomiota herättää, että muinaisessa sanskritissa oli äitiä merkitsevänä sanana "mätar”, mikä sana on äänteellisesti aivan sama kuin suomalainen nimi "Maatar”, maaäiti.

Lähteitä:​


​https://youtu.be/W8ieBoVszCE

https://youtu.be/8kydxtDWkDI

Euroopan pimeinä aikoina, jolloin koko maanosa oli vielä jaettu satoihin minimaailmoihin, olivat pohjoisen rohkeat miehet fennoskandiasta
seilanneet jo vuosituhansia. Kun 6.–8. vuosisadalla jKr. Norja ja Ruotsi olivat kaaoksessa, suomalaiset merikuninkaat koettivat pitää vallastaan kiinni kynsin ja hampain. Historiasta löytyy tietoa, mutta se on painettu voittajien painotaloissa häviävän pieniksi vihjeiksi, joidenka löytäminen vie aikaa. Saagat luettelevat kuitenkin Suomen ja Kvenlandin merikuninkaiden sukupuun.

Vendel-kaudella Fennoskandiassa asuivat lukuisat pohjoisgermaaniset – eli suomalaiset – heimot ja klaanit, jotka olivat lähes jatkuvassa sodassa keskenään. Jopa suurempien heimojen alaheimot ja klaanit olivat poliittisesti riippumattomia toisistaan ​​ja taistelivat jatkuvasti keskenään. Näyttää siltä, ​​että alueella oli voimakkaita sotapäälliköitä, jotka perustivat lyhyt- ​​ja pidempiaikaisia ruhtinaskuntia tai valtakuntia. Tämä aika ja sen yhteiskunnat kuvataan anglosaksisessa eeppisessä Beowulf-runossa, joka on suomalaisten juuttien, kveenien ja goottien alkuperästä kertova eepos. Kutsumme tätä ajanjaksoa ruotsalaisittain Vendeliksi, esiviikinkiseksi ajaksi. Vendel-sana on joko korruptoituneena sana Vandal, tai väännös Kven- tai Fen-sanoista, mutta toimii viittauksena vanhaan venekulttuuriin ja sen venetti-ihmisiin.

Tällä aikakaudella itäisen ja eteläisen Skandinavian suurimmat heimot olivat sveaareja (sue), jotka olivat suomalaisten heimojen neuvoston jäseniä ja asuttivat suurinta osaa Pohjoismaista ja Venäjän puolista Karjalaa pitkälle Venäjää. Gootit ja niiden todennäköiset haarat – gauthigootit, itä-gootit, vagootit, gutat, geatit, theustet – eli juutit. 

Kuvauksessaan Scandzasta Jordanes kertoo, että danit olivat samaa sukua kuin suetidit ("ruotsalaiset"), ja jotka karkottivat suomalaiset herulit ja valtasivat heidän maansa. Sue on yhteinen etuliite suomalaisille heimoille ja tidi on etymogialtaan opportunisti. Joten Jordanesin kuvauksen mukaan ruotsalaiset ovat heimoista eriytyneitä opportunisteja, jotka yhdistivät voimansa tanskalaisen Dan-heimon kanssa, tai suomalaisten seikkailunhaluisia faneja, mikä olisi lähempänä nykyaikaista geneettistä tietoutta. Tanskalaiset Dan-heimon ihmiset mainitaan ensimmäisen kerran historiankirjoissa Jordanesin Geticassa vuonna 551 samoin kuin sveatidit. ​ Herulit ovat yksi mahdollisista ryhmistä Vendel-sotureita Vandaalien kanssa, jotka muuttivat Britannian saarille.

Varustus
​
Vendel-eliittisoturit olivat vahvasti panssaroituja, ja heidän sotavarusteensa olivat erittäin ylellisiä, ja niissä oli monimutkaisia koristeita, kultaa ja granaattia, joka oli tuotu Intiasta tai Sri Lankasta.

Vendelin sotavarusteet, kuten kaikki sen ajan germaanisten heimojen, perustuivat myöhäisroomalaisten varusteisiin, joihin puolestaan vaikuttivat sassanilaisten suunnitelmat. "Ruotsalaisten" Vendelin (ajan nimenantajan) ja Valsgärden aristokraattisten haudojen kaltainen kypärä on edustettuna Sassanidien kuningas Khosrow II:n ratsastajapatsaassa Taq-e Bostanissa (Iran). Vendel-kypärät kehittyivät myöhemmin viikinkiajan kypäriksi (kuten Gjermundbu-kypärä Norjasta).

Haudat Vendel -kulttuurissa (mutta myös muista paikoista löytyneet) ovat erittäin varakkaita, ja mikä mielenkiintoista, ne ovat samanlaisia ​​kuin kuuluisa anglosaksinen hautauspaikka Sutton Hoo.

Sutton Hoo
​
Itä-Englannin Suffolkissa on kumpuhauta, jossa vainaja oli aseteltu 27-metrisen veneen keskelle. Johtuen hapokkaasta maaperästä ruumis oli kuitenkin päässyt maatumaan tai kadonnut hautaryöstöjen yhteydessä. Maassa mahdollisen ruumiin paikalla oli kuitenkin fosforia, joka laittoi tutkijat päättelemään, että paikalla oli ollut maatunut vainaja. Sutton Hoo'n kuningashautaus ​oli tapahtunut mahdollisesti 600-luvun alussa ja tutkijat epäilevät haudatun olleen mahdollisesti Itä-Anglian kuningas Raedwald (k. 626). Hautaa on verrattu Vendelin ja Valsgärden  
samanaikaisiin kalmistoihin Keski-Ruotsissa. Itä-Anglialla oli ilmeisesti yhteyksiä Fennoskandiaan, ja on myös esitetty, että kuningassuku olisi ollut svealaistaeli suomalaista alkuperää.

​Samankaltaisia kumpuhautoja on löytynyt Suomesta, Bjarmiasta Vienanmeren ympäristöstä, ja Karjalan Ojattijoen varret ovat näitä kumpuja täynnä. Suomalaisia arkeologeja asia ei tunnu kiinnostavan millään tavalla.
Myöhemmin keskiajalla samalle Sutton Hoo'n alueelle haudattiin kuolemanrangaistuksen uhreja, pakanakansaa, kuten anglosakseja. Paikalla on sijainnut toistakymmentä 600-luvulle ajoitettua hautakumpua. Suurin osa haudoista on ryöstetty jo kauan sitten, mutta arkeologit ovat tutkineet paikalla myös useita koskemattomia hautoja. Tunnetuin näistä on vuonna 1939 paljastunut veneeseen tehty hautaus. Hauta sisälsi loistokkaita koruja, sotavarusteita, kultarahoja, juhla-astioita ja lyyran, joka on ilmetty suomalainen jouhikko, kanteleen esi-isä. Samankaltaisia jouhikkoja on löytynyt muualtakin mm. pazyryk -kulttuurin skyyteiltä sekä silkkitien kauppaa hallinneilta sogdianalaisilta kauppiailta. Traakialaisessa ns. vanhimmassa säilyneessä kirjassa eli Orfismin Kultaisessa Kirjassa esiintyy jouhikko 700-luvulla eKr. Samaisessa kirjassa esiintyy myös Suomeen liittyvä aarnikotka ja se on kirjoitettu etRUSkin kielellä, jonka on väitetty olleen proto-suomen kieltä mm. Stuart L. Harris: Etruscan Decipherment -kirjan mukaan. Harris on kielitieteilijä ja historioitsija Princetonin, Pennsylvanian ja Stanfordin Yliopistoissa.

Vuosina 1881-1883 useat Hjalmar Stolpen kaivaukset paljastivat 14 hautaa Vendelin kirkkopihan kaakkoiskulmasta ja sen takaa. Useat haudat olivat noin yhdeksän metrin pituisissa veneissä, ja niissä oli runsaasti aseita (mukaan lukien hienot miekat), kypärät, padat ja ketjut, helmet, kilvet, työkalut jne. Vendel on antanut nimensä aikakaudelle (Vendel-aika) Skandinavian rautakaudella, ja vastaavasti taiteessa oli Vendel-tyyli. 
Läheiset vertailut 27 metrin laivan hautaamiseen Sutton Hoo'ssa osoittavat suoran yhteyden kahdelta paikalta löytyneiden panssareiden välillä, mikä on keskeinen asia molempien ymmärtämisen kannalta. 

Usein on väitetty, että germaaniset vandaalit (Vanda = Vantaa) tai ainakin heidän kuninkaansa ja hallitsijansa olisivat olleet yhteydessä Vendeliin. Tässä se yhdistetään samalla seudun Valsgärdessä sijaitsevan kumppanipaikan nimeen. Vanda oli Vantaan alkuperäinen nimi, jonka ruotsalaiset halusivat myöhemmin kaikessa "kristillisessä laupeudessan" nimetä suomalaisittain uudelleen Vantaa-nimellä ja perustaa omalle puolelleen monia uusia paikkakuntia, kuten Vendel, Valsgärde ja Vansbro, jotka juurruttaisivat vandaaleja enemmän ruotsalaisiksi.
Pienellä tutkimisella koko ruotsalainen historiahimmeli kaikessa hilpeydessään alkaa kuulostamaan epäonnistuneelta peniksen suurennusleikkaukselta. Siirrytään seuraavaksi genetiikkaan.

Vandaalit olivat pääosin Y-DNA haploryhmää I1.
Sitä kutsutaan useasti Perämeren tai Pohjanmaan ryhmäksi, ja sitä tavataan enimmäkseen Suomessa ja entisillä kveenialueilla Koillis-Ruotsissa, Suomen rajan tuntumassa. Se vastaa alakladia I1a2c1 (L287>L258+), joka muodostaa 75 % Suomen I1-sukuista.
​
Haploryhmän eteläiset klusterit löytyvät Tanskasta, Saksasta, Alankomaista ja Brittein saarilta. Se vastaa Ken Nordtvedtin anglosaksista haplotyyppiä, joka on samankaltainen friisialaisten ja juuttien kanssa. Vandaalien MtDNA-haploryhmät Pohjois-Afrikassa olivat euraasialaista alkuperää eli pääosin suomalaisia ja saamelaisia: U5, V, R0a, J1b, U3 ja U4 (The genetic landscape of Mediterranean North African populations through complete mtDNA sequences: Neus Font-Porterias et. kumppanit). 

Vendel-ajan lukuisat heimot alkoivat vähitellen liittyä suurempiin heimoliittoihin tai konfederaatioihin, yleensä väkisin, kun taas useimmat nykyaikaisen Tanskan ja Schleswig-Holsteinin juutit, anglot ja pohjoissaksit olivat muuttaneet Britanniaan jo tämän ajanjakson alussa eli 500-luvun alusta alkaen esi-Vendel-aikakaudella. Friisialaiset veljemme kutsuivat tuon alueen ihmisiä suomalaisiksi ja Pohjois-Friisialaisiksi. Svearit ja Fennoskandian kansat, jotka mahdollisesti liittyvät mannergootteihin – toisin sanoen suomalaiset N1c-haploryhmän herulit ja gootit (Gott Gutar ja/tai Geats) ja heidän haaransa Väster-Gotalandissa sekä Olandin ja Gotlannin saarilla (nykyaikaisessa Etelä-Ruotsissa – asuivat rinnakkain Vendel-kaudella (550–793 jKr.) ja viikinkikaudella (793–1100-luvun alku). Lopulta, useiden yhteenottojen jälkeen noin 1300-luvulla, heidät liitettiin yhdeksi Ruotsin valtakunnaksi, jolloin suomalaisten ja saaristosuomalaisten yhteistyö nujerrettiin. Gootit ja geatit (geatit asuttivat Etelä-Ruotsia ja Ahvenanmaata) eivät kuitenkaan eronneet merkittävästi kielen (kaksikielisiä), alkuperän tai kulttuurin suhteen. Siten ne molemmat sulautuivat ruotsalaiseen kansaan.

Historioitsijoiden mukaan viikinkikausi alkoi 8. kesäkuuta vuonna 793 saaren luostarista Pohjois-Englannin rannikolta, kun norjalaiset oppivat purjehtimaan. Eräs nykyaikainen kronikka tallensi hetken lyhyellä merkinnällä: "Pakanat tuhosivat surkeasti Jumalan kirkon Lindisfarnessa ryöstöillä ja teurastuksilla." N.k. pakanamiehet olivat viikinkejä, rajuja sotureita, jotka purjehtivat Fennoskandiasta ja kantoivat saalistaan ​​Euroopassa ja sen ulkopuolella tyylikkäillä, nopeasti purjehtivilla aluksilla. Norjaan siirtyneet kveenit aloittivat seilaamisen. Seuraavina vuosisatoina viikinkien alukset veivät heidät syvälle Venäjälle ja etelään – aina Konstantinopoliin, Sisiliaan ja mahdollisesti jopa Pohjois-Afrikkaan saakka. He järjestivät laivueita, jotka pystyivät kuljettamaan sotureita valtavien etäisyyksien päähän, ja terrorisoivat Englannin, Irlannin ja Ranskan rannikkoa salamannopeilla hyökkäyksillä. Jo tuhansia vuosia aikaisemmin olivat suomalaiset venekansat luoneet verkoston kansainväliselle kaupalle, myös purjehtien.

Lisää Vendel genetiikkaa

Skandinavian geneettinen historia roomalaisesta rautakaudesta nykypäivään, Ricardo Rodríguez-Varela jne., tammikuu 2023, tutkimus korosti, että esiviikinkiajalta löytyneen viidentoista yksilön päähänsä saama kuolettava vamma ja osumakohta vastaavat paremmin joukkomurhaa kuin taistelua. Kuudesta yDNA-tuloksen saaneesta ei yksikään ollut R1b. Kolmannessa hautauksessa neljä henkilöä oli yDNA-ryhmältään N1a1, mukaan lukien snb017 (6-8-vuotias poika), snb014 iäkäs mies ja snb019 nuori aikuinen. Loput olivat nuoria aikuisia tai nuoria. Kaksi oli I1a (snb012 ja snb013 talossa 40) ja yksi I2a1b (snb010 talossa 40). Samassa tutkimuksessa uusi näyte Vendelin aikaisesta kahdeksan metriä pitkästä venehautauksesta (Vendelin hauta XIV), joka on päivätty vuosiin 560/570 – 610/620 CE, ven001, merkittiin nimellä R1b-P310 (R1b1a1b1a1 ISOGG:n terminologiassa), mtDNA on H40a:H77:H. Miehen poskiluun jäänteet löydettiin kypärän sisältä. Kyseinen haploryhmä R1b-P310 yhdistetään kellopikarikulttuuriin, joka on nuorakeraamisen kulttuurin jatkumoa, ja on yhdistetty finno-ugrilaisiin kansoihin. Vendelin hautausmaa sijaitsee noin 27 kilometriä Gamla Uppsalasta jokea pitkin. Toinen Vendel-hautaus oli vlg006 (pieni kattavuus) hautausmaalta, jossa oli viisitoista venehautausta Valsgärdessä Fyriksen laaksossa sijaitsevalla kukkulalla vain muutaman kilometrin päässä Gamla Upplasasta. Ven001:n hauta kuuluu ensimmäiseen löydettyyn Vendelin hautaussukupolveen.

Hautaus on ainutlaatuinen sekä Vendelin että Valsgärden tunnettujen venehautojen joukossa, sillä mies näyttää olevan haudattu puoli-istuvaan asentoon täysin pukeutuneena tunikaan - hienoja pellavaisia ja villaisia vaatteita - vyö vyötäröllä, yllään kypärä ja asetettuna höyhenpehmusteiselle sängylle.

Tanskalaiset ja sitten normannit/flemingit, joilla on samankaltainen syntyperä, saapuivat Britanniaan myöhemmin keskiajalla. Mielenkiintoinen näkemys pohjoisen myöhäisestä rautakaudesta on peräisin seuraavasta kirjoituksesta, Between Sutton Hoo and Oseberg – dendrokronologia ja laivahautausperinteen alkuperä, Niels Bondea ja Frans-Arne Stylegar, 2016:

Uusimpien tutkimusten valossa on todennäköisempää, että laivojen ja veneiden käyttö hautaamisessa oli yleinen käytäntö Pohjanmerellä ja Itämerellä myöhäisten kansainvaellusten aikana, ja se tuotiin Itä-Englantiin samalla kulttuurisen "aallon" kanssa. Vaikutteita, jotka ottivat uusien rintakorujen muotoja ja kokonaan uuden pukeutumiskoodin Länsi-Norjasta Angliaan 500-luvun lopulla jKr., Lisäksi 700-luvun alun anglialaiset laivahaudat edustavat tätä yleistä käytäntöä, joka liittyy poliittiseen keskittämiseen ja kristinuskon pakottamiseen anglosaksisissa kuningaskunnissa. Ottaen huomioon uudet dendrokronologiset päivämäärät Avaldsnesista Länsi-Norjasta näyttää todennäköiseltä, että tämä korkeatasoinen, todellakin kuninkaallinen hautausmuoto eli laivahaudat verrattuna paljon yleisempään käytäntöön hautaamalla suhteellisen pieniin veneisiin tuotiin Skandinaviaan Itä-Englannista Länsi-Norjan kautta 800-luvulla, mikä huipentui tunnettuihin viikinkiaikaisiin laivahautoihin Osebergissä, Gokstadissa, Tunessa ja Ladbyssä. 

Ruuhi- eli venehautaus on esivendelinen hautaustyyppi

Suomesta on löytynyt tuhansia ruuhia (kanootteja/ veneitä) aikaväliltä 9600 eaa. – 5000 eaa. Euroopasta yhteensä noin 1300 kpl. Esimerkiksi Altai-vuoristosta Mongoliasta löydetty pazyryk-kulttuurin muumio, Ukokin prinsessa, oli haudattu ruuheen esi-vendel-tyyppisesti.

Karjalan metatuffkiven teollisuuden yksi pääartikkeleista oli adzekirves, joka oli suunniteltu ruuhien tekoon ja käytetty pääosin ruuhien valmistuksessa. Teollisena tuotantona adzekirveitä tuotettiin Karjalassa 8000 eaa. ajalta lähtien, josta adze oli levinnyt jo tuhannen kilometrien säteelle. Mutta viitteitä löytyy, että kulttuuri oli vienyt tuotettaan huomattavan paljon kauemmas, ellei jotkin toiset kulttuurit valmistaneet juuri Karjalan metatuffkivestä kirveitä. Ei voi kun "odotella" historian kirjoituksen päivittymistä?

​Venehaudat olivat yleinen piirre Pohjanmeren ja Itämeren raja-alueilla ainakin myöhäisroomalaisuudesta viikinkiajalle. Suomesta venehautoja on löytynyt Ahvenanmaalta Vähäänkyröön yhteensä 38 kpl, joka on mielestäni osoitus hautaryöstelyn kohteeksi joutumisesta. Tämä kun on ollut tunnettu tapa venäläisten historioitsijoiden mukaan.

Samalla, kun Suomen kultaa sisältäneisiin kumpuhautoihin tehtiin ryöstöretkiä, kaapattiin suomalaislapsia Krimin orjamarkkinoille, jonka kautta kaiken kaikkiaan on raportoituja orjien myyntejä tapahtunut 6 500 000 kpl. Kun Krimin orjakauppa oli toiminnassa riehui samanaikaisesti "mustasurma", joka tappoi 200 miljoona finno-ugrilaista ja turk-ihmistä steppellä ja Suomessa.
Kuulostaa jännältä? Varsinkin, kun tiedetään. että orjakaapparit tappoivat suurimman osan lapsiaan puolustaneita ihmisiä. Orjakaapparit tappoivat myös matkantekoa hidastaneet yksilöt matkalla Krimille.
​
Turkkiin Lähi-idästä tulleiden ottomaanien, ja Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta tulleiden Mustanmeren ympäristön askenazi- ja sefardijuutalaisten yhdessä järjestämä Krimin orjamarkkina ja steppen puhdistus on näyttäytynyt enemmän vanhan kauppavallan teurastukselta kuin pelkältä työperäisten orjien kaappaamiselta. Suomalaisten pojat järjestelmällisesti kastroitiin Krimin kastrointilaitoksissa ja osa päätyi laulamaan uskontoaan pakottaneiden Rooman, ei kristillisten, abrahamisten uskontojen valtiaiden eunukkikuoroon, ja suuresta osasta lapsia tehtiin Roomassa lapsiprostituoituja. Pääosa orjista oli haluttua blondityttöä, ja he päätyivät seksiorjiksi muslimeille ja juutalaisille. Jännä yksityiskohta ajanjakson aikana on, että askenazijuutalaisten mtDNA-haploryhmä muuttui täysin finno-ugrilaiseksi. Kukaan ei halunnut oman kansan parista vaimoa. 

Vaaleahiuksinen kaukasialainen on ollut haluttu suvun jatkaja. No miksi ei olisi? Olivathan alkuperäisen Judahin heimon ihmiset pohjoismainen laiduntajakansa, joita on kutsuttu aidoiksi juutalaisiksi. Myöhemmin kulkivat Lähi-idän alueella samians-ihmisinä ja kielellinen "usein kadonnut" yhtenäisyys heille keksittiin seemiläisyydestä Göttingenin historiallisen koulussa 1770-luvun alussa, kun ihmiset vetivät liikaa johtopäätöksiä pohjoiseen. Historia halutaan pitää piilossa, jos sillä on mahdollisuus avata Pandoran saviruukku. Mutta eiköhän palata takaisin Fennoskandiaan ja vähän lähemmäs nykyisyyttä.

Eräitä suuria muutoksia, jotka tapahtui viikinkiajan alkaessa, olivat kielen vaihtuminen protonorjasta vanhanorjaksi, vanhemman Futharkin riimujärjestelmän korvaaminen Younger Futharkin riimujärjestelmällä, ja laivanrakennustekniikkaa jalostettiin, mikä mahdollisti viikinkien laajat matkat.​ Noh, saagoissakin kerrotut suomalaiset merikuninkaat niitä retkiä olivat tehneet jo pidemmän aikaa. ​Mielenkiintoinen yksityiskohta ranskan kielestä, ajalta ennen Ruotsin vallan alle joutumista ja joka edelleen on käytössä: Ranskassa sanalla "finlandais" tarkoitetaan Suomessa asuvien asukkaiden kieltä, mutta sanalla "finnois" varsinaista suomen kieltä ja "suèdois" tarkoittaa Suomessa puhuttua ruotsia, siis jo paljon ennen Ruotsin valta-aikaa. Se mitä suomalaisia inhonneen Martti Lutherin ruotsalainen oppipoika Mikael Agricola sai aikaiseksi Suomen kielelle jää vain arvailun varaan. Viron ruotsalaiset kuitenkin puhuvat noarootsiruotsia, joka on edelleen osoitus yhteisestä Vendel ja Viikinkiajan kielestä. Epäilemättä se on johtunut saaristoissa asuneiden vesigootti-, geat- (itä-gootit), sarmati-, veneti-, vandaali- (vendel vai sittenkin vandel?), varjagi- ja kveenikuninkaiden yhteisestä kauppakielestä Itämerellä, ja josta tehtiin Fennoskandian yhteinen kieli alkuperäiskielten rinnalle. Karjalassa kun puhuttiin englannin kuuloista kieltä Tacituksen mukaan. Gooteilla oli oma kielensä ja myös alueella vaikuttaneet magyarit puhuivat proto-unkaria, suomalaiset proto-fennia ja saamelaiset saamea. Muinaisnorja ja sen kehittyminen ruotsiksi on ollut osittain friisialaisten sukulaisten aiheuttamaa.

Seuraavaksi ote Hugo Grotiukselta:

"Hän kutsui merta Vendelae Bremenfisiksi ja suomalaisista tanskalaisten alueella yleisesti hieman turmeltunutta Finniaa kutsutaan nimellä Fionia (Fynin saari), jonka asukkaita hän kutsuu Finos Bremenfiksi. Nämä kolme heimoa, sueonesit, norjalaiset, tanskalaiset, jotka luetaan Scanzian interfeeneiksi (soiden joukot eli suo-maalaiset), jakautuvat tasaisesti ja epätasaisesti (sueoneseilla on suurin ja paras osa), joka on yhteinen Pohjoismaiden muille kansoille, ja jotka ovat oppineet sen suurimman pahan kautta. Eginhart, Kaarle Suuren vävy, kuten juuri sanoin, sanoo: tietty lahti ulottuu pituudeltaan valtameren tai Orimtemin rajojen ulkopuolelle, ja on varmaa, että monet kansat ympäröivät aluetta. Danit ja sueonesit ovat ne, joita kutsumme Pohjan miehiksi (Nortmannorum), nimittäin se, että norjalaiset ymmärretään nimellä "Norveorum", ja että sueonesien rummuilla on Scanzian suurimmat ja voimakkaimmat osat. Kaikki Scanzian kansat, jotka asuvat Scanziassa syvällä pohjoisessa. Nortmannit, hän sanoo, vielä tuolloin on muistettava, että he eivät ainoastaan perustaneet eri valtakuntia, vaan heillä oli myös muita kuninkaita kuin Norjan ja Tanskan. Hänen jälkeensä Adam Bremeniläiselle, joka eli viisisataa vuotta myöhemmin Eginhartin sanojen jälkeen, lisää puolestaan ​​tulkintaan: "Mutta Danit ja sueonesit ja muut kansat tuolla puolen Dania kutsutaan frankkien historiassa Danin ulkopuolisiksi ja sama toistuu kirkkohistorian kirjoissa. Niihin voi lisätä sueonesit, gootit tai normannit. Helmoldus esittää tasavertaisesti tanskalaiset ja sueonesit, joita kutsumme nortmaneiksi (pohjoisiksi miehiksi)). Näiden frankkien historioitsijoiden mukaan joukossa olevia ihmisiä kutsutaan israelilaisiksi (dan-heimo). Samaa sanotaan muualla, mutta nortmannien sotaisa nimi annettiin tanskalaisten, sueonesien ja norjalaisten rohkeimmille. Stievin tanskalaisen kuninkaan Charles Baldusin aikana, jota saksalaiset kutsuvat normanniksi itnguasuaksi, eli pohjoiseksi kansaksi joiksi tanskalaiset ​​ja sueonesit oli epäilemättä luettava, hän kirjoittaa: Tanskalaisia ​​ja muita Scanzian ihmisiä Tanskan ulkopuolella kutsutaan kaikkia nortmanniksi. Siksi se on ristiriidassa norjalaisten historian kirjoittajien keskuudessa." - "Historia Gotthorum, Vandalorum, & Langobardorum" [1655] - Hugo Grotius

800-luvulla Þjóðólfr Kviiniläisen kirjoittamassa Haustlöng-runossa kutsutaan ruotsalaisia "Ingvi-Freyn perheeksi", kun taas suurin osa runoista kutsuvat Freyriä "Sviarin jumalaksi", Itä-Ruotsin (Österland) kansan jumalaksi. Österland tarkoitti Suomea ja sviar suomalaisia.
Ruotsiksi: svear; vanhanorjaksi (northmannorum): svíar, PIE refleksiivinen pronominaalijuuri *s(w)e, "omat [heimolaiset/sukulaiset/ eli ne heimot, jotka aluetta pääosin asuttivat olivat suomalaiset heimot]"; vanhassa englannissa heitä kutsuttiin nimellä Swēon, joka tarkoitti Svealandia (lausutaan Sfiilandia) asuttavia pohjoisgermaanisia heimoja eli suomalaisia heimoja, jotka asuttivat silloin pääosin Fennoskandiaa. Kulttuurista omimista on harjoitettu historiassa paljon mm. muinaisnorjan kieli on alkujaan pohjoisen miesten kieli, northmannorum latinaksi. Vasta 1500-luvulla siitä tuli norjalaisten historijoitsijoiden avustuksella Norse, muinaisnorja. Germany-nimen omi Saksa, joka tarkoitti keihäsmiesten aluetta (Ger= keihäs, man= mies). Keihäsmiesten alueet sisälsi myös suomalaisten heimojen alueet Fennoskandiassa. Kun germaaneista puhutaan historiankirjoissa saa lisätä myös omat esivanhemmat samaan ryhmään.

Ruotsalaiset mainitaan ensimmäisen kerran historiassa vuonna 551 Jordanesin Getica-kirjassa nimellä sveatidi, josta sanan jakamalla kahtia saa svea ja tidi sanat. Svea sanaa en enää lähde selittämään mutta tidi -pääte tarkoittaa etymologialtaan *opportunistia.
​Jordanesin mukaan Sveatidit olivat vallanneet suomalaisten Herulien heimon asuinalueen yhdessä taskalaisen Dan-heimon kanssa, joka mainittiin ensimmäisen kerran samaisessa kirjassa.

Ruotsalaisten "suurhistorian"  keksiminen ei ole loppunut tuohon. Otetaan esimerkiksi ns. ruotsalaisten viikinkihistoriaan perustuva heimo Rus', joka rellesti steppen jokivarsilla ja perusti Kievan Rus' -kuningaskunnan, josta Venäjän monarkia on laskettu alkaneeksi. Ja teki tämän vielä suomalaisten heimojen pyynnöstä, suomalaisten heimojen asuttaman Volga-joen rannoille. Novgorodiin Kievan Rus'in pääkaupunkiin on tehty sen syntymisen aikaisia ja tämän päivän ihmisten geneettisiä tutkimuksia Familytreen Rurikids-projektissa, josta nousee esiin mielenkiintoinen seikka: Genetiikka alueen ihmisillä on suomalainen. Y-DNA haploryhmä N1c1, joka on noin 60 %:lla suomalaisista miehistä. Ruotsissa sitä on pieniä määriä, mutta nekin esiintyvät pääosin viiikinkiajalla suomalaisten asuttamilla alueilla, kuten Väster-Gotaland ja Gotlanti, Ahvenanmaa ja Lappi. Vähäisesti myös metsäsuomalaisten alueilla. Myös Novgorodin alueen aikalaisajasta 850-luvulta löytyy uusia keramiikkatutkimuksia, jonka tuloksista päädymme Karjalan tsuudikansaan. Yhteen suomalaiseen heimoon, joka pyysi varangi Rurikia veljineen neuvottelemaan suomenkielellä, suomalaisten heimojen välille rauhaa, ja josta syntyi suomalaisten heimojen perustama Kievan Rus' ja Venäjän monarkia. "Ruotsalaisen heimon" Rus' nimi tulee kuulemma Roslagenin kaupungin nimestä. Rus'-heimo mainitaan ensimmäisen kerran 700-luvulla Rusij ja Rusiyyah nimillä, ja he olivat Fennoskandisia sotilaskauppiaita Mustallamerellä ja Persiassa.
Ongelmaksi Roslagenissa tulee kuitenkin se, että kaupunki Roslagen mainitaan ensimmäisen kerran historiassa vasta 1493 "Rodzlagen" nimellä, ja se tulee kuin tilauksesta ajankohtaan, kun ruotsalaiset alkavat markkinoimaan uudenkarheaa viikinkihistoriaansa. Rus-kansan (varangien) kotipaikka oli Garðaríki (Karjala, Karelia, Carelia) eli suomalaisten heimojen alue, ja Volga-joen suomalais-ugrilaisten kansojen asuttama alue. Ruotsalaisilla ei olisi sille alueelle ollut asiaa kuin suomalaisten saattelemana. Noh, saattoihan se olla niinkin, kun ruotsi-sana tarkoittaa soutajaa ja on yhdistetty Suomen ja Eestin saaristolaisiin ja rannikkokaupunkien vene- ja purjehduskulttuurien soutajien kutsumanimeksi. Niin, sekin osa Ruotsia oli suomalainen. Vain sen 700 vuotta ensimmäisen arabihistorioitsijan Rus'-maininnan jälkeen fennoskandisista soturikauppiaista Ahmad ibn Fadlan mainitsee heidän venehautauksensa aarnihautaan ja heidän tatuointinsa. Varangi Rurik (”siis ruotsalainen Rus'-heimon viikinki”), joka perusti Venäjän eli 824–879. Eli yli 600 vuotta ennen kuin Roslagen-nimistä paikkaa oli edes olemassa? Haukotus. Rus' tarkoitti punaista/ruskeaa väriä (roosa), jota suomalaiset käyttivät "sotamaalauksissaan", hautauskulttuurissaan (punamultahautaus) ja laivojen purjeiden värinä. Kalevalaisia kansoja kutsuttiin punaverkaksen pojiksi, koska pukeutuivat pitkälti punaiseen verkaan. Suomalaisia punamultahautauksia on löytynyt rannikkoalueilta ja joenrannoilta maailmalla, mutta keskimaasta vain Suomessa ja suomalaisten heimojen Itämeren meripihka-alueelta Baltiasta. Punamultahautauskulttuuri loppui noin 1250-luvulla jKr., ja sitä oli tehty melkein 10 000 vuotta Suomen rajojen sisäpuolella, yhtäjaksoisesti ja kaikkien hautausten kohdalla aikavälillä 6800-2300 eKr.. Aina siitä asti, kun ensimmäisen jokikulttuurit asuttivat Suomen saaristoaluetta. Samat kansat, jotka jättivät maailman vanhimman kalastusverkon, Antrean verkon, ja ryssänsolmun jälkeensä. Sekä verkkopainon, kiven, jonka vertaisia on löytynyt Israelin rannikolta ja New Foundlandin muinaisista punamultahautauksista. Ne todelliset kalevalaiset seikkailijat, sivistämässä ja muuttolintujen perässä talvehtimassa lämpimässä, lintukodossa.

Noin 30-vuotias muumioitunut nainen löydettiin Altain tasavallasta Venäjältä. Hänet oli haudattu ikiroutamaahan 500-luvulla eKr.,  Naisen löytäminen auttoi arkeologeja syventämään ymmärrystä tällä syrjäisellä alueella asuvista ihmisistä. Nainen, joka tunnetaan nykyään Siperian jääneitona tai Ukokin prinsessana, haudattiin kiehtovan esinekokoelman kanssa, jotka kaikki säilyivät hämmästyttävän hyvin ikiroudassa. Tämä mahdollisti lisätiedon saamisen alueesta ja siitä, miten kulttuuri näki kuoleman ja kuolemanjälkeisen elämän.

Pazyryk-kulttuurin vaaleahiuksisella "Ukokin Prinsessalla", naismuumiolla, oli geneettinen maternaalinen haploryhmä mtDNA U4. Familytree kertoo haploryhmästä U4 seuraavaa: " Haploryhmä U4 (Ulrike) on pieni indoeurooppalainen haploryhmä, joka on erityisen yleinen Suomessa." Olemme siis indoeurooppalaisia?


​
Jääneidon löytö syrjäisellä Ukokin tasangolla

Arkeologi tohtori Natalia Polosmak johti retkikuntaa hautakammioiden paikallistamiseksi Ukokin alueella. Vuonna 1998 PBS:n NOVAn haastattelussa Polosmak selitti:

”Pazyrykit uskoivat, että kuoltuaan he menevät vuoristolaitumelle. Minusta Ukok vaikutti sellaiselta paikalta, johon pazyrykien sielut olisivat kokoontuneet."

Ukokin tasanko sijaitsee Altai vuoristossa, josta jääprinsessan hauta löydettiin vuonna 1993. 

Aluetta ympäröivät vuoret ja nykyaikainen Venäjä, Kiina, Kazakstan ja Mongolia. Ukokin tasanko on osa "Siperian kultaisia ​​vuoria", joka on suojeltu Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1998. Alueelta on löydetty rauta- ja pronssikauden kallioveistoksia, ja joitakin kalliotaide kohteita, jotka on peräisin 10 000 vuoden takaa paleoliittista aikakaudelta.

Alueen esineet ja löydöt ovat säilyneet erittäin hyvin yli 2000 vuoden ajan ikiroudan ja hapettoman pohjaveden ansiosta. Hautaukset suoritettiin korkealla vuoristossa kiviröykkiöiden alla, mikä antoi veden valua alas, mutta esti auringon lämpöä pääsemästä alle hautaukseen. Ankarissa talviolosuhteissa maa ja kammiot olisivat olleet pysyvästi jäässä.

Heidän ruumiinsa palsamoitiin huolellisesti. Heidän sisäelimet ja jopa lihakset poistettiin. Heidän ihonsa ommeltiin takaisin yhteen hevosenkarvasta tehdyllä langalla. Näihin ruumiisiin kohdistettu huolenpito ja arvostus viittasivat siihen, että nämä ihmiset olivat aikoinaan suuria päälliköitä. Rodenko oletti, että heidän kanssaan haudatut naiset olivat heidän vaimojaan, jotka todennäköisesti uhrattiin liittyäkseen rakkaansa kuolemaan.

Telengit, Altailainen alkuperäiskansojen heimo, uskovat, että Ukokin tasanko oli heidän esi-isiensä hautaus- ja palvontapaikka. Alue on edelleen pyhä näille ihmisille. Ensimmäiset arkeologiset tutkimukset alueella aloitettiin 1920-luvulla venäläisen arkeologin Sergei Rodenkon johdolla.

Uskottiin, että nämä uhraukset auttoivat saattamaan hänet seuraavaan maailmaan. Tämä oli yleinen usko monissa hautauskulttuureissa ympäri maailmaa, mukaan lukien muinaiset egyptiläiset.

Hevosten vieressä oli arkku, joka tehtiin massiivisesta lehtikuusipuusta ja oli peitetty nahkaapplikoiduilla porohahmoilla. Arkun vieressä oli kaksi pientä puista pöytää, joiden uskottiin käytetyn ruuan ja juoman säilyttämiseen. 

Haudasta löytyi myös puinen astia, joka sisälsi maitojäännösten perusteella todennäköisesti jogurttia, joka oli taas osoitus kulttuurin ihmisten laktoosin toleranssista. Suomalaiset ovat tunnettuja toleranssistaan maitoon, joka on suora osoitus siitä, että maito on kuuluunut pitkiä aikoja kansan ruokavalioon.
Kun Polosmak ja hänen tiiminsä avasivat arkun, he olivat pettyneitä huomatessaan, että arkun sisäpuoli oli jäätynyt ja arkun jäätyneen massan maidonvalkoinen väri esti heitä näkemästä, mitä arkun sisällä oli.

​Heidän täytyi sulattaa ruumis vahingoittamatta sitä, ja tämä vaati huolellista, hidasta sulamista. Ryhmän käyttämä menetelmä oli lämmittää vettä ja kaataa kuppi kerrallaan kuumaa vettä arkun jääpalalle.

 Rekonstruktio siitä, miltä jääneito näytti, ja vaatteista, joita hän todennäköisesti käytti. ( Siberian Times )

Sosiaalinen asema: Nais-šamaani? 

Kun nainen löydettiin, tutkijat uskoivat, että hän saattoi olla papitar tai shamaani. Tämä johtui hänen haudastaan ​​löydetyistä esineistä ja hänen ruumiillaan olleista peura tai porotatuoinneista.

Hänen arkusta löytyi myös musta huopapäähine, l johon oli ehtikullalla kirjailtu todennäköisesti elämänpuukuva. Päähineeseen ommeltiin viidentoista linnun figuurt ja joutsen koristi päähineen latvassa. Tri Natalia Polosmak selitti päähineen tärkeyden PBS:lle:

”Ei tarvitse kuvitella, kuinka eri yksityiskohdat kiinnitettiin, koska se löydettiin ehjänä. Se oli myös ilmaus tämän naisen elämästä. Se osoitti hänen paikkansa yhteiskunnassa, perheessä ja heimossa."

Monet antropologit uskovat, että hänen eliittiasemansa ei ollut prinsessa, vaan pikemminkin naisshamaani. Tri Natalia Polosmak sanoi Siberian Timesissa:

”Antropologit uskovat, että vain hänen muuttonsa talvileirille saattoi tämän vakavasti sairaan ja voimattoman naisen astumaan hevosen selkään. Mielenkiintoisempaa on, että hänen sukulaisensa eivät jättäneet häntä kuolemaan eivätkä tappaneet, vaan veivät hänet talvileirille." 

Tänä aikana hän luultavasti luotti kannabikseen lievittääkseen kipuaan. Kupariyhdisteet, joita hän todennäköisesti hengitti kannabiksen kanssa – sivutuotteena, kun kasvimateriaalia hajotettiin kupariruukussa kivillä. Kannabista käytettiin saunassa, kiukaan kuumilla kivillä suitsukkeena. Tri Polosmak vahvistaa siis Herodotoksen 500 eKr. kertoman kannabis-saunasta, jossa ukokin prinsessa on käyttänyt kannabista.

Kannabiksen läsnäolo hänen haudassaan ei kuitenkaan ehkä ole niin merkityksellistä, sanoo Adrienne Mayor, joka kirjoitti jääneidosta teoksessa The Amazons: Lives and Legends of Warrior Women Across the Ancient World. Suurin osa pazyryk-ihmisistä löydettiin haudattuna kannabiksen kanssa, eikä pormestari usko, että hän oli välttämättä pappitar tai lääkintänainen – hän olisi voinut vain olla korkeassa asemassa oleva nainen, joka yritti selviytyä heikentävästä kivusta.

Elohopean esiintyminen jääneidon sieraimissa jää lähteissä pitkälti ihmettelyn tasolle?

Hänen asemansa shamaanina selittäisi, miksi hänen sukulaisensa toivat hänet talvileirille ja jatkoivat hänen hoitoaan hänen kuoltuaan. Oli todennäköistä, että hänen kannabiksen käyttö kipunsa lievittämiseen johti hallusinogeenisiin "näkyihin". Tri Polosmak selitti prinsessa Tisulskyn sosiaalisen aseman PBS:lle:

”Tämä nuori nainen, joka haudattiin sellaisella seremonialla ja jonka vartalo on tatuoitu, ei ollut tavallinen yhteiskunnan jäsen. Hänellä on saattanut olla erityinen asema, koska hänet siunattiin siinä yhteiskunnassa arvostetulla arvokkuudella. Hän olisi voinut olla shamaani. Hänellä on saattanut olla kyky parantaa ihmisiä tai ennustaa säätä."

Tutkijoille kävi selväksi, että naisen pitämiseksi hengissä ja mukavana hänen elämänsä loppua kohden oli paljon huolenpitoa. Hänen heimonsa jäsenet kunnioittivat häntä suuresti ja hautasivat hänet huolellisesti.
Hänet haudattiin silkeillä, kullalla maalatuilla koruilla ja reiteen ulottuvilla ratsastussaappailla.

Tohtori Polosmak selitti edelleen asemasta: " Se oli vaurauden ja arvovallan tunnus, ja se löytyy vain rikkaimpien ja merkittävimpien henkilöiden hautauksista."
​
MRI-skannaukset ja DNA-testit paljastivat paljon enemmän

Kun haudan ensimmäinen kaivaus oli käynnissä, tutkijat esittivät monia kysymyksiä tästä naisesta. Nykytieteen onneksi moniin kysymyksiin vastattiin. Novosibirskin tutkimuslaitos Venäjällä suoritti DNA-testejä, MRI-skannauksia ja jopa rekonstruoi naisen kasvoja.

Hänen ikänsä oli yksi suurimmista kysymyksistä. Tohtori Polosmak toi kuolleen prinsessan Rudolph Haurille, oikeuslääketieteelliselle patologille Sveitsissä. Hän tutki jääneidon kallon määrittääkseen hänen likimääräisen ikänsä. Hauri sanoi PBS:ssä:

"Nämä halkeamat, nämä ovat laajasti auki tässä kallossa. Tämä tarkoittaa, että kallo on nuori - ehkä 20-30."
MRI-skannaus osoitti, että hän kärsi osteomyeliitistä, eräänlaisesta luu- tai luuydininfektiosta, jota esiintyy yleensä lapsuudessa tai nuoruudessa. He pystyivät määrittämään, että hän todennäköisesti putosi hevoselta aiheuttaen vakavan vamman. Myös egyptiläinen Faarao Tutankhamon kuoli osteomyeliitin myötävaikutuksesta. 

Yksi magneettikuvauksen järkyttävimmistä löydöistä oli todiste rintasyövästä. Tohtori Polosmak sanoi Siberian Timesille:
”Hieman yli 20-vuotiaana hän sairastui toiseen vakavaan sairauteen - rintasyöpään. Se tuhosi hänet tuskallisesti."
Lisätutkimukset osoittivat, että häntä ei haudattu perheen hautojen riviin ja että hänet erotettiin muista lähistöllä olevista kumppanuushautauksista. Hänen erillinen hautauksensa viittaa siihen, että Ukokin nainen eli eristynempää elämää perheestään ja sukulaisistaan.

Lopulta prinsessa kuoli rintasyöpään ja tämä todistettiin magneettikuvauksella.

Rintasyöpä diagnoosi

Dr. Andrey Letyagin Fysiologian ja peruslääketieteen instituutista selitti Siberian Timesille:

”Maitorauhasten kuvantamisen aikana kiinnitimme huomiota niiden epäsymmetriseen rakenteeseen ja magneettikuvaussignaalin vaihtelevaan epäsymmetriaan. Kyseessä oii oikean rinnan ja oikean aksiaalisen imusolmukkeen primaarinen kasvain, jossa oli etäpesäkkeitä."

Hänen taistelunsa neljännen vaiheen rintasyövän kanssa olisi jättänyt hänet heikoksi ja todennäköisesti sänkyyn sidottuksi hänen elämänsä viimeisiksi kuukausiksi. Tutkijat uskovat, että hänet tuotiin "viimeiselle matkalle" heidän talvileirilleen Ukokiin kuolemaan. Matkan aikana hän todennäköisesti putosi hevosensa selästä lisääntyneen heikkouden vuoksi.

Haudasta löydettyjen hevosten säilyneistä vatsoista tutkijat löysivät kärpäsen toukan. Tämäntyyppinen toukka on elossa tällä alueella vasta kesäkuun lopussa, mikä osoitti, että hautauksen on täytynyt tapahtua kyseisen kuun loppupuolella. Tämä saattoi tapahtua silloin, kun hänen sukulaisensa pystyivät kaivamaan kammion sulatettuun maahan, luultavasti hänen kuoltuaan.

Vaatetus

Novosibirskin akateemikkojen uraauurtavan työn ansiosta voimme nähdä miltä tämä muinainen pazyrykin kulttuurin nainen näytti tosielämässä, paitsi hänen vaatteitaan myös käyttämänsä eloisia värejä ja tyylikästä päähinettään. Hänen tyylikkyytensä salaisuuksia. ​

Tarim Basinin muumiot

Tarim Basinin muumioilla oli pääasiassa vaaleat tai punertavat hiukset, vaalea iho, pitkä nenä, syvät siniset silmät ja ohuet huulet. Muumiot oli balsamoitu 1. ja 2. vuosituhat eKr. Heidän mukana haudatut esineet olivat erittäin hyvin säilyneitä ja monissa tapauksissa teknisesti ja kulttuurisesti edistyneitä. Esimerkiksi muumioilta löytyi pronssiesineitä, vehnää ja pyöriä ennen kuin nämä ilmestyivät Kiinan keskitasangoille, ja heidän tekstiilit olivat poikkeuksellisen hyvälaatuisia. Esimerkiksi Hamin miehellä oli 12 erilaista hattua, jotka kaikki oli tehty erilaisin tekniikoin. Häneltä löytyi myös perinteinen huovutettu fryygian hattu ja ensimmäinen neulakinnastekniikalla kudottu artefakti - baskeri. Samaan genettiisesti nykysuomalaiseen pakettiin kuuluvat myös Pazyryk ja Xinjiangin ​alueen hautausten ihmisten kanssa kuuluvat Sogdit.

Sogdialaiset, muinaiset pitkän matkan kauppiaat

Sogdia (sogdian: soɣd, saameksi Soga on suku) tai Sogdiana - muinainen 'iranilainen' blondi sivilisaatio (600 eaa. - 1100 jaa.) amudarjan ja syrdarjan välillä sekä nykyisessä Uzbekistanissa, Turkmenistanissa, Tadzikistanissa, Kazakstanissa ja Kirgisiassa.

Sogdiana oli myös Achaemenid-imperiumin provinssi, ja se on listattu Darius Suuren Behistun-kirjoituksessa.
​
Sogdien genetiikka oli pääosin isä-linjoiltaan finno-ugri R1a ja vähemmän N1c, mutta äitilinjat olivat hyvin suomalaisia ja saamelaisia mm. U4, U5, HV0. R1a isälinjan haploryhmä esiintyi suurin piirtein saman verran muinaisissa näytteissä mitä N1c Suomen alueella. Nykyään R1a isä-linjaa esiintyy enemmän Norjassa ja Karjalan suomalaisten keskuudessa, mutta myös pohjanmaalla. 
​
Noin 600 -luvulta Kiinasta alkaa sogdien orjuutus. Entiset silkkitien yhteistyökumppanit päätyvät kiinalaisten orjiksi. Han dynastia aikaan, jopa 1% Kiinan asukkaista on orjia ja miehillä oli tapana ostaa sogdian nainen jalkavaimoksi.

Jos Xinjiangin Tarim basinin muumiot tunnetaan silkkitien rakentamisesta niin Sogdit tunnetaan silkkitien kauppiaina. Tunnetusti heidän päätään sonnusti tuo samainen vapauden symboli eli fryygialainen hattu, huovutettu tonttulakki, jonka pyöristetty kärki osoitti yleensä eteenpäin. Se sama hattu, josta skyytit tunnettiin.

​Se mitä Pazyryk -kulttuurin ja Xinjiangin kumpuhautojen ihmisillä oli päällään, toimikkaalla eli tvillilla kudottuja kankaita, oli sogdialaisten silkkiset samite kankaat samalla tvillillä valmistettuja. Toimikas on yksi kudottujen kankaiden perussidoksista, jota käytetään niin sarkassa kuin denim farkuissa, mutta sen käyttömahdollisuudet ovat loputtomat. Keltoi kansa, eli keltahiuksiset käyttivät Euroopan puolella sitä samanaikaisesti, noin 1000 eKr., samaa toimikaskudontaa vaatteissaan, joka onkin osoitus yhteneväisestä kulttuurista tai hyvistä kauppasuhteista skytialaisten kansojen kanssa.

Tässä vasemman puoleisessa kuvassa on Sogdian Samite silkistä valmistettu lasten takki 800-luvulta. Nyt vaan kuvitus on kuin karjalaista kirjontaa.  Alle laioin pari muutakin kuvaa havainnollistamaan samite silkissä nähtyä grafiikkaa, ommelta sekä sen ensimmäisen  löydetyn toimikkaan: “Hami fragmentin” Qizilchoqa hautausmaalta Xinjiangista hattumiehen haudasta.​

Samarkandissa yhtä siirtokuntaansa pitäneet Sogdiani skyytit myivät Kiinasta hakemaansa silkkiä ja omalla käsityö osaamisellaan valmistivat itse tuotteensa. Silkkiä myytiin nimellä Samite silk ja sen kerrotaan olevan Iranilaista käsityötä, kuten vaaleahiuksisten sogdian ihmistenkin...

Vaikka tarkoitus oli kertoa ukokin prinsessasta on mielestäni tärkeää havainnollistaa tämä Venäjän arojen kauppaliikenne, koska se on ollut hyvin tärkeä osa meidän finno-ugrilaista kalevalaista kulttuuria. 

Proosa-Edda on skandinaavisten muinaistarujen kokoelma, jonka kirjoitti vanhojen tarinoiden pohjalta islantilainen runoilija ja poliitikko Snorri Sturluson ilmeisesti vuoden 1220 tienoilla. Kirja sisältää vanhaa tarinaperinnettä ja sitä pidetään historiallisena lähteenä.

Proosa-Edda muodostuu esipuheesta ja kolmesta osasta. Sen toisen osan (Skáldskaparmál) epilogissa Snorri kertoo, että "se mitä he kutsuivat Surtin tuleksi, oli jo Troijan palaessa".
Surtur (Musta) oli Freyrin tappaja. Freyr, josta tuli myöhemmin auringonjumala ja kuninkaat haudattiin hänen jälkeensä aina muumioiden röykkiö- ja kumpuhautoihin, koska uskomus oli että sadot pysyvät hyvinä niin kauan kuin kuninkaan ruumis säilyy hyvässä kunnossa. 
Tämän jälkeen kaikki kuninkaat muumioitiin ja nostettiin jumaliksi tähtiin, kuten Egyptissä.

1100-1300-luvulla islantilainen saaga "Asutuskirja" (Landnámabók) kuvaa päällikön pojan Þorvaldur holbarkin 150 kilometrin matkaa (Þorðarsonin) läpi laulamaan ylistysrunoa ("drápa") rituaalitoimi – jättiläiselle, joka asui "hellisins Surtsin" sisällä, Surtin luolassa, jota kutsutaan Surtshelliriksi.

800-luvulla Þjóðólfr Kviiniläisen kirjoittamsssa Haustlöng runossa kutsutaan ruotsalaisia "Ingvi-Freyn perheeksi", kun taas suurin osa runoista kutsuvat Freyriä "Sviarin jumalaksi", Itä-Ruotsin (Österland) kansan jumalaksi. Österland tarkoitti Suomea ja sviar suomalaisia.

Ruotsiksi: svear; Vanha norjaksi (northmannorum): svíar, PIE refleksiivinen pronominaalijuuri *s(w)e, "omat [heimolaiset/sukulaiset/suomalaiset heimot]"; vanhassa englannissa: Swēon, jotka olivat Svealandia asuttavia pohjoisgermaanisia heimoja. 

Ruotsalaiset mainitaan ensimmäisen kerran historiassa vuonna 551 Jordanesin Getica kirjassa nimellä sveatidi, josta sanan jakamalla kahtia saa svea ja tidi sanat. Svea sanaa en enää lähde selittämään mutta tidi -pääte tarkoittaa *opportunistia.
​Sveatidit olivat vallanneet Herulien asuinalueen yhdessä taskalaisten danien heimon kanssa, joka mainittiin ensimmäisen kerran samaisessa kirjassa.

Se miksi halusin kertoa nämä esimerkit, johtuu tästä pienestä seikasta, joka on jäänyt historioitsijoilla noteeraamatta.
Esi-isiemme tapoihin kuului liikkua "turuilla". Tehdä pitkiä pyhiinvaellus-, kauppa-, laiduntamis- ja hautausmatkoja, kuten jääneidon on oletettu tehneen viimeisen matkansa esi-isien leposijoille. Noustakseen tähtiin suomensukuisten kehdosta altai vuoristosta. Suomalaiseen kulttuuriin kuului muumioiminen ja suomalaiset asuttivat fennoskandiaa vielä pääosin 1200-luvulle, jonka jälkeen ruotsalaisten ja tanskalaisten saattelemana saimme ristiretket ja noitavainot, joidenka avulla saatiin seitojen palvojat, pakanat, ruotuun ja verotettavaksi. 

Kaikkien näiden todisteiden valossa ei voi kuin päätellä, että pazyryk - kulttuurin jääneito oli suomalainen. Meidän geneettisten esi-isien ja äitien lapsi. Mahdollisesti jonkun tai joidenkin meistä esi-äiti.

Arzhan skyyttikulttuuri edelsi Pazyryk - kulttuuria. Se oli 800-ja 700 -luvuilla ekr. toiminnassa samalla alueella ja myös sen genetiikka oli suomalainen ja finno-ugrilainen N-M231, R1a-M513, R1a1a1b2-Z93.

​Kiinnostavuutta lisää, että mukana oli myös 6 kappaletta Q1b1a-L54 haploryhmäläistä, jotka ovat 90% Kolumbian intiaanien esi-isiä. 

Jatkan lisää Pazyryk kulttuurin saka skyyteistä seuraavassa blogissa ja lisään lihaa luiden ympärille.

Alla kuvissa seuraavan tarinan sankarit - Ak-Alakha-1 haudan asukit:

”Käytettävissä olevien Y-STR-tietojen perusteella kahdella Ak-Alakha-1-skyytillä oli in silico haploryhmämäärittely N."
​"Suurin osa suomalaisista miespuolisista kuuluu Y-DNA:n haploryhmään N-M231."

 Terva - Tar - Pitch Bark - Terw - Tarw - Bitumi

​Terva on hämmästyttävän luova aine, jolla on pitkä ja monipuolinen käyttöhistoria. Sitä on käytetty lukemattomilla tavoilla vuosituhansien ajan monissa eri kulttuureissa ympäri maailmaa.

Tutkimukset osoittavat, että ensimmäisen kerran tervaa tai sen johdannaisia, kuten piki, asfaltti ja kivihiiliterva käyttivät ja tekivät varhaset ihmiset jo 200 000 vuotta sitten. Tapa on ollut pitkälti sama mitä Suomessa tervan tekijöillä, jossa tervanteon koti on sijainnut vuosituhansia. Tervan lähtökohdat on koetettu ujuttaa Neandertaalille, mutta kyseinen Homo piirteli tikku-ukkoja vielä 45 000 vuotta sitten sukupuuttonsa äärellä. Cro magnon sen sijaan on tervan tekijöiden esi-isä, joten liitän ilman epäilyksen häivää teon heille. Samoille ihmisille, jotka tervaa tekivät sen jälkeenkin. 9000 vuotta sitten Israelissa ihminen muokkasi esi-isiensä kalloja tervalla, tehden niihin salmiakkikuviomaista verkkoa. Ilmeisenä pyrkimyksenä on ollut muumiointi, kuolleen säilyttäminen. Nahal Hemar -luolan kaivauksista löytyi kuusi tervattua kalloa.
​
Tervan pitkäaikainen käyttö alkoi todennäköisesti Eufrat-joen laakson asukkailla Kaakkois-Mesopotamiassa, joka on nykyään Irak. Alkuvuosina Irakia kutsuttiin Sumeriksi tai Akkadiksi ja myöhemmin Babyloniaksi. Tällä alueella Egyptin Niilin ja Intian Indus-joen väliltä löytyi monia luonnollisia bitumiterva (asphalt) esiintymiä.

Muinainen legenda kertoo, että Akkadin kuningas Sargonin äiti asetti vauvansa Itti-Belin terva (piki) päällystettyyn ruokokoriin ja ajettiin Eufrat-joen vesille noin 3800 eaa. Tämä legenda vastaa läheisesti tarina Mooseksen syntytarinaa ja päätymistä Niilille piki päällystetyssä korissa. Vain saamelaisten ikuisuuksia käyttämä komse, voisi selvitä tuollaisesta jokiryöpytyksestä niin, että lapselle ei mitään sattuisi.

Asfaltin varhaisia käyttökohteita ovat muun muassa sementoimalla tiilet yhteen rakennusten ja päällysteiden rakentamiseen sekä ulkoisten muurauspintojen suojaamiseen. Sitä käytettiin myös sisälattioiden ja portaiden pinnan uistuksiin sekä kylpyjen ja viemärien vedeneristykseen.

Kaivaukset Teli-Asmarissa, 70 kilometriä koilliseen Bagdadista, Diyala-joen itärannalla, paljastivat, että sumerit käyttivät asfalttia rakennusten rakentamiseen vuosina 3200-2900 eaa.

Asfalttimassasta koostuvaa laastia löydettiin myös kaivauksista Urissa, Urukissa ja Tellossa Eufrat- ja Tigris-jokien läheisyydessä. Samalla alueella, Khalajessa, kaivauksissa on paljastettu lattioita, jotka koostuvat 4,5 cm–8 cm paksuisista asfalttimassakerroksista sekä savitiilistä, jotka oli liimattu asfalttiin.

Tervan käyttö Raamatussa

Historioitsijat uskovat, että Nooa käytti asfalttia arkin rakentamisessa. Raamatun tekstissä sanotaan, että arkki käsiteltiin "piellä" (bitumiterva pitoisella aineella) sisältä ja ulkoa. Alkuaikoina kanootit ja korsut tehtiin myös vesitiiviiksi piellä.

Kristillisissä kirjoituksissa on lukuisia muita viittauksia siihen, minkä nyt tiedämme olevan asfalttia.
Mooseksen kirjassa todetaan, kun kuvataan Baabelin tornin rakentamista noin vuonna 2000 eKr., ”heillä oli kiveä  tiiliä varten ja limaa laastia varten”. Septuagintassa, Raamatun kreikkalaisessa versiossa, sana lima on käännetty "asfaltos" ja latinalaisessa versiossa "bitumi".

Toisessa Mooseksen kirjassa todetaan (syntymä),

1 Muuan Leevin sukuun kuuluva mies otti vaimokseen tytön, joka myös oli Leevin jälkeläisiä. 
2 Vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Kun hän näki, kuinka kaunis lapsi oli, hän piilotteli sitä kolme kuukautta.
3 Mutta kun hän ei enää voinut piilotella sitä, hän otti kaislakorin, tiivisti sen asfalttipiellä, pani pojan siihen ja laski korin Niilin rantakaislikkoon.
Kaislojen ja pien käyttö oli varhainen tapa rakentaa veneitä. Vielä 1960-luvulla "guffiksi" tunnetut veneet rakennettiin asfalttipeillä tiivistetyistä kudotuista ruoista, ja niitä käytettiin matkustajien ja rahdin kuljettamiseen Tigris-joen yli Bagdadissa.

Asfalttia Babyloniassa

Babylonialaiset olivat poikkeuksellisia rakentajia. Babylonian kuninkaat rakensivat teitä, tukimuureja pitääkseen Eufrat-joen tulvaveden poissa, linnoitteita ja mahtavia palatseja. Babylonian kuningas Khammurabilla oli rakennusmääräys vuonna 2200 eaa., joka osoitti talojen ja veneiden pinnoittamisen bitumimastiksella vertailukustannukset.
Babyloniassa tehdyt kaivaukset ovat paljastaneet asfalttipiellä sidottuja tiiliä, jotka ovat pysyneet paikallaan tuhansia vuosia. Nämä kaivaukset paljastivat myös suuren kivitaulun, joka kuvaa kuningas Nebukadnessarin rakennustoimintaa. Tabletti paljastaa, että Nebukadnessarin isä Nabopolasser rakensi kuivuneista savitiilistä tukiseinän estääkseen Eufrat-joen tulvimasta hänen palatsiinsa.

Tabletti kertoo myös, että Nabopolasserin kuivat tiilet eivät pystyneet pidättämään tulvavesiä, joten kuningas Nebukadnessar etsi parempaa tapaa vesieristää palatsinsa. Nebukadnessar kirjoittaa taulussa: "Suojauksen vuoksi rakensin kaksi massiivista asfalttipiestä ja tiilestä valmistettua seinää ja 1120 metriä suuren sylinterin, nimitttin Belin taakse. Niiden väliin pystytin tiilirakennuksen, jolle rakensin kuninkaallisen asunnon asfalttipiestä ja tiilistä. Tämän ympäröin massiivisella asfaltista ja poltetuista tiileistä koostuvalla muurilla ja tein sille korkean perustuksen kuninkaallisesta asfaltista ja poltetuista tiilistä koostuneen asuntoni."

Kuningas Nebukadnessar ei koskaan lopettanut rakentamista ja monissa töissään hän käytti asfalttipikeä. Hän rakensi 113 metrisen sillan Eufrat-joen yli Babylonin lähellä. Laiturit rakennettiin poltetuista tiilistä, jotka oli upotettu asfalttimassaan, ja jokaisen laiturin pohja päällystettiin asfaltilla. Nebukadnessar rakensi myös suuria viemäriverkostoja, jotka tehtiin asfalttipiestä, savimaasta ja sorasta Babylonin kaupungin tyhjentämiseksi.

Asfaltin jäämät
​
Kreikkalainen historioitsija Herodotos (484–425 eKr.) kirjoittaa asfalttiesiintymistä Hitin kaupungissa Mesopotamiassa: ”Kahdeksan päivän matkan päässä Babylonista on kaupunki, jossa virtaa pieni joki nimeltä Is, Eufrat-joen sivujoki. Tämän pienen joen lähteestä nousee veden mukana monia asfalttipisaroita (pisaroita tai täpliä), ja sieltä tuodaan asfalttia Babylonin muureille."

Varhaisissa kirjoituksissa on monia viittauksia Hitin kaupunkiin asfaltin lähteenä. Brittimatkaaja George Rawlinson kirjoitti vierailustaan Hitissä vuonna 1745: ”Vietettyämme kolme päivää tai enemmän vanhan Babylonin raunioiden keskellä tulimme Hit-nimiseen kaupunkiin. Tämän kaupungin vieressä on piilaakso, joka on hyvin ihmeellistä katsoa, ja se on melkein uskomaton asia, jossa monet lähteet heittävät ulos runsaasti eräänlaista mustaa ainetta, kuten tervaa tai pikeä, joka palvelee kaikkia ympärillä olevia maita saamaan parkkilaivat ja veneet vesitiiviksi.”

Kreikkalainen historioitsija Diodorus Siculus kuvaili Babylonian asfalttipikiesiintymiä noin vuonna 50 jKr.: ”Kaikista Babyloniassa tapahtuvista monista ihmeistä merkittävin koostuu sieltä löytyvistä suurista asfalttipikiesiintymistä. Sitä löytyy niin paljon, että se riittää moniin ja suuriin rakennuksiin ja ylijäämän saa käyttää väestö.”

Asfalttipien monimuotoisuus

Keskiaikaiset kirjailijat viittaavat usein kiviasfaltteihin ja asfaltiitteihin nimellä "gagates", jotka on johdettu Gagas- tai Gages-joesta Vähä-Aasiassa Lyciassa. Gagas-joen suulla kerrottiin olevan kova asfalttikerros, jota käytetään Rennesin piispan Marboden kirjoitusten mukaan: "Amulettina turvotuksen parantamiseksi, se estää vedellä laimennettuna hampaiden löystymistä ja putoamista, kun taas gagatein höyryttäminen tekee hyvää epileptikoille. Se parantaa ruoansulatushäiriöitä ja ummetusta, parantaa maagisia illuusioita ja pahoja loitsuja, ja sitä käytetään usein rakkausjuomissa."

Kolmannella Amerikan matkallaan heinäkuussa 1498 Christopher Columbus toivotti tervetulleeksi asfaltin palauttavat voimat myrskyn raastamiille laivoilleen. Sillä matkalla hän löysi Trinidadin saaren ja asfalttijärven nimeltä Lake Trinidad. On sanottu, että hän korjasi aluksensa ja tiivisti  myrskyn aiheuttamat naarmut asfaltilla Trinidad-järvestä.

Myöhemmin, maaliskuussa 1595, Sir Walter Raleigh kertoi vierailustaan Trinidad-järvellä ja kertoo, mitä hän kutsui Pitch Lakeksi eli Terva-järveksi: "Tierra de Breassa tai Pichessä on niin paljon kivitervaa, että kaikki maailman laivat saadaan kuormatuksi siellä, ja me viimeistelimme laivamme erittäin hyviksi eivätkä ne sula auringon paisteessa kuin Norjan terva, ja siksi eteläosissa käyville laivoille erittäin kannattavaa."
​
Asfalttia käytettiin varhaisessa vaiheessa myös teiden päällysteenä, ei vain lääkkeenä ja laivojen vesisuojana. Historioitsijat ovat todenneet, että noin vuonna 1500 jKr. Perun inkat rakensivat monimutkaisen valtateiden järjestelmän, joista osa oli kivetty nykyaikaista bitumimakadamia muistuttavalla koostumuksella. Kyseinen valtatie järjestelmä on annettu Inkakulttuurille mutta todellisuudessa sen valmisti etelä-Amerikan ja Amazonin kauppaa hallinneet pilvi-ihmiset, chachapoyat, jotka pakotettiin osaksi Inka yhteiskuntaa.

(Sivuhuomautuksena Pilvi-ihmiset / Inkat kutsuivat vauvoja Wawaksi, joka lausuttiin Vauva.)
​
Sea-peoples (merikansat), jotka laittoivat pisteen i:n päälle Egyptin dynastioissa välimeren pronssikaudella seilasivat mustilla laivoilla, joka on osoitus laivojen tervaamisesta. Merikansojen laivojen keulia koristivat eläin ja lohikäärme veistokset, kuten fennoskandiseen tapaan kuului. Myös alueet mitä he asuttivat aikanaan välimerellä ovat geneettisesti suomalaisia ja saamelaisia.

Golden horde ja mongoli valloittajat tunnettiin nahkapanssareistaan, jotka oli tervattu kovaksi.

Suomalaisen genetiikan omanneet Pazyryk -kulttuurin skyytit käyttivät usein koristeellisia peruukkeja, jotka oli tehty kantajansa omista hiuksista ja oman hevosen jouhista. Peruukit oli kiinnitetty kaljuun tervalla.

Terva lääkkeenä

Mummia, mumia ja muumio viittasivat lääketieteen historiassa useisiin erilaisiin terva- ja muihin valmisteisiin, "mineraalitervasta " myöhemmin "jauhemaisiin ihmismuumioihin ". Se sai alkunsa arabialaisesta sanasta mūmiyā "hartsibitumi, jota löydettiin Länsi-Aasiasta ja jota käytetään parantavasti" perinteisessä islamilaisessa lääketieteessä, ja se käännettiin muinaisessa kreikkalaisessa lääketieteessä pissasphaltukseksi (tervapohjainen "piki" ja "asfaltti"). Keskiaikaisessa eurooppalaisessa lääketieteessä mūmiyā " bitumiterva " käännettiin katolilaisessa Roomassa latinaksi muumio, joka tarkoitti sekä "bitumipitoista lääkettä " että "muumiota". Tämä tehtiin täysin tarkoituksella. Rohtokauppiaat myivät alunperin kallista mineraalitervaa, jonka uskottiin tai tiedettiin olevan tehokas lääke moniin vaivoihin. Sitä käytettiin jopa potenssilääkkeenä ja seksuaalisten halujen nostattajana. Noin 1100-luvulta, lähtien mineraalitervan tarjonta loppui, ja pienellä markkinoinnilla muumio 'yllättäen' tulkittiin väärin "muumioksi", ja sanan merkitys laajeni "mustaaksi hartsimaiseksi eritteeksi, joka oli raaputettu balsamoiduista egyptiläisistä muumioista". Egyptissä muumioiden balsamointiprosessissa oli käytetty öljytervaa, ja muumioista eristetty, tervaa sisältänyt, musta mätä haisi hyvin pitkälti samalle. Tästä alkoi Egyptin ja Euroopan välinen tuottoisa kauppa, ja toimittajat korvasivat harvinaisen mummiatervan oikeilla muumioilla. Myöhemmin Egypti kielsi muumiokaupan 1500-luvulla, häikäilemättömät euroopan juutalaiset apteekit alkoivat myydä piraattimuumioita, jotka oli valmistettu balsamoimalla ja kuivaamalla tuoreita ruumiita valaen tervaöljyllä. Se miten muumiokauppiaat ruuminsa hommasivat jää vain arvailujen varaan. Olettaa kumminkin voi, että luita on jossain paljon, koska kauppa oli järjettömän suurta. Renessanssin aikana tutkijat osoittivat, että bitumimummian kääntäminen muumioksi oli virhe, ja lääkärit lopettivat tehottoman ja vaarallisen "lääkkeen" määräämisen ihmisille. 

Bitumia sisältäneet puuterva tuotteet nousivat uudelleen esiin, mutta vain lyhytaikaisesti, sillä kivihiiliterva lääkkeet tulivat tilalle, joidenka historia on hirvittävä. Saman Rockefeller perheen joka omisti Standard Oil yrityksen, olivat myös kivihiiliterva tuotteet yhteistyössä saksalaisen lääkekartelli I.G. Farbenin kanssa.

Tervaa käytettiin pitkään lääkityksessä ja edelleen elintarvikkeita maustetaan sillä. Terva- ja pihkaöljy ja havupuu-uute ovat uusien tutkimusten mukaan usealla tavalla toimivia sairauksien hoidossa mm. syöpätutkimuksissa näillä tuotteila on ollut erinomaisia tuloksia.

​Puuterva- ja pihkapohjaisten lääkevalmisteiden tekijät ja kauppajat tunnetaan pitkältä ajalta menneisyydestä. Mutta heidän tarinansa päättyy samaan tapaan kuin puutervan tuotajille kävi. Kyseessä siis villin lännen  "käärmeöljykauppiaat", jotka päätyivät myös tervaan ja höyheniin. 

Populaarikulttuurin indoktrinoiva ja vihjaileva toimintamalli 

Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailuissa Finn tapaa kaksi tällaista kauppiasta koskenlaskumatkallaan etelään. Kirjan lopussa miehet ovat tervattuja ja höyhenissä ja juoksevat karkuun kaupungista. Finn, kuinkas muuten? Yllätys ei ole sekään, että Standard oil yrityksen omistanut Rockefeller tuotti kivihiiliterva lääkkeitä näiden myrkyttömien puuterva lääkkeiden tilalle kun "käärmeöljyjen" eli puutervatuotteiden kauppiaista oli tullut kansan vihaamia pitkälisen propagandan johdosta.

Maailman vanhin tekosilmä oli tervaa ja kultaa

Vanhin tekosilmä oli puutervaa ja kultaa (Mahd. yksi silmä Arimaspi skyytti)

Tämä naisen luuranko löydettiin Iranista, Circle of Ancient Iranian Studies (CAIS) ilmoitti löydöstä joulukuussa 2006.
Muinaisen luurangon alustavien arvioiden mukaan se kuului nuorelle, noin 25-30-vuotiaalle naiselle, joka kuoli noin 4800 vuotta sitten. Hän oli noin 172 cm pitkä, mikä antiikin tutkimusryhmän mukaan vuonna 2010 oli "paljon pidempi kuin aikansa tavalliset naiset".

Kallon vasemmasta silmäkuopasta löydetyn tekosilmän kerrotaan olevan valmistettu tervasta ja eläinrasvasta.

Asiantuntijat sanovat, että silmän suunnittelijalla on täytynyt olla hyvä käsitys silmän anatomiasta – normaalin silmän pienimmät verisuonet luotiin uudelleen kultaisilla langoilla, joiden halkaisija oli alle puoli millimetriä. Se oli myös peitetty ohuella kultakerroksella ja kaiverrettu keskellä olevalla ympyrällä, joka edustaa iiristä, antiikin tutkimusryhmän mukaan.

Kaksi molemmille puolille porattua reikää todennäköisesti kiinnittivät tekosilmän paikoilleen aina, kun nainen käytti sitä, mikä saattoi olla usein, koska arkeologit havaitsivat silmäluomen kudosta sen pinnalla.

On epäselvää, miksi nainen tarvitsi tekosilmää, mutta sitä pidetään lääketieteen historian ensimmäisenä silmäproteesina, joka edeltää vuonna 2000 eaa. valmistettuja tekosilmiä Egyptissä.

Nainen saattoi olla yhteisössään arvostettu henkilö tai yhteydessä kuninkaalliseen, koska hänen mukanaan haudasta löydetyt saviastiat, koristehelmet, nahkasäkki ja pronssipeili sosittavat siihen suuntaan. 

Lähihistoriaa Suomesta

"Kuten-tunnettua harjoittivat Pohjanmaan kaupungit vielä viime vuosisadan jälkipuoliskolla suurenmoista laivanrakennusta ja laivaliikennettä, jommoiselle muualla Suomessa ei ollut vertaa. Ei vain Vaasa ja Oulu vaan myös Raahe, Kokkola, Pietarsaari, Uusi-Kaariepyy, Kristiinankaupunki. jopa Kaskinenkin — nyt pikkukaupunkeja ja ilman minkäänlaista laivanvarustusliikettä omistivat kymmenittäin kotona rakennettuja valtamerenpurjehtijoita, jotka lähtien kotimaasta tervalastissa kulkivat sitten rahdinkuljetuksessa ulkomaitten laskuun kaikilla Euroopan merillä, jopa Länsi-ja Itä-Intiassa asti. Yhtäkkiä tämä kukoistava, sen ajan oloihin nähden valtava ja suuria pääomia kokoava elinkeinonhaara loppuu. Melkein yhden vuosikymmenen kuluessa.Pohjanmaan kaupunkien komeat laivastot häviävät olemattomiin. Mikä on ollut syynä tämän Pohjanmaalle erikoisen elinkeinonhaaran syntymiseen? Ja mikä sen on lopettanut? " 

Tähän otteeseen lähdin hakemaan vastausta, ja mielestäni sen löysin. 

Vuonna 1705 Englannin merivoimien ja laivateollisuuden tervantoimitukset olivat katkenneet Skandinaviasta, koska ​​Venäjä oli hyökännyt Ruotsi-Suomeen. Tämän suuren pohjansodan aikana ruotsalaiset pakkosiirsivät rannikkosuomalaisia Yhdysvaltoihin New Swedenin siirtokuntaan pitääkseen tuottavan tervabisneksensä, koska se perustui suomalaisten tekijöiden osaamiseen. Amerikassa tervan tuotanto oli pääosin Uuden englannin alueella ja Carolinassa, jonne tervantekijät lopulta päätyivät. Ansiot tervasta olivat Ruotsille suuria, ja tästä syystä tekijät siirrettiin orjiksi Amerikkaan. Näistä samoista pakkosiirretyistä suomalaisten tervantekijöiden jälkeläisistä nousi mm. Martti Marttisen pojanpoika John Morton senaattoriksi ja yhdeksi Yhdysvaltain kuudesta itsenäisyydenjulistuksen allekirjoittajista. Vuoteen 1725 mennessä neljä viidesosaa Englannissa käytetystä tervasta ja piestä tuli Amerikan suomalaisten siirtokunnista. Tämä puutervan tarjonta pysyi vakiona Amerikan vallankumoukseen vuonna 1776, jolloin Englanti joutui jälleen käymään kauppaa hollantilaisten kanssa suomalaisten tuotteiden kanssa. 

Suomessa suuren pohjansodan aikana alkoi Isoviha, koska kansa oli raivoissaan kaapatuista kanssaveljistä - ja sisarista. Isovihan syyt laitettiin lopulta Karjalan menetettyjen alueiden piikkiin, joka oli osittain totta. 

Huolimatta siitä, että tervan hinnan myöhemmin noustessa, ja vaikka sitä alettiin polttaa myöskin Amerikassa, Uudessa Arkangelissa (nyk. Sitka ) ja Ranskan nummimailla, pysyi Suomi kuitenkin koko purje- ja puulaivakauden ajan maailman tärkeimpänä tervantuottajana. 

Häjyt

Häjyt rellestivät 1800-luvun lopulla erityisesti Ala- ja Yli-Härmässä, mutta myös muualla Pohjanmaalla aina Ähtärissä saakka. Joissain tarinoissa häjyistä kerrotaan sankareina, mutta tarinoita on monenlaisia.

Häjyily juontuu vaurastumiseen. Tervan, kydön poltto ja raivaus tekivät Pohjanmaasta Suomen rikkainta aluetta, ja kasvatti säätyeroja. Häjyihin liittyivät rengit, torpparit, mutta myös talollisia, jotka usein olivat jengien johtajia.

Molotovin cocktail 

Talvisodassa Molotovin cocktail koostui pirtun tai petrolin ja bensiinin tai spriin sekä tervan seoksesta puolen litran viinapullossa. Pullon kylkeen kiinnitetyt sytytyspuikot olivat myrskytikkuja (bengaalitikkuja). Toinen tikuista oli varalla, jotta esim heittämättä jäänyt pullo voitaisiin käyttää uudelleen.
​
Polttopullo keksittiin Espanjan muukalaislegioonassa syksyllä 1936, jolloin sitä alettiin käyttää panssarintorjunta-aseena Espanjan sisällissodassa.

Loppuun vielä koostetta Tervan etymologiasta ja sen moniulotteisuudesta

Terva (n.1)

viskoosi neste, vanha englanti teoru tai teru "terva, bitumi, hartsi, kumi", kirjaimellisesti "(tietyntyyppinen) puupihka" Ensimmäinen versio on protogermaaninen* terw ja sen toisen juuren *derw-, muunnelma *deru-" ole luja, vankka, luja, puu, puujohdannainen" ja johdannaiset viittaavat puusta tehtyihin esineisiin tai esineisiin jota on lujitettu puusta saadulla materialla. Derusta löytyy myös *dreu-, Proto-indoeurooppalainen juuri, joka tarkoittaa samaa deru. Dreun etymologisessa juuressa ovat sanat: Druid eli Druidi ja knostiset Druze hermeetikot, jotka ovat pääosin Karjalan haploryhmää X.

"Terva(npoltto)maa", vasakirveeksi "*Gwainu" - kainuu.

Tar (Terva)
-tar pääte erottaa naisen miehestä (Kuningatar). Pääte -tar esiintyy vain Suomessa. Tartaria, Hattusan Luwialaisten, Hitiittien ja Hattien, Chattien, Khattien (goth?) eli Anatolian ja lähi-idän muinaiset jumalat: Taru, Tarhunz ja Tarhunna. Mahd. Tarhuri, Tar-Hunni. (Tar-Terva, Hunz - metsästäjä tai Kauriinmetsästäjä). Tar -päätteisiä jumalattaria löytyy useampia, mutta tässä muutama: Ishtar, Astarte, Loviatar, Tuonetar, Ilmatar jne...

Suomalainen Tarvas
= Taurus = Sorkkaeläinten sonni

Kauriin tähdistö, Kauriin horoskooppi ja kauriin kääntöpiiri, joka on eteläisin kohta, jonne Aurinko voi paistaa kohtisuoraan eli zeniitistä. Tämä tapahtuu kerran vuodessa pohjoisen pallonpuoliskon talvipäivänseisauksen aikaan joulukuussa eli silloin, kun eteläisellä pallonpuoliskolla on kesäpäivänseisaus.

Tarvas oli joskus metsäkauriin alkuperäinen nimi Fennoskandiassa ( Roe Deer, Capreolus Capreolus (Artiodactyla, Cervidae).

Kalevalassa tarvaat vain mainitaan ohimennen:

Pohjola porolla kynti,
etelä emähevolla,
takalappi tarvahalla.
Joissakin kansanrunoissa tarvaat samaistetaan hirviin:
Hirvoit, tarvoit tappeloot,
Tarvakset murentelloo,
Sinisorkat siertelöö,
Rautakapiot kaatelesse...
(SKVR:2028, Tyrö, 1881)

Edellinen runo jatkuu siten, että neito saa tappelupaikalle pudonneet sarvet, ja seppo takoo niistä kanteleen.
Tarvas on joskus samaistettu jopa käärmeeseen, kuten näissä käärmeen pistosanoissa:
Tarvas taivahan näköinen
Läpi mättäiden menevi,
Puun juurien pujotteleikse...
(SKVR:3810, Kerimäki, 1904)

Eräissä runoissa kerrotaan, että Pohjolassa ovat hirvet hirtettyinä ja tarvaat tapettuina. Siellä on paljon lihaa ja verta syötäväksi vaikka kuinka nälkäiselle. Samaan tapaan myös isoa härkää koskevissa runoissa saadaan paljon lihaa ja verta.

Sana tarvas on lainaa indoeurooppalaisista balttilaiskielistä. Esimerkiksi liettuassa taūras merkitsee alkuhärkää, joita eli Euroopassa 1600-luvulle asti. Sana on sukua myös härkää ja sonnia tarkoittaville latinan sanalle taurus ja kreikan sanalle taũros. Suomen kielessä sana tarvas on saattanut alun perin tarkoittaa jotain nautaeläintä, mutta merkitys on myöhemmin voinut hajaantua. Virossa tarvas merkitsee alkuhärkää ja on joskus myös merkinnyt saksanhirveä.
Nykyinen sana teuras (ks. teurastus) on samaa kantaa kuin tarvas ja tarkoittanut alun perin sonnia. Nuoret sonnit nimittäin usein teurastettiin siinä, missä lehmät jätettiin tuottamaan maitoa ja vasikoita. Myös sana torvi (jonka alkuperäinen merkitys on sarvi) on samaa kantaa.

Tartaria finno-ugrilainen kauppaverkosta / kauppaliitto / mahdollisesti maailman suurin muinainen valtakunta

Tartaria/Tartary ja virallinen etymologia tavutettuna: Tar ("ylittää"), Ta ("osoittaa") ja tau ("härkä"). Ria ("suuaukko, suisto"), ríosta ("joki"). Ry (“pitkä aika, pitkä matka”).

Tartaria sanan toinen mahdollinen etymologia: Tar (terva) Arian (Kaukaasialainen: sinisilmäinen ja vaaleaihoinen).

Tartaria

Tar (Terva)
-tar pääte erottaa naisen miehestä (Kuningatar). Pääte -tar esiintyy vain Suomessa.
Aria (myös aaria) tarkoitti musiikissa alun perin mitä tahansa laulettavaa melodiaa, jonka useimmiten esitti laulusolisti. Nykyisin aaria tarkoittaa pääsääntöisesti kokonaisteokseen kuuluvaa, itsenäistä, piirteiltään laajahkoa, yhden laulajan esittämää lauluosuutta, tai melodista soitinkappaletta. Suomalainen runonlaulukulttuuri ja joikhut veivät jopa suomalaiset pojat laulamaan voittajien eunukkukuoroon arioita.
Arian (Kaukaasialainen: sinisilmäinen ja vaaleaihoinen)​

Tar (t) aria - mielenkiintoinen musiikkikappale. Aria (myös aaria) tarkoitti musiikissa alun perin mitä tahansa laulettavaa melodiaa, jonka useimmiten esitti laulusolisti. Nykyisin aaria tarkoittaa pääsääntöisesti kokonaisteokseen kuuluvaa, itsenäistä, piirteiltään laajahkoa, yhden laulajan esittämää lauluosuutta, tai melodista soitinkappaletta. Säestettiinkö muinoin laulua Tar soittimella tai muilla TAR päätteisillä kielisoittimilla? Suomalainen runonlaulukulttuuri ja joikhut veivät jopa suomalaiset pojat laulamaan voittajien eunukkukuoroon arioita Krimin orjamarkkinoilta. Tar, Sitar, Guitar...


Gautar, Gutar, Ýtar ovat historiallisia nimiä millä gootteja on kutsuttu. ​Tervingi heimo oli yksi gooteiksi lueteltu ryhmä.

Itämeren suomen kielissä käytetään erottelemaan aikuisten naisten versio miehistä päätteellä -tar / -tär verbin lopussa, joka on hyvin spesifiä suomalaisugrilaisille kielille.

Täten:

rakastaja / rakastajatar
omistaja / omistajatar (omistaja)
metsästäjä /metsästäjätär (metsästäjä)
perijä / perijätär (perinnöllinen)
kaupunkilainen / kaupungitar (kaupungissa asuva asukas)
haltija / haltiatar (tonttu / keiju)
herttua / herttuatar (länsiherttua / herttuatar)
ruhtinas / ruhtinatar (idän herttua / herttuatar)

Finno-ugrilainen kieli on yksi rikkaimmista kieliryhmistä, jossa on yhtä monta sanaa kreikan kielen kanssa eli yli 10 000 käytössä. Yleensä kaikissa indoeurooppalaisissa kielissä on paljon vähemmän sanoja. (Noin 60 - 70 prosenttia suomalais-ugrilaisista kielistä).

Hongshan - kulttuuri

Hongshanin jadekaiverrukset (joista monet ovat magneettisia) Kiinasta ja Sisä-Mongoliasta kuvaavat tunnettuja narratiivihistoriassa myöhemmin esiintyneitä muinaisia egyptiläisiä, etelä-amerikkalaisia ja mesoamerikkalaisia taideteoksia ja ikonografiaa.

Neoliittinen Hongshan-kulttuuri oli olemassa vuosina 4700-2200 eaa. osissa Kiinaa ja Sisä-Mongoliaa. Kysynkin, miten näin vanhaksi tunnetussa kulttuurissa voi olla esineitä, jotka kuvaavat tunnettuja taideteoksia ja ikonografiaa kaukaisista kulttuureista, ja joiden kerrotaan tulleen vasta tuhansia vuosia tämän kulttuurin jälkeen?

​Omien erikoistutkimustensa jälkeen useat tunnetut arkeologit ja geologit ovat jo samaa mieltä ja ovat julkisesti todenneet, että kaikki edellä mainitut kulttuurit ja niiden pyramidit ja monumentit ovat paljon vanhempia kuin meille kerrotaan. Jos se on totta, kaikki on yhtäkkiä järkevää tai vaihtoehtoisesti Egyptissä näkyneet tapahtumat tapahtuivat alunperin Kiinan Hongshan kulttuurissa ja Egyptin ja mesoamerikan pyramiditaide on vain perinnetiedon jatkamista. 
​
Tässä tekstissä esitetyt esineet tukevat teoriaani, jonka mukaan muinaiset pyramidikulttuurit olivat keskinäisissä yhteyksissä, matkustivat tai vierailivat toistensa luona niin maa- kuin meriteitse. Pyramidiverkoston ihmiset olivat mahdollisesti sukua keskenään tai saman heimoliiton ihmisiä tekemässä maailman monumentaalisinta rakennusprojektia, jonka toimintaa tai yhteyttä toisiinsa nykyihmisen käsityskyky ei ole vielä pystynyt ymmärtämään. 
​Millainen ihmisryhmä on voinut olla näin sisukas?

,Wikipediasta lyhyesti kaksi otetta ennen kuin hyppäämme vertailemaan pyramidikulttuurien tuotoksia:

Ensimmäinen lainaus:

​"Hongshan-kulttuuri (yksinkertaistettu kiina: Hóngshān wénhuà) oli neoliittinen kulttuuri länsi-Liao-joen valuma-alueella Koillis-Kiinassa. Hongshan kultuuriin paikkoja on löydetty alueelta, joka ulottuu sisä-Mongoliasta Liaoningiin, ja se on peräisin noin 4700-2200 eKr.

Hongshan kulttuuri, joka oli suomalaista perimää ja maahanmuuttajia, jotka toivat jade tuotteet Kiinaan ja perustivat Xinjiangin maakuntaan nefriittillouhoksen. "

Maakuntaan, joka on tunnettu skyytti kurganeistaan ja silkkitien rakentaneista Tarim muumioistaan.

Suomesta, Vantaan (Vanda - vandaalit) Hakkilasta on löytynyt Nefriittia. Sillbölen kaivos (myös Silvolan kaivokset tai Kaivokselan kaivokset) on Vantaan kaupungin länsiosassa Kaivokselassa, jossa sijaitsee historiallinen rautamalmikaivos. Mahdollisesti tätä porukkaa siirtyi Karjalan vihreiden metatuffkivi tuotteiden kanssa luomaan siirtokuntaa ja markkina-aluetta Kiinan maaperälle. Karjalan vihreän metatuffkiven teolisuuden jakeluverkostot olivat pystyssä jo 6000 vuotta sitten 1900 kilometrin säteellä. Cambridgen tutkijoiden mukaan kaivosaluetta käytettin jopa 4000 vuotta aikaisemmin. Karjalan metatuff kivituotteista eniten ovat esiintyneet rituaalikirveet ja ruuhien (kanootit ja veneet) rakennuksessa käytetyt adze-kirveet. Yksi mikä on jäänyt vähemmällä tiedottamiselle on Karjalan magneettinen musta jade eli shungiitti. Karjalan mystinen shungiitti sisältää magneettista fullereenia, ja shungiitti onkin täysin sama materiaali mistä suurin osa tableteista Hongshan kulttuuriin liittyvässä esityksessä on tehty.​

Toinen lainaus wikipedian Hongshan kulttuurista: "Paternaalinen haploryhmä N-M231 ja laskelmien mukaan N oli alueella vallitseva Y-DNA haploryhmä neoliittisella kaudella 89 %, jonka osuus on vähitellen laskenut ajan myötä. Nykyään tämä haploryhmä on yleisin Suomessa."

​Kolmas lainaus: ” Suurin osa suomalaisista miehistä kuuluu Y-DNA Haploryhmään N (M231).”

Xinjiangin esi-äitien haploryhmät HV, HV0, U4, U5, C4, R1b ja D4.

Haploryhmä HV0 on pääosin saamelaisilla naisilla esiintynyt haploryhmä. U4 on pääosin suomalainen ja U5 suomalais-saamelainen.

Jos näistä lähtökohdista lähtee tutustumaan Kiinan "perustaneeseen" ja tärkeimpään Hongshan kulttuuriin, joka rakensi pyramideja, muumioi ihmisiä ja matkusti pitkiä matkoja tuoden Karjalassa valmistettuja esineitä Kiinaan ja Mongoliaan suomalaisella genetiikalla, alkaa matka olla kiinnostava, sillä yhteyksiä löytyy myös Egyptiin ja etelä-Amerikkaan (Amun RA:n maahan - Amuricaan). Tämä seuraava osio ei ole hankala ymmärtää kun tietää, että esi-isät ja -äidit kesytti hevosen, teki sille vaunut ja omasi eniten ruuhia ja teollisuuden joka valmisti kanoottien ja veneiden tekoon työkaluja.

​
Pyramidikulttuurien vertailua

Egyptin ns. aito oikea Narmer Palette (3200–3000 eaa.) kuvattuna edestä ja takaa.

​Seuraavaksi vuorossa vuoteen 1340 eaa ajoitettu,18 Dynastian Amarna Periodilta. Egyptin Akhenaten ja Nefertiti kolmen tyttärensä kanssa. Kyseessä ikoninen egyptiläinen taideteos, pieni stele, jonka uskotaan käytetyn kotialttarina tai talon pyhäkkönä. Sen pituus on 32,5 cm.

​Seuraavaksi vuorossa 6. dynastian ajalta, noin 2500-3000 eaa. oleva reliffi, jota pidetään
varhaisimpana kuvauksena ympärileikkauksesta muinaisessa Egyptissä. Reliffi on Ankh-Ma-Horin haudan oviaukossa Saqqarassa, Tetin pyramidikompleksissa.

Hongshan Nephthys edestä  ja Hongshan Nephthys takaa.
Veistetty magneettisesta mustasta jadesta ja on 8,5 tuumaa korkea.

Alla on kuva tuolin selkänojasta, joka löydettiin kuningas Tutankhamonin haudan etukammiosta. Se
kuvaa Hehiä, ikuisuuden ja ajanmittauksen Jumalaa polvistumassa kullan hieroglyfin päällä, ja sen on päivätty
Egyptologit ja valtavirran arkeologia 1341-1323 eKr.

Hongshan Heh, edestä ja Hongshan Heh takaa.
Veistetty magneettisesta mustasta jadesta ja on 8,5 tuumaa korkea. Huomaa, että takaosan alareunassa oleva mies on Narmer-paletin mukainen.

Alla on valokuva Hongshan kultturin magneettisesta mustan jaden kaiverruksesta, jossa egyptiläinen jumala Seti tai Seth voitelee tai kruunaa
faraon. 

​Alla on lähimmät egyptiläiset esimerkit Hongshanin kaiverruksesta, joita löysin. Molemmat kuvaavat Setiä/Sethiä
ja Horus kruunaa Ramses ll:n. Alkuperäinen kohokuvio vasemmalla on pienestä Abu Simbelin temppelistä.
Egyptologit ja valtavirran arkeologit sanovat, että Abu Simbelin temppelikompleksi valmistui vuonna 1244
eKr. Hongshanin kaiverrus voisi olla yksinkertaistettu osittainen versio tästä alkuperäisestä tapahtumakuvauksesta.

Alla on Hongshan kulttuurin veistos egyptiläisistä jumalista Horuksesta (vasemmalla) ja Anubiksesta (oikealla). Haukka alaosassa on toinen tapa, jolla Horus on joskus kuvattu ja/tai esitetty muinaisessa egyptiläisessä ikonografiassa. Se on veistetty erittäin magneettisesta, enimmäkseen mustasta jadesta ja on jälleen 8,5 tuumaa korkea.

Tarkkaa vastaavuutta egyptiläiseen alkuperäiskappaleeseen ei löytynyt, mutta tämä kuva Horuksesta (vasemmalla) ja Anubiksesta (oikealla) Ramses l:n haudasta (keskellä) havainnollistamaan, ettei ole epäilystäkään siitä, ketkä kuvassa on kuvattu.
Joka tapauksessa, veistokset, joista löydettiin tarkat vastaavuudet, ovat Hongshanin versiot
Egyptiläisiä ns. alkuperäiskappaleita yksinkertaisempia ja joista on jätetty pois joitakin yksityiskohtia tai ovat kehittyneet matkan varrella, kuten voidaan havaita vertailtaessa kutakin jo esiteltyjä kohteita.

​Alla on esimerkkejä siitä, kuinka Hongshan-kulttuurin taiteilijat loivat myös pienempiä erillisiä lyhenneversioita
alkuperäisistä egyptiläisistä kappaleista mitä on ollut esillä.

Yläosassa olevat paletin muotoiset kaiverrukset ovat 2,75 tuumaa korkeita ja alaosan bi-levyt ovat 2,50 tuumaa
halkaisija. Jokaisen bi-levyn takapuolella on tunnetut egyptiläiset hieroglyfit. Kaikki neljä osaa on veistetty
magneettisesta mustasta jadesta.

Nämä yllä olevat pienet paletin muotoiset kaiverrukset ovat noin 2,90 tuumaa korkeita, ja molemmat on valmistettu magneettisesta mustasta jadesta. Jokaisessa artikkelissa on yksi kahdesta identtisestä kohtauksesta, jotka on kuvattu aiemmin suuremmalla tabletilla.

Yllä olevan kuvan artefaktit ovat pieniä identtisiä versioita kolmesta aiemmin esitetystä suuremmasta 8,5 tuuman koossa olleesta paletista. Nämä kolme artikkelia ovat noin 2,75 tuumaa korkeita, ja kaikki on veistetty magneettisesta mustasta jadesta.

Yllä on tunnistamattomat Hongshan bi -levyt, joista ei löytynyt vastaavia alkuperäistä egyptiläisiä
versioita. Mutta jos joku tunnistaa nämä kaksi kohtausta
muinaisen Egyptin historiasta, haluaisin saada tiedon. Vasemmalla oleva levy näyttää kuvaavan tuntematonta
Jumalatarta siunaamassa tai voiteleassa tuntematonta Faaraota. Oikealla oleva levy näyttää kuvaavan tuntematonta
Faaraota lyömässä polvistuvaa eläinpäistä vihollista ja Horus haukkana katsoo ylhäältä. Molemmat
artefaktit ovat halkaisijaltaan noin 2,5 tuumaa, ja ne on veistetty magneettisesta mustasta jadesta. Oikean puoleisen levyn takapuolelta löytyy tunnetut egyptiläiset hieroglyfit.

Seuraavaksi alla olevassa kuvassa on kaksi Hongshanin sfinksiä, jotka on veistetty magneettisesta mustasta jadesta. Vasemmalla oleva suurempi veistos on hieman alle 10 tuumaa edestä taakse.

Alla on kuvattuna Hongshanin taulu, joka kuvaa tuntematonta egyptiläistä faaraota. Se on veistetty magneetisesta
mustasta jadesta, ja se on 9,5 tuumaa pitkä. Tabletin takapuolelle on kaiverrettu ns. muinainen oraakkelin luu skripti (oracle bone script). Kiinan hallituksen ylläpitämä museo maksoi joskus 15 000 dollaria per kirjainsymboli, jos he pitivät kirjainsymbolien käännöstä tarkkoina käännöksinä, koska kirjoitus edeltää kaikkia muita tunnettuja kirjoitusjärjestelmiä Kiinassa. 

Alla olevassa kuvassa on kaksi Hongshan-kaiverrusta, jotka näyttävät olevan sama egyptiläinen faarao. Molemmat faaraot pitelevät molemmissa käsissään yhtä tunnetuimmista Hongshanin ikoneista, "sikalohikäärmettä" tai zhulongia
(kosminen käärme). Jokaiseen faaraoon on kaiverrettu muinainen oraakkeliluukirjoitus kolmella sivulla, ja
toinen sikalohikäärme tai zhulong selässään. Molemmat on veistetty jadesta ja ovat noin 9 tuumaa korkeita.

Näet tutun kuvan egyptiläisestä faaraosta (ikoninen itsessään) pitelemässä toisen tunnetun muinainen pyramidikulttuurin ikonista hahmoa käsissään. Tämä pelkästäää on tärkeä osoitus siitä että meidän täytyy  kyseenalaistaa historialliset "faktat", joita yliopistot ruokkivat erehtymättömänä evankeliumina.

Hongshan jade veistos tuntemattoman faaraon päästä, etu- ja osaprofiili, Veistos on 8 tuumaa korkea.

Tässä esitetyt esineet eivät ole vain ristiriidassa sen kanssa, mitä valtavirran arkeologia opettaa/kertoo,
Egyptologia ja tiedemaailma, he myös kohtaavat vaihtoehtoisen teorian, joka ehdottaa muinaista egyptiläistä
kulttuuri sellaisena kuin sen tunnemme olevan peräisin Kiinasta. Jos se on totta, terve järki kertoo meille, että Hongshanin taiteilijat eivät tekisi kopioita näkemistään ikonisista egyptiläisistä taideteoksista. Heidän tiedetään olleen erillinen ja paljon vanhempi kulttuuri, mutta olivat ilmeisesti olivat yhteydessä toisiinsa, olivat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa tai olivat merenkäynti kansa, jolla oli siirtokuntia ympäri maailmaa.

Nämä esineet tukevat (vedenpitävinä todisteina) teoriaani (uskomaani), että ainakin toinen näistä muinaisista
kulttuureista oli laajalti matkusteleva kauppakulttuuri, ja he joko vierailivat toistensa luona maita tai meriä pitkin tai molempia. Pyramidien välinen etäisyys Gizan pyramidilta ja Hongshanin pyramidille Sisä-Mongoliaan on noin 7725 kilometriä. Ainoa tapa, että Hongshan taiteilijat olisivat voineet luoda näitä upeita kopioita tai alkuperäiskappaleita tunnetuista egyptiläisistä teoksista olisi jos he olisivat nähneet ne heidät omin silmin, joko vieraillessaan Egyptissä tai toisinpäin tai että kulttuurit olivat yksi ja sama kultuuri, joka oli jakaantunut kahteen eri osoitteeseen maailman kulmilla.

Hongshanin lentävät lautaset, joissa on faaraon kasvot edessä ja tähtikartat takana. Molemmat on veistetty
mustasta jadesta. Vasemmalla oleva suurempi pala on halkaisijaltaan 4,25 tuumaa ja on hieman magneettinen.

Mesoamerikka

Muinaisten egyptiläisten taideteosten ja ikonografian Hongshan-versioiden ohella minulla on ilo esitellä myös seuraavat todisteet merenkäyntikulttuurista.

Alla on kuvia Auringon portista (Gate of the Sun) Länsi-Boliviassa, Etelä-Amerikassa. Sitä pidetään yhtenä muinaisen Inka valtakunnan Tiwanaku-kulttuurin ikonisimmista ja tärkeimmistä säilyneistä monumentaalisista rakenteista.

Auringon portti ja lähellä oleva Akapanan pyramidi olivat osa suurta temppelikompleksia samannimisen pääkaupungin sisällä (Tiwanakun kaupunki). Valtavirran arkeologia ja tiedemaailma kertovat meille, että Tiwanaku on yksi vanhimmista esi-inkaanisista Andien sivilisaatioista, joka alkoi noin vuonna 1500 eaa. ja päättyi noin 1000 jaa. Muut tutkijat ja kirjoittajat ovat päätellet sen olevan mahdollisesti jopa 14 000 - 17 000 vuotta vanha, ja mielipiteet vaihtelevat 200 tai 300 eaa aikaan. Jotkut tutkijat ovat todenneet, että Tiwanaku-kulttuuri oli kaikkien Etelä-Amerikan sivilisaatioiden äiti (mahdollisesti Chachapoya- tai Olmec -kulttuurin tekemä). Samaan tapaan kuin tiedämme Hongshanin kulttuurin olevan sitä Kiinassa ja Sisä-Mongoliassa nykyään.

Portti on veistetty yhdestä andesiittikivestä ja sen arvioitu paino on 10 tonnia. Siinä on keskeinen hahmo, jonka yleisesti oletetaan olevan aurinkojumala Viracocha. Toiset spekuloivat, että se on kuvaus paljon aikaisemmasta tuntemattomasta "pan-Andien" Jumalasta. Tätä keskeistä hahmoa reunustavat rivit pienempiä siivekkeitä
hahmoja, joilla päät vaihtelevat vuoroin ihmisen ja linnun päiden välillä.

​Auringon portti Tiwanakussa, Boliviassa.                               Lähikuva Auringon portin keskushahmosta.

Hongshan Auringon portti -tabletti edestä                                  Hongshan Auringon portti -tabletti takaa

Takaa Hongshan Auringon portti -tabletti näyttää kuvaavan saamelaista kultasarvista alkupeuraa (alh. keskellä).

Alla olevassa kuvassa on toinen Hongshan-versio Auringon portista. On mielenkiintoista huomata ero keskihahmon kasvojen ja saamelaispäähineen kaiverrustyylissä ja se, että kaksi riviä pieniä siivekkeitä, joissa on ihmispäät, on korvattu egyptiläisillä härillä (ks. Narmer Palette, härät ovat identtisiä), kun taas keskirivi pieniä siivekkeitä hahmoja, joilla on linnunpäät, jotka säilyy alkuperäisessä muodossaan.

​Hongshan Auringon portti -tabletti sonneilla edestä                   Hongshan Auringon portti -tabletti sonneilla takaa

Molemmat Hongshan Auringon portti  -tabletit ovat halkaisijaltaan noin 11 tuumaa ja korkeus 7 tuumaa, ja ne on veistetty magneettisesta mustasta jadesta. On myös mielenkiintoista huomata, että molempien Hongshan-taulujen takapuolella on tunnettuja egyptiläisiä hieroglyfejä "tavallisten" tai yleisemmin nähtyjen muinaisten oraakkeliluukirjoitusten sijaan, joita tiedetään löytyvän joistakin Hongshanin esineistä, kun taas tabletin etupuolella on  ovat fyysiset monumentit, jonka tiedetään olevan Etelä-Amerikassa. Joten täällä Hongshanin kaiverruksessa Tiwanakun Auringon portista, joissa on egyptiläiset hieroglyfit takapuolella, meillä on edustettuna kolme muinaista pyramidikulttuuria.
​
Etäisyys Auringon portilta Tiwanakussa nykyisessä Länsi-Boliviassa (samassa pääkaupungin temppelikompleksissa kuin Akapanan pyramidi) ja Hongshanin pyramidin välillä Sisä-Mongoliassa on noin 17 027 kilometriä. Kuten aiemmin esitellyissä Hongshanin kaiverruksissa, jotka kuvaavat ikonisia egyptiläisiä taideteoksia, Hongshanin taiteilijat olisivat voineet luoda nämä kopiot ja versiot Tiwanakun Auringon portista vain, jos he olisivat nähneet ne omin silmin, joko vierailijat tuoneet ne tai he itse ovat matkustaneet sinne ja takaisin.

Kiinan hallitus myönsi Hongshanin pyramidin löydön uutisessa 9. heinäkuuta 2001 (Xinhua News Agency). Kiinnostus löydöstä annetaan kiinalaiselle arkeologille Guo Dashanille. 3-portainen pyramidi sijaitsee kilometrin pohjoiseen Sijiazin kylästä, Aohan Bannerissa (kreivikunta), Kaakkois-Sisä-Mongoliassa. Pyramidin huipulta löydettiin seitsemän hautaa ja alttarin rauniot. Myös monia jade-kaiverruksia, jotka kuvaavat muita kuin ihmisiä, löydettiin.
Alla on kaksi kuvaa, jotka näyttävät olevan sama muinainen olento, jolla on linnun pää. Vasemmalla on magneettinen musta jade Hongshankaiverrus, ja oikealla on valokuva muinaisesta "Principal Bird Deity" -jumalasta, joka on kaiverrettu Maya-keraamiseen laatikkoon Petenin alueelta Pohjois-Guatemalassa ja päivätty vuosille 450–550 jKr. , joka ei täsmää. Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö nämä kaksi kuvausta kuvaa samaa jumalaa.
  
Kaukaiset pyramidikulttuurit, joiden kerrotaan olevan olemassa tuhansien kilometrien päässä toisistaan. Huomaa muinainen kolmion muotoinen porauskivi, joka on juuttunut reiän sisään nokan käyrän alle Hongshan-kaiverruksessa vasemmalla. Oikealla oleva Maya-laatikkokuva on Los Angelesin piirikunnan taidemuseosta.

   Hongshan veistos Sisä-Mongoliasta                                       Maya-veistos Guatemalasta

Alla vasemmalla on kuva kahdesta muinaisesta kiinalaisesta jadekaiverruksesta. Ne myytiin keräilijä Rohana Contessalle Hongshan-kappaleina, mutta näyttävät siltä, että ne voisivat olla myöhempiä tai ehkä jopa riisinkasvattajien Liangzhu-kulttuurista. Alla oikealla on valokuva piirroksesta, joka tehtiin pahoin tuhoutuneesta kaiverruksesta Maskien temppelin (katkaistu pyramidi) ulkopinnalle muinaisessa mayakaupungissa Uaxactunissa Guatemalassa ja jonka valtavirran arkeologia on päivännyt 600-400 eaa. Nämä on sisällytetty tähän kahden muinaisen taiteellisen tyylin ja kuvatun aiheen ilmeisen samankaltaisuuden vuoksi. Oikealla oleva kuva FAMSI.org:n Linda Schele -piirustuskokoelmasta.

Hongshanin kulttuuri on päivätty valtavirran arkeologiassa noin vuosille 4700-2200 eaa., ja se ajoittuu Liangzhu-kulttuurin noin 3400-2250 eaa. kanssa kronologisesti päällekkäin, vaikka ne sijaitsivatkin maantieteellisesti kaukana toisistaan. Etäisyys Sijiazista Sisä-Mongoliassa (Hongshanin pyramidin sijainti) ja Kiinan Hangzhoun Zhejiangin maakunnan (Liangzhun kaupungin raunioiden sijainti) välillä on noin 1770 kilometriä. Molemmat muinaiset kiinalaiset kulttuurit ovat tunnettuja uskomattomista jade- ja kivikaiverruksista, ja molemmat ovat tuottaneet esineitä, jotka toistuvasti kuvaavat ikonisia aiheita, jotka ovat ainutlaatuisia ja tärkeitä kullekin. En ole varma näiden kahden kaukaisen neoliittisen kulttuurin yhteydestä toisiinsa historiassa. Hongshanin ollessa 89% suomalainen genetiikaltaan kun taas Liangzhu on pääosin kiinalaista O haploryhmää. Liangzhu -kulttuuri on mahdollisesti ollut täysin longshan -kulttuurin jakeluverkoston yhteisöä.

Alla olevassa kuvassa on jadeveistos klassisesta Hongshanin linnusta, mutta sillä on ihmisen jalat laskevassa asennossa. Tämän Hongshan-kuvituksen edessä ja keskellä on hienosti kaiverrettu esitys siitä, mistä on kirjaimellisesti tullut Liangzhu-kulttuurin kasvot. Nopea Internet-haku Liangzhu-kulttuurista käyttämällä kuvat-välilehteä näyttää sinulle samat kasvot/figuurit/aiheet monta kertaa, koska se on yksi yleisimmistä kaiverretuista esineistä ​ja kuvista. Itse asiassa Liangzhu Site Districtin hallintokomitea palkkasi suunnittelutiimin luomaan logon ja siihen liittyvät tuotteeet ja tavaramerkit turisteille. Suunnittelutiimi loi sarjan esineitä käyttäen tätä kaksipuolista motiffia ja siihen liittyviä muunnelmia sivustolta löydettyjen esineiden perusteella, ja he voittivat vuonna 2019 arvostetun Red Dot -palkinnon, joka myönnetään tuotesuunnittelulle ja muotoilukonsepteille. Ne löytyvät osoitteesta: 
https://www.red-dot.org/project/liangzhu-culture-40685

Tämä kaiverrus on 6,40 tuumaa leveä ja 6,25 tuumaa korkea ja painaa lähes kilon. Syy, miksi kiinnitän huomiota tämän kappaleen mittoihin ja painoon, johtuu klassisista Hongshan-tyylisistä ripustusrei'istä takapuolella, kuten yleensä nähdään saman aikakauden pienemmissä riipusko'on kappaleissa. Jos tämä todellakin oli riipus, se oli tarkoitettu jollekin, joka oli fyysisesti erittäin suuri tai sosiaalisesti erittäin tärkeä, kuten kuningas tai johtaja; tai ehkä se oli koriste-esine, jossa oli reikiä ripustamista varten. Jos otamme tämän veistoksen nimellisarvolla, on selvää, että Hongshan- ja Liangzhu-kulttuureissa todellakin oli kontakti/vuorovaikutus.

Etuosa                                                     Lähikuva                                                      takaa

Alla on valokuvia tunnetuista Liangzhu-kulttuurin valkoisista jade-esineistä, jotka kuvaavat kahta muuta versiota samasta motiffista kaiverrettuna Hongshan-lintuun.

Liangzhu 'King of Cong' jadekong, julkinen                                                   Liangzhu jade cong, Christie’s 2019

Alla on Hongshan kaiverrus, joka kuvaa samaa kaksipuolista hahmoa, joka näkyy yllä vasemmalla. Se on veistetty erittäin magneettisesta mustasta jadesta ja se on noin kolmen tuuman neliö. Pienen tabletin takapuolelle on kaiverrettu muinaisia oraakkeliluukirjoitusmerkkejä.

 Hongshanin Liangzhu-kuvakkeen kaiverrus edestä                     Hongshanin Liangzhu-kuvakkeen kaiverrus takaa 

Vaikka Liangzhu-kulttuurin ei tiedetä olevan pyramidikulttuuri sinänsä, sen osittainen asema Hongshanin kulttuurin kanssa on ilmeinen ja vuorovaikutus näiden kahden kulttuurin välillä tarjoaa yhteyden, joka voi auttaa selittämään tämän Liangzhu-kuvakkeen monien taiteellisten muunnelmien hämmästyttävän samankaltaisuuden ja muinaiset Etelä-Amerikan ja Mesoamerikkalaiset pyramidikulttuurit, joissa on myös monia versioita tästä salaperäisestä silmälasijumalasta. Huomaa myös, että päähine näyttää hyvin samanlaiselta kuin egyptiläisen faaraon päähine.
    
Alla on kuvia viidestä pienestä Hongshan-tabletista, joissa on joko yksi pieni ripustusreikä tai pari pientä reikää yläosassa, mikä viittaa niiden käyttöön riipuksena. Ne ovat kaikki noin 3 tuumaa neliötä ja ne on veistetty magneettisesta jadesta. Jokaisen kappaleen takapuolelle on kaiverrettu muinaisia oraakkeliluukirjoitusmerkkejä. On mielenkiintoista nähdä, että Hongshanin taiteilijat kuvasivat useita versioita siitä, mikä nykyään tiedetään olevan Liangzhu-kulttuurin ikoni, ja myös nähdä, kuinka samanlainen tämä Liangzhu-ikoni on lukuisten ja vaihtelevien kuvausten kanssa samanlaisesta suojalasisilmäisestä jumaluudesta muinaisissa aikoina Mesoamerikassa ja Etelä-Amerikassa.

Hongshan-tabletit Liangzhu-kuvakepinnalla edestä                 Hongshan-tabletit Liangzhu-kuvakepinnalla Takaa

Alla samanlaisia esimerkkejä muinaisista mesoamerikkalaisista ja eteläamerikkalaisista pyramidikulttuureista.

1. Lehtikultainen inkanaamio, valokuva Cambridge.org:n sivulta.
2. Kivipää suuren pyramidin edessä, Cholula, Puebla, Meksiko
3. Inka-aurinkolevy, Peru
4. Stukkomunaamio, Maskien temppelin pyramidin ulkopuolelta, Maya-kaupunki Kohunlich, Quintana Roo, Meksiko.

Alla on kuvia kahdesta Liangzhu kulttuurin -helmistä. Etupuolella on kaksiosainen kuvitus. On mielenkiintoista huomata, että yhtä alapuolen koristelluista silmistä käytetään erillisenä, mutta toisiinsa liittyvänä symbolina molempien helmien takapuolella. Helmet ovat noin 2,75 tuumaa korkeita.

Liangzhu kulttuurin helmet edestä                                                              Liangzhu Kulttuurin helmet takaa

Alla on toinen esimerkki koristellusta silmästä, jota käytetään erillisenä symbolina Liangzhu-kulttuurin taiteessa. Kiinalainen antiikkikauppias, jolta kyseisten nappuloiden omistaja oli ostanut nämä, ehdotti, että ne saattoivat olla rahakkeita jostain muinaisesta lautapelistä. Molemmat ovat halkaisijaltaan 2,5 tuumaa, ja niissä on erinomaisia sedimentti maaperäkertymiä, jotka on uponnut molemmilla puolilla oleviin reunarengas kaiverruksiin.

Liangzhu Kulttuurin jade pelinappulat takaa                                         Liangzhu Kulttuurin jade pelinappulat edestä.

​En voinut olla huomaamatta tämän symbolin ja Maya-hieroglyfien tyylin samankaltaisuutta.

    ​Julkinen kuva: Wikimedia.org                                                           Kuvakaappaus: Spearthrowing-owl.blogspot.com

​Seuraavat kolme esinettä ovat Hongshan-kappaleita ja ne on veistetty magneettisesta mustasta jadesta. Ne ovat halkaisijaltaan noin 8 tuumaa ja ovat samankaltaiset molemmilta puolilta.

           Maya Ik Glyfi                                      Maya Lamat Glyfi                       Kuvakaappaus: givemehistory.com 

Molemmat yllä näkyvät kuviot edustavat pyhän Maya-kalenterin, Tzolk'inin päiviä. T:n muotoinen Ik-glyfi edustaa  kalenterin toista päivää, ja se liittyy tuuleen/hengitykseen/elämään ja henkeen, joka on vastuussa elämän lisäämisestä Maahan. Lamat-glyfi edustaa kahdeksatta päivää kalenterissa ja on Maya-symboli planeetalle Venus (lähde, Symbolikon.com).

Maya Lamat Glyfi on hyvin samankaltainen Quincunx symbolin kanssa (lausutaan - Queen-kunks, Cwen-kunks, Kven Kunks), joka on geometrinen kuvio, jossa on viisi pistettä, ja on järjestetty ristin muotoon. Neljä näistä pisteistä sijaitsee kulmissa neliön tai suorakulmion muodostamiseksi, ja viides piste on sijoitettu keskelle. Muinaisista ajoista lähtien Quincunx on symboloinut järjestystä ja järjestettyä maailmankaikkeutta, mutta saattaa olla, että sillä on ollut matriarkaalisessa kulttuurissa ja vanhassa maailmanjärjestyksessä suurempikin merkitys.

Hongshan jade lentävä lautanen atsteekkien kalenterikivessä            Alkuperäinen atsteekkien kalenterikivi
​

Alkuperäinen atsteekkien kalenterikivi (tunnetaan myös nimellä Aztec Sun Stone) on basaltista kaiverrettu monoliittinen veistos. Sen halkaisija on 141 tuumaa, paksuus 39 tuumaa ja se painaa 1537 kiloa. Se löydettiin vuonna 1790 El Zocalosta, Mexico Citystä, ja se sijaitsee tällä hetkellä National Anthropology Museumissa, Mexico Cityssä, Meksikossa. Tämän ikonisen taideteoksen yleisesti hyväksytty luomisaika on 1502–1520 jKr.
​
Esivanhempamme ovat jättäneet taakseen runsaasti todisteita, jotka kertovat meille, että heidän sivilisaationsa ovat paljon vanhempia kuin meille kerrotaan, mukaan lukien erittäin yksityiskohtaiset kirjalliset esimerkit, joissa todetaan, että muut kuin ihmiset asuivat ja hallitsivat täällä tuhansia vuosia kerrallaan ja kauan ennen mikä tahansa ihmiskuningas tai johtaja asetettiin (kuten Turin kuningasluettelossa tai Sumerian Kings Listissä). Valitettavasti valtavirran arkeologia ja korkeakoulut yleensä jättävät huomiotta nämä muinaiset historialliset asiakirjat ja taideteokset, jotka kuvaavat esi-isiämme ja heidän maailmaansa. Munkit ja ylipapit eivät olleet mukana kirjoittamassa esivanhempiemme näkemää historiaa. Tästä huolimatta jaan vielä yhden artefaktin alla olevassa kuvassa. Se on yksi suosikkikappaleistani Hongshan-kokoelmastani. Se on magneettinen jade-tabletti (15 x 7 tuumaa), joka kuvaa taiteilijaa vasaralla ja taltalla, joka "kirjoittaa kivehen kirjaa". Siitä ei pysty paljon kuvitteellista keksimään, koska se ei jätä tilaa väärintulkinnoille. Se on vaan loistava yksinkertaisuudessaan.

​Hongshanin  "kirjoittaa kivehen kirjaa" -tabletti edestä 

Elämme maailmassa, jossa meitä ohjataan ja jopa käsketään olemaan uskomatta omia silmiämme. Tässä yhteydessä meidät on ehdollistettu ja meidän odotetaan kääntävän selkämme jos uusi merkitys tai näkökulma meille esitetään. Meidän halutaan uskovan siihen mitä meille kerrotaan. Olemaan yhtenäisesti ja itsenäisesti ajattelemattomia. Ihmisiä pilkataan tai heidät jopa hylätään jos uskaltavat kyseenalaistaa status quon, kamppailussa, jossa pyrimme laajentamaan ymmärrystämme omaan historiamme tai olemassaolomme perustotuuksista aina niiden parametrien ulkopuolelle, jotka on asetettu meille korkeimmilla tasoilla. Toivon vilpittömästi, että tämä esitys voi osaltaan laajentaa tietoisuutta olemassa olevista uskomattomista mahdollisuuksista ja nostaa älyllistä rimaa sen suhteen, mitä hyväksymme totuudeksi. 

Jos tarkastelemme näitä esineitä nimellisarvolla, arkeologian, antropologian, biologian, sosiologian, egyptologian, taidehistorian, kielitieteen ja itse historian vaikutukset ovat tässä kauaskantoisia ja tärkeitä. Ja ne vahvistavat sen, että muinaisten pyramidikulttuurien välillä oli todellakin yhteys. Jotta tämä olisi mahdollista, kaikkien niiden on oltava myös paljon vanhempia kuin meille kerrotaan. Odotan innolla aikaa, jolloin akateeminen maailma liittyy monien vapaasti ajattelevien riippumattomien tutkijoiden kanssa tarkastelemaan uudelleen totuuksia, joita kohtaamme näiden ja muiden esineiden muodossa, ja ovat halukkaita kertomaan sen. Siihen asti keräilijöiden ja riippumattomien tutkijoiden tehtävänä on olla näiden esineiden ja niiden tuomien totuuksien kuraattoreita, konservaattoreita ja lähettiläitä.

Me olemme MAAilman historiaa.



Pääasiallinen lähde: Hongshan jaden ja jadetaiteen keräilijä Rohana Contessan kokoelmat