Johdanto: Ongelmallinen kansannimi

Kun goottihistorioitsija Jordanes noin vuonna 551 jaa. mainitsi kansan nimeltä Dani, hän ei selittänyt nimen alkuperää. Yli puolentoista tuhannen vuoden jälkeen emme tiedä sitä varmasti vieläkään.

Dani-nimi (muinaisnorjaksi Danir, muinaisenglanniksi Dene, latinaksi
Dani) on yksi Euroopan vanhimmista jatkuvasti käytetyistä kansannimistä, mutta sen etymologia on jäänyt avoimeksi.

Onko nimen takana maa, vesi, jumalatar, ulkoinen
kauppakontakti, juutalainen merenkäyntiheimo vai myöhempi eponyymi kuningas?

Tämä teksti kartoittaa kysymystä kolmella tasolla, jotka on pidettävä tiukasti erillään:

(1) vahvimmin perusteltu germaaninen etymologia ja sen ongelmat,
(2) kiinnostavat kontaktihistorialliset vaihtoehdot kuten indoeurooppalainen vesijumalatar Danu ja
karthagolais-punilainen kontaktihypoteesi, ja
(3) myöhäiset, pitkälti nimisamankaltaisuuteenperustuvat identiteettietymologiat kuten Israelin Danin heimo.

Tarkoituksena on yhdistää nämä kerrokset yhdeksi kuvaksi siitä, miten Dani-nimen ympärille on historian saatossa
kerrostunut odottamattoman monipuolinen ja kiehtova kontaktien ja tulkintojen kenttä.

I. Varmempi perusta: germaaninen Daniz ja Danmark

Useimmat etymologiset sanakirjat ja käsikirjat johtavat Dan-alkuosan sanasta, joka tarkoittaa
"tasankoa" tai "matalaa maata" - sukua saksan Tenne ("puiminta-alue") ja englannin den
("laakso, kolo") (Wikipedia: Etymology of Denmark; Etymonline: Dane).

Tämän tulkinnan mukaan Dani olisi alun perin tarkoittanut "matalan maan asukkaita" tai "tasangon väkeä" - geografinen nimitys, joka kuvastaa väitetysti Etelä-Jyllannin ja Schleswigin tasankomaisemaa. Ongelma syntyy kuitenkin tunnetussa geologiassa mikä siirtää geologian arvion välittömästi pois Tanskasta. Tanska oli meressä vielä 900-luvulla, joten alavaa maata on tuskin kynnetty.

​Toinen, hieman erilainen kielellinen linja palauttaa nimen rekonstruoituun
protoindoeurooppaliseen juureen *dʰenh₂ -, joka tarkoittaa "laittaa liikkeelle, virrata".

Tältä juurelta johdetussa proto-germaanisessa muodossa *daniz on ehdotettu merkitystä "juoksija"
tai "virtaaja" (Wiktionary: Reconstruction:Proto-Germanic/daniz; Wiktionary: Reconstruction:Proto-Indo-
European/dʰenh₂- ).

On myös mahdollista, että molemmat selitykset ovat oikeassa rinnakkain:

"daniz" saattoi merkitä sekä "matalan maan" että "virtaavan veden" kansaa, jos kyseessä on
vanha kaksoismerkitys. Nimen jälkimmäinen osa, -mark, on selkeämpi: se tarkoittaa "markkia", "markkina paikkaa", "rajamaata" tai "metsävyöhykettä" (vrt. Finnmark, Telemark, Dithmarschen).

Danmǫ̨rk tarkoitti siis alun perin "danien rajamaata" - nimitys, joka viittasi etelärajan metsäalueeseen Eider- ja Schlei-jokien välissä, jossa sijaitsi myös kuuluisa Danevirke-puolustusvallitus (Wikipedia: Danes (tribe)).

Ensimmäinen Tanskan alueelta löydetty kirjallinen maininta sanasta Danmark on Jelling-
kivistä, jotka Harald Sinihammas (n. 955-965) pystytti isänsä Gorm Vanhan kunniaksi. Suuremmalla
kivellä lukee muinaispohjoisilla riimuilla tanmaurk ("Danmark" väitetysti akkusatiivissa) kutsutaan nimellä tani ("daneja") (Wikipedia: Denmark)., sen asukkaita.

Tämä germaaninen etymologia on tekstin yksi ankkuri. Se on parhaiten lähteistetty ja
kielitieteellisesti kestävin selitys, johon kaikki muut teoriat on suhteutettava. Mutta se ei sulje
pois vaihtoehtoja, päinvastoin, juuri Dani-nimen monitulkintaisuus on avannut oven
lukuisille vaihtoehtoisille, joskus spekulatiivisille tulkinnoille, kuten tämä omani:


​Jelling Stones on kaksi riimukiveä, jotka sijaitsevat kolmen tuhannen asukkaan kaupungissa Keski-Tanskassa.
Nämä kaksi erikokoista stelaa (yksi iso ja yksi pieni) pystytettiin noin 950 jKr. Jelling-dynastian suurten tekojen muistoksi, ilmeisesti Harald Bluetoothin käskystä.
Nämä kivet narratiivin mukaan kertovat kuinka Harald käänsi kansansa - tai ainakin osan heistä kristinuskoon.
Väitetysti tähän tapaan:
​
ᚼᛅᚱᛅᛚᛏᚱ᛬ᚴᚢᚾᚢᚴᛦ᛬ᛒᛅᚦ᛬ᚴᛅᚢᚱᚢᛅ
ᚴᚢᛒᛚ᛬ᚦᛅᚢᛋᛁ᛬ᛅᚠᛏ᛬ᚴᚢᚱᛘ ᚠᛅᚦᚢᚱ ᛋᛁᚾ
ᛅᚢᚴ ᛅᚠᛏ᛬ᚦᚨᚢᚱᚢᛁ᛬ᛘᚢᚦᚢᚱ᛬ᛋᛁᚾᛅ᛬ᛋᛅ
ᚼᛅᚱᛅᛚᛏᚱ ᛁᛅᛋ᛬ᛋ<ᚨ>ᛦ᛫ᚢᛅᚾ᛫ᛏᛅᚾᛘᛅᚢᚱᚴ
ᛅᛚᛅ᛫ᛅᚢᚴ᛫ᚾᚢᚱᚢᛁᛅᚴ
᛫ᛅᚢᚴ᛫ᛏᛅᚾᛁ᛫<ᚴᛅᚱᚦᛁ᛫>ᚴᚱᛁᛋᛏᚾᚨ

Perkaus, purku se alkuperäinen että oma käännös:

1 ᚼᛅᚱᛅᛚᛏᚱ᛬ᚴᚢᚾᚢᚴᛦ᛬ᛒᛅᚦ᛬ᚴᛅᚢᚱᚢᛅ
• haraltr: kunukʀ: baþ: kaurua
• "Kuningas Harald määräsi"
• Oma käännös: haraltriki: kunukʀ: vatar: ka urua, ( ᚢ = ura & ᚱ symbolia käytetään myös kuninkaallisten nimien perässä, ja oma arvio on, että *riki tai *rik). *Ka on etymologisesti jumalallinen sielu. käännös: Haraltriki kuningas, Isä, jumalallinen sielu uraa tai auraa (tekee tietä tai auraa peltoja ja meriä).
​
2 ᚴᚢᛒᛚ᛬ᚦᛅᚢᛋᛁ᛬ᛅᚠᛏ᛬ᚴᚢᚱᛘ ᚠᛅᚦᚢᚱ ᛋᛁᚾ
• kubl: þausi: aut: kurm faþur sin
• "Nämä stelat Gormille hänen isälleen"
• Oma käännös: kuwl: thäusi: au-taivas: kurm sathur sin (Kuu täysi, kulta taivas, Gorm saattaa sinua)

3 ᛅᚢᚴ ᛅᚠᛏ᛬ᚦᚨᚢᚱᚢᛁ᛬ᛘᚢᚦᚢᚱ᛬ᛋᛁᚾᛅ᛬ᛋᛅ
• auk perässä: þąurui: muþur: sina: sa
• "Ja tämä hänen äidilleen Thyralle"
• Oma käännös: aukias taivas: thąurui: muthur: sinä: saa (Aukias taivas, härkä äiti, sinä saat)

4 ᚼᛅᚱᛅᛚᛏᚱ ᛁᛅᛋ᛬ᛋ <ᚨ> ᛦ᛫ᚢᛅᚾ᛫ᛏᛅᚾᛘᛅᚢᚱᚴ
• haraltr ias: s <ą> ʀ uan tanmaurk
• "Harald valloitti Tanskan"
• Oma käännös: haralt rias: auringolle (ᛋ =sowilo = aurinko ja S) (<ᚨ> on monimerkityksinen, mutta yksi niistä on tammi ja suluissa oletan tarkoittaneen Tammea, jumalan puuta) eli yhdistyneenä Tammeʀ (piste on myös x 2 sama kirjain, perus kertomerkki) ruan taivaanmaurk. (Haralt riias auringolle, tammer ruuan taivaanmarkki)

5 ᛅᛚᛅ᛫ᛅᚢᚴ᛫ᚾᚢᚱᚢᛁᛅᚴ
• ala auk nuruiak
• "Koko ja Norja"
• Oma käännös: Alaa aukoo nuruiak (nuruiak oli väitetysti pohjoisen tien nimi, josta pääsi pohjois-Norjaan. Mutta on ainoa maininta tuolla nimellä *Norþweg sanasta. Itse näen nuruiak sanan ”nyt Ruijaan tai uusi Ruija” merkitykseltään, joka periaatteessa samaa tarkoittava: kveenien finnmark. Merkitys: ”Alaa auki uusi Ruija (uusi-suomi)”.
​
6 ᛫ᛅᚢᚴ᛫ᛏᛅᚾᛁ᛫ <ᚴᛅᚱᚦᛁ᛫> ᚴᚱᛁᛋᛏᚾᚨ
• Auk tani <karþi> kristną
• Ja teki tanskalaisista kristittyjä. "
• Oma käännös: Auk tani <karthi> kristną (Auki Tani (Tanska), karttoi Kristus). Selitys symboli ᚾ on *Naudiz tai *Nauðr ja ð on -tar eli suomeksi Nautar eli nauta, joka pystyi olla siis U, kuten nautaeläimen sarvet ja pyhä matriarkaalisessa kulttuurissa.

Narratiivi käännös:
​
"Kuningas Harald määräsi
Nämä stelat Gormille hänen isälleen
Ja tämä hänen äidilleen Thyralle
Harald valloitti Tanskan
kokonaan ja Norjan
ja teki tanskalaisista kristittyjä."
Oma käännös tai nykysuomennos:
Kuningas Haraltriki, Isä, jumalallinen sielu tekee tietä.
Täysikuu, kulta taivas, Kurm saattaa sinua.
Aukias taivas, härkä äiti, sinä saat.
Haralt riias auringolle, tammer ruuan taivaanmarkki
Alaa auki, uusi Ruija (uusi-suomi).
Auki Tani (Tanska), karttoi Kristus.

Adam Bremeniläinen kertoo yllä olevassa kuvakaappauksessa arkkipiispa Unnin matkasta Tanskaan vuonna 936.

Hän kuvailee tuolloin hallinnutta kuningas Hardecnudth Gormia seuraavasti: Hänen aikanaan unkarilaiset hävittivät paitsi Saksin ja muut Rein-joen tältä puolen olevat maakunnat, myös Reinin tuolla puolen olevan Lothringenin ja Frankkien maan. Myös tanskalaiset ryöstivät slaavien avustuksella ensin Elben pohjoispuolisen Saksiin, sitten Elben tällä puolen olevat alueet ja saivat koko Saksan kauhun valtaan. Tanskalaisia hallitsi tuolloin Hardecnudth Gorm²), joka oli – sanon sen suoraan – hyvin verinen lohikäärme ja kristittyjä ihmisiä vastaan suuresti vihamielinen. Hän karkotti, pyrkiessään täysin tuhoamaan kristinuskon Tanskassa, kaikki Jumalan papit maastaan ja antoi myös hyvin monien tulla surmatuksi kidutuksen kautta. 
²) Myös nimellä Gorm vanha tunnettu

Aikalaislähde antaa hieman toisenlaisen kuvan Gorm vanhasta, mitä Jellingin riimukivi väittää? Laitan vielä toisen kuvakaappauksen Kemp, John teoksesta: The World in the Middle Ages: An Historical Geography...:
​

" He eivät koskaan lakanneet taistelemasta kasaarien kanssa. Vuonna 852 he solmivat sopimuksen merirosvomaisia tanskalaisia vastaan, jotka olivat jatkuvasti hyökänneet heidän kimppuunsa.

Näiden Russniak-kaupunginrakentajien johdossa Rurik ja hänen viikinkiveljensä Sineus ja Truvor, yhdessä Tanskan prinssi Gormin kanssa, laajensivat Russniakien vallan lännessä Dunajoelle ja idässä Volgalle saakka sekä tekivät Kiovasta pääkaupunkinsa.
Tanskalaiset vahvistivat valtaansa jatkuvalla lisäyksellä Ruotsin, Norjan ja Tanskan viikinkilinnakkeista, kunnes Rurik ja hänen jälkeläisensä olivat painaneet itsensä niin lähtemättömästi Venäjään, että he saattoivat omaksua venäjän kielen ja tavat ja perustivat Venäjän hallitsijasuvun.
​
Ja samaan aikaan kasaarit olivat muuttuneet paimentolaisista maanviljelijöiksi ja kauppiaiksi.
Nykyisen Venäjän synty oli alkamassa."

Myöhäisempi, historiallisista ajoista kaukainen Skandinavinen saaga-kirjallisuus on juuri sitä satuilua ja kansallisen identiteetin rakentelua mielenkiintoisesta aikakaudesta, jolla kansat saivat hienon historian jonkun toisen kustannuksella. Otan silti otteen Orkneyinga sagan johdanto-osasta Fundinn Noregr, sama toistuu useammassa sagassa, kuten Hversu Noregr byggðist, joka esiintyy myös nimellä Frá Fornjóti ok hans ættmönnum. sekä islantilaisesta Flateyjarbók-käsikirjoituksessa:

"Fornjótr oli erään kuninkaan nimi. Hän hallitsi Gotlandia (käsikirjoituksen jossain toisinnoissa: Jótlandia), jota kutsutaan nykyään Finnlandiksi ja Kvenlandiksi. Se sijaitsee itään siitä merenlahdesta, joka ulottuu Gandvíkiä vasten; sitä me kutsumme Helsingjabotniksi. "

Jótland käännetään yleisesti Jutland, joka siis Tanska. Maa, joka oli tapahtumien aikakaudella merenpohjaa.

​

Edellisessä osassa tarkasteltu Danu-linja on indoeurooppalainen ja perustuu kielelliseen sisäiseen rekonstruktioon. Mutta Dani-nimen ympärillä on myös toinen, paljon radikaalimpi ja kiistellympi teoriakerros, joka vie balttilaiselta alueelta aina Välimerelle ja Karthagoon asti:

teoria siitä, että punilais-karthagolaiset kauppiaat olisivat olleet fyysisesti läsnä Pohjolassa ja jättäneet jälkensä germaaniseen kieleen ja kulttuuriin.

Tanit - Karthagon pääjumalatar

Tanit (punilaiseksi TNT, mahdollisesti lausuttu Tīnnit) oli Karthagon pääjumalatar, Baal Hammonin puoliso ja kaupungin suojelija. Hänen nimensä alkuperä on hämärä, jolle ei ole yksimielistä etymologiaa. Tärkeimmät ehdotetut selitykset ovat:

Semittinen juuri tny "valittaa, surra": Edward Lipiński ehdotti, että Tanit merkitsee "Hän joka itkee
Baalin edessä", rinnastaen hänet Venus lugens -perinteeseen, sureva rakkauden jumalatar, jonka kultti liittyy kuolevaan ja heräävään jumalaan (kuten Adonis) (ASWM 2026).

Tanit tai Tinnit (puuni: 𐤕𐤍𐤕 ääntäminen) tarkoittaa *Valkoinen (Thinith) ja kreikka: Θεννειθ (Thenneith huom. *Fin*Neith - Suomineito).
​
Jos ensimmäinen kirjain on Fita (Ѳ ѳ; kursivoitu: Ѳ ѳ). Tinnit oli itse asiassa kirjoitusasultaa Finnit, joka Irlannissa tarkoitti myös valkoista.

Finnit ei ollut ehkä ollutkaan jumalatar,vaan ne jotka häneen uskoivat, kansat. Jumalatar oli *Fin*Neith, joka esiintyy myös Esther/Asherah/Ishtar jne.

Tannin  "käärmeen emä, draakon emäntä": F.M. Cross ehdotti, että Tanit alkoi kanaanilaisena epiteettinä, joka viittaa Tannin-nimiseen merihirviöön, ja olisi alun perin ollut Asheran epiteetti ennen itsenäistymistään (Wikipedia: Tanit; ASWM).
Berberiläinen rakenne: Tanitin ja Baal Hammonin nimissä on havaittavissa berberikielten (Tamazight) morfologista rakennetta monien berberiläisten naisten nimien alku- ja loppuosana on t ja n (Wikipedia: Tanit).

Egyptiläinen "Ta-Neith": Vanhempi teoria yhdisti Tanitin egyptiläiseen Neith-
jumalattareen ("Neithin maa"), joka osuu ja uppoaa jälleen Fin*Neith, mutta tämä "Ta-Neith" on nykyään kyseenalainen ja perustuu lähinnä äänteelliseen samankaltaisuuteen (AncientEgyptian), tai näin ainakin väitetään.

Nykyinen tutkimuskonsensus on, että Tanitin nimi on "pimeä" (opaque),  ei selity puhtaasti tunnetuista semittisistä juurista (Qart-Hadasht).


Vennemannin ja Mailhammerin "Carthaginian North" 

Saksalainen kielitieteilijä Theo Vennemann (Münchenin yliopisto) ja australialainen Robert Mailhammer (Western Sydney University) ovat kehittäneet radikaalin teorian, jonka mukaan karthagolaiset (punic-kieliset) kauppiaat perustivat kauppa-asemia Pohjois-Saksan, Jyllannin ja mahdollisesti Etelä-Ruotsin rannikoille noin 500–200 eaa, mahdollisesti Himilkon retken yhteydessä. Teorian mukaan Punikki-kieli olisi toiminut superstraattina protogermaania
muokkaavassa kielellisessä kontaktissa, joka kesti yli 300 vuotta (Mailhammer & Vennemann 2019: The Carthaginian North; Western Sydney University).

Teorian keskeisiä todistekappaleita ovat:

1. Leksikaaliset lainat:

Mailhammer ja Vennemann väittävät, että yli 50 % protogermaanisen sanaston ilman hyväksyttyä indoeurooppaista etymologiaa olevista sanoista voisi selittyä punilaisista lainoista. Esimerkkejä ovat shilling ← shekel, penny ← punilainen panē ("kasvo", koska Tanitin kasvot olivat kolikoiden kuvio), plough ← punilainen juuri "jakaa", ja sibjo
("suku, klaani") (Language Hat; The Carthaginian North, luku 4).

2. Runokirjoituksen alkuperä: Vennemann argumentoi, että germaaninen futhark johtuisi suoraan foinikialais-puunilaisesta kirjoitustavasta ilman kreikkalaista, etruskilaista tai latinalaista välikäsittä. Hän viittaa muun muassa siihen, että vanhimmat riimukirjoitukset keskittyvät Tanskaan, mitä perinteiset teoriat eivät selitä (The Carthaginian North, luku 7). Eikä selitä geologia sen kummemmin, ellei aluetta ole asuttanut vesistöjen päällä asustanut ruuhilla kulkenut paaluasuttaja kulttuurit, kuten Zhizhitsa ja Serteya väinäjoella (Smolensk läheisyydessä), josta Euroopan vanhin N1c haploryhmä näyte, Serteya II, oletettavasti 3. vuosituhannen puolivälistä eKr., ei radiohiilidataa (Yllätys)
​s. 287-294. Taulukko s. 294. // Järviasutusten arkeologia IV-II vuosituhannella eKr. esim.: kulttuurien kronologia ja luonnon-ilmastorytmit. - Pietari: Periphery LLC, 2014

Kulttuurit rakensivat suo-ja järvialueille talonsa hirsipylväiden varaan. Tämä kulttuuri tunnetaan myös Arkangelin alueelta vienajoen varrelta. Kulttuurista viitteitä jopa 13 000 vuotta.

3. Uskonto: Vennemann ehdottaa, että Balder/Phol-nimi johtuisi foinikialaisesta Ba'al-nimestä germaanisen konsonantinsiirron kautta, ja että Vanir-jumalat heijastaisivat punilaista uskonnollista vaikutusta (Academia.edu / Theo Vennemann).

Mutta: eivät johda Dani-nimeä Tanitista

On erittäin tärkeää huomata, että Vennemann ja Mailhammer eivät missään vaiheessa johda "Dani"-kansanimeä Tanitista. Yhteys on välillinen: Tanitin kasvot kolikoissa → sana penny; punilainen läsnäolo Tanskan alueella → mahdollinen kielellinen ja kulttuurinen vaikutus.

Dani-nimi itsessään ei ole osa heidän etymologista argumentaatiotaan.

Tämä on merkittävä rajoitus. Vaikka karthagolainen kontaktihypoteesi olisi oikea (mikä on kiistanalaista) , se ei automaattisesti tarkoita, että Dani-nimi olisi Tanitia. Nimisamankaltaisuus Tanit ~ Dani on äänteellisesti houkutteleva, ja todistettavasti käytetty yhtenäisesti, mutta se vaatisi väliportaita, kuten todistetun äänteen kehityksen Tanit → Dan- tai oletetun punilaisen paikannimen muodossa "Tanitin maa/kansa", joita lähteissä ei tällä hetkellä ole.
.
Vennemannin teorian vastaanotto

Vennemannin laajempi "Germania Semitica" -hypoteesi (jossa punilainen kieli olisi vaikuttanut germaaniin laajasti) on saanut huomattavaa kritiikkiä. Philip Baldi ja B. Richard Page hylkäsivät monet ehdotetuista etymologioista ja metodologisista oletuksista Lingua-lehden arviossa (Baldi & Page 2006). Saksankielinen Wikipedia tiivistää konsensuksen: hypoteesi "gilt in der Wissenscha als umstritten und wird mehrheitlich abgelehnt", se on tieteessä
kiistanalainen ja enimmäkseen hylätty (Wikipedia (de): Atlantisch-Semitidische Sprachen).

On kuitenkin reilua todeta, että Vennemannin ja Mailhammerin työssä on yksittäisiä argumentteja, jotka ansaitsevat tarkempaa tutkimusta, erityisesti Thanet-toponyyminen argumentti ja runokirjoituksen alkuperäkysymys.

IV. Thanet - Tanitin saari vertailutapauksena

Vennemannin vahvin yksittäinen Tanit-toponyymisargumentti ei koske Tanskaa vaan
Britanniaa, mutta se tarjoaa mielenkiintoisen vertailutapauksen.

Thanet-nimen ongelma

Isle of Thanet Kentin itäosassa on paikannimi, jonka etymologia on osoittautunut yllättävän vaikeaksi. Perinteiset kelttiläiset selitykset - tan- "tuli" ("tulen saari") tai tann- "tammi" ("tammenmetsä"), kohtaavat kielellisiä ongelmia. Richard Coates, johtava englantilainen paikannimitutkija, on joutunut luokittelemaan Thanetin "muinaiseksi" ja "täysin
selittämättömäksi" nimeksi, joka ei selity kelttiläisesti eikä germaanisti (Caitlingreen.org 2015).
Vennemannin ehdotus: ʾY TNT — "Tanitin saari". Vennemann argumentoi, että Thanetin alkuperäinen brittiläinen muoto (Coatesin rekonstruktio: Tanitā, Tanetā tai Tanetos/-is) voisi palautua punilaiseen ilmaukseen ʾY TNT, joka
tarkoittaa "Tanitin saarta". Hänen mukaansa sama nimi oli alun perin annettu Cádizin saarelle, jonka Plinius mainitsee nimellä "Iunon saari", ja koska roomalaiset samastivat Junon Tanitiin (interpretatio Romana), tämä on ymmärrettävissä alkuperäisenä punilaisena "Tanitin saarena" (Caitlingreen.org 2015; Germania Semitica 2012).

Arkeologinen tuki

Caitlin Greenin analyysin mukaan Thanetin tapauksessa on hämmästyttävä yhteensattuma
kielellisen ja arkeologisen aineiston välillä:

Karthagolaisia kolikokoita on löydetty Britannian rannikolta huomattavia määriä, ja suurin keskittymä, vähintään 22 kolikkoa on juuri Itä-Kentistä, Thanetin alueelta. Nämä eivät ole modernin aikakauden satunnaisia hukkutuksia vaan todennäköisesti esroomalaisen rautakauden tuontia.

Cliffs End Farmin hautausmaa Thanetissa: isotooppianalyysi osoittaa, että noin 20 % haudatuista oli kasvanut joko lounais-Iberiassa tai Pohjois-Afrikassa, mikä tukee todellisten pitkän matkan liikkumisten olemassaoloa näiden alueiden välillä (Caitlingreen.org 2015).

Miksi tämä on relevanttia Dani-kysymykselle?

Thanet ei ole Denmark, eivätkä Vennemannin argumentit suoraan osoita, että Tanit olisi päätynyt Dani-kansanimeen. Mutta Thanet on tärkeä kahdesta syystä:

1. Metodologinen vertailu: Se osoittaa, miten Tanit-jumalattaren nimi voisi teoreettisesti
siirtyä paikannimeen Atlantin rannikolla ja antaa siten mallin, jota voisi periaatteessa
soveltaa myös Tanskaan, jos karthagolainen kontaktihypoteesi pitää paikkansa.

2. Kontaktihistoriallinen kehys: Se havainnollistaa, että foinikialais-karthagolainen kaupankäynti ulottui todennäköisesti Britannian saakka, ja että Tanskan alueen ja etenkin Sambian (suomalais-ugrilainen) meripihkakauppa-alue voisi olla samanlaajuisen verkoston osa. Jos Tanit-niminen saari oli olemassa Kentissä, miksi ei myös Jyllannissa?

Tämä on kuitenkin spekulaatiota ilman suoraa lähteistystä. Äänteellinen tie Tanit → Dani ei ole
osoitettu, ja tällainen yhteys vaatisi väliportaita, joita lähteissä ei tällä hetkellä ole.

​




​V. Danin heimo (Denian) ja myöhäiset identiteettietymologiat

Kolmas, hyvin erilainen teoriakerros johtaa meidät Raamatun luo: Israelin kahdestatoista heimosta yksi on nimeltään Dan (hepr. ד ּ ָן, "tuomari"). Tämä heimo on historiallisesti kiinnostava, koska se siirtyi Raamatun mukaan pohjoiseen ja antoi nimensä paikoille , joissa kulki (Tuomarien kirja 18:12, 29) (Wikipedia: Tribe of Dan; Etymonline: Dan). Se yhdistettiin myöhäiseesä vaiheessa merikansaan nimeltä Denian. Muita heimoja jotka yhdistettiin merikansoihin oli: Vasas tai Wasas, Lapu tai Lapou, Meshwesh, Ekwesh (Achaeans), Karians/Carians, Luwians, Sekelesh ja Sherden jne..

Brittisraelilainen vastaanottohistoria

1600-luvulta lähtien on esitetty teorioita, jotka yhdistävät Danin heimon danielaisiin. Henry Spelman (1620)
esitti nimen samankaltaisuuteen perustuen, että danielaiset olivat Israelin Danin heimoa. Vuoden 1400-luvun latinankielinen Chronicon Holsatiae vetus (julkaistu Leibnizin Accessiones historicae -kokoelmassa 1698) tekee saman väitteen (Wikipedia: Tribe of Dan).

Myöhemmin brittisraelilainen (British Israelite) perinne laajensi tätä huomattavasti: John Cox Gawler ja J.H. Allen samastivat Danin heimon Tanskaan, Edward Hine taas ehdotti, että Danin heimo oli asuttanut sekä Tanskan että Irlannin Ulsterin (Wikipedia: Tribe of Dan; britam.org). Eräät lähteet menevät pidemmälle: ne väittävät, että "Tuatha Dé Danann" tarkoittaisi kirjaimellisesti "Danin heimoa" ja että nämä olisivat siirtyneet Irlannista Tanskaan (originofnations.org).

Kielellinen arvio

Nämä teoriat perustuvat kolmeen ongelmalliseen oletukseen:

1. Nimisamankaltaisuus: Dan (hepr.) ≈ Dani (germ.) ≈ Danann (iiri). Tämä on äänteellisesti
houkuttelevaa mutta kielellisesti kestämätöntä ilman todistettua historiallista yhteyttä.

2. Raamatullinen profeetia: Jaakobin siunaus (1. Moos. 49:17) — "Dan on oleva käärme tiellä, kyykäärme polulla, joka puree hevosen kannusta, niin että ratsastaja putoaa selästään" -- on tulkittu ennustukseksi siitä, että Danin heimo jättäisi jälkensä paikannimiin kaikkialla.

3. Oletus samasta alkuperästä: Heprean Dan ("tuomari", juuresta din) ja germaanisen daniz (mahdollisesti "matalan maan asukas" tai "virtaaja") ovat täysin eri kieliperheistä ja eri juurista. Niiden välillä ei ole kielellistä siltaa.

On kuitenkin yksi mielenkiintoinen yksityiskohta: arkeologi Yigael Yadin (1973) on väittänyt, että Danin heimo oli alun perin ei-seemiläinen ja mahdollisesti indoeurooppalainen, ehkä sama kuin egyptiläisten lähteissä mainitut Denyen (merikansat). Jos tämä pitää paikkansa, silloin heprealainen Dan olisi indoeurooppalainen lainasana, ja nimisamankaltaisuus Dani-kansannimen kanssa voisi olla enemmän kuin sattumaa (Scribd: Reflections on the Goddess Donu; Journal of Ancient History). Tämä on kuitenkin hyvin spekulatiivista.

Tämä teoriakerros kuuluu ensisijaisesti reseptiohistoriaan, siihen, miten Dani-nimeä on
myöhemmin tulkittu ja politisotu, eikä itse nimen etymologiaan.


VI. Synteesi: kerrostunut nimi

Voimme nyt vetää yhteen kolme tasoa ja arvioida niiden suhteen Dani-nimeen.

Taso 1: Väitetysti vahvin tieteellinen perusta

Vahvin ja parhaiten lähteistetty selitys Dani-nimelle on germaaninen: proto-germaaninen *daniz, joka mahdollisesti palautuu PIE-juureen *dʰenh₂ - ("virrata") tai sanaan tarkoittaen "matala maa, tasanko". Tässä tulkinnassa Dani on alun perin geografinen nimitys, "tasangon tai matalan maan asukkaat" tai mahdollisesti "joen/virran kansa".

Ensimmäinen kirjallinen maininta on Jordanekselta 500-luvulta, ja Tanskan oma varhaisin maininta on Jelling-kivistä
900-luvulta. Ongelmana on kuitenkin maan merenpohjainen sijainti.

Taso 2: Kontaktihistorialliset mahdollisuudet

Indoeurooppalainen Danu-jokijumalatar-horisontti tarjoaa syventävän taustakerroksen: jos *daniz todella liittyy *dʰenh₂
- -juureen, silloin Dani kytkeytyy laajaan eurooppalaiseen vesistö- ja jokien nimistöön (Don, Dnepr, Dnestr, Tonava) sekä mahdollisesti jokijumalattarien perinteeseen (Veda-Dānu, iiriläinen Danu). Tämä ei todista jumalatarta Tanskan nimen taustalta, mutta se syventää nimen merkityspotentiaalia: Dani voisi ymmärtää "vesireitin kansana", mikä sopii Tanskan saaristo- ja salmimaiseen maantieteeseen.

Punilainen kontaktihypoteesi (Vennemann/Mailhammer) avaa toisenlaisen, huomattavasti kiistellymmän mahdollisuuden: karthagolaisten kauppiaiden läsnäolo Tanskan alueella voisi selittää osan germaanisen kielen erikoispiirteistä, mutta se ei nykyisellään selitä Dani-nimeä.

Tanitin ja Dani-nimen välinen äänteellinen samankaltaisuus on houkutteleva, mutta vaatii todistetun äänteen kehityksen tai punilaisen paikannimen, jota ei ole löydetty. Thanetin vertailutapaus osoittaa, miten tällainen siirto voisi periaatteessa toimia, mutta sen soveltaminen Tanskaan jää spekulaatioksi.

Taso 3: Myöhäiset ja ideologiset etymologiat

Israelin Danin heimoa koskevat teoriat (Spelman, British Israelism) kuuluvat reseptiohistoriaan. Ne ovat kiinnostavia esimerkkejä siitä, miten nimisamankaltaisuus on historiallisesti ruokkinut identiteettipoliittisia tulkintoja, mutta niillä ei ole tieteellistä etymologista arvoa. Heprean Dan ("tuomari") ja germaanisen *daniz ovat eri kieliperheistä ja
eri juurista. Ainoa mielenkiintoinen poikkeus on Yigael Yadinin ehdotus, että Danin heimo olisi voinut olla
ei-seemiläinen ja mahdollisesti indoeurooppalainen, mikä loisi teoreettisen sillan heprealaisen ja germaanisen nimen välille. Tämä jää kuitenkin arkeologiseksi spekulaatioksi ilman kielellistä tukea.

Johtopäätös

Dani-nimi näyttää, kun kaikki kerrokset on tutkittu, enemmän "rajamaan ja vesimaiseman kansalta" kuin Tanitin tai Israelin Danin suoralta jäljeltä. Vahvin tieteellinen tulkinta johtaa nimen germaaniseen maantieteelliseen terminologiaan, tasanko, matala maa, tai mahdollisesti virtaava vesi.

Mutta Dani-nimen ympärille on kerrostunut juuri sellainen Atlantin ja Pohjolan kontaktien kenttä, joka tekee nimestä poikkeuksellisen kiehtovan. Sama "dan/dānu"-äännekaiku ulottuu Veda-joista Irlannin jumalattariin, Tonavasta Doniin, ja karthagolaisen Tanitin kasvoista englannin pennyn alkuperään. Ehkä juuri tämä monikerroksellisuus, tietoisuus siitä,
että yksi äännejono voi resonoida niin monessa eri traditiossa ja kielellisessä maisemassa on Dani-nimen todellinen salaisuus.

Nimi ei ehkä paljasta yhtä alkuperää, vaan muistuttaa meitä siitä, miten muinaiset kansat, joet,  jumalattaret ja kauppareitit ovat kietoutuneet toisiinsa tavalla, joka ylittää nykyiset kielialueiden ja kulttuuristen kategorioiden rajat. Juuri tässä risteyskohtassa, germaanisen tasangon, indoeurooppalaisen joen, karthagolaisen jumalattaren ja israelilaisen heimon nimien kaikupinnassa, Dani elää edelleen avoimena, monitulkintaisena ja tutkimuksen arvoisena kysymyksenä nimen todellisesta alkuperästä.


Lähteet

Ensisijaiset tutkimuslähteet:

Mailhammer, R. & Vennemann, T. (2019). The Carthaginian North: Semitic influence on early Germanic. John Benjamins. https://benjamins.com/catalog/nss.32

Vennemann, T. (2012). Germania Semitica. De Gruyter. (Open Access: https://library.oapen.org/handle/20.500.12657/30678)

Vennemann, T. (2003). Europa Vasconica – Europa Semitica. De Gruyter. Baldi, B. & Page, R.B. (2006). Review of Europa Vasconica-Europa Semitica. Lingua. https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0024384105000690

Lipiński, E. (1995). Dieux et déesses de l'univers phénicien et punique. Peeters.

Tietosanakirjat ja etymologiset lähteet

Wikipedia: Tanit. https://en.wikipedia.org/wiki/Tanit
Wikipedia: Danes (tribe). https://en.wikipedia.org/wiki/Danes_(tribe)
Wikipedia: Etymology of Denmark. https://en.wikipedia.org/wiki/Etymology_of_Denmark
Wikipedia: Tribe of Dan. https://en.wikipedia.org/wiki/Tribe_of_Dan
Wikipedia: Danu (Indo-European). https://en.wikipedia.org/wiki/Danu_(Indo_European)
Wikipedia: Danu (Irish goddess). https://en.wikipedia.org/wiki/Danu_(Irish_goddess)
Wikipedia: Atlantic (Semitic) languages. https://en.wikipedia.org/wiki/Atlantic_(Semitic)_languages
Wiktionary: Reconstruction:Proto-Germanic/daniz. https://en.wiktionary.org/wiki/Reconstruction:Proto-Germanic/daniz
Wiktionary: Reconstruction:Proto-Indo-European/dʰenh₂-. https://en.wiktionary.org/wiki/Reconstruction:Proto-IndoEuropean/dʰenh��%2-

Wiktionary: Reconstruction:Proto-Iranian/dáHnu. https://en.wiktionary.org/wiki/Reconstruction:Proto-Iranian/dáHnu

Etymonline: Dane. https://www.etymonline.com/word/Dane
Etymonline: Dan. https://www.etymonline.com/word/dan

Analyysit ja kommentaarit
Green, C. (2015). Thanet, Tanit and the Phoenicians: Place-Names, Archaeology and Pre-Roman Trade. https://www.caitlingreen.org/2015/04/thanet-tanit-and-the-phoenicians.html

ASWM (2026). Tanit of Carthage. https://womenandmyth.org/2026/03/09/tanit-of-carthage/
Qart-Hadasht: Tanit. https://qart-hadasht.org/deities/tanit/
Western Sydney University (2020). Phoenicians found to have influenced early Germanic
people. https://www.westernsydney.edu.au/news-centre/stories/2020/across-the-atlantic-phoenicians-found-to-have-influenced-early-germanic-people

Language Hat (2020). Punic in Proto-Germanic. https://languagehat.com/punic-in-proto-germanic/
Wikipedia (de): Hypothese der Atlantisch-Semitidischen Sprachen. https://de.wikipedia.org/wiki/Hypothese_der_Atlantisch-Semitidischen_Sprachen

Muut lähteet

dandebat.dk: Danes, Heruls, Angles and Jutes. https://www.dandebat.dk/eng-dk-historie15.htm
Brons och blod: Var kommer namnet Danmark ifrån? https://bronsochblod.com/2021/01/15/var-kommer-namnet-danmark-ifran/
Vedanet: Vedic Origins of the Europeans. https://www.vedanet.com/vedic-origins-of-the-european
s-the-children-of-danu/
Mary Jones: Danube River. http://www.maryjones.us/jce/danube.html
HAL: Ana / *Danu. https://hal.science/hal-04419624/document
Scribd: Reflections on the Goddess Donu. https://www.scribd.com/document/816525035/Reflections-on-the-Goddess-Donu

Reddit / AncientEgyptian: The goddess Tanit. https://www.reddit.com/r/AncientEgyptian/comments/18oa1w7/the_goddess_tanit/
Academia.edu: The Indo-European *H2ner(t)-s and the Danu Tribe. https://www.academia.edu/
2940319/The_Indo_European_H2ner_t_s_and_the_Danu_Tribe_Journal_of_Indo_European_Studies_Vol_35_2007_Number_3_and_4_pp_297_310
Journal of Ancient History: Indo-European *H2ner(t)-s and Danu tribe. http://ancienthist.ru/issues/41/articles/538locale=en

Etymology

Finnish word for water (Vesi) and it's synonym: Voda

Etymology

From Proto-Finnic *veci, from Proto-Uralic *wete or *weti. Cognates include Finnish vesi, Hungarian víz. Ultimately a cognate from Proto-Indo-European *wódr̥, in which case compare to Scottish Gaelic uisge, Irish uisce, Russian вода́ (vodá), English water.

Before we continue I'll remind you with 2 things. Vesi was the actual name of the gothic tribe Vicigoths and it meant water. The second one I remind you is Odin, as all the names have come from the wordroots meaning Water. The words they used under Proto-Indo-European *wódr̥ word: Wodan, Vodan, Wodan, Votan, Wuotan, Woden, Wodanaz, Wodanz and Wōðanaz. The list includes Oden, Odin, Wates, Wate, Wade, Watis and Vates. Let's start.

​See the resemblance in Proto-Indo-European root word: *wódr̥ 

Etymology

From *wed- (“water”) +‎ *-r̥ (r/n-stem suffix). Possibly related to Proto-Uralic *wete, the source of Finnish vesi and Hungarian víz. 
In Proto-Indo-European, the active elemental *wed- (“water”) was contrasted with the passive *h₂ep- (“body of water”), similar to the opposition of the active "fire" *h₁n̥gʷnis with the passive *péh₂wr̥. *wed- (“body of water”) sounds exactly like Finnish weet or *veet or *weet (waters).

Root

​*wed-

1. to well
2. water

Noun

*wódr̥ n

1. water

Inflection

Older acrostatic pattern:

nominative: *wódr̥, *wédōr
genitive: *wédn̥s, *udnés (Oden, Odin)

Later proterokinetic pattern:

nominative: *wódr̥, *wédōr
genitive: *udéns, *udnés (Oden, Odin)

Synonyms

Derived terms

• *udn-eh₂ n pl
  • ⇒? Latin: unda f (“wave”)

Descendants:

• Proto-Albanian: *udrjā
  • Albanian: ujë
• Proto-Anatolian:
  • Hittite: 𒉿𒀀𒋻 (wātar) (Wates)
  • Luwian: 𒉿𒀀𒅈𒊭 (wārsa)
• Proto-Balto-Slavic: *wandō 
• ⇒ Proto-Celtic: *udenskyos
• Proto-Germanic: *watōr (Wates)
• Proto-Hellenic: *údōr 
  • Mycenaean Greek: 𐀄𐀈 (u-do /⁠húdōr⁠/)
  • Ancient Greek: ὕδωρ (húdōr) )
• Proto-Indo-Iranian: *wáHr̥ (assuming a change d > h₁ in the nom. sg.)
  • Proto-Indo-Aryan: *wáHr̥
    • Sanskrit: उदन् (udán) (from the oblique stem), वार् (vār) (possibly from the nominative) (see there for further descendants)
• Proto-Italic: *udōr
  • Umbrian: 𐌖𐌕𐌖𐌓 (utur)
• Phrygian: βέδυ (védu, bédu)
• Proto-Tocharian: *wär
  • Tocharian A: wär
  • Tocharian B: war

In the nordic stories of Volunder who is known as Wayland the Smith by Anglo-Saxons. His father was a sea giant (Sea-king or Meritursas) recognized by the coastal tribes of the North Sea and the Baltic Sea. The story goes that Wayland's grandfather was a Finnish king named Villcinus, who was seduced one day while walking in the forest by the beautiful young woman Wachilde. Later, he rose from the sea and stopped Villcinus' ship. When the woman told him that she was to bear his child, he took Wachilde aboard. After the child was born, Wachilde disappeared back into the sea or sailed back to the sea. The child was named Wade, Wate or Waetla and he grew up to be a giant (Fjornjotr) of great fame and power on the seas. He also possessed great secret powers. In the Wilkina saga, Wilkins (Vilcinus) is the king of the great state of WinKina.

(Wada Hælsingum is mentioned in the Widsith poem line 22: "Wade (ruled) the Hælsings").

Wed/Wod*r

Wodr - the Proto Indo-European word for water, it is the main stem for water in many of the Indo-European languages around the world today. It is one of the more active roots for water too, hence it appears in many language either linked to, or to directly mean "water" or “wave”. With this word alone you could make a case for Woden as a water God, as Wodr in its locative case becomes Wodn and in its genitive case becomes Wedns (Wends, Venet). We only have to look at the word for the middle of the week in English WEDNESday to see a connection with the latter. This of course is a very old word for water and in the Proto-Germanic the D often switches value to a T, which interestingly is how modern Germans pronounce Woden as Wotan. This for me only adds to the case and just means that Woden is a very old Water Deity that combines nordic mythology of the goths or geats to Finnish *Vesi and *Vene tribes (fin. Vene = Boat). Finnish king Wate or Wade means water like all the names of Odin. 

GOD

​ Lycian language from the Anatolian branch of Indo-European languages has a word "ziw" meaning "God", which is exactly the same as a Lower Sorbian word "źiw" meaning "miracle, wonder". Similar to those two is also an Old High German word "Ziu" meaning "God". Upper Sorbian "dźiw" and Polish "dziw" might be good candidates for missing initial "D" in those words.
Was it Zeus then or rather Dzeus...Did someone want to associate Dzeus with jews?
This god's name in the nominative form is Ζεύς (Zeús). It is inflected as follows:

• genitive: Διός (Diós)
• dative: Διί (Dií)
• accusative: Δία (Día)
• vocative: Ζεῦ (Zeû)

The earliest attested forms of this name are the Mycenaean Greek "di-we" and "di-wo", written in the Linear B syllabic script.

Germans are often pronouncing English "The" as "Ze", no wonder then that "Tīw" or "Dīw" became "Ziu" in their language.
This word is also a good proof that in the past V = U = W = Ŭ.

The t-rune ᛏ is named after 'Týr', and was identified with this god. The reconstructed Proto-Germanic name is *Tîwaz or *Teiwaz. Tiwaz rune was an ideographic symbol for a spear or was it actually pointing in the Finnish sky Taivas or Taiwas?

The "taivaz, taivas, taiwas" word in Finnic languages meaning "sky" comes most certainly from the times of the Corded Ware Culture. Vedic Sanskrit "देव (daivá)" meaning "heavenly, divine" is proving that because it originated in Andronovo & Sintashta Culture that through Fatyanovo-Balanovo Culture derives itself from the Corded Ware Culture. People who were genetic Finns. 

Even the word rune comes from Finnish word runo. Runo means in Finnish poem.

” MyTrueAncestry. com to compare the genomes of the Andronovo people with those of modern Europeans showed that the closest match in term of genetic distance were the Finns. No other modern European population could be said to be ethnically similar.”

KARA

Indo-European word "kara" denotes a "punishment" and in general "war" or an "army" (like Lithuanian "karas").
In Finnish word "karas, karahka". A lopped branch (semi-dry) spruce or coniferus branch tree, used as wooden whip to punish a bad behavior, but also word *karju 'breeding bull', 'breeding boar' and *karjua 'shout with a loud voice, roar, bray, yell  ~   'shout loudly, roar'. 

The Celts were famous for their chariots and modern English words like "car", "carriage" and "carry" are ultimately derived from the native Brythonic language (Modern Welsh "cerbyd"). The word chariot itself is derived from the Norman French "charriote" and shares a Celtic root (Gaulish "karros"). All this denotes to the etymology of a car meaning simply "the vehicle of war". In Finnish language chariot is called kärry or in Old Finnish cärry.

In Norse mythology there was a Valkyrie named Kara.

KAR ----> Finnish: Kara - ("1. woden stick, 2. mandrel, a shaft or spindle in a lathe, to which work is fixed while being turned ---> a cylindrical rod around which metal or other material is forged or shaped. 3. Penis")
---> Estonian: kari ("herd, flock")
---> Finnish: karja ("cattle")
---> Votic: karja ("pasture")
Lithuanian: karas ("war")
Latvian: karš ("war")
Old Prussian: kargis (karjis) ("army, troops")
Old Prussian: karyago ("war path") ---> Koryos?
Old Persian: 𐎼𐎢 (kāra) ("people of war, army")
Belarusian: ка́ра (kára) ("punishment")
Russian: ка́ра (kára) ("punishment")
Ukrainian: ка́ра (kára) ("punishment")
Old Church Slavonic: кара (kara) ("punishment")
Serbo-Croatian: ка̑р, kar ("punishment")
Slovene: ка̑r ("punishment")
Czech: kára ("punishment")
Polish: kara ("punishment")
Slovak: kára ("punishment")
Kalasha-ala (Nuristani): kara ("blood vengeance")
Persian: کارزار‎ (kārzār) ("field of battle, battle")
Sogdian: aksas-karkia ("fighting")
Sogdian: aksaskarii ("soldier")
Middle Persian: kārzār ("battle")
Parthian: kʾrwʾn‎ (kārwān) ("army on the march, army")
Belarusian: кара́ць (karácʹ) ("to punish")
Old Russian: карати (karati) ("to punish")
Ukrainian: кара́ти (karáty) ("to punish")
Bulgarian: ка́рам (káram) ("to scold, to quarrel")
Macedonian: кара (kara) ("to scold")
Serbo-Croatian: ка́рати, kárati ("to scold, to punish")
Chakavian (Orbanići): se kārȁt ("to quarrel")
Slovene: kárati ("to scold; to nick")
Czech: kárat ("to scold, to reproach, to punish")
Polish: karać ("to punish, to reproach")
Slovak: kárať ("to reproach, to punish")
Slovincian: kãrăc ("to punish")
Lower Sorbian: karaś ("to whip, to punish")
Latin: carināre ("to use abusive language")
Lithuanian: káirinti ("to provoke")
Latvian: kaĩrinât, karinât ("to tease, to irritate")
Middle Breton: carez ("mistake, sin")
Cornish: cara ("mistake, sin")
Old Welsh: cared ("mistake, sin")
Middle Welsh: cared, karet ("mistake, sin")
Welsh: caredd ("mistake, sin")
Old Irish: caire ("mistake, sin")
Jatvingian: karo ("fight")
Hittite: ERINMEŠ ("army") (Sumerogram; Hittie "karaš" is some wrong linguistic forgery, literally meaning "wheat")

​Ancient Greek

κάρη (kárē) — Homeric, Ionic

Etymology

From Proto-Hellenic *kárahə, from Proto-Indo-European *ḱr̥h₂-(e)s-n- (“top of the head/skull”), from the root *ḱerh₂- (“head, horn, top”).

Pronunciation
more ▼ 
IPA(key): /ká.raː/ → /ˈka.ra/ → /ˈka.ra/
Noun
κᾰ́ρᾱ • (kárā) n (genitive κᾰ́ρᾱτος); third declension

1) head, face
2) the head or top of anything, as of a mountain
3) person

Later authors have dative κάρᾳ (kárāi), accusative κάρᾱν (kárān).

See Finnish käreä (angry)
käheä (hoarse), karhea (rough), rämeä (hoarse), äreä (grumpy), kärttyinen (grumpy)

KAL-Kamviri (Nuristani): kala ("fight")
Finnish: Kala ("fish"). Finnish: kalaa, galaa  ("shout, rant")

KOR----> Livonian: kōŗa ("herd, flock")
Ancient Greek: κοίρανος (koíranos) ("leader, commander")
Finnish: Kora ("misery, misfortune; lack of; a force that produces bad luck")
Finnish: Koira ("dog"); 
Finnish: koria, korea, korja ("beautiful, fit; colorful, bright, variegated; great, excellent; proud, finicky, picky")
Irish: coir ("mistake, sin")
Scottish Gaelic: coire ("mistake, sin")

HAR - Vimose Comb (circa year 160, considered the oldest datable runic inscription): ᚺᚨᚱᛃᚨ (harja)

Gothic: 𐌷𐌰𐍂𐌾𐌹𐍃 (harjis) ("army")

• Vandalic: *haris ("army")

Finnish: Harja (comb, brush, mane)

Derived term:

• einherjar (“dead warriors in Valhalla”)

HER - Proto-Germanic *harjaz, from Proto-Indo-European *ker- (“war”).
Old Norse: herr (genitive herjar)
Old English: here
Middle English: here, heere
Scots: here, heir, heyr
English: here
Old Frisian: here, hire
Saterland Frisian: Heer
West Frisian: hear
Old Saxon: heri
Middle Low German: hēre, hēr
Old Dutch: heri (in placenames)
Middle Dutch: here
Dutch: heer, heir
Old High German: heri
Middle High German: here, her
German: Heer
Old Norse: herr ("crowd, great number, army, troops")
Icelandic: her ("military, army")
Faroese: herur ("military, army")
Norwegian Bokmål: hær ("army")
Norwegian Nynorsk: her, hær ("army")
Old Swedish: hær ("army")
Swedish: här ("army")
Danish: hær ("army")
Westrobothnian: her ("army")

SER---> Hungarian: sereg ("legion")
--> Old Turkic: çerig

KU - Middle Irish: cuire ("army, troops")
Hittite (1260 BC): ku-ru-ri-ah-ta /kururiahta/ ("revolted"), kururiyahh ("make war, revolt")

Harjawaldaz etymology 

This comes from Proto-Germanic *harjaz (“army”) +‎ *waldaz (“ruler, authority”). 

Finnish: Harjavalta ("City in Satakunta, Finland")
*Sata (hundred) *Kunta ("municipality")

Here is one example of proto-germanic language and translation in Finnish and English language.
​
"Harjawaldaz kuningaz, rīkaz, wīsaz jah hurskaz."

fin. Harjavalta-kuningas rikas, viisas ja hurskas.
eng. Harjavalta king, rich, wise and pious.

​From Riches to Rag

​"Three Finnish cities are mentioned by name in Tabula Rogeriana, one of which is Ragvalda. In his text, Al-Idrisi tells the distances between Ragwalda and the town of Sigtuna in Sweden and Hanila on the west coast of Estonia. In addition, he announces the journey from Ragvalda to the mouth of Mälaren.
In his more detailed description, al-Idrisi says that Ragvalda is a large and flourishing city located by the sea, belonging to the country of Tavasti. According to O. J. Tuulio, who studied the subject in the 1930s, the importance of Ragvalda as an international trading place was emphasized by the fact that the distances are indicated for foreign places instead of Finnish ones". Wikipedia

*Rag means ragged but also Bristly what translates in Finnish Harjakas (with harja (mane or comb).

Harii tribe of Harjavalta was known to be the most scared tribe in northern hemisphere, and known for their attacks at night and their heathens (hiidet), Ragnarök einherjar, berserkers of hari tribe.
Hiidet were known for their habits of riding in battle with mooses and hiisi's who were draged by moose as they were skiing after moose​.

Welcome to my new blog: Etymology Lost - the trails of Finnish and Finno-ugric languages.