Perun kauniilla pohjoisrannikolla, josta on näkymät siniselle Tyynellemerelle, Huaca El Brujona (velhojen pyhä paikka) tunnettu paikka antaa meille uskomattoman kurkistuksen Mochen ja sinne haudatujen "velhojen" kulttuuriin. Sen kaksi pääpyramidia, Huaca del Sol (Auringon pyramidi) ja Huaca de la Luna (Kuun pyramidi), olivat aikoinaan alueen sosiaalisten ja uskonnollisten toimintojen keskus ja Caon rouvana tunnetun tatuoidun muumion viimeinen lepopaikka.
Rouva Cao koko kultaisessa hauta-asussaan, yhdessä kultaisten nuijien ja pakollisen koiran kuonon kera. Caon "kruunu näyttää Hopien kuvaamilta Ant-Ihmisiltä.
Lady of Cao Eli Caon rouva
Caon rouva on nimi Moche-kulttuurin muumiolle, joka löydettiin arkeologisesta kohteesta El Brujosta, joka sijaitsee noin 45 km Trujillosta pohjoiseen La Libertadin alueella Perussa.
Caon rouvan löysi vuonna 2005 Perun kansallisen kulttuuriinstituutin Regulo Franco Jordanin johtama ryhmä perulaisia arkeologeja yhteistyössä Augusto N. Wiesen säätiön kanssa. Muumiosta, joka oli voimakkaasti tatuoitu ja kääritty useisiin kerroksiin kangasta, löydettiin useiden seremoniallisien esineiden, kuten aseiden ja korujen kanssa haudattuna. Samaisesta haudasta löydettiin myös toisen nuoren naisen jäännökset, mahdollisesti palvelijatar, joka uhrattiin suurnaisen kanssa. Nykyaikainen ruumiinavaus osoitti, että Caon rouva oli noin parikymppinen kuollessaan ja kuoli raskauden tai synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin. Hänen todettiin synnyttäneen jo yhden lapsen aikaisemmin. Toinen, syntynyt lapsi ei ollut haudassa, joten hän on varmaankin jäänyt eloon. Caon rouvan arvioitu kuolinvuosi on noin 450 jKr.
Caon rouva on nimi Moche-kulttuurin muumiolle, joka löydettiin arkeologisesta kohteesta El Brujosta, joka sijaitsee noin 45 km Trujillosta pohjoiseen La Libertadin alueella Perussa.
Caon rouvan löysi vuonna 2005 Perun kansallisen kulttuuriinstituutin Regulo Franco Jordanin johtama ryhmä perulaisia arkeologeja yhteistyössä Augusto N. Wiesen säätiön kanssa. Muumiosta, joka oli voimakkaasti tatuoitu ja kääritty useisiin kerroksiin kangasta, löydettiin useiden seremoniallisien esineiden, kuten aseiden ja korujen kanssa haudattuna. Samaisesta haudasta löydettiin myös toisen nuoren naisen jäännökset, mahdollisesti palvelijatar, joka uhrattiin suurnaisen kanssa. Nykyaikainen ruumiinavaus osoitti, että Caon rouva oli noin parikymppinen kuollessaan ja kuoli raskauden tai synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin. Hänen todettiin synnyttäneen jo yhden lapsen aikaisemmin. Toinen, syntynyt lapsi ei ollut haudassa, joten hän on varmaankin jäänyt eloon. Caon rouvan arvioitu kuolinvuosi on noin 450 jKr.
Sipanin herralla poikittaisessa harjassaan Ukonvasara symboloimassa lähtökohtia ja alla pipossa karjalaista kirjailua. Tuulisella säällä asua ei oie käytetty... Hautauspaikan rikkaus sekä aseiden esiintyminen viittaavat siihen, että nainen saattoi olla korkea-arvoinen pappitar tai jopa Moche-hallitsija, joka mahdollisesti hallitsi nykyistä Chicaman piirin aluetta Pohjois-Perussa. Ennen tätä löytöä uskottiin, että vain miehillä oli korkea arvo Moche-kulttuurissa. Caon rouvan hautauksen löytöä verrataan Moche-kulttuurin Lord of Sipan eli Sipanin herraan liittyvien tärkeiden arkeologisten löytöjen osalta.
Sipanin herran hauta löydettiin vuonna 1987. Hänen haudassaan tehtyjen löydösten perusteella oletettiin, että kyseessä oli miesten hallitsema yhteiskunta.
Sipanin herran hautalöytöä on verrattu Uuden dynastian Faarao Tutankhamonin hautalöytöön rikkauksiltaan. Mutta syytä olisi miettiä myös genetiikkaa, koska Perussa on 22,7% juuri sitä ei eurooppalaista vaan euraasialaista linjaa R-V1636 tai R1b1a2 haploryhmää, jota Tutankhamonkin oli ja, joka Suomessakin spesifi R1b linja. Tätä esiintyy Proto-kelttiläisillä ja Kelttiläisillä kansoilla ja nykyään Gallo-Iberialaisilla, kuten Baskeilla katalaaneilla. Linja kulkee nimellä R1b-DF27 latinalaisessa Amerikassa ja sitä esiintyy ns. mixed populaatioilla eli mestizopopulaatioissa 29–35 %:n keskimääräisellä esiintymistiheydellä, mikä näyttää olevan yhtä foinikialaisten kauppareittien ja sen mukana liikkuneiden kauppa-, maatalous-, ja käsityöläiskansojen vaikutuksesta Amerikkaan. Perussa suomalainen YDNA I1 esiintyy 2,2% määrällä. Perun äitilinjoissa (mtDNA) löytyykin pitkälinja Suomessa esiintyviä haploryhmiä: etenkin ketsuankielisten W:t, ja U5, HV0, H, V ja I. Mutta palataan takaisin hetkeksi Sipanin herraan, koska hänelle tehtiin DNA tutkimus, mutta niitä tuloksia ei koskaan julkaistu. Sama tapahtui myös rouva Caolle. Heistä kuitenkin saatiin luotua kuvitusmallit, kertomatta olivatko eurooppalaisia, afrikkalaisia vai amerikan natiiveja perimältään?
Sipanin herran hautauksesta lisään sen verran, että hänen jalkansa luut katkaistiin, että hänet saatiin haudattua lootus-asentoon Buddhan tavoin.
Moche-yhteiskunnan hallitsijan merkkinä toimi suuri hopeapata, jota yleensä papitar-kuningatar käytti uhrauksissa sekä taikuudessaan, ja jonka avulla hän ruokki kansalaisiaan. Samankaltaisia patoja käyttivät niin skyytit kuin hunnit ja Suebit.
Moche-yhteiskunnan kulttuuri, joka vaikutti alueella 2000 vuotta näyttää olleen intohimoinen, seksuaalinen ja sotilaalinen. Heidät on mustamaalattu erittäin väkivaltaiseksi ihmisuhraajiksi, mutta viimeaikaiset tutkimukset ovat siirtyneet heidän temppelitaiteensa kuvauksissa ns. ihmisuhreista lääketieteeseen, ja antavatkin viitteitä osan temppeleistä toimenkuvasta, joidenka epäillään olleen sairaaloita, koska kiviin on kaiverrettu kuvauksia kirurgisista toimenpiteistä ja instrumenteista, ei suinkaan ihmisuhrauksista.
Moche-temppelien seinillä esiintyy kuitenkin myös kuolemaa pelkäämätön ihmisryhmä, joka on mahdollisesti uhrannut myös sotavankeja ja joitain yhteisönsä vapaaehtoisia. Tästä arvoituksellisesta esi-inkaanikulttuurista ei tiedetä paljoakaan, vain sen minkä pääosin valloittajien tutkijat heidän seinämaalauksistaan ja reliefeistään, sekä heidän hienosti toteutetuista keramiikkaistaan ovat välittäneet. He juhlivat luontoa, ja osallistuivat avoimesti seksuaalisiin tekoihin, väkivaltaan, syntymään ja kuolemaan suurella tyyneydellä, hyväksyen ja juhlien maailman tasapainoa, sen dualismia.
Sipanin herran hauta löydettiin vuonna 1987. Hänen haudassaan tehtyjen löydösten perusteella oletettiin, että kyseessä oli miesten hallitsema yhteiskunta.
Sipanin herran hautalöytöä on verrattu Uuden dynastian Faarao Tutankhamonin hautalöytöön rikkauksiltaan. Mutta syytä olisi miettiä myös genetiikkaa, koska Perussa on 22,7% juuri sitä ei eurooppalaista vaan euraasialaista linjaa R-V1636 tai R1b1a2 haploryhmää, jota Tutankhamonkin oli ja, joka Suomessakin spesifi R1b linja. Tätä esiintyy Proto-kelttiläisillä ja Kelttiläisillä kansoilla ja nykyään Gallo-Iberialaisilla, kuten Baskeilla katalaaneilla. Linja kulkee nimellä R1b-DF27 latinalaisessa Amerikassa ja sitä esiintyy ns. mixed populaatioilla eli mestizopopulaatioissa 29–35 %:n keskimääräisellä esiintymistiheydellä, mikä näyttää olevan yhtä foinikialaisten kauppareittien ja sen mukana liikkuneiden kauppa-, maatalous-, ja käsityöläiskansojen vaikutuksesta Amerikkaan. Perussa suomalainen YDNA I1 esiintyy 2,2% määrällä. Perun äitilinjoissa (mtDNA) löytyykin pitkälinja Suomessa esiintyviä haploryhmiä: etenkin ketsuankielisten W:t, ja U5, HV0, H, V ja I. Mutta palataan takaisin hetkeksi Sipanin herraan, koska hänelle tehtiin DNA tutkimus, mutta niitä tuloksia ei koskaan julkaistu. Sama tapahtui myös rouva Caolle. Heistä kuitenkin saatiin luotua kuvitusmallit, kertomatta olivatko eurooppalaisia, afrikkalaisia vai amerikan natiiveja perimältään?
Sipanin herran hautauksesta lisään sen verran, että hänen jalkansa luut katkaistiin, että hänet saatiin haudattua lootus-asentoon Buddhan tavoin.
Moche-yhteiskunnan hallitsijan merkkinä toimi suuri hopeapata, jota yleensä papitar-kuningatar käytti uhrauksissa sekä taikuudessaan, ja jonka avulla hän ruokki kansalaisiaan. Samankaltaisia patoja käyttivät niin skyytit kuin hunnit ja Suebit.
Moche-yhteiskunnan kulttuuri, joka vaikutti alueella 2000 vuotta näyttää olleen intohimoinen, seksuaalinen ja sotilaalinen. Heidät on mustamaalattu erittäin väkivaltaiseksi ihmisuhraajiksi, mutta viimeaikaiset tutkimukset ovat siirtyneet heidän temppelitaiteensa kuvauksissa ns. ihmisuhreista lääketieteeseen, ja antavatkin viitteitä osan temppeleistä toimenkuvasta, joidenka epäillään olleen sairaaloita, koska kiviin on kaiverrettu kuvauksia kirurgisista toimenpiteistä ja instrumenteista, ei suinkaan ihmisuhrauksista.
Moche-temppelien seinillä esiintyy kuitenkin myös kuolemaa pelkäämätön ihmisryhmä, joka on mahdollisesti uhrannut myös sotavankeja ja joitain yhteisönsä vapaaehtoisia. Tästä arvoituksellisesta esi-inkaanikulttuurista ei tiedetä paljoakaan, vain sen minkä pääosin valloittajien tutkijat heidän seinämaalauksistaan ja reliefeistään, sekä heidän hienosti toteutetuista keramiikkaistaan ovat välittäneet. He juhlivat luontoa, ja osallistuivat avoimesti seksuaalisiin tekoihin, väkivaltaan, syntymään ja kuolemaan suurella tyyneydellä, hyväksyen ja juhlien maailman tasapainoa, sen dualismia.
Tatuoitu rouva Cao
Mochet eivät kuulemma muumioineet kuolleitaan tarkoituksella, että olosuhteet kuivumiselle vain sattuivat säilyttämään Caon rouvan ja muut kulttuurin muumiot ja säilyttäen näin myös monimutkaiset tatuoinnit. Mutta se on huttua. Ihminen mätänee ja maatuu, jos sen sisäelimet ovat paikoillaan. Vähintä mitä hänelle on täytynyt tehdä on ilmakuivata puusta roikkuen pari viikkoa tai kuumassa kodassa kuivuttaen nesteet. Samalla alueella kuitenkin muumioitu kuninkaallisia yli 9040 vuotta Chinchorro -kulttuurista lähtien. Pian paikalle saapuneiden ensimmäisten perunan kasvattajien ja Younger dryasin jälkeen.
Erityisen hyvin säilyneet olivat hänen hiuksensa, jotka oli muotoiltu kahteen Mochelle tavanomaiseen punokseen, ja hänen ihonsa, jossa on runsasti tatuointeja: käsissä, kämmenissä, jaloissa ja jalkaterissä. Pigmentti oli melko pinnallista ja koostui pääasiassa rautaoksidista, joka oli saatettu uutettua jaguan hedelmistä (Vásquez Sánchez et al. 2013). Monimutkaiset tatuoinnit sisältävät hämähäkkejä, käärmeitä, lintuja, tiikerin ja "kuu eläimiä", geometrisia hahmoja ja muita motiiveja. Nämä niin sanotut kuueläimet sisälsivät skyyttiläisiä peura- tai porohahmoja, koiran- ja peuran kasvoisia lohikäärmeitä ja kuonot vastakkain olevia koiria. Muumiosta ja haudasta löytyi runsaita määriä sinooperia, jota on käytetty punaisen okran korvikkeena alueilla, jossa okra on ollut vähissä.
Mochet eivät kuulemma muumioineet kuolleitaan tarkoituksella, että olosuhteet kuivumiselle vain sattuivat säilyttämään Caon rouvan ja muut kulttuurin muumiot ja säilyttäen näin myös monimutkaiset tatuoinnit. Mutta se on huttua. Ihminen mätänee ja maatuu, jos sen sisäelimet ovat paikoillaan. Vähintä mitä hänelle on täytynyt tehdä on ilmakuivata puusta roikkuen pari viikkoa tai kuumassa kodassa kuivuttaen nesteet. Samalla alueella kuitenkin muumioitu kuninkaallisia yli 9040 vuotta Chinchorro -kulttuurista lähtien. Pian paikalle saapuneiden ensimmäisten perunan kasvattajien ja Younger dryasin jälkeen.
Erityisen hyvin säilyneet olivat hänen hiuksensa, jotka oli muotoiltu kahteen Mochelle tavanomaiseen punokseen, ja hänen ihonsa, jossa on runsasti tatuointeja: käsissä, kämmenissä, jaloissa ja jalkaterissä. Pigmentti oli melko pinnallista ja koostui pääasiassa rautaoksidista, joka oli saatettu uutettua jaguan hedelmistä (Vásquez Sánchez et al. 2013). Monimutkaiset tatuoinnit sisältävät hämähäkkejä, käärmeitä, lintuja, tiikerin ja "kuu eläimiä", geometrisia hahmoja ja muita motiiveja. Nämä niin sanotut kuueläimet sisälsivät skyyttiläisiä peura- tai porohahmoja, koiran- ja peuran kasvoisia lohikäärmeitä ja kuonot vastakkain olevia koiria. Muumiosta ja haudasta löytyi runsaita määriä sinooperia, jota on käytetty punaisen okran korvikkeena alueilla, jossa okra on ollut vähissä.
Caon rouvan tatuointeja. Kuva toimii linkkinä: Uskotaan, että normaaleja Moche-yhteiskunnan rivijäseniä ei tatuoitu, tästä hautaamisesta voi varmasti päätellä, että korkeimmat jäsenet tatuoitiin, ja ne luultavasti edustivat ja vahvistivat yksilön yhteyttä omaan pyhään henkieläimeen. Tapa, joka jatkuu joillain heimoilla edelleen. Mutta ainoa ongelma tuossa teoriassa Rouva Caon kohdalla on se, että Perussa ei ole luonnostaan tiikereitä, joten tiikeritatuoinnin on täytynyt saada ajatuksensa jostain muualta, ehkäpä sieltä missä tiikeri on nähty ja olisikin enemmän todiste iholla maailmanmatkaajasta, samaan tapaan kuin Pazyryk -kulttuurin skyyteillä, joilta löytyy altaivuoristossa mitä eksoottisempia eläimiä etelä-Amerikan rengashäntämakista samaiseen Afrikkalaiseen tiikeriin tatuoituna iholla. Perun ainoat luontaiset suuret kissaeläimet ovat puumat ja jaguaarit. Ajattelen, että tämä tatuointitapa on sama kuin Sarmatialaisilla, Saka skyyteillä ja Hunneilla (suomalaisen genetiikan aurinkouskonnon harjoittajilla), samoin kuin koko kultainen hautausasu, kuten tällä Kazakstanin Araltoben kultainen miehellä. Samankaltaisen porraspyramidit esiintyvät myös Kazakstanin skytialaisessa pyramidikulttuurissa suomalaisten esi-isien alueella, Perussa, Azorien saariryhmässä, Berbereillä ja Kanarian Saarten Guancheilla.
Laitoin vielä muutaman kuvan galleriaksi, josta alkupuoli sisältää Rouva Caon jäämistöä ja loppupuoli joitain mielenkiintoisia artefakteja alueelta. Ensimmäisessä kuvassa suurennos Viracochasta, joka Suomessa kulki nimellä Wiracannos.
Laitoin vielä muutaman kuvan galleriaksi, josta alkupuoli sisältää Rouva Caon jäämistöä ja loppupuoli joitain mielenkiintoisia artefakteja alueelta. Ensimmäisessä kuvassa suurennos Viracochasta, joka Suomessa kulki nimellä Wiracannos.
RSS Feed